Ensikosketuksia softaukseen vol. 2 – Operaatio Voshod
Lauantaina 24.9.2016 klo 09.57 salaisessa paikassa
Noudamme yhteyshenkilön, Tsadistanin osapuolikomentajan, kotoaan. Kyseinen henkilö valittaa darraa ja vähäistä untaan, ja kantaa epäilyttävän vähän tavaraa selässään. Autossa on valmiiksi paljon tavaraa, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole rehellisesti sanoen aavistustakaan. Päälläni olevat, maastokuvioiset vermeet muistuttavat epäilyttävän paljon vaatteita, ja vieressäni penkillä nököttävä muovikassi sisältää oletettavasti ruokaa. Muu on epävarmaa. Lähdemme ajamaan melko reippaasti määränpäähämme.
Klo 10.03 Kosovian ja Tsadistanin rajamailla
Kuski jättää minut, massiiviset varustemääräni ja yhteyshenkilön metsänreunaan, ja lähtee itse livohkaan. Olo kahden ison aselaatikon, pienen repun ja valtavan ruokasäkkini kanssa on kovin pieni. Tsadistanin ja Kosovian joukot ovat kummasti sekaisin, osapuolitunnisteita (niitä punaisia ja keltaisia nauhoja) pyydetään ja myönnetään lainaan. Jälleennäkemisen mahdollisuus ei ole huomattava, mutta sota vaatii alttiutta uhrauksiin.
Hämmentävän pian, klo 10.20
Joukot alkavat olla itse selvillä omista ja toisten osapuolista. Erilaisia maastoasuja ja aseita näkyy ympärillä. Osapuolinauhoja kehotetaan (aiheellisesti) laittamaan molempiin käsivarsiin, muuten on vaikea tietää, kuka taistelee kenenkin puolella. Paitsi YK:n tyypit, joilla on siniset päähineet. Maastoasujen diversiteetti on huomattava, jotkut pukuvalinnat ovat kovin hämmentäviä, kuten esimerkiksi herttaisen vaaleanpunainen maastopuku. Joillakin on keltainen liivi pukujen päällä. Heitä kutsutaan ’järjestäjiksi’.
Alkubriiffi viisastuttaa jonkin verran, mutta suurimman osan ajasta huppuni sisällä pyörii vain suuri Mitä. Muutama tsadistanialainen toveri neuvoo aseen käytön perusteet. Piippu vihollista päin. Tukki olkaan kiinni. Lippaat kiinnitetään, kun peli alkaa. Maski kannattaa (täytyy) pitää kasvoilla niin pitkään, kuin peliä kestää.
Maskista muutama sananen. Mikäli tosissaan alkaa airsoftia harrastaa, maskiin kannattaa panostaa. Itselläni oli käytössä aistien blokkaamiseen erikoistunut, itsenäistä elämää elävä muovikoppa. Ritilämalli ehdottomasti suositeltava, ei huurustu niin paljon. Operaatio Voshodissa skenaariot kestivät noin tunnin jokainen, joten höyryä ehti pelin aikana kertyä.
Maskin suoma näkyvyys on myös kovin olennaista. Omani salli minulle aika lailla putkinäön. Tämän tajusi erityisen hyvin yrittäessään bongata maastopukuisia Kosovian kansalaisia metsän siimeksestä, samalla kun pyrki toki itse välttämään ammutuksi tulemista. Sivuttaisnäköä osaa arvostaa kunnolla vasta sen puuttuessa. Korvat peittävä huppukin teki osansa niin askelten ääniltä kuin päähän osuvilta kuulilta suojaamisessa.
Maastopuvut – sitä vaaleanpunaista lukuunottamatta – hoitivat tehtävänsä yllättävän hyvin. Vain yhdessä skenaariossa näin, kuka minut pudotti, muuten jostain puskasta vain tuli kuulia niskaan. Valokuvaaminen tuotti hieman haasteita, joten lakkasin yrittämästäkään kännykkäkameralla, ja jätin kuvaamisen siihen erikoistuneille tahoille. Pelaaminen kun vaati muutenkin hieman keskittymistä.
Skenaarioiden alkaessa Tsadistanian osapuoli jaettiin kolmeen ryhmään, joilla kaikilla oli radiopuhelimet ja oma spesifoitu tehtävä. Itse kuuluin kakkosryhmään, joka oli vähiten juokseville otollisin – ja jostain syystä suosituin. Ykkösryhmän tehtävänä oli juosta eri paikkoihin, ampua kaikki ja juosta eteenpäin. Kolmosryhmä, joka oli myös salainen aseemme, pyrki kurjien kosovialaisten selkään.
Ensikertalaisena – ja kuumepotilaana – olin hieman sekaisin, mistä milloinkin puhuttiin, mutta respojen, hyökkäyskohteiden, eriytyneiden ryhmien ja eri asetyyppien tarkoitukset selvisivät pelin jatkuessa, ja ystävällismielisten pelitovereiden jaksaessa kärsivällisesti selittää asioita. Tapahtuma kesti iltakuuteen, joten aikaa oppia oli.
Kahden aseen mukaanotto osoittautui pelin kuluessa hyväksi ideaksi. Kentällä rynnäkkökivääristäni loppui akku, mikä johti putoamiseeni kyseisessä skenaariossa. Palasin respasta toisen aseen kanssa, vain hieman hiljaa jurputtaen.
Loppua kohden skenaariot kävivät mielikuvituksellisemmiksi, ja fyysisesti yllättävän raskaiksi. Jyrkkiä nousuja, spurtteja, kommunikaatio-ongelmia YK:n kulloistenkin liittolaisten suhteen. Lippuja nostettiin ja laskettiin, yllättäviä väijytyksiä ilmaantui tielle. Täydellistä kaaosta kaikkialla siis. Kerta kaikkiaan mahtavaa.
Tapahtuma päättyi iltakuudelta, ja loppubriiffissä sain tietää voittoisalta tuntuneen Tsadistanian ottaneen Kosovialta köniinsä. Syytän tästä radioliikenteen epäselvyyttä – kyllä, meillä oli ihan oikeita radiopuhelimia kentällä – koska aloittelijanhan on helppo syyttää komentoketjua, eikö?
Välillä teimme YK:n kanssa yhteistyötä ja saimme tulla Kosoviaa ja Tsadistaniaa erottavalle aukealle ilman eliittijoukkojen kuulasuihkua niskaan, mutta äkilliset puolenvaihdot olivat ikäviä radioita omistamattomille. Onneksi respapaikalle oli inhimillisen lyhyt matka, ja henkiinheräämiset tapahtuivat vartin välein. Into peliin siis pysyi yllä lukuisista (aloittelijan) epäonnistumisista huolimatta.
Alkubriiffissä mainittua kranaattisääntöä en kuullut kertaakaan käytettävän, mutta se on kuulemma ihan jännä elementti pelissä, joka siis on muutenkin jännää.
Nimenomaan koko päivän mittainen skenaario antoi hauskasti perspektiiviä lajiin ja sen harrastajakuntaan. Tauoilla ehti hyvin tutustua, ja ylipäänsä joukkueemme ryhmien jakokin ilmensi omanlaistaan diversiteettiä. Juuri tämä erilaisten harrastajien kirjo tekee lajista helposti lähestyttävän oikeastaan kenelle tahansa urheilu- ja pelitaustasta riippumatta. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen, ja hieman harkitsen uuttakin kertaa, tällä kertaa vähemmän pöllähtäneessä mielentilassa ja paremmin varustautuneena. Esimerkiksi vara-akuilla ja maskilla, jolla jopa näkee nenänpäätään laajemmalle alalle.
Suosittelen softausta kaikille, joilla on mitään intressejä metsässä rämpimiseen, ja tietysti isänmaallisuutta Tsadistanian kaunista maata kohtaan.
Kauan eläköön Tsadistania!
Teksti: Salla Kärkkäinen
Kuvat: Karoliina Suominen
Innostuitko?
Jos olet aloittelemassa airsoftia, kannattaa tutustua toiseen artikkeliimme ”Aloittelevalle softaajalle”. Artikkelissa kerrotaan, mitä varusteita tarvitset harrastuksen aloittamiseen sekä esitellään airsoftia lajina.
