Ensiapuvälineet

Kuvassa Tradesoftin Templar’s Gearin irrotettavaan ensiaputaskuun kokoama esimerkkivarustus.

1 Johdanto

Airsota ja ylipäätään vauhdikas metsässä ja rakennetussa ympäristössä tapahtuva tetsaaminen on terveyden kannalta jossain määrin riskialtista puuhaa. Näin ollen jokaisen kuulasotaharrastajan olisikin mielekästä pitää harrastaessaan yllä jonkinlaista ensiapuvalmiutta. Ilahduttavasti erilaiset ensiapupakkaukset ovatkin yleistyneet harrastajien parissa, onhan sentään oikeillakin taistelijoilla kaikenlaisia IFAK-hässäkkätaskuja liiveissään täynnä henkeä pelastavia apuvälineitä. Tässä artikkelissa esitellään joitain hyödyllisiä ensiapuvälineitä, jotka kannattaisi ottaa mukaan pelireissuille ja käydään läpi joitain niiden käyttöön liittyviä erityishuomioita. Lopuksi esitellään vielä suositeltu ensiapupakkauksen sisältö luettelomuodossa. Tämä artikkeli ei niinkään opeta ensiaputaitoja. On ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että hyvätkään välineet eivät pelasta vakavasti loukkaantunutta tai sairaskohtauksen saanutta, jollei tarvikkeita osata käyttää. Keskeisiin henkeä pelastaviin toimenpiteisiin ei oikeastaan välineitä tarvita ollenkaan. Esimerkiksi Suomen Punainen Risti tarjoaa korvausta vastaan ensiapukursseja, joilla opetellaan näitä taitoja jotka jokaisen kansalaisen tulisi hallita. Sen lisäksi taitoja tulisi reenata ja muistella tasaisin väliajoin. Tutkimuksien mukaan ensiapukursseilla opetellut taidot tuppaavat nimittäin unohtumaan jo muutamissa kuukausissa. Toisaalta on otettava huomioon, että kaiken liikkuvan likvidointiin tähtäävissä kovapanosammunnoissa ja keskimääräisessä kuulasodassa riskitekijät ovat hieman erilaisia ja näin ollen mukana kannettavan ensiapuarsenaalinkin tulisi olla vastaus ympäristön asettamiin riskitekijöihin. Kuulasotakentillä on nimittäin melko turhaa kantaa chestseal-tyyppistä ilmarintasidosta ja torakosenteesineuloja. Rintakehän lävistäviä vammoja kun airsodassa harvemmin tulee vastaan.

2 Välttämättömät välineet hätäensiapuun

Kriittisesti kipeän ihmisen elossapitämisen kannalta maallikkon tulisi pystyä tekemään kolme asiaa: ensimmäiseksi pitämään tajuttoman potilaan ilmatie auki, toiseksi pystyä tyrehdyttämään suuret verenvuodot ja kolmanneksi pitämään ihminen lämpimänä apua odotellessa. Ilmatien auki pitämiseen markkinoilla on olemassa kaikenlaisia helposti käytettäviä tuotteita, esimerkiksi nenänielutuubi, jolla kielen valuminen nielun tukkeeksi voidaan ehkäistä melko helposti, mutta näkisin sellaiseen investoinnin vähän turhaksi. Tajuttoman potilaan ilmatien saa nimittäin pidettyä auki myös näppärästi yhdellä ranneliikkeellä: kielen nieluun painumisen pystyy ehkäisemään kohottamalla ihmisen päätä leukaperistä ylöspäin tai laittamalla hänet asianmukaiseen kylkiasentoon.

Leukaperien kohotus on yksinkertainen toimepide. Kiitokset kuvista Aleksi Vänttiselle!

3 Verenvuotojen hallinta

Verenvuodon tyrehdyttämiseen taas jonkunsortin ensiside/paineside voi olla hyvinkin kannattava sijoitus. Puolustusvoimat suosii tällä hetkellä FirstCaren emergency bandagea, tuttavallisemmin ”iipposidettä”, joka on oikein hyvä tuote ja ajaa asiansa erinomaisesti. Toisena vaihtoehtona pitäisin itse Cederrothin 4-1 sidettä, joka on hieman edullisempi, mutta soveltuu käytettäväksi monissa eri tilanteissa. Cederrothin sidos soveltuu painesiteeksi ja sen haavatyyny on suunniteltu niin, että se ei tartu myöskään kiinni märkiviin palovammoihin. Siitä pystyy myös tekemään huonon tukisiteen nyrjähtäneelle nilkalle, jos kunnollista ideal- tai tukisidettä ei ole saatavilla. Oli side sitten mikä tahansa pidä huoli, että osaat myös käyttää sitä, kun sen tarve hyppää silmille. Verenvuotojen tyrehdyttämiseen on olemassa myös useamman valmistajan tarjoamia hemostaattisia sidoksia ja rakeita. Juju on siinä, että hemostaattinen sidos saa veren punasolut ja verihiutaleet hyytymään ja muodostamaan melko nopeasti verenvuodon tyrehdyttävän hyytymän, riippumatta veren omien hyytymistekijöiden sen hetkisestä toimintakyvystä. Huonona puolena tuotteissa on niiden käyttöikä suhteessa kalliiseen hintaan. 50-100€ panostuksella saa muutaman vuoden käyttökelpoisena säilyvän sidoksen. Samalla hinnalla saa aika monta kiristys- ja painesidettä, jotka ovat huomattavan paljon pitkäikäisempiä oikein varastoituna. Hemostaattiset tuotteet siis lienevät tulevaisuudessakin järkevä sijoitus lähinnä ammattimaisille toimijoille ja äveriäille metsästysseuroille. Jos raajassa sijaitsevaa verenvuotoa ei saada hallintaan painesiteellä, tulee tilanteessa käyttää kiristyssidettä. Jo muinaiset roomalaiset ymmärsivät taistelukentillään tämän viisauden. Itseasiassa arkeologit ovat löytäneet kiristyssiteitä jotka muistuttavat käyttöperiaatteeltaan hämmästyttävän paljon nykyaikaisia kaupallisia kiristyssiteitä, joiden ikä on määritelty ajalle ennen ajanlaskun alkua. Tutuin sotaan suunniteltu kaupallinen kiristysside meille suomalaisille lienee CAT – Combat Application Tourniquet, jota näkeekin monesti referenssikuvissa kuminauhoilla solmittuna sotilaiden taisteluliivien etumukseen. Monesti airsoft-kentillä näkee kiristyssiteitä sidottuna samaan tapaan varusteisiin proppeina, ehkä jopa oikeasti käytettäväksi tilanteen tullen. Kiristysside voi olla näppärä vekotin tilanteessa, kun mikään muu ei auta, mutta en näe tarpeelliseksi, että sellainen tulisi löytyä vakiona jokaisesta ensiapulaukusta. CAT-sidettä tulee muuten pyrkiä säilyttämään suojattuna ympäristön kulutukselta ja auringon valolta. Jenkit huomasivat Afganistanissa, että jostain syystä CAT-siteet eivät tosipaikoissa toimineet niin hyvin, kuin valmistaja ja aiemmat testit olisivat antaneet ymmärtää. Asiaa tutkittiin ja huomattiin että noin 200-245 päivää plate carrier -liivin etumukseen suojaamattomanana sijoitetun kiristyssiteen tilastollinen tehokkuus oli vain 57% kun taas taskun sisään, valolta ja ympäristöltä suojatulla 200 päivää vanhalla siteellä tehokkuus oli 95% (Weppner ym. 2013). Monesti ihmisten kuulee ajattelevan, että he improvisoivat sitten kiristyssiteen jostain jos sellaisen tekeminen on välttämätöntä. Jos tälläisiin kikkailuihin meinaa ryhtyä, tulee ennen sitä ottaa muutama asia huomioon. Kiristyshommiin kun ei kannata ryhtyä ihan millä vain narulla, nauhalla tai vyöllä. Materiaalin tulisi olla joustamatonta, kestävää ja vähintään 5 senttimetriä leveätä. Tätä kapeammat siteet asettavat puristuksen saaman paineen liian pienelle alalle ja seurauksena voi olla pysyviä hermovammoja ja sivutuotteena kiukutuksen tunteita vammaa hoitavalle kirurgille. Itse olen osittain kantanut tästä syystä mukana kolmioliinaa, jonka pystyy taittelemaan sopivan levyiseksi sidokseksi ja kiristämään luonnonmateriaaleja (keppiä) hyödyntäen samaan tapaan kuin CAT-siteenkin, lopputulos ei liene niin varma kuin tarkoitukseen valmistetulla tuotteella, mutta on tyhjää parempi. Lisäksi kolmioliina nyt vain sattuu olemaan kaikessa yksinkertaisuudessaan oiva väline yläraajan murtumien ja sijoiltaanmenojen tukemiseen ja voi sitä käyttää monessa muussakin sidonnassa jos ei parempaakaan materiaalia ole saatavilla.

Kantoliinoja tehdään venyvästä ja venymättömästä kankaasta. Toimivan kiristyssiteen saa venymättömästä! Puukko tuppeineen sopii erinomaisesti kiristyssiteen kiristämiseen.

4 Lämpimänä pitäminen

Avaruuslakana on se ensiaputarvike mikä todennäköisimmin jää käyttämättä, vaikka aihetta sille olisikin. Vakavasti sairaan tai vammautuneen ihmisen lämpimänä pitäminen on seikka, jota ei saisi milloinkaan aliarvioida ja jättää tekemättä. Käytännössä jos ihminen ei makaa hellelämpötiloissa suorassa auringon paahteessa, alkaa hän pikkuhiljaa jäähtyä ja se on monellakin tapaa todella haitallista. Kosteat varusteet ja kylmä maa edesauttavat tätä prosessia melko säälimättömästi. Joten jos et ollenkaan tiedä mitä sairaskohtauksen saaneelle tai vammautuneelle potilaalle pitäisi tehdä, kääri hänet ainakin avaruuslakanaan tai muuhun lämpöä eristävään materiaaliin (olettaen että hän ei kärsi lämpöhalvauksesta).

Avaruuslakana tulee pukea potilaan takin alle, jotta se pysyy paremmin paikallaan. ”Huppu” on kätevä solmia edestä kiinni.

Jos jotain asioita jokaisen kuulasoturin kannattaisi kantaa mukanaan, niin ne olisivat hyvä ensiside, avaruushuopa ja ehkä kolmioliina. Näiden lisäksi plussaa ovat pienempien haavojen puhdistamiseen sitomiseen soveltuvat haavalaput ja sideharsorullat. Toisaalta ensiavun antaminen on paljon muutakin kuin verenvuotojen tyrehdyttämistä ja ihmisten kääntelyä kylkiasentoon. Valtaosa tapaturmista ei luonnollisestikaan ole henkeäuhkaavia tilanteita, mutta lievempiinkin haavereihin tulisi varautua huolellisesti. Peliporukalla/tiimillä olisi hyvä olla olemassa muutama idealside/tukiside ja kylmäpakkaus venähdysten KKK-hoidon (Kylmä, Koho, Kompressio) toteuttamiseen. Jos pelipaikalla tehdään ruokaa avotulilla tai retkikeittimillä, tulisi myös niiden aiheuttamien palovammojen hoitoon jotenkin varautua. Periaatteessa pienten pinnallisten palovammojen huuhtelu haalealla vedellä 20 minuutin ajan ja vammakohdan huolellinen sitominen riittää ensiavuksi. Vammakohtaan levitettävä palovammageeli- tai erillinen palovammoille tarkoitettu geelisidos voi olla kuitenkin hyvä sijoitus kivun lievittämiseksi ja vamman parantumisen nopeuttamiseksi.

5 Punkkien aiheuttamat haasteet

Tulevaisuudessa myös punkkien, eli puutiaisten kantamat taudit tulevat olemaan maastossa möyrijälle yhä suurempi riskitekijä. Nämä salakavalat hämähäkkieläimet levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle ilmaston lämpenemisen mukana (kirjoittamishetkellä ainakin Kemi-Kuusamo korkeudelle asti). Punkkien aiheuttamien infektioiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana Suomessa (Oksi 2015). Tulevaisuudessa nämä öttiäiset tuovat mahdollisesti borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen lisäksi muitakin eksoottisia tauteja pohjoisille korkeuksille. Edellä mainitut, jo Suomessa esiintyvät taudit voivat pitkälle edetessään aiheuttaa huomattavia terveyshaittoja. Onneksi airsodassa käytetään pääsääntöisesti peittäviä vaatteita (muutamaa pelipaikan paidatonta kiintiöramboa lukuunottamatta) jotka ehkäisevät jo melko hyvin näiden pienten epämiellyttävien ystävien iholle pääsemisen. Jokaisen pelipäivän jälkeen tulisikin ihan aikuisten oikeasti käydä koko kropan iho läpi ja välittömästi poistaa mahdollisesti kiinnittyneet punkit pinseteillä, suoralla tasaisella vedolla poispäin ihosta ja desinfioida puremakohta. Mitä lyhyemmän aikaa punkki on kiinnittyneenä, sitä epätodennäköisempää on sen mahdollisesti kantaman borreliabakteerin tarttuminen. Puutiaisaivokuume, eli TBE, tarttuu käytännössä heti punkin pureman jälkeen jos on tarttuakseen, mutta TBE:hen eli puutiaisaivokuumeeseen on mahdollista saada rokote, joka voi olla suositeltavaa jos paikallisella alueella on paljon kyseistä tautia kantavia punkkeja ja maastossa tulee liikuttua paljon. Olisi siis suotavaa että peliporukalla/tiimillä olisi vielä pinsetit ja desinfiointilappuja matkassaan. Punkkipihdit on ihan ok, mutta ne on pohjimmiltaan vähän markkinamiesten juttuja. Kemiallisen punkkikarkotteen käyttäminen lahkeiden ja hihojen suille olisi myös hyvin suotavaa.

6 Se pelätty silmävamma

Kaikki airsoft-harrastajat lienevät tietoisia yli joulen liike-energian omaavan 6mm läpimittaisen partikkelin vaikutuksista sen osuessa suojaamattomaan silmään. Onneksi silmäsuojaimet ovat kovassa huudossa ja niiden tarpeellisuuteen suhtaudutaan tarpeellisella vakavuudella. Jos silmävamma sattuisi, tulisi vammakohta huuhtoa vedellä tai keittosuolalla jos sen pinnassa on pieniä roskia jotka huuhtelulla voidaan saada pois. Varsinaisesti silmään uponneita vierasesineitä ei tule lähteä poistamaan itse. Silmä tulee suojata ja peittää huolellisesti. Alimmaksi, silmää vasten voi asettaa donitsin muotoon pyöritellyn sideharsorullan, jolloin varsinainen sidos ei paina silmämunaa. Huomionarvoista on että myös vahingoittumaton silmä tulee peittää. Mikäli toinen silmä jätetään paljaaksi ja potilas liikuttaa katsettaan edestakaisin, liikkuu myös sidottu, vahingoittunut silmä joka voi altistua lisävammoille. Koko näkökentän peittäminen ehkäisee tämän.

Donitsisidos.

7 Pidempien skenaariopelien aiheuttamat haasteet

Pidemmälle pelireissulle pitäisi varata hieman laajempaa hoitovälineistöä, kuin muutaman tunnin mittaiseen viikonloppumättöön. Useamman vuorokauden kestävissä kuulahipoissa myös kroppa altistuu eri tavalla rasituksen aikaansaamille ongelmille. Jos luvassa on reilusti partiointia ja jalkapatikkaa, tulee reippaan kävelyn tuloksena syntyviin jalkojen hiertymiin ja rakkoihin varautua. Urheiluteippiä kannattaa viritellä jo ennakolta tiedossa oleviin hiertymiselle alttiisiin paikkoihin. Jalat pitäisi pestä päivittäin ja hiostavat marssikengät riisua aina kun mahdollista, jotta jalat saavat hengittää ja levätä. Jo syntyneet ihorikot ja hiertymät tulee suojata sidoksella, joka ehkäisee vahingoittuneelle ihoalueelle kohdistuvaa hankausta. Monelle tuttu Compeed-rakkolaastari on tässä tarkoituksessa hyvä apu, mutta esimerkiksi Duoderm-tyyppinen keinoiho on oikein pätevä ja monien suosima ratkaisu. Duodermin eduksi pitänee myös laskea, että sitä myydään isoissa levyissä, josta voi saksia juuri sen hetkiselle ongelma-alueelle sopivan läpyskän. Compeedit taas myydään valmiiksi leikattuina kaistaleina. Muutamankin eri kokoista rakkolaastaria sisältävän paketin ostaminen voi nousta suhteessa melko tyyriiksi hankinnaksi. Hankauksen aikaansaamien vesikellojen puhkomisen tarpeesta on esitetty erilaisia arvioita, mutta tällä hetkellä suomalaiset suositukset puoltavat nestetäytteisten rakkojen puhkomista, jos rasitus jatkuu vielä pitkään ja rakko todennäköisesti puhkeaisi joka tapauksessa. Rakkojen puhkomiseen tulee käyttää steriiliä kertakäyttöistä injektioneulaa (joita saa apteekista) tai punahehkuiseksi kuumennettua neulaa, jonka on tosin annettava jäähtyä ennen toimeen ryhtymistä. Reikä tulee tehdä vesikellon reunaan, josta kaikki sisällä oleva neste on helppo puristaa pois.

Vesikelloiksi kehittyneet jalan hiertymät voi puhkaista steriilillä neulalla. Desinfioi lävistettävä ihoalue rakon reunasta ja tee sinne tarvittaessa useampi reikä, jonka jälkeen painele neste pois vesikellosta ja imeytä taitoksiin. Muista suojata käytetty neula huolella niin ettei se aiheuta neulanpistotapaturmia. Toimita käytetyt neulat apteekkiin tai neulanvaihtopisteeseen.

8 Kuulasoturin lääkityksestä

Muutaman sanasen voisi sanoa myös kuulasoturille suositeltavista lääkeaineista. On mielestäni maallikon kannalta hieman triviaalia miettiä, onko parasetamoli vai tulehduskipulääke (esim. Burana) parempi vaihtoehto käytettäväksi särkylääkkeeksi pelikentillä. Paras käsikauppalääkkeillä saatava kivunhoito saadaan aikaiseksi käyttämällä kumpaakin yhtä aikaa, mutta parasetamolin eduksi pitänee sanoa, että se on hyvin siedetty ja kaikenikäisille soveltuva, kunhan annostelussa noudattaa pakkauksen ohjetta. Ibuprofeeni tulehduskipulääkkeenä taas toisaalta voi olla parempi lääke liikuntavammojen hoidossa, mutta sillä ei liene kovinkaan suurta merkitystä tässä mittakaavassa. Särkylääkkeen lisäksi mukana olisi hyvä olla jotain allergisiin oireisiin tehoavaa antihistamiinia ja mahdollisesti hydrokortisonitabletteja, jotka kansankielellä ”kyypakkauksena” tunnetaan. Antihistamiinilla voidaan hoitaa paikallisia ja lieviä allergisia oireita, esimerkiksi hyttysten aiheuttamien paukamien kutinaa tai siitepölyn aiheuttamaa ylähengitysteiden ärsytystä. Hydrokortisonitablettien on tarkoitus lievittää rajumpia ja yleistyneitä allergisia oireita jotka voivat aiheutua esimerkiksi ampiaisen pistosta tai kyykäärmeen puremasta. Käärmeen pureman jälkeen tulee joka tapauksessa hakeutua lääkärin tarkastettavaksi. On myös tiedostettava että hydrokortisonin oireita helpottava vaikutus alkaa vasta tunteja lääkkeen saamisen jälkeen. Henkeä uhkaavissa allergisessa reaktiossa, anafylaksiassa, ainoa toimiva ensiapu on lihakseen annettava adrenaliinipistos. Letaalia allergiaa potevien pelaajien siis kannattaa kantaa pelikentillä mukanaan helposti käytettävää adrenaliinikynää, epipeniä. Olisi myös suotavaa että hänen kanssapelaajansa tietäisivät missä kynä on ja kuinka sitä käytetään. Tiettävästi airsoft-harrastaja on kuollut pelin aikana saatuun vakavaan allergiseen reaktioon maailmalla. Särky- ja allergialääkkeiden lisäksi harkitsisin arsenaaliin lisättäväksi myös dehydraatiosta, eli alinesteyteyksestä kärsivälle potilaalle tarkoitettua elektrolyyttilisää. Reilusti hikoilleen ja vähän juoneen ihmisen kehosta on todennäköisesti poistunut myös huomattava määrä hermoston toimintaan tarvittavia ja elimistön nestejakautumista ylläpitäviä suoloja, joiden tankkaaminen voi edesauttaa toimintakyvyn menettäneen taistelijan palautumista riviin. Apteekit myyvät näitä monessa eri muodossa, niin poretabletteina kuin jauheinakin. Tarkoitukseen kelpaa myös perinteinen urheilujuomajauhe (esim. Intistä tuttu Hart Sport). Monesti kentällä näkee myös kannettavan ripulilääkkeenä Imodiumia, mutta sen käyttö on epäedullista jos ripuloinnin aiheuttajana on mahasuolikanavaan päässyt taudinaiheuttaja, niinkuin yleensä onkin perusterveen henkilön äkillisesti alkaneen ripuloinnin tapauksessa. Ripulointi on nimittäin kehon oma keino poistaa suolistossa pesivät haitalliset barbababat ja kehon oman puolustusmekanismin häiritseminen voi pidemmällä aikavälillä kostautua ikävästi. Muilla lupavapailla lääkeaineilla, kuten maitohappobakteereilla, on todistetusti vain vähän positiivisia vaikutuksia infektiivisen ripulin hoidossa (Adachi ym. 2012). Vakavammissa tapauksissa tila voi vaatia antibioottihoitoa, mutta yleensä mahataudin iskiessä ei auta muu kuin purra hammasta ja jaksaa kykkiä riu’ulla kunnes kroppa on suorittanut purifikaation omilla keinoillaan. Lopuksi voisi summata että ensiavun antamisessa kaikkein tärkeintä on rohkea toimeen ryhtyminen ja mieluummin yli- kuin alimitoitettu toiminta. Tarvikkeita kannattaa käyttää melko ennakkoluulottomasti ja matalalla kynnyksellä. Samalla niiden käyttöön tulee rutiinia ja niiden hyödyntämiseen voi keksiä parempia ja soveltavampia tapoja. On hyödyllistä myös ennakolta miettiä, mitä varusteita kannat mukana pelikentällä, joita voisi käyttää improvisoidusti ensiapuvälineinä ja mitä tilapäisratkaisuja luonnonmateriaaleista voisi toteuttaa. Ennakolta suoritettava mielikuvaharjoittelu erilaisten tilanteiden hoitamisesta on enemmän kuin suositeltavaa.

8.1 Esimerkkilistoja ensiapuvälineistä

Oheisiin listoihin on merkitty ympyrällä asiat, jotka kannattaisi ehdottomasti olla mukana ja neliöllä asiat, joiden kanssa ei ole ihan niin tarkkaa.

8.1.1 Taistelijakohtaiset ensiapuvälineet:

  • Ensiside
  • Avaruuslakana
  • Kolmioliina
  • Laastareita
  • Sideharsorulla
  • Haavataitoksia
  • Ihoteippirulla
  • Palovammageeli/sidos
  • Kertakäyttöiset suojahanskat

8.1.2 Pelipaikan / tiimin ensiapuvälineet:

  • Ensiside
  • Avaruuslakana
  • Kolmioliina
  • Laastareita
  • Sideharsorullia
  • Pari sideharsorullaa “donitsin” muotoon käärittynä
  • Haavataitoksia
  • Ihoteippirulla
  • Sakset
  • Idealside / Tukiside
  • Kylmäpakkauksia
  • Pinsetit
  • Desinfiointilappuja
  • Palovammageeliä
  • Kertakäyttöiset suojakäsineet
  • Kuumemittari

8.1.3 Pidempään skenaariopeliin mukaan:

  • Urheiluteippiä
  • Rakkolaastareita
  • Injektioneuloja

9 Lähteet

Adachi, Backer & Dupont. 2012. Infectious Diarrhea from Wilderness and Foreign Travel. Teoksessa Auerbach, P. Wilderness medicine. 6. painos. Philadelphia: Elsevier Mosby. 1360–1373 Oksi, J. 2015. Tietoa potilaalle: Puutiaisen piston aiheuttama sairastumisriski. Lääkärikirja Duodecim. Luettu 19.2.2018. http://www.terveysportti.fi.elib.tamk.fi/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=dlk01183 Weppner, J., Lang, M., Sunday, R. & Debiasse, N. 2013. Efficacy of Tourniquets Exposed to the Afghanistan Combat Environment Stored in Individual First Aid Kits Versus on the Exterior of Plate Carriers. MILITARY MEDICINE 178 (3), 334-337

10 Muutosloki

  • 26.7.2018: artikkelin ulkoasua korjailtu ja paranneltu sivuston päivityksen yhteydessä.
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail