Airsoft

Polkien pelissä – TSTOS 17 & 18 mankelissa

TSTOS 18 -pelin Uusimaan polkupyöräosasto oli kuin kesäpäivät Suomessa: vähälukuinen, mutta mukava!

TSTOS 18 oli järjestyksessä kolmas EHASAn järjestämä TSTOS-sarjan tapahtuma. Kaksi ensimmäistä osaa, TSTOS Parola ja TSTOS 17, pelattiin kolmannen osan tapaan Ilveskallion harjoitusalueella männä kesinä. Tiera on osallistunut nyt kaikkiin TSTOS-tapahtumiin, ensimmäisessä johdimme Pirkanmaan osapuolta (viikon varoitusajalla, huh ei enää koskaan), mutta oikeasti kaikkia kiinnostaa kaksi viimeisintä: Tiera on nimittäin nyt kahdessa pelissä noussut ratsaille polkupyörille! Tämä artikkeli on jossain määrin katsaus molempien vuosien operointiin, mutta selkeä fokus on tuoreimmassa.

Räppielämää TSTOS Parola -pelissä Pirkanmaan komentopaikalla.

Polkupyörä – mitä, miten, miksi?

Koontivideo hetkistä, jolloin GoPro vielä toimi.

Heti alkuun mainittakoon, että käytimme polkupyöriä ennen kaikkea liikkumisvälineinä, ei taisteluvälineinä. Ajatus mekaanisesta ratsuväen rynnäköstä Rohirrimin malliin on eittämättä hieno, mutta joukkojen survivaliteetti olisi tästä suuresti kärsinyt. Tarkoitus oli siis ennen kaikkea liikkua pyörillä, ei taistella niiden selässä. Tämä tietysti korostaa reittisuunnittelun ja ajankohdan valintaa: paras aika lähteä liikkeelle on silloin kun pelialue on mahdollisimman tyhjä tai ainakin silloin kun (vihollisen) mekanisoidut osastot eivät ole liikkeellä tai kun omat joukot ovat varmistaneet reitin mahdollisimman pitkälle. Päällisin puolin tässä onnistuttiin oikein hyvin: TSTOS 17 pelissä osastoa ei tuhottu kertaakaan ratsaille ja TSTOS 18 pelissä hassusti kävi kerran tai kaksi. Syynä tähän on varmaan se, että TSTOS 17-pelissä osaston vahvuus oli suurempi ja operaatiorytmi meni siten, että liikkeelle lähdettiin hiljaisempaan aikaan. Selviytymistä myöskin suuresti auttaa toimiva tiedustelu ja tunnustelu.

Mennään seuraavaksi hieman käytännön puolelle. ”Pelipyöräksi” riittää oikeastaan mikä tahansa mankeli, joka ei ole hengenvaarallisen huonossa kunnossa. Porukastamme useimmat kaivoivat vanhoja pyöriä esiin tai ostivat käytettyjä. Kuljetusta varten pyörät pinottiin peräkärryyn. Pyörät ovat onneksi varsin kevyitä, joten B-kortillisenkin on helppo saada niitä kulkemaan isompi määrä kärryssä ilman huolta painorajojen paukkumisesta!

Koska tapahtuman säännöissä määriteltiin, että pyörien tulee olla sotilaallisia, naamioi kukin taistelija pyöränsä parhaaksi näkemällään tavalla. Suosittuja vaihtoehtoja olivat mm. erilaiset naamiokääreet, teipit ja maalit. Pyörien muuhun varustukseen kuului mm. erilaisia laukkuja. Useimmat antoivat pyörien olla blancoja lukuunottamatta naamionteja.

Case Study – Gallian kukko

Gallian kukko ennen pelin alkua. Huomaa stongaan kiinnittetty GoPro-teline ja tarakkaan kiinnitetyt kaasunaamarilaukut. Älä huomaa laiskasti tehtyä maalausta.

Oman pyöräni kävin poistamassa viidellä kympillä runosmäkeläiseltä bussikuskilta. Ei kuulemma tarvinnut kun bussilla pääsee työn puolesta ilmaiseksi. Otin pari kierrosta korttelin ympäri ja fiilikseni oli kuin Harry Potterilla sauvaa valitessa. Yhteys oli syntynyt. Puoliksi mies, puoliksi pyörä. Täysin sotakone.

Pyöräksi valikoitui siis jo parhaat päivänsä nähnyt Peugeotin maastopyörä Tiivi-Taavin violettina. Suurin osa vaihteista toimi ja jarrut pitivät. Valitettavasti uskollinen Gallian kukkoni merkittiin tänä kesänä kaatuneiden luetteloon. Kolmesti sain sen elvytettyä taistelukentällä takaisin kuntoon. Allekirjoittanut haluaakin tässä vaiheessa pyytää anteeksi kaikilta Uusimaan joukkojen taistelijoilta, joiden rauhaisa tukikohtaelo järkkyi nikkarointini seurauksena. Ensimmäisenä kesänä naamioin pyörän naamiokääreillä, mutta toisena vuotena päätin suihkia maalia pintaan. Muuhun varustukseen kuului ensimmäisenä vuotena tarakkaan nippusitein kiinnitetty reppu ja toisena vuotena kaksi kaasunaamarilaukkua. Laukuissa kulki mm. vettä, naamioverkko, a-tarviketta, hiukan evästä ja akkuja.

Jälkikäteen on sanottava, että ei ehkä olisi kannattanut antaa pyörän talvehtia ulkona sillä toisena vuotena polkimissa oli jatkuvasti häikkää ruosteen syödessä keskiöt pyöreiksi. Seurauksena tästä jouduin pajavasaralla paukuttelemaan polkimet takaisin keskiöön joten kuten oikeaan asentoon mutta metalli oli ehtinyt hapertua liikaa. Mitään ei ollut tehtävissä. Muuten sanoisin, että tällaisella ”festaripyörällä” selviää aivan mainiosti TSTOSsin kaltaisessa tapahtumassa jos vain hoitaa talvisäilytyksen fiksusti!

Harmin paikka. Kiitos 2017-2018.

Polkupyöräosaston perustaistelumenetelmät

Polkupyöräosaston perustoiminta-ajatus on tiivistettävissä Neuvostoliitosta lainattuun oppiin: ole ensimmäisenä paikalla, luo tosiasiat kentälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pienen osaston kannattaa liikkua silloin kun vihollista on mahdollisimman vähän ja omalla toiminnallaan pakottaa vihollinen reagoimaan ennemmin kuin itse ajautua kuuluisaksi pässiksi naruun. Samat faktat toki pätevät kaikkeen muuhunkin pienten joukkojen taisteluun. Polkupyöräosasto onkin ennen kaikkea hyvin liikkuvaa jalkaväkitaistelua. Polkupyöräosastoa on myös kätevä käyttää tiedustelutehtäviin erityisesti alueilla jossa vihollisuhka ei ole suuri ja välimatkat ovat pitkiä sekä kiire on suuri. Tällöin vahvemmat mekanisoidut osastot ja hitaammat jalkaisin liikkuvat yksiköt voidaan vapauttaa niille paremmin sopiviin tehtäviin.

Esimerkki polkupyöräosaston marssiryhmityksestä.

Enemmän konkretiaan mentäessä polkupyöräosaston kannattaa liikkua siten, että edessä on 1-3 taistelijan vahvuinen tunnusteluosasto, jonka ensimmäinen mies polkee menemään annoksella reipasta uhrimieltä. Seuraavana tulevien tulee olla valmiita kommunikoimaan, mieluiten radiolla, todella nopeasti perässä tulevalle pääosalle. Tieto viholliskosketuksesta pitää saada liikkumaan nopeasti, sillä pääosa toisaalta liikkuu nopeasti ja toisaalta taas pyörän selästä nouseminen ja pusikkoon katoaminen vie aikaa hieman enemmän verrattuna jalan liikkuvaan taistelijaan. Ensimmäisenä liikkuva taistelija ottaa kuulaa nahkaan miltei aina, jos vihollista ei ole havaittu ennen kosketusta. Useasti saimme havainnon ennen kolahdusta, sillä suurin osaa kohtaamisista oli kohtaamistaisteluita, joissa kaksi tiellä liikkuvaa pumppua törmää toisiinsa. Kun kosketus tulee, pääosa ryhmittyy uran paremmalle puolelle ja joko ryhmittyy torjuntaan tai valmistautuu iskemään/irtautumaan. Varsin tavanomaista mekanisoitujen joukkojen taistelua siis! On myöskin hyvän urheiluhengen mukaista painaa päälle sen verran, että haavoittunut tunnustelija saadaan paikattua jatkamaan peliä.

Miksi pyörä?

Pyörän hyödyllisyys kiteytyy sen nopeuteen: jos samat tehtävät olisi suoritettu jalan, olisi siirtymiin mennyt per tehtävä vähintään kaksi tuntia enemmän. Kun tehtäviä tehtiin keskimäärin kaksi per päivä, voi nopealla yhteenlaskulla todeta, että polkupyörätaistelija nukkui ja huolsi pelissä keskimäärin 16 tuntia enemmän kuin keskivertojalkaväkitaistelija! Tämä tarkoittaa sitä, että varsinaiseen taisteluun jää huomattavasti enemmän energiaa. Lisäksi nopeudesta on omat, itsestään selvät hyötynsä: liikkuminen ylipäänsä sekä respalla käyminen on nopeampaa.

Pyörää voi myöskin käyttäää eräänlaisena mobiilitukikohtana. Kantokapasiteetti on isompi tai ainakin kantamuksia on kevyempi liikuttaa. Vettä ja ammuksia on helppo täydentää pyörältä, jolloin kaikkien pikkujuttujen takia ei välttämättä tarvitse lähteä tukikohtaan.

Pyörät ovat myöskin moottoriajoneuvoja helpompi (ja yleensä halvempi) tapa kohottaa joukon liikkuvuutta. Kaikissa porukoissa ei ole varallisuutta ostaa autoa pelikäyttöön tai sitten yhteisen auton hankkiminen voidaan kokea turhan monimutkaiseksi. Tällöin voi olla helpompaa ja halvempaa hankia porukalla pyörät ja päästä nauttimaan suurin piirtein samoista eduista kuin autolla. Ja onhan pyöräily autoilua ekologisempaa!

Polkupyöräosasto 2.0

Jos pelkkä pyöräosasto tuntuu vähän turhankin paljon laimennetulta mekanisoidulta, voi sen suorituskykyä helposti päivittää esimerkiksi mönkijällä. TSTOS17-pelissä osastoomme kuului myös mönkijä. Mönkijä antoi ennen kaikkea mekaanista tappionsietokykyä: peräkärryn avulla oli helppo kelkota tarvittaessa rikkoutunutta kalustoa, rikkoutuneita taistelijoita tai pelillisiä objekteja. Mönkijä toki söi polkupyörien hiljaisuusedun pois, mutta antoi kyllä myös tilalle.

Käytäntö – Case Studyna TSTOS 18 -pelin ensimmäinen taistelu

Peli käy! Kirjoittaja herättää myötähäpeää lauleskelemalla, hyräilemällä ja ottamalla mäet raskaasti.

Pelin alussa Uusimaan joukkojen tehtävänä oli hyökätä pelialueen pääuria pitkin kahtena kärkenä ottaen haltuun tietyt tasat ja ryhmittyä torjuntaan. Polkupyöräosaston tehtävä oli jatkaa pohjoisen pääuran (Main Supply Road Green) suunnassa omien joukkojen ohi uran varteen viivyttämään. Peli alkoi yhteislähdöllä omasta tukikohdasta.

Ensimmäisen päivän taistelut käytiin MSR Greenillä, MSR Bluen ja MSR Yellown välisellä pätkällä.

Osa tiedustelujoukoista sai mahdollisesti aikaisen lähdön, mutta tieto ei tavalliselle kulille asti kulkenut. Valmistauduimme polkemaan myrskyn silmään ja tarvittaessa myymään hengen kalliilla. Pyörät jätettiin risteykseen, jota omat joukot pitivät hallussaan.  Kohdealueellemme oli suurin piirtein yhtä pitkä matka molemmista tukikohdista, joten oli ilahduttavaa huomata, että ehdimme alueelle ennen (mekanisoitua)vihollista. Pian vihollinen lähestyi pääuraa pitkin. Taistelussa emme saaneet itse tappioita, mutta aiheutimme viholliselle joitain haavoittuneita ja respalle lähtijöitä. Päätavoite ensimmäiselle tasalle onnistui: suurin piirtein joukkueen vahvuinen vihollinen pysähtyi hetkeksi ja alkoi haravoida pusikkoa josta olimme jo kaikonneet.

Ensimmäisen taistelun toisella viivytystasalla taisteluun liittyi mukaan lisää omia joukkoja. Tästä irrottiin vielä kohti risteystä ja parempia asemia.

Taistelun loppuvaiheessa otimme irti kohti risteystä, jossa omien joukkojen pääosa odotti. Risteykseen saavuttuamme ja kopitettuamme ylemmän johtoportaan siirryimme risteyksen pohjoispuolelle taistelemaan. Torjuimme ensin aallon tai pari vihollista, mutta kolmannesta emme enää selvinneet. Matka kohti tukikohtaa ja uudelleensyntymistä alkoi rullaamalla pyörillä alamäkeen.

Mitä tässä pitää tietää?

Ensinnäkin polkupyörien ansiosta ehdimme todella nopeasti paikalle ja onnistuneella viivytystaistelulla onnistuimme ostamaan pääjoukolle aikaa ryhmittyä puolustukseen risteyksen alueelle. Ilman pyöriä olisimme olleet myöhässä, tai tehtävään olisi jouduttu sitomaan mekanisoituja joukkoja ja/tai niiden kuljetuskapasiteettia. Vaikka matka taistelualueelle oli ollut jyrkkää ylämäkeä ja siihen nähden jossain määrin kuluttavaa, saavuimme paikalle kuitenkin hyvävoimaisina ja tikissä. Taistelun jälkeen oli varsin letkeää rullata pyörillä alamäkeen kohti tukikohtaa ja valmistautua seuraavaan koitokseen!

Tulevaisuuden tapa liikkua airsoft-pelissä

TSTOS 17 ja ensimmäistä kertaa ratsailla.

Ensi vuonna TSTOS-pelisarja muuttaa Padasjoelle, jossa välimatkat kasvavat entisestään. Tämä tulee korostamaan oikeaoppisen, ei turhan kuluttavan, marssimisen merkitystä. Polkupyörä on kenties paras ja kustannustehokkain ratkaisu tähän, jopa autot ja polttomoottorimekanisointi huomioiden. Polkupyörä auttaa siis saamaan enemmän irti kallisarvoisesta pelireissusta, kun paukkuja jää enemmän itse pelaamiseen. Lisäksi se on hauskaa ja mielenkiintoista vaihtelua perusjimmyilyyn!

Kirjoittaja (ja Tiera) lupaa jälleen nousta ratsaille TSTOS 19 -pelissä. Todennäköisesti Uusimaan riveissä. Tervetuloa mukaan polkupyörätaistelun ihmeellisen maailmaan, jossa pyörä on todellakin keksitty uudelleen!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yleisimpien asemallien purkaminen – G36-sarja

Ei lisättävää.

1 Johdanto

Artikkelisarjan tarkoituksena on palata perusasioihin ja havainnollistaa yleisimpien aseiden purkaminen ja kokoaminen. Tämä toistaiseksi viimeinen osa laajentaa saagan trilogiaksi: aiheena on G36-sarja ja sen kaksi pääasiallista sukupuuta: Tokyo Marui ja ARES. Tokyo Marui -tyyliin purkautuvat mm. Jing Gongin ja Classic Armyn Gekot. ARES-tyyliin pilkkoutuvat ylättäen myös Umarexit ja Specnat. Edellisissä osissa leikkauspöydälle pääsi AK-sarja ja Colt-sarja. G36-sarjassa diversiteettiä ei ole yhtä paljon kuin kahdessa edellisessä, joten artikkelin ohjeilla saa valta-osan markkinoiden Gekoista purettua. Varsinaiset esimerkkiaseet ovat Jing Gongin G608 ja Specna Armsin G11.

Sen pitemmittä puheitta, on aika aloittaa!

2 Tokyo Marui -sukupuu

Tuttuun Marui-tyyliin availu on pitkälti tappien irroitusta ja ruuvien irroitusta. Gekkojen muovinen rakenne huomioon ottaen kannattaa olla mieluummin varovainen kuin tehdä joku asia voimaa käyttäen!

2.1 Perusosasten irrottaminen

2.2 Rataslaatikon irrottaminen alarungosta

Toisin kuin AK- tai Colt- malleissa Gekon alarunko on yhtenäinen kappale, mikä luo pienoiset ominaispiirteensä purkamiselle.

Tästä eteenpäin homma on ihan tavallista versio 3 -rataslaatikon purkamista. Katsotaan siis tässä vaiheessa miten Arekset ja Specnat saa samaan vaiheeseen!

3 ARES / Specna Arms -sukupuu

Tämän sukupuun purkaminen on hieman intuitiivisempaa, sillä irrotettavia ruuveja on huomattavasti vähemmän. Siinä mielessä purkaminen muistuttaa enemmän oikean tuliaseen purkamista!

3.1 Kenttäpurku

3.2 Rataslaatikon irrottaminen

4 Rataslaatikon purkaminen

Rataslaatikon purkaminen on samanlaista kuin kaikissa muissakin versio 3 -rataslaatikoissa. Osa kuvista onkin lainattu AK-sarjan artikkelista.

5 Kokoaminen

Kaikessa yksinkertaisuudessaan aseen kasaaminen on samojen työvaiheiden toistaminen uudestaan. Jos asetta oli tarkoitus virittää, niin seuraavista artikkeleista löytyy varmasti apua: kohtauskulman säätäminen, rattaiden kohdistus eli shimmitys ja vahvistusviilausten teko. Joka tapauksessa kannattaa ainakin vaihtaa rasvat uusiin. Ensimmäistä kertaa asetta avatessa kannattaa myös tarkistaa shimmitys, sillä varsinkin kiinalaisissa aseissa se ei yleensä ole parhaasta päästä suoraan laatikosta.

6 Loppusanat

Aseen purkaminen on ensimmäisellä kertaa melkoista hässäkkää, mutta huoli pois sillä rauhakseen tehdessä homma rutinoituu nopeasti. Säännöllisen epäsäännöllinen aseen purkaminen kannattaa, sillä samalla tulee rutinoituneemmaksi virittäjäksi ja pienellä tuurilla havaitsee pian hajoamassa olevat osat ennen lopullista lahoamista ja voi vaihtaa ne uusiin. Monesti jonkun osan hajotessa hajoamisen kerranaisvaikutukset kostavat muille osille ja pistävät niitäkin palasiksi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ensikosketuksia softaukseen vol. 2 – Operaatio Voshod

_MG_8711

Lauantaina 24.9.2016 klo 09.57 salaisessa paikassa

Noudamme yhteyshenkilön, Tsadistanin osapuolikomentajan, kotoaan. Kyseinen henkilö valittaa darraa ja vähäistä untaan, ja kantaa epäilyttävän vähän tavaraa selässään. Autossa on valmiiksi paljon tavaraa, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole rehellisesti sanoen aavistustakaan. Päälläni olevat, maastokuvioiset vermeet muistuttavat epäilyttävän paljon vaatteita, ja vieressäni penkillä nököttävä muovikassi sisältää oletettavasti ruokaa. Muu on epävarmaa. Lähdemme ajamaan melko reippaasti määränpäähämme.

Klo 10.03 Kosovian ja Tsadistanin rajamailla

Kuski jättää minut, massiiviset varustemääräni ja yhteyshenkilön metsänreunaan, ja lähtee itse livohkaan. Olo kahden ison aselaatikon, pienen repun ja valtavan ruokasäkkini kanssa on kovin pieni. Tsadistanin ja Kosovian joukot ovat kummasti sekaisin, osapuolitunnisteita (niitä punaisia ja keltaisia nauhoja) pyydetään ja myönnetään lainaan. Jälleennäkemisen mahdollisuus ei ole huomattava, mutta sota vaatii alttiutta uhrauksiin.

Hämmentävän pian, klo 10.20

Joukot alkavat olla itse selvillä omista ja toisten osapuolista. Erilaisia maastoasuja ja aseita näkyy ympärillä. Osapuolinauhoja kehotetaan (aiheellisesti) laittamaan molempiin käsivarsiin, muuten on vaikea tietää, kuka taistelee kenenkin puolella. Paitsi YK:n tyypit, joilla on siniset päähineet. Maastoasujen diversiteetti on huomattava, jotkut pukuvalinnat ovat kovin hämmentäviä, kuten esimerkiksi herttaisen vaaleanpunainen maastopuku. Joillakin on keltainen liivi pukujen päällä. Heitä kutsutaan ’järjestäjiksi’.

Alkubriiffi viisastuttaa jonkin verran, mutta suurimman osan ajasta huppuni sisällä pyörii vain suuri Mitä. Muutama tsadistanialainen toveri neuvoo aseen käytön perusteet. Piippu vihollista päin. Tukki olkaan kiinni. Lippaat kiinnitetään, kun peli alkaa. Maski kannattaa (täytyy) pitää kasvoilla niin pitkään, kuin peliä kestää.

_MG_9065

Maskista muutama sananen. Mikäli tosissaan alkaa airsoftia harrastaa, maskiin kannattaa panostaa. Itselläni oli käytössä aistien blokkaamiseen erikoistunut, itsenäistä elämää elävä muovikoppa. Ritilämalli ehdottomasti suositeltava, ei huurustu niin paljon. Operaatio Voshodissa skenaariot kestivät noin tunnin jokainen, joten höyryä ehti pelin aikana kertyä.

Maskin suoma näkyvyys on myös kovin olennaista. Omani salli minulle aika lailla putkinäön. Tämän tajusi erityisen hyvin yrittäessään bongata maastopukuisia Kosovian kansalaisia metsän siimeksestä, samalla kun pyrki toki itse välttämään ammutuksi tulemista. Sivuttaisnäköä osaa arvostaa kunnolla vasta sen puuttuessa. Korvat peittävä huppukin teki osansa niin askelten ääniltä kuin päähän osuvilta kuulilta suojaamisessa.

_MG_8978Maastopuvut – sitä vaaleanpunaista lukuunottamatta – hoitivat tehtävänsä yllättävän hyvin. Vain yhdessä skenaariossa näin, kuka minut pudotti, muuten jostain puskasta vain tuli kuulia niskaan. Valokuvaaminen tuotti hieman haasteita, joten lakkasin yrittämästäkään kännykkäkameralla, ja jätin kuvaamisen siihen erikoistuneille tahoille. Pelaaminen kun vaati muutenkin hieman keskittymistä.

Skenaarioiden alkaessa Tsadistanian osapuoli jaettiin kolmeen ryhmään, joilla kaikilla oli radiopuhelimet ja oma spesifoitu tehtävä. Itse kuuluin kakkosryhmään, joka oli vähiten juokseville otollisin – ja jostain syystä suosituin. Ykkösryhmän tehtävänä oli juosta eri paikkoihin, ampua kaikki ja juosta eteenpäin. Kolmosryhmä, joka oli myös salainen aseemme, pyrki kurjien kosovialaisten selkään.

Ensikertalaisena – ja kuumepotilaana – olin hieman sekaisin, mistä milloinkin puhuttiin, mutta respojen, hyökkäyskohteiden, eriytyneiden ryhmien ja eri asetyyppien tarkoitukset selvisivät pelin jatkuessa, ja ystävällismielisten pelitovereiden jaksaessa kärsivällisesti selittää asioita. Tapahtuma kesti iltakuuteen, joten aikaa oppia oli.

Kahden aseen mukaanotto osoittautui pelin kuluessa hyväksi ideaksi. Kentällä rynnäkkökivääristäni loppui akku, mikä johti putoamiseeni kyseisessä skenaariossa. Palasin respasta toisen aseen kanssa, vain hieman hiljaa jurputtaen.

Loppua kohden skenaariot kävivät mielikuvituksellisemmiksi, ja fyysisesti yllättävän raskaiksi. Jyrkkiä nousuja, spurtteja, kommunikaatio-ongelmia YK:n kulloistenkin liittolaisten suhteen. Lippuja nostettiin ja laskettiin, yllättäviä väijytyksiä ilmaantui tielle. Täydellistä kaaosta kaikkialla siis. Kerta kaikkiaan mahtavaa.

Tapahtuma päättyi iltakuudelta, ja loppubriiffissä sain tietää voittoisalta tuntuneen Tsadistanian ottaneen Kosovialta köniinsä. Syytän tästä radioliikenteen epäselvyyttä – kyllä, meillä oli ihan oikeita radiopuhelimia kentällä – koska aloittelijanhan on helppo syyttää komentoketjua, eikö?

Välillä teimme YK:n kanssa yhteistyötä ja saimme tulla Kosoviaa ja Tsadistaniaa erottavalle aukealle ilman eliittijoukkojen kuulasuihkua niskaan, mutta äkilliset puolenvaihdot olivat ikäviä radioita omistamattomille. Onneksi respapaikalle oli inhimillisen lyhyt matka, ja henkiinheräämiset tapahtuivat vartin välein. Into peliin siis pysyi yllä lukuisista (aloittelijan) epäonnistumisista huolimatta.

Alkubriiffissä mainittua kranaattisääntöä en kuullut kertaakaan käytettävän, mutta se on kuulemma ihan jännä elementti pelissä, joka siis on muutenkin jännää.

_MG_9134Nimenomaan koko päivän mittainen skenaario antoi hauskasti perspektiiviä lajiin ja sen harrastajakuntaan. Tauoilla ehti hyvin tutustua, ja ylipäänsä joukkueemme ryhmien jakokin ilmensi omanlaistaan diversiteettiä. Juuri tämä erilaisten harrastajien kirjo tekee lajista helposti lähestyttävän oikeastaan kenelle tahansa urheilu- ja pelitaustasta riippumatta. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen, ja hieman harkitsen uuttakin kertaa, tällä kertaa vähemmän pöllähtäneessä mielentilassa ja paremmin varustautuneena. Esimerkiksi vara-akuilla ja maskilla, jolla jopa näkee nenänpäätään laajemmalle alalle.

Suosittelen softausta kaikille, joilla on mitään intressejä metsässä rämpimiseen, ja tietysti isänmaallisuutta Tsadistanian kaunista maata kohtaan.

Kauan eläköön Tsadistania!

_MG_8711
Teksti: Salla Kärkkäinen
Kuvat: Karoliina Suominen

 

Innostuitko?

Jos olet aloittelemassa airsoftia, kannattaa tutustua toiseen artikkeliimme ”Aloittelevalle softaajalle”. Artikkelissa kerrotaan, mitä varusteita tarvitset harrastuksen aloittamiseen sekä esitellään airsoftia lajina.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ensikosketuksia softaukseen

IMG_2425

Kello on aamu kahdeksan ja vatsaa jännittää. Olisiko pitänyt kerrata, miten metsässä selvitään, jos jään harhailemaan eksyneenä vuorokausiksi? Sängyllä odottaa kasa varusteita, joista osassa näyttää olevan armeijakuosia menneiltä vuosilta. Ja pelottava naamari, joka päällä on vaikea nähdä, kuulla tai hengittää. Erinomainen varuste tuntemattomaan ympäristöön siis!

IMG_2423Tänään lähdemme Annin kanssa kokeilemaan airsoftausta. Siis sitä lajia, missä tetsataan metsässä ja vältellään kuulasadetta. Fiilikset ovat sekoitus innostusta ja pelkoa. Päällimmäinen pelko on varmasti kipu. Ja rehtinä kakkosena pelko siitä, etten tiedä mitä tehdä ja jään pelaajien mieleen vierailevana naisena, joka ampui omia joukkuelaisia pitkin metsiä. Niin ja kiljui. Meillä ei ole Annin kanssa aavistustakaan, mitä tuleman pitää tai miten asetta edes pidetään kädessä.

Helppoa tästä kuitenkin tekee se, että varusteet saatiin mukavasti Tradesoftilta. Valmiissa paketissa oli housut, takki, naamari, ase ja biohajoavia kuulia. Pääsemme pelipaikalle Häämäkeen ja availemme vuokra-aseiden laatikoita ujosti. ”Näitä kuulia voi siis vaan levitellä tänne metsään? ”Onko tää jo toiminnassa? ”Mitä jos mä ammun sua vahingossa?” Jälkeenpäin selviää, ettei aseissa ole edes akkuja vielä paikallaan – saatikka kuulia.

Paikalle valuu eri-ikäisiä miehiä ja jopa yksi nainenkin meidän lisäksi. Ikähaarukka on mieletön, löytyy parrakkaita miehiä ja nuoria poikia. Löydämme pelipaikan offgame-alueen, jonne voimme jättää tavaramme, ja apuakin löytyy heti! Ystävällinen heppu saattaa meidät lajissa alkuun kertomalla miten ase toimii ja yleisiä sääntöjä. Paikalla on jopa erillinen harjoittelualue, jossa ammutaan hirvellä ratsastavaa punaista teletappia. ”It’s a communist Teletubby”, heppu sanoo ja hymyilee.

Pelin alku muistuttaa kovasti liikuntatuntia. Jengi seisoo toiveikkaana puolipiirissä, kun kapteenit valitsevat pelaajia joukkueisiin. Saamme pelimuotoihin aina hyvän ohjeistuksen ja pelin kriittiset paikat näytetään kartalta. (Vinkkinä ekakertalaisille: kartasta kannattaa napata kuva, niin ei ole yhtä eksyksissä metsikössä). On tukikohtia, lippuja ja re-spawn-alueita (uudelleensyntymisalue). Joukkueet merkitään hihanauhoilla. Eräs pidemmän aikaa pelannut mies neuvoo aina miettimään hetken ennen ampumista, sillä esimerkiksi hihamerkkiä voi olla hankalaa nähdä.

Pääsemme vihdoin asiaan. Peli huudetaan alkaneeksi, ja joukkue hajaantuu syksyiseen metsään. Varmistelen omaa asettani ja muistelen saamaani kolmen sekunnin ohjetta. Ylhäällä saa olla maksimissaan kolme sekuntia, sitten kannattaa mennä maihin tai polvilleen. Pomppoilen ylös alas hämärässä metsässä ja otan tuntumaa maankamaraan. Adrenaliini virtaa, ja jokainen risun raksahdus tuntuu sotatilanteelta. Nopeasti selviää, että vihollinenhan voi periaatteessa tulla mistä suunnasta tahansa ja pyörin paikallani ympyrää pienessä pusikossa. Sitten se tapahtuu. Pieni kuula matkaa luokseni kuusikon läpi ja osuu takkiini pienen rasahduksen saattelemana. Ei kipua. Ei mitään. Vain pieni rasahdus. Jään tuijottamaan minua ampunutta pelaajaa epäuskoisena. ”Suhun tais jo osua?” pelaaja huudahtaa metrien päästä, mutta tähtää edelleen. Nostan käteni nopeasti ilmaan, ettei kuulia tule enempää ja huudan: ”OSUMA!”. Taivallan respawnaus-alueelle hyvillä mielin, pelko kivusta taisi olla aika olematon. Onneksi elämiä on päivän peleissä loputtomasti, kunhan jaksaa hölkätä edestakaisin metsässä. Elämänhakureissuilla on myös loistava mahdollisuus tiimiytyä muiden pelaajien kanssa uudelleen superhyökkäyksiä varten.

Pelin vaikeutta ja toisaalta viehätystä lisää se, että joukkueiden on todella vaikeaa pelata niin sanotusti yhteen. Joukkuelaiset hajaantuvat useisiin suuntiin ja pelistä tulee hieman kaoottista. Kuka oli omassa joukkueessa? Missä piti käydä hankkimassa uusi elämä? Ensikertalaisena pelitilanteiden lukeminen oli varsin vaikeaa ja keskityin lähinnä elossa pysymiseen ja ninjailuun ja… noh, tietysti muiden ampumiseen! Siksihän tänne tultiin.

Softauksen abc:n ensikertalaiselle voisin nimetä näillä sanoilla: Always Be Cowarding. Kun viettää tarpeeksi aikaa maankamarassa ja kärsivällisesti etenee maastossa, niin pääsee lopulta kiinni pelin ytimeen: salakavaliin yllätyshyökkäyksiin. Näin saat enemmän peliaikaa ja vähemmän kuulaniskuja. Kyki puskissa matalalla ja kärky uskaliaita pelaajia. Niin ja jos aikaa on kulunut tuhottomasti mutta kuulia ei näy, peli on luultavasti jo loppunut.

IMG_2425

Pelien jälkeen menimme Annin kanssa luonnollisesti purkamaan kokemusta ja vertailemaan mustelmia viinilasien äärelle. Kaiken kaikkiaan olimme aivan myytyjä. Peli on uskomattoman hauska ja adrenaliinintäyteinen urheilumuoto. Peliporukka VSS ry:n Häämäessä on älyttömän vastaanottavainen ja järjestelyt erinomaisia. Suuri kiitos kaikille häämäkiläisille!

Jos et ole vielä kokeillut, mutta haluaisit, kannattaa vain rohkeasti vuokrata romppeet ja suunnata Häämäkeen lauantaipeleihin!

Ps. Hanskat ehdottomasti mukaan 😉

Kuvat ja teksti: Ilona Molin

 

Innostuitko?

Jos olet aloittelemassa airsoftia, kannattaa tutustua toiseen artikkeliimme ”Aloittelevalle softaajalle”. Artikkelissa kerrotaan, mitä varusteita tarvitset harrastuksen aloittamiseen sekä esitellään airsoftia lajina.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Aloittelevalle softaajalle

allu-istuu-offarilla-pieni-2

1 Johdanto

Ensimmäinen pyssy hankittu ja nyt pitäisi lähteä softaamaan? Onko pyssyn hankinta vielä edessä? Vai onko airsoft vielä hieman tuntematon käsite? Tämä artikkeli, ns. aloittelijan opas, pyrkii vastaamaan yleisimpiin kysymyksiin airsoftista ja tarjoamaan aloittelevalle harrastajalle pienen tietoiskun tärkeimmistä airsoftiin liittyvistä asioista. Lisää aloitteleville softaajille suunnattuja artikkeleja tai tärkeitä aiheita löydät Tradetechin Aloittelijalle-kategoriasta.

2 Mikä airsoft?

Airsoft on Japanista lähtöisin oleva liikunnallinen taistelupeli, jossa pelaajat kisaavat toisiaan vastaan usein kahtena osapuolena.  Käytännössä osapuolien tavoitteena voi olla vaikka pudottaa vastapuoli pois pelistä tai valloittaa jokin piste maastossa. Sotaisalta vaikuttava harrastus tarjoaa tosiasiassa todella hyvän mahdollisuuden ulkona liikkumiseen ja sosiaalisten taitojen kartuttamiseen. Airsoft ei ole sama asia kuin paintball, jossa pelivälineenä toimii värikuulia ampuva kaasu- tai paineilmatoiminen merkkain. Airsoft-kuulat ovat pienempiä kuin paintballin värikuulat (6 mm vs. 17 mm), ja lisäksi ne eivät hajoa eikä niistä irtoa väriä osuessaan. Paintball on usein myös hieman kilpailuhenkisempää kuin airsoft.

3 Välttämättömät varusteet ja muut hyödyllisyydet

alottelija-kamat1

Maski, ase ja kuulat ovat jokaisen softaajan välttämättömät pelivarusteet.

Pelivälineenä käytetään muovi- tai nykyään biokuulia (maatuvat luontoon) ampuvia airsoft-aseita, jotka muistuttavat ulkonäöltään todella paljon aitoja tuliaseita. Tämän lisäksi lähes kaikki pelaajat käyttävät maastopukuja ja oikeita taisteluvarusteita pelatessaan. Pelivälineen tai varusteiden hankkiminen saattaa mietityttää vasta-alkajaa. Mitä kaikkea pitää hankkia ennen peliä ja mitä ei välttämättä tarvitse? Mikä pyssy kannattaa hankkia?

3.1 Silmäsuojaimet

Airsoft-asettakin tärkeämpi varuste on kunnolliset silmäsuojaimet. Ilman silmäsuojausta pelikentälle ei ole asiaa. Suojaimiksi eivät kelpaa mitkä tahansa laskettelulasit tai kemistin suojalasit, sillä niitä ei ole välttämättä tarkoitettu kestämään yli 100 m/s lentäviä kuulia. Linssillisten suojalasien kohdalla sotilaskäyttöön tarkoitetut ballistiset suojalasit ovat varma valinta. Toinen vaihtoehto on ritiläsuojaimet, joiden hyvä puoli on se, etteivät ne voi mennä huuruun. Suojalasien lisäksi on olemassa koko kasvot peittäviä maskeja tai suojalasien kanssa käytettäviä alakasvonsuojuksia, jotka suojaavat varsinkin hampaita pahimmilta iskuilta. Näiden käyttö ei ole pakollista, mutta kuitenkin suositeltavaa. Hampaiden suojana voi käyttää myös hammassuojia, joita saa useimmista urheiluliikkeistä.

3.2 Ase

Silmäsuojainten jälkeen päästäänkin varsinaiseen pelivälineeseen, eli airsoft-aseeseen. Nykyisellään valikoima on todella laaja, joten aseen valitseminen saattaa olla hieman hankalaa. Airsoft-aseet voivat olla käsiviritteisiä eli jousitoimisia, kaasutoimisia tai sähkötoimisia. Lisäksi on olemassa myös paineilmalla toimivia aseita ja erillisiä koneistoja, mutta suhteellisen kalliin hankintahintansa tai vaadittavien asennustöiden takia ne eivät ole kovin hyvä valinta aloittelijalle. Lisäksi on liuta muita ominaisuuksia kuten lähtönopeus ja hop-up, joista on hyvä olla tietoinen ennen aseen ostoa. Uusien aseiden ohella myös käytettyjen aseiden myynti on varsin vilkasta. Yleisimpia kauppapaikkoja käytetyille aseille ovat Kuulatori, Huuto.net ja useiden paikallisten yhdistysten keskustelupalstat. Asetta ostaessa kannattaa muistaa, että airsoft-aseen myyminen tai pysyvä luovuttaminen on lain mukaan kiellettyä alle 18-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta. Jos siis aiot ostaa alaikäisenä aseen, on huoltajan oltava mukana ostotilanteessa. Muiden varusteiden, kuten silmäsuojainten tai kuulien, ostaminen on sallittua myös alaikäisille.

3.2.1 Käyttövoima

Kaasutoimiset aseet toimivat nestekaasun, eli paineessa olevan kaasun voimalla. Pistoolit ovat varsin yleisiä kaasutoimisina, ja ne ovat varsin suosittuja erityisesti kakkosaseina tai pienillä pelikentillä jopa pääaseena. Pienuutensa puolesta ne sopivat suhteellisen hyvin myös nuoremmille pelaajille. Huonona puolena kaasuaseissa on kuitenkin niiden kylmeneminen ammuttaessa. Nestekaasu muuttuu kaasuksi ammuttaessa, mikä kylmentää asetta joka laukauksella. Liian kylmällä kaasussa ei riitä tarpeeksi potkua, minkä takia kaasutoimiset aseet eivät toimi kovin hyvin pakkasella tai lähellä nollaa. Siksipä kaasuaseilla ei pysty pelaamaan loppusyksystä tai talvella. Lisäksi kaasuaseita, varsinkin niitä, joissa on liikkuva luisti eli GBB-aseita (Gas Blowback), on huollettava ja voideltava säännöllisesti, jotta liikkuvat osat eivät kulu ennenaikaisesti tai tiivisteet ala vuotamaan. Jos päätät hankkia kaasuaseen, kannattaa tutustua artikkeliimme kaasuaseiden lippaan huollosta.

Jousitoimiset aseet toimivat ilmakiväärien tapaan, eli ne ladataan joka laukausta ennen käsin. Aseissa on kuitenkin yleensä lipas johon kuulat asetetaan, joten latausvaiheessa ei tarvitse asettaa kuulaa piippuun. Jousitoimiset aseet ovat tekniikaltaan yksinkertaisimpia, joten ne ovat usein halvimpia saatavilla olevia aseita ja lisäksi ne toimivat niin kylmällä kuin lämpimälläkin ilmalla. Yleisimpiä pelikentällä näkyviä jousitoimisia aseita ovat kiväärit, joiden lisäksi on myös haulikoita ja pistooleja. Hintansa puolesta jousiviritteiset pyssyt sopivat hyvin aloittelijoille, mutta huonona puolena on niiden kertaviritteisyys. Toisin sanoen kun yksi laukaus on ammuttu, voi seuraavan laukauksen ampua vasta käsin lataamisen jälkeen. Jousitoiminen ase vaatiikin pelaajalta enemmän pelisilmää ja osaamista, sillä ohi ampuessaan pelaajan on toimittava nopeasti, jotta ei tule itse ammutuksi. Siksi esimerkiksi pitkä kivääri ei ole välttämättä kovinkaan hyvä nuoren aloittelijan ase, sillä hitaan ampumisen lisäksi pitkää asetta on hankalampi liikutella metsässä.

Sähkötoimisissa aseissa koneisto viritetään akun ja sähkömoottorin voimin. Näiden ansiosta sähkötoimisilla aseilla voi ampua yleensä aina sekä sarjatulta että puoliautomaattista kertatulta. Tämän vuoksi aseet ovatkin pelitehokkuudeltaan parhaimpia, sillä kerta- tai sarjatulta ampuessaan on aika paljon suurempi todennäköisyys osua kohteeseen. Sähkötoimisia aseita löytyy kaikenkokoisia, niin pieniä pistooleita kuin metrin mittaisia rynnäkkökivääreitä. Hirvittävän suurta asetta ei kannata hankkia, sillä sitä on vaikeampi kuljettaa metsässä tai ahtaissa tiloissa ja pitkäpiippuiset aseet eivät välttämättä ole sen tarkempia, kuin niitä hieman lyhyemmät aseet.

Mikä pyssy sitten kannattaa valita? On tärkeää selvittää millaiseen pelaamiseen pyssy tulee. Esimerkiksi airsoft-yhdistysten järjestämissä peleissä sähkötoimiset aseet ovat paras valinta aloittelevalle pelaajalle, sillä puoliautomaattiseen kertatuleen ja sarjatuleen kykenevä pelaaja voi pärjätä pelissä, vaikka hänellä ei ole suurta kokemusta siitä, miten aseella kannattaa pelata ja milloin kannattaa ampua. Kertaviritteisellä jousitoimisella aseella pärjääminen tällaisissa peleissä on vaikeampaa. Ohi ampuessaan pelaajalle voi tulla tukalat oltavat, kun vastustaja ampuu tasaista sarjatulta takaisin, niin ettei pelaaja enää pysty ampumaan toista tähdättyä laukausta. Kaasutoiminen pistooli on kokonsa puolesta näppärä ase, mutta pistoolilla kauas ampuminen tarkasti on haastavaa, koska kädet tukevat asetta vain yhdestä pisteestä, kahvasta. Lisäksi säännöllinen huollon tarve, erityisesti tiivisteiden voitelu, vaatii käyttäjältä huolellisuutta. Tarkkuusammuntaan tai ampumisen harjoitteluun jousitoimiset ja kaasutoimiset aseet sopivat vallan mainiosti. Myös hintansa puolesta ne ovat usein halvempia, kuin varsin monimutkaisella koneistolla varustetut sähkötoimiset aseet. Sähkötoimisten puolelta löytyy kuitenkin myös halvempia ja hyväksi todettuja vaihtoehtoja ja esimerkiksi Softaajan aloituspaketit on tehty varta vasten aloitteleville softaajille.

3.2.2 Lähtönopeus

Lähtönopeus tarkoittaa aseen ammuksen eli kuulan nopeutta, kun se lähtee ulos piipusta. Nopeus kertoo hieman aseen suorituskyvystä, kuten sen kantomatkasta. Lähtönopeus ilmoitetaan yleensä metreinä sekunnissa (m/s) ja niin, että se on mitattu 0,20 g painoisella kuulalla. Lähtönopeus nimittäin muuttuu, jos kuulan painoa muutetaan. Kuulan lähtöenergia (ilmoitetaan jouleina eli J) pysyy kuitenkin samana. Esimerkiksi 100 m/s ammutulla 0,20 g kuulalla lähtöenergia on tasan 1 J, kun taas 100 m/s ammutulla 0,25 g kuulalla lähtöenergia on 1,25 J. 1,25 joulen lähtöenergia vastaa 0,20 g kuulalla taasen 112 m/s. Tradetechistä löytyy näppärä lähtönopeuslaskuri, jonka avulla voit vertailla eri lähtönopeuksia ja -energioita. Lähtönopeus kertoo hieman aseen kantomatkasta ja karkeasti voidaan sanoa, että isompi lähtönopeus tarkoittaa pidempää kantamaa. Se tarkoittaa myös sitä, että kuula tuntuu osuessaan enemmän ja myös aseiden koneistot rasittuvat enemmän, koska se vaatii enemmän tehoa. Ulkona pelattaessa lähtönopeutta on hyvä olla, mutta mitään hirvittäviä tehoja sielläkään ei tarvitse, sillä vaikka aseella olisi kova lähtönopeus, sillä ei välttämättä osu kauas, jos tarkkuus ei ole todella hyvä. Aloittelijalle n. 110 m/s ampuva pyssy on varsin hyvä valinta ulkopeleihin. Aseen kantama riittää hyvin ulkopeleihin, mutta tehoa on hieman vähemmän, mikä tarkoittaa, että aseen osat eivät kulu niin paljon. Lisäksi kuulan osuma ei tunnu niin kiperältä lähietäisyydellä ammuttaessa, jolloin myös kanssapelaajilla on mukavampaa.

3.2.3 Hop-up

Hopin säätö

Hop-up (”hoppi”) on mekanismi, jonka avulla kuula lentää pidemmälle ja aseen tarkkuus paranee. Useissa aseissa hop-up on säädettävä, jolloin siinä voidaan käyttää eri painoisia kuulia. Ilman hop-upia kuulan lentorata on selkeästi kaarevampi, kun taas oikein säädetyn hop-upin kanssa lentorata on aluksi varsin suora ja kuula tippuu maahan vasta lopussa ja varsin nopeasti. Ilman hop-upia aseen kantomatka on paljon pienempi ja lisäksi lentorata on kaarevampi, minkä takia sellaiset aseet eivät ole kovinkaan hyvä valinta airsoftin harrastamiseen. Hyvän hop-upin avulla hieman pienemmällä lähtönopeudella ampuva ase voi ampua pidemmälle ja paljon tarkemmin, kuin isommalla lähtönopeudella mutta hieman huonommalla hopilla varustettu pyssy. Tämän takia lähtönopeuskaan ei kerro kaikkea aseen suorituskyvystä.

3.2.4 Lippaat ja kuulat

Aseen mukana toimitetaan yleensä yksi lipas, jolla pääsee alkuun. Sähkötoimisten aseiden mukana tulee yleensä hicap-lipas ja kaasu- sekä jousitoimisten aseiden kanssa pienempi midcap- tai lowcap-lipas. Hicap-lippaassa on suurin kapasiteetti, joten sillä pärjää jo varsin hyvin pelissä kuin pelissä. Midcap- ja lowcap-lippaiden kapasiteetti on pienempi, mutta niissä ei ole hicap-lippaan tapaan vieteriä jota pitää virittää, jotta lipas syöttää kuulia. Ensikertalaisen kannattaa ensin pelata oman aseensa lippaan kanssa ja sen jälkeen vasta miettiä lisälippaiden hankintaa ja varsinkin sitä, haluaako hän hicap- vai midcap-lippaita, sillä molemmilla on omat etunsa. Lippaiden käyttöohjeet löydät täältä. Kuulia löytyy bio- ja muovikuulina sekä eri painoisina. Biokuulat on valmistettu biohajoavasta muovista, eli ne maatuvat ja katoavat metsään ajan kanssa, kun taas muovikuulat eivät. Biokuulat ovat Suomessa yleisempiä, sillä lähes kaikilla ulkopelialueilla vaaditaan biokuulien käyttöä. Kuulien paino taasen vaikuttaa aseen kantamaan ja tarkkuuteen. Liian kevyt kuula ei lennä niin tarkasti kuin painavampi ja hop-up taasen ei välttämättä riitä painavammalle kuulalle, jolloin sen kantama jää lyhyeksi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että n. 100 m/s tai alle (1 joulea 0,20g kuulalla) ampuvalle aseelle 0,20g on hyvä kuulapaino, n. 110 m/s ampuvalle (1,2 joulea) 0,25g saattaa olla jo parempi, ja n. 120 m/s tai yli ampuvalle aseelle (~1,4 joulea) 0,25g – 0,30g kuula on passeli valinta. Yli 130 m/s (1,7 joulea) ampuville kivääreille kannattaa valita 0,30g tai painavampi kuula. paras kuulapaino löytyy kuitenkin kokeilemalla, sillä aseet ja hop-upit ovat yksilöitä.

3.3 Muut varusteet

Softaamaan mennessä aselaukku ja reppu ovat oiva tapa kantaa tarvittavat varusteet pelikentälle.

Silmäsuojainten ja aseen lisäksi softaamisessa voi käyttää kaikennäköisiä varusteita ja härpäkkeitä, mutta ne eivät ole välttämättömiä harrastuksen kannalta. Alkuun kannattaa vaatteiksi valita metsään sopivat neutraalin väriset ja mieluusti kestävät vaatteet, sekä nilkkaa tukevat kengät. Esimerkiksi vaellus- ja ulkoilukengät tai maiharit sopivat varsin hyvin metsässä liikkumiseen. Näiden lisäksi on hankittava aseelle sopiva kuljetuslaukku, sillä tuliasetta muistuttavaa esinettä ei lain mukaan saa kantaa irrallaan julkisella paikalla. Peitä ase siis aina kauttaaltaan, kun poistut kotoa tai pelipaikalta. Kun harrastus vaikuttaa jatkamisen arvoiselta, niin kannattaa harkita maastopuvun hankintaa. Naamioarvonsa lisäksi maastopuvut ovat varsin huokean hintaisia ja kuitenkin kestäviä metsävaatteita. Halvimmillaan voi päästä jopa parilla kympillä, kun kääntyy esimerkiksi käytetyn armeijaylijäämän puoleen. Useilla pelaajilla näkyy myös paljon muita taktisia vermeitä ja taisteluvarusteita. Taisteluliivien ja taskujen suurin hyöty on lippaiden kantamisessa, mutta muutoin perinteisissä viikonloppupeleissä ei ehdi juuri muuta kentällä tarvitsemaan. Lopullinen varustekokonaisuus muotoutuu kuitenkin ajan myötä omien tarpeiden mukaan.

4 Missä harrastaa?

Airsoftia ei voi harrastaa ihan missä tahansa. Tuliasetta muistuttava peliväline aiheuttaa helposti epäselvyyksiä eli pyssyjen kanssa ei tule heilua julkisella paikalla tai kerrostalon takapihalla. Metsässä pelaaminen on varsin hyvä vaihtoehto, mutta tällöinkin on hankittava maanomistajan lupa harrastamiseen. Helpoin tapa löytää peliporukka ja -alue on mennä mukaan paikallisen airsoft-yhdistyksen pelehin. Airsoft-yhdistykset löydät googlaamalla tai kätevästi myös tradesoft.fi-sivuston yhteistyökumppanien yhdistys-listasta. Useiden yhdistysten viikonloppupelit ovat ilmaisia, joten peleihin osallistuminen ei vaadi hirveästi. Kannattaa kuitenkin aina tutustua yhdistyksen pelisääntöihin ja mahdollisiin ensikertalaisille suunnattuihin ohjeisiin.  

Ensikertalaisen pelifiiliksiä

Tradetechistä löydät myös ensimmäistä kertaa softanneiden pelikertomuksia erillisinä julkaisuina. Tutustu ensikosketuksia käsitteleviin artikkeleihin ”Aloittelijalle”-kategoriassa!  

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail