Lähitaistelu – osa 2

Kiitokset kuvasta Back Alleylle.

1 Johdanto

Tämä on artikkelisarjan toinen osa. Ensimmäisen osan löydät tästä! Lähitaistelu on usein Suomen pelikulttuurissa hieman paitsioon jäävä pelimuoto, sillä lähitaisteluun sopivia pelialueita on harvassa ja isommat pelit keskittyvät suurille metsäalueille. Viime aikoina kuitenkin lähitaisteluun soveltuvat pelialueet ovat olleet yleistymään päin, joten on aika vilkaista hieman, että mitä tässä pitää oikeastaan tietää. Tämä artikkelisarja keskittyy lähitaisteluun nimen omaan urbaanissa kulttuurimaisemassa. Lyhyen taustoittavan osuuden jälkeen jokaisessa sarjan osassa haastatellaan lisäksi jotain CQB-pelien järjestäjätahoa!

2 Lähitaistelu airsoftissa

Huoneiden vyöryttämisestä, liikkumisesta rakennetulla alueella ja muista peruskikoista on julkaistu valtavasti oppaita, joten niitä ei liikoja lähdetä nyt referoimaan. Todellisen tuliasein käytävän taistelun kikat ovat kuitenkin juuri lähitaistelun osalta ehkä parhaiten hyödynnettävissä airsoftissa, sillä etäisyydet ovat sen verran lyhyitä.

Tärkein muutos verrattuna perinteiseen metsäpelaamiseen on taistelemisen voimakas kolmiulotteisuus. Useimmilla pelialueilla enemmän kerroksia kuin yksi ja ampumaväylät avautuvat monella tasolla. Putkinäkö jää herkästi päälle ja pelaaja muistaa tarkkailla vain omaa kerrostaan. Yksin toimiessa useampaa kerrosta on vaikea tarkkailla, mutta ryhmänä tai taisteluparina toimiessa on helpompaa tarkkailla eri tasoja. Tilanteista tulee myöskin lyhyiden etäisyyksien takia paljon nopeampia, joten usein voiton tilanteissa vie pelaaja, joka osaa valvoa eri tasoja ja reagoi nopeammin. Nopeita tilanteita riittää erityisesti Back Alleyllä, joka on seuraava esiteltävä pelipaikka!

3 Back Alley CQC


Back Alley CQC:llä on myös aktiivinen YouTube-kanava. Videoiden avulla saa hyvän kuvan pelialueesta!

Back Alley CQC:n vetäjät, Pekka Suomalainen, Phillip Clifford ja tuorein kasvo Pekka Löhönen, ovat kaikki pitkän linjan harrastajia. Back Alley sai alkunsa aikoinaan, kun Suomalainen ja Clifford kohtasivat Paloheinän pelialueella 2000-luvun puolivälissä. Ystävyys syventyi liikekumppanuudeksi vuonna 2012 kun Back Alley avasi ovensa Jätkäsaaren bunkkerissa. Suomalainen ja Clifford halusivat nimenomaan perustaa pidempiaikaisen sisäpelipaikan: sisäpelipaikkoja on ollut jo 1990- ja 2000 -luvun taitteissa, mutta ne olivat pääasiassa käytössä vain lyhyen aikaa ennen jyrän alle joutumistaan. Suomalainen mainitsee erityisesti Vantaan kartanon ja Kotkan laivan, joita moni vanhempi harrastaja muistelee varmasti lämmöllä. ”Phillip oli pitkään miettinyt sisäpelipaikan perustamista ja kun sopivat tilat löytyivät hän tarttui tilaisuuteen.” Suomalainen lupasi jeesailla Phillipiä homman käynnistämisessä, mutta jo parin viikon kuluttua hän oli tullut imaistuksi täysillä mukaan. Loppu onkin historiaa, sillä Back Alley CQC on Suomen pitkäikäisin sisäpelipaikka. Aluksi tilat bunkkerista vuokrattiin vain puoleksi vuodeksi kokeilumielessä. Porukan innostuessa ja ilmestyessä paikalle jatkuvasti oli luontevaa laajentaa toimintaa. Löhönen on ollut enemmän tai vähemmän mukana noin puolitoista vuotta tultuaan ensin pelaajana paikalle, mutta Back Alleyn painovoima vei miehen kiertoradalleen nopeasti. Nykyään vakiokävijöitä on reilut kaksi kolmasosaa pelaajista, mutta vetäjät eivät näe tätä ongelmana jatkuvuuden kannalta. ”Pelaajat osaavat itse ohjautua haluamiinsa tapahtumiin. Entry level -tapahtumat antavat uusille pelaajille hyvän kuvan eri pelitapahtumamuodoista ja uusia mahtuu mukaan aina”, Suomalainen tiivistää.

Kiitokset kuvasta Back Alleylle.

Historian isoin muutos eittämättä tuli, kun Jätkäsaaren bunkkeri tyhjennettiin vuokralaisista. Uudet tilat löytyivät Töölöstä aivan Töölön torin nurkilta. Back Alley on ilokseen saanut huomata, että vastaanotto Töölössä on ollut lämmin. Naapurit ovat olleet innoissaan ja kiinnostuneita. ”On ollut kiva huomata, että airsoft on päässyt pois ’pahan pyssyleikin’ -maineesta. Varsinkin nuorempien pelaajien kanssa vanhemmat arvostavat, että nuoret saadaan pois tietokoneiden ääreltä hankkimaan uusia kavereita ja harrastamaan liikuntaa”, Suomalainen summaa. Keskustelu kääntyy hetkeksi pelien kaupallistumiseen: kun peleistä on alettu maksaa enemmän, myös pelaajat voivat vaatia peleiltä enemmän. Yhdistyksissä ja järjestökentällä usein ongelmaksi muodostuu jatkuvuus ja ihmisten jaksaminen. Back Alley pystyy kaupallisen olemuksena vuoksi järjestämään pelit todella hyvällä täsmällisyydellä ja ennen kaikkea pelaajat saavat vastinetta rahoilleen. Back Alley onkin erityisen vetreä vanhus, sillä pelialue kehittyy kokoajan. Muutostöitä tehtiinkin Töölössä joulun jälkeen välipäivinä. Löhönen tuli alunperin mukaan aluksi pelaajana. ”Kun peleistä maksaa, niin pelien sisällöltä voi toivoa enemmän. Pelit pysyvät laadukkaana tulospaineen takia”, Löhönen summaa. Järjestäjiltä vaaditaan tarvittaessa myös pelisilmää: pelirytmiä ei pidetä Alleylla turhan kireänä jos pelaajat haluavat seurustella keskenään, mutta ensisijaisesti ajatellaan, että maksavat asiakkaat ovat tulleet pelaamaan.

Tulevaisuuden suunnitelmia Back Alleyllä on paljon. ”Kokoajan koitetaan kehittää hommaa meidän puolelta, että pelit pysyvät mielenkiintoisina. Suomessa on paljon pelaajia, jotka pitävät erityylisistä peleistä”, Suomalainen aloittaa. Back Alleyn tarkoitus on tarjota jokaiselle jotakin. Haastattelupäivänä pelattiin mm. ”Sunday Service” -tapahtuma, joka on tavoitteellista hidastempoisempaa mutta enemmän miettimistä ja aivoja vaativaa CQB-peliä. Esimerkiksi toimittajalle tämä tapahtuma oli napakymppi, sillä pelien tempo oli kuitenkin nopea, mutta pelikentällä suoritettiin erilaisia tehtäviä ja toimittiin selkeästi yhteistyössä omien pelaajien kanssa tavoite kirkkaana mielessä. Toisaalta taas iso osa Alleyn vakiopelaajista ei olisi pitänyt peleistä, vaan olisi mieluummin pelannut jotain huomattavasti nopeatempoisempaa rajattomilla respoilla ja kovalla vauhdilla. Alleyn pelitapahtumista Airsoft+ onkin arcade-henkistä nopeaa pelaamista, tavalliset viikkopelit välimuoto ja Sunday Service on tapahtumista selkeästi taktisin ja eniten yhteistyötä korostava. Pelialue onkin hyvin suunniteltu, sillä se mahdollistaa useamman erilaisen pelityylin ja pelimuodon. ”Jätkäsaaresta muuttaessa ja Töölön paikkaa rakennettaessa suunniteltiin paljon ja tehtiin paljon muutoksia, että pystytään tarjoamaan mahdollisimman paljon erilaisia tapoja käyttää pelialuetta”, Löhönen kertaa filosofiaa. Töölön pelialue onkin Jätkäsaarta suunnitellumpi kokonaisuus, sillä bunkkerin tulevaisuus oli koko ajan auki. ”Kukaan vuokralaisista ei tiennyt, että kuinka kauan bunkkerissa voi olla, joten pelialuetta rakennettiin pala kerrallaan. Yhtä aikaa olikin kauheaa ja ihanaa, että Töölöön kaikki piti rakentaa kerralla”, Suomalainen toteaa. Pelialuetta on tarkoitus päivittää suurin piirtein puolen vuoden välein. Seuraavan remontin yhteydessä on tarkoitus parantaa alueen modulaarisuutta. Tarkoitus on, että aluetta voisi muokata vapaammin erilaisia tapahtumia varten siirreltävien ja lukittavien seinien avulla.

Back Alleyn pelialueeseen kuuluu myös toinen kerros. Kuva on lainattu Back Alleyn Instagramista.

Suomalainen on pelannut yli 20-vuotta, kattavasti kotimaisia pelejä ja Bergettejä, mutta sisäpelaaminen kiinnostaa eniten. Nykyään Suomalainen pelaakin käytännössä ainoastaan sisällä: ”tämä on paljon vaikeampaa. Kaikki se, että pystyy liikkumaan ja ampumaan tarkasti. Pelitaidoilla on oikeasti väliä: metsässä helposti hyvin viritetty ase antaa paljon pelitaitoja anteeksi.” Löhönen on pelannut aikoinaan Varkaudessa ja aloitti säännöllisen airsoftin uudestaan muutama vuosi sitten löydettyään Back Alleyn. Löhönen pitää CQB-pelien nopeammasta rytmistä: aikaa ei kulu siirtymiin vaan tilanteet alkavat käytännössä heti kun pelialueelle astuu. ”Sisäpelaamisessa pystyy kehittymään enemmän. Kun huomaa, että vastustajan kuulat alkavat pääasiassa mennä ohi, tietää, että kehitystä on tapahtunut”, Löhönen jatkaa. Löhönen pitää myös isoista skenaariopeleistä, mutta ne ovat aivan erilaisia tapahtumia jo perusfilosofialtaan. Varsinkin isommissa skenaariossa, kuten TSTOS-peleissä ja Bergeteissä, pelin kulkuun vaikutetaan usein muutenkin kuin ampumalla, mikä on perustavanlaatuinen ero pelimallien välillä. Nopeatempoista viikonloppupeliä hakevalle CQB onkin erinomainen vaihtoehto. Uusille CQB-pelaajille Suomalainen ja Löhönen toivottavat avointa mieltä ja pitkää pinnaa. Monelle, ketkä ovat tottuneet pärjäämään ulkona tulee aluksi ”kuus-nolla tukkaan”, kun pelien tempo ja tilanteiden nopeus pääsevät yllättämään. Kehittyminen pelaajana voi olla pitkä reitti, mutta palkitsee avokätisesti loppua kohden. ”Sisäpeleissä ensimmäisen kerran oli yllättävää, että myös vastustajan onnistumisista iloittiin paljon. Kun ei ota itseään liian vakavasti ja lähtee aistit auki pelaamaan, niin nauttii varmasti. Pisteitä ei lasketa, vaan tarkoitus on, että kaikilla on mukavaa.” Löhönen summaa.

Toimittajan kysyessä parhaita pelejä Back Alleyn ulkopuolella haastateltavat joutuvat pohtimaan hetken. ”Olin viimeksi pelaamassa ulkona silloin kun Michael Jackson kuoli. Olin silloin viimeisen kerran Bergetissä, joka oli siistiä. Sen jälkeen ei ole tullut pelattua muualla.” Suomalainen kertoo. Löhönen heittäytyy nostalgiseksi ja muistelee Varkauden Hasintien pelejä: ”Pelialue oli todella vaarallinen: kenen mielestä oli hyvä antaa jengille pelialue, jolla on kaikkea rakennusjätettä ja raudoitettua betonia. Kenellekkään ei kuitenkaan koskaan käynyt mitään. Se oli hauskaa, mutta muistelen aikoja ehkä yli-nostalgisesti. Siellä on loppujen lopuksi parasta pelata, missä on hyvä porukka. Pelialue ei ole loppujen lopuksi niin tärkeä.” Viimeiseksi Suomalainen ja Löhönen toivottavat vielä terveiset lukijoille: ”Älkää ottako itseänne ja leikkisotaa liian vakavasti! Tulkaa ihmeessä kokeilemaan, täällä käy mukavia tyyppejä pelaamassa ja mukaan mahtuu aina!”

4 Erityisvaatimukset kalustolle

Teimme erillisen tuoteryhmän lähitaisteluun sopiville, alle yhden joulen tehoilla ampuville aseille.

4.1 aseet

Useilla CQB-paikoilla, kuten Back Alleylla, tehoraja on yhden joulen. Nykyään useimmat aseet ampuvat vakiona yli joulen tehoilla, joten jotain peliliikkeitä joutuu monesti tekemään. Helpoin vaihtoehto on tietysti ostaa toinen ase lähitaistelukäyttöä varten, joka ampuu tehorajojen mukaisesti. Toinen erinomainen vaihtoehto on hankkia ase tai rataslaatikko, joka on varustettu pikajousenvaihdolla. Jos aseeseen, joka on suunniteltu yli joulen tehoille, vaihtaa reilusti löysemman jousen käy helposti siten, että koneiston pyöriessä nopeampaan kevyellä vastuksella liike-energiaa saa rattaat ns. ylipyörimään ja ase saattaa ampua tuplalaulauksia. Tätä voi estää aktiivijarrulla varustetulla MOSFET-yksiköllä tai sitten vaihtamalla akkua pienempään.

Eräs keino lähtönopeuden pudottamiseen ilman rataslaatikon avaamista ja jousen vaihtamista on tehdä reikä sisäpiippuun alareunaan juuri hop-up yksikön eteen. Etuna tässä on se, että ylipyörintää ei pääse syntymään, sillä jousi ja sen vastus on edelleen sama. Hommaa voi helpottaa siten, että hankkii toisen hop-up yksikön ja piipun, jolloin vaihtaminen nopeutuu. Reikä kannattaa tehdä piipun alareunaan, sillä hop-upin antaman kierteen ansiosta kuula liikkuu piipussa piipun yläreunaa pitkin. Tämä tapaa sopii erityisen hyvin tilanteisiin, jossa nurkista löytyy jo valmiiksi piippu (ja hop-up) ja ei halua sijoittaa pikajousenvaihdolliseen rataslaatikkoon tai aktiivijarrulliseen MOSFET-yksikköön.

4.2 suojavarusteet

Lähitaisteluetäisyyksillä jo joulen tehot tekevät tuntuvan jäljen ja saattavat hajottaa osuessaan esimerkiksi hampaan. Tästä syystä erityisesti hammassuojia kannattaa käyttää, mieluiten kokonaista alakasvosuojaa. Alakasvosuoja saattaa tuntua joistain pelaajista aluksi vastenmieliseltä, mutta sen tuoman suojan turvit monet viitsivät pelata paljon aggressiivisemmin kun alitajuinen pelko legojen puolesta ei paina takaraivossa. Myöskin kypärä on lähitaistelussa suositeltava varuste, sillä varsinkin ahtaamilla pelipaikoilla seinät ja katto ovat usein lähellä.

Pienin muokkauksin omaa pelimukavuutta on helppo parantaa: muokkaamalla alakasvosuojan hihnastoa voi sen laittaa kiinnitymmään suoraan kypärään, jolloin kypärän alla painava remmihärdelli poistuu kokonaan. Tällöin alakasvosuoja on helpompi nostaa otsalle pois tieltä. Projektin kypärä on FMA:n Team Wendy EXFIL -kopio ja käytetty alakasvosuoja on Emersonin perusmalli. Muokkaus onnistuu käytännössä minkä tahansa alakasvosuojan ja kypärän kanssa. Joihinkin kypäriin joutuu tosin liimaamaan sopivat velcro-vastakappaleet ja joidenkin suurempien alakasvosuojien nostaminen otsalle voi olla hankalaa.

Muita suojavarusteita, joita kannattaa käyttää ovat paksummat/suojatut hanskat kuten Mechanixin M-Pactit. Kumiset suojat suojaavat rystysiä ja sormia vaikuttamatta juurikaan hanskojen näppäryyteen. Myös muista hanskoista on toki suojaamaan käsiä ja sormia osumilta, mutta ei niin paljoa.

  
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail