Airsoft ei ole harrastuksena ehkä se kaikkein ekologisin, mutta kun laittaa aavistuksen ajatusta taakse, sen ei tarvitse olla haaskuuta! Tästä artikkelista löydät vinkkejä siihen, mitä tehdä tavaroillesi kun niiden maallinen vaellus päättyy ja valhalla kutsuu.
Lähin kierrätyspiste hukassa? Selaa suoraan artikkelin loppuvaiheille kohtaan 6!
2 Kierrätystarpeen arviointi
Ensimmäiseksi kannattaa kysyä itseltään, onko tavaran käyttöarvo oikeasti kulunut loppuun vai eikö sillä vain ole juuri sinulle itsellesi käyttöä. Allekirjoittanut ainakin on tunnetusti hillonnut kaapeissa tavaraa, jolla ei oikein ole käyttöarvoa itselleen eikä oikeastaan jälleenmyyntiarvoakaan – ainakaan niin paljoa, että viitsisi nähdä myymisestä koituvaa vaivaa. Tällöin paras tapa on lahjoittaa tavarat pois, esimerkiksi aloittejioille tai vaatteet vaikka UFFin laatikkoon! Käytettyjen tavaroiden myymisessä kannattaa muistaa Kuulatori.fi-palvelu, mitä me muuten ylläpidetään.
Jos kuitenkin tässä kohtaa huomataan, että käyttöäarvoa ei yksinkertaisesti ole jäljellä ja tavaraa ei kannata korjata, on fiksuin vaihtoehto kierrättää se. Homma lähtee tietysti siitä, että aluksi selvitetään mitä kaikkea kierrätettävä tavara sisältää ja mahdollisuuksien mukaan purkaa se näihin tekijöihin, jotta kierrättäminen on helpompaa ja ennen kaikkea tehokkaampaa. Katsotaan seuraavaksi tapauskohtaisesti mitä airsoft-tarvikkeille voi tehdä!
3 Airsoft-aseet ja niiden tarvikkeet
Perusjaottelu
Airsoft-ase voi olla koostumukseltaan yllättävänkin homogeeninen tai sitten erilaisia materiaaleja pursuava runsauden sarvi. Valveutunut kuluttaja purkaa aseen näihin perusosasiin, jotta kierrättäminen tehostuu. Kannattaa kuitenkin kerätä kaikki ehjät osat myöhempää käyttöä/myyntiä varten talteen!
Perusjaottelu näyttää tältä:
Kokonaan metalliset/pääasiassa metallia olevat osat metallin kierrätykseen, kuten runko, piippu, rattaat ja rataslaatikot.
Muoviset/pääasiassa muovia olevat muovin kierrätykseen. Airsoft-aseissa yleisimmin käytössä olevista muoveista polyamidi ja POM kuuluvat varsinaiseen muovinkierrätysastiaan ja ABS polttokelpoiseen jätteeseen. Biokuulat kannattaa nakata muovin kierrätykseen, sillä PLA on myös uudelleenkäytettävää biohajoavuuden lisäksi!
Mosfet-piirit, moottorit ja muu airsoft-aseen elektroniikka kuuluu elektroniikan/pienten sähkölaitteiden kierrätysastiaan.
Akut ja paristot kuuluvat paristokierrätykseen. Isommat auto- ja teollisuusakut menevät ajoneuvoakkujen lootaan.
Painepakkaukset, kuten kaasupullot, kuuluvat vaaralliseen jätteeseen. Kuitenkin jos ne ovat täysin tyhjiä ne voi laittaa metallin kierrätykseen. Muista kuitenkin, että jätteenkäsittelijän naamalle räjähtävä kaasupullo on käytännön pilana erittäin over kill, joten voi olla parempi laittaa kaasuputelit aina suoraan vaaralliseen jätteeseen.
4 Vaatteet & jalkineet
Ehjät vaatteet ja jalkineet tulee pestä ja viedä kierrätykseen, kuten UFFille tai Fidalle. Myös Facebook-kirpparit ovat hyviä paikkoja ehjän vaatteen kierrätykseen! Myös monissa vaatekaupoissa tai kauppakeskuksissa on nykyään keräyslaatikot tekstiileille.
Rikkinäiset vaatteet/tekstiilit voi monessa kunnassa viedä kierrätysasemille, josta ne sitten lajitellaan uusiokäyttöön esimerkiksi teollisuuden raaka-aineiksi tai myydään kilohinnalla pois. Jos tekstiileille ja jalkineille ei löydy mitään muuta paikkaa, ne voi laittaa sekajätteeseen.
5 Varusteet
Varusteet lajitellaan lähtökohtaisesti samaan tapaan kuin muutkin tekstiilit. Jos ne ovat totaalisen palasina, on fiksua napsia esimerkiksi fastex-klipsut ja muut muoviosat talteen ja kierrättää ne kuten muutkin muovit.
Muuten varusteissa sovelletaan sitä, mistä artikkeli pääasiassa koostuu. Esimerkiksi suojalasien vanhat linssit ja airsoft-kypärän kuori menee muovinkierrätykseen kun taas vanha verkkomaski menee luonnollisesti metallinkierrätykseen, mielellään niin että kangasosat napsitaan irti ja kierrätetään muiden tekstiilien kanssa.
6 Kierrätyspisteet
Akkujen ja paristojen kierrätyspaikka löytyy meiltäkin!
Meille voi lähtökohtaisesti tuoda akut ja paristot kierrätykseen. Tämä koskee lähinnä Turun alueella asuvia tai muuten liikkeessämme asioivia, sillä kierrätyksen hyödyllisyyttä syö se jos artikkeleita kuljetaan turhan päiten pitkin maituja ja mantuja! Muita kierrätystarpeita (tai kauempana asuvia) varten on olemassa erittäin kätevä kierrätys.info sivusto, josta löydät lähimmän kierrätyspisteen!
7 Kiertotalous
LCT G3 aidoilla puuosilla – kouluesimerkki kiertotaloudesta: roskin sijaan oikean aseen puuosat saivat uuden elämän airsoft-aseessa!
Kiertotalous tarkoittaa laajassa merkityksessä sen faktan totena ottamista, että tällä hetkellä ihmiskunta käyttää vuosittain noin 50% enemmän luonnonvaroja kuin mitä planeettamme tuottaa. Tylysti sanottuna me maapallon asukkaat poltamme kynttilää molemmista päistä ja vähän keskeltäkin, mikä uhkaa meidän kaikkien elinolosuhteita.
Kiertotalouden on tarkoitus kiertää tämä ongelma: perinteisen lineaarisen kuluttamisen (tuotanto – osto – käyttö – käytöstä poistaminen) sijaan mitään ei heitetä pois, vaan käytön jälkeen tuotteen materiaalit palautuvat tuotantovaiheeseen. Näin ei tarvitse, ainakaan niin paljoa, kajota käyttämättömiin luonnonvaroihin vaan voimme pärjätä niillä resursseilla, jotka ovat jo kierrossa. Tämä säästää luonnonvaroja, sillä uusien raaka-aineiden tuottaminen kuluttaa energiaa ja muita luonnonvaroja kuten vettä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote suunnitellaan alusta lähtien sellaiseksi, että se on helppo kierrättää. Tämä vaikuttaa tuotteen rakenteeseen, materiaalivalintoihin, toimitusketjuihin, käyttöön ja käytöstä poistamiseen eli kierrättämiseen.
Airsoftin kohdalla tämä onnistuu jopa yllättävän hyvin, vaikka useimpia tuotteita ei ole suunniteltu kiertotalous mielessä. Esimerkiksi melkein kaikki airsoft-aseet ovat korjattavissa ja tuotteen käyttöarvo ei pääty ensimmäiseen hajoamiseen. Ja sittenkin kun tuote hajoaa, on se helppo purkaa alkutekijöihinsä, jolloin kaikki materiaalit on helpompaa ottaa uudelleen käyttöön kun metallin joukossa ei ole muovisälää tai muuta vastaavaa.
Siispä meidän osaltamme pääasiassa homma on hyvin helppoa! Kunhan vain malttaa kierrättää käytöstä poistuvat tarvikkeet huolellisesti, niin airsoft on jo yllättävän ekologinen harrastus. Kannustinkin meillä on jo: airsoftia ei voi harrastaa myrkylliseksi saastuneessa luonnossa.
Artikkelisarjan tarkoituksena on palata perusasioihin ja havainnollistaa yleisimpien aseiden purkaminen ja kokoaminen. Tämä toistaiseksi viimeinen osa laajentaa saagan trilogiaksi: aiheena on G36-sarja ja sen kaksi pääasiallista sukupuuta: Tokyo Marui ja ARES. Tokyo Marui -tyyliin purkautuvat mm. Jing Gongin ja Classic Armyn Gekot. ARES-tyyliin pilkkoutuvat ylättäen myös Umarexit ja Specnat. Edellisissä osissa leikkauspöydälle pääsi AK-sarja ja Colt-sarja. G36-sarjassa diversiteettiä ei ole yhtä paljon kuin kahdessa edellisessä, joten artikkelin ohjeilla saa valta-osan markkinoiden Gekoista purettua. Varsinaiset esimerkkiaseet ovat Jing Gongin G608 ja Specna Armsin G11.
Sen pitemmittä puheitta, on aika aloittaa!
2 Tokyo Marui -sukupuu
Tuttuun Marui-tyyliin availu on pitkälti tappien irroitusta ja ruuvien irroitusta. Gekkojen muovinen rakenne huomioon ottaen kannattaa olla mieluummin varovainen kuin tehdä joku asia voimaa käyttäen!
2.1 Perusosasten irrottaminen
Purkaminen alkaa hyvinkin perinteisen mallisesti: etukädensija ja lipas irti.
Toinen työvaihe on irrottaa lipaskuilu. Lipaskuilu vapautuu kun liipaisimen edessä oleva tappi painetaan pois.
Taittoperän takaa kuuluu ruuvata ruuvi auki.
Hop-up kammion ja rungon tienoilla on liitin, joka tulee avata.
Liittimen avaamisen jälkeen hop-up yksikköä painetaan eteenpäin ja alarunkoa käännetään alaspäin nuolten osoittamalla tavalla, jotta se irtoaa.
Alarunko kääntyy irti kuvan mukaisella tavalla.
Jotta hop-up yksikkö ja piippu saadaan erilleen, täytyy ulkopiippu irrottaa avaamalla kuvan kolme ruuvia.
Ruuvien irrottamisen jälkeen ulkopiippu lähtee kiltisti.
Hop-up yksikkö ja piippu lähtevät irti painamalla niitä hieman sisään ulkopiippua kohti ja sen jälkeen kiertämällä vastapäivään.
2.2 Rataslaatikon irrottaminen alarungosta
Toisin kuin AK- tai Colt- malleissa Gekon alarunko on yhtenäinen kappale, mikä luo pienoiset ominaispiirteensä purkamiselle.
Ensimmäisenä avataan kahvan pohjasta ruuvi. Tämä kiinnittää moottorihäkin/rataslaatikon alarunkoon. Huom! keskimmäisen ruuvin avaaminen riittää, laitimmaisiin ei tarvitse koskea.
Myös tämä tappi kiinnittää rataslaatikkoa, eli irti vaan!
Tulenvalitsin tulee kääntää oikeaan asentoon. Sitten rataslaatikon voi irrottaa nostamalla.
Tapin poistamisen ja tulenvalitsimen asemoimisen jälkeen rataslaatikko nostetaan pois paikoiltaan.
Mekaaninen varmistin lähtee iloisesti irti, kun sitä paikallaan pitävän ruuvin kiertää auki.
Tästä eteenpäin homma on ihan tavallista versio 3 -rataslaatikon purkamista. Katsotaan siis tässä vaiheessa miten Arekset ja Specnat saa samaan vaiheeseen!
3 ARES / Specna Arms -sukupuu
Tämän sukupuun purkaminen on hieman intuitiivisempaa, sillä irrotettavia ruuveja on huomattavasti vähemmän. Siinä mielessä purkaminen muistuttaa enemmän oikean tuliaseen purkamista!
3.1 Kenttäpurku
Ehkä hiukan toistoa, mutta homma alkaa perinteiseen malliin runkotappien ja lippaan irrotuksella.
Runkotappien taakse poistuttamisen jälkeen lipaskuilu lähtee kääntämällä irti.
Kun perän taittaa lähtee kuvan mötikkä ihan vetämällä pois. Katso, että sen mukana tulee jousi ulos!
Rataslaatikko irrotetaan alakautta. Johto tulee pujotella rungon väleistä läpi.
Hop-up kammio ja piippu irtoavat kun niitä painetaan sisään ja käännetään kuvan osoittamalla tavalla.
Piipun ympärillä oleva jousi työntää judanssin itsestään ulospäin. Tämän jälkeen piipun voi vetää kokonaan ulos takakautta.
3.2 Rataslaatikon irrottaminen
Tässäkin sukupuussa on pistoolikahvan pohjassa ruuvi, joka tulee kiertää auki. Huom! keskimmäisen ruuvin avaaminen riittää, laitimmaisiin ei tarvitse koskea.
Myös runkotappi löytyy, irti vaan!
Kuvassa tulenvalitsimen oikea asento. Rataslaatikko vain nostetaan pois paikoiltaan. Tulenvalitsimen nupikka tulee auttaa vireestäpoistovivun yli.
4 Rataslaatikon purkaminen
Rataslaatikon purkaminen on samanlaista kuin kaikissa muissakin versio 3 -rataslaatikoissa. Osa kuvista onkin lainattu AK-sarjan artikkelista.
Moottori häkkeineen irrotetaan kiertämällä auki sitä paikallaan pitävät ruuvit.
Seuraavaksi irrotetaan rataslaatikon päältä varmistuslevy. Specna/ARES -malleissa ei varmistuslevyä ole, vaan sen tilalla on ruuveja jotka irrotetaan seuraavaksi.
Ennen kuorien avaamista kannattaa kopata jousenohjain meisselillä. Pikajousenvaihdolla varustetuissa malleissa kannattaa tietysti ottaa jousi ulos ennen ruuvien avaamista!
Rataslaatikko on auki ja kaikki osat vielä paikoillaan. Jousi ja jousenohjain lähtevät pois paikoiltaan nostamalla. Osista kannattaa pitää tiukasti kiinni!
Seuraavaksi irrotetaan suutinlevyn jousi. Jousi on pingotettu tapin varaan ja lähtee pois vetämällä. Jousen irrottamisen jälkeen synlinteri-sylinterinpää-mäntä kokonaisuus vain nostetaan ulos.
Liipaisinta irrottaessa kannattaa pitää hyvää huolta sen jousesta. Liipaisinkoneisto lähtee nostamalla liipaisimen irrotuksen jälkeen. Rattaat voi vain nostaa ulos laatikosta. Rattaiden kohdistuslevyt, eli shimmit, kannattaa mahdollisuuksien mukaan pitää paikoillaan rattaiden akseleissa.
Rattaita ulos ottaessa kannattaa katsoa, että ratashaka jousineen ei joudu karkuteille. Katkaisinvipu on ruuvilla kiinni.
Viimeinen vaihe on vaihdinlevyn irrottaminen. Se tulee liu’uttaa eteen ja nostaa pois. Gekoissa vaihdinlevy on hiukan erinäköinen, mutta löytyy samasta kohtaa!
5 Kokoaminen
Kaikessa yksinkertaisuudessaan aseen kasaaminen on samojen työvaiheiden toistaminen uudestaan. Jos asetta oli tarkoitus virittää, niin seuraavista artikkeleista löytyy varmasti apua: kohtauskulman säätäminen, rattaiden kohdistus eli shimmitys ja vahvistusviilausten teko. Joka tapauksessa kannattaa ainakin vaihtaa rasvat uusiin. Ensimmäistä kertaa asetta avatessa kannattaa myös tarkistaa shimmitys, sillä varsinkin kiinalaisissa aseissa se ei yleensä ole parhaasta päästä suoraan laatikosta.
6 Loppusanat
Aseen purkaminen on ensimmäisellä kertaa melkoista hässäkkää, mutta huoli pois sillä rauhakseen tehdessä homma rutinoituu nopeasti. Säännöllisen epäsäännöllinen aseen purkaminen kannattaa, sillä samalla tulee rutinoituneemmaksi virittäjäksi ja pienellä tuurilla havaitsee pian hajoamassa olevat osat ennen lopullista lahoamista ja voi vaihtaa ne uusiin. Monesti jonkun osan hajotessa hajoamisen kerranaisvaikutukset kostavat muille osille ja pistävät niitäkin palasiksi.
Suomalaiset softaajat siunattiin jo jokunen vuosi sitten, kun G&G-niminen valmistaja pisti äänestystä pystyyn ja kysyi minkä aseen (koko maailman) softaajakansa haluaisi seuraavaksi nähdä ja silloin voiton vei suomalainen rynnäkkökivääri RK95 TP.
Kuitenkin monille, jotka ovat käyneet asepalveluksensa hieman tai vielä enemmän aikaa sitten, tutumpi lyijyluikku on kuitenkin vanha kunnon RK62, Suomen puolustusvoimien pääasiallinen palvelusase ja kavereiden kesken “Kuus-Kekkonen”. Monet vannovat tämän klassikon puolesta, jopa uudempaan RK95 TP:hen verrattuna. RK62:n siviiliversio M62 on ollut varsin kehuttu niin Suomessa kuin myös rapakon takana aseharrastajien keskuudessa.
Vanha kunnon RK62 koki vuonna 2015 päivityksen. Siihen laitettiin säädettävä liukutukki, sekä sivukiila tähtäinkiskoa ja optista tähtäintä varten, mikä toi vanhan rynnäkkökiväärin lähemmäksi nykypäivän standardeja.
Vuonna 2015 esitelty RK62M
Airsoft-maailma on kuitenkin jostain syystä jäänyt ilman varteenotettavia (julkisia) RK62-projekteja. Itselläni heräsi kiinnostus modernisoidun RK62M:n toteuttamiseen aseen julkistuksen myötä.
2 Pohjana CYMA Galil SAR
IWI Galil on tehty RK62 rynnäkkökiväärin pohjalta, joten sen runko on lähes identtinen RK62:n rungon kanssa. Tämän lähemmäksi samaa muotoilua ei pääse ilman, että valmistaa palikoita itse. Rungon lisäksi kaasuputki, -portti ja etutähtäin ovat muotoilultaan lähempänä kuin missään AK-sarjalaisessa. Galilin peräpäästä löytyy myös lähestulkoon täydellinen paikka kiinnittää bufferiputki liukutukkia varten. Alla kuva M62 siviilikivääristä Galil-tyyppisellä taittotukilla. M62 on siis siviiliversio RK62-kivääristä.
Valmetin M62-siviiliversio RK62 rynkystä
CYMA Galil (CM043)
Vilkaistaanpa sitten, mitä kaikkea CYMAn CM043 -aseelle tarvitsee tehdä, että se alkaa lähennellä kuus-kaks-ämmän ulkonäköä.
2.1 Bufferiputki-tukkiadapteri
Käytin bufferiputkena Lonexin M4/Colt-bufferiputkea, jonka kiinnitys eroaa perinteisestä “Marui-mallin” kiinnityksestä sillä, että se kiertyy kierteillä alarungossa olevaan ulokkeeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että bufferiputken sisäpinnalla on kierteet, joihin sopiva kierretappi/sovitinpala on suhteellisen helppo valmistaa. Rungon takaosan kallistus on 7 astetta. Saman kallistuksen tein sovitinpalaan.
Bufferiputken kiristysholkin (castle nut) ja rungon väliin valmistin myös holkin, jossa on tuo 7 asteen kallistus, jolloin kiristysholkista kiristämällä paine tulee tasaisesti aseen perää vasten. Takaosassa olevat tapit olisi voinut työstää pois, mutta itse päätin tehdä sovitinpalikkaan urat, jolloin tapit voi säilyttää. Halutessani voin vaihtaa alkuperäisen taittotukin aseeseen, jos vaikka taittotukkia rupeaa kaipaamaan.
Sovitinpalikka
Sovintinpalikan ruuvinreikä ja urat rungon tappeja varten
Rungon takaosan tapit.
Bufferiputki, holkki, sovitinpalikka ja sovitinholkki.
2.2 Tukki
Tukkina käytin ACM Magpul MOE -tukkia, joka on tarpeeksi lähellä RK62M:ssä käytettävää päivitettyä Magpul CTR -tukkia. CTR:hän on jatkokehitelmä alkuperäisestä Magpulin MOE-tukista.
ACM Magpul MOE -tukki
2.3 Liekinvaimennin
Ehkäpä tunnistettavin piirre koko RK62 rynnäkkökiväärissä on sen liekinvaimennin, joka on suunniteltu niin, että sen kanssa voidaan katkoa esim. piikkilankoja pujottamalla lanka liekinvaimentimeen ja ampumalla lanka poikki. Nerokasta suomalaista suunnittelua. Lisäksi liekinvaimentimessa on paikka pistimelle.
Liekinvaimentimeksi päädyin hankkimaan real steel -versioon tarkoitetun kappaleen, joita myi AV-ase muiden RK/M62-osien lisäksi. Liekinvaimentimessa on 14mm myötäpäiväkierteet (CW) ja CYMAn pyssyssä taas 14mm vastapäiväkierteet (CCW), joten adapterin valmistus oli tarpeen, kun käsillä ei ollut kierteidentekovälineitä. Päädyin tekemään adapteripalan kovamuovista, jonka lämmitin ja venytin alkuperäisten kierteiden päälle ja liimasin adapterin liekinvaimentimen sisäpintaan.
Aito RK62:n liekinvaimennin
2.4 Lippaat: CYMAn vohvelit – kohtaloko?
Airsoft-lippaista lähimpänä oikeita RK:n lippaita ovat CYMAn valmistamat ns. vohvelilippaat, joissa on lippaan alaosassa lenkki, jonka varsinaista tarkoitusta en tiedä. Intin varusvarastolla oli tapana liittää kolme lipasta yhteen narunpätkällä, kun lippaita jaettiin.
Nämä lippaat istuvat lipaskuiluun kutakuinkin täydellisesti, joskin niiden lukittuminen paikalleen tapahtuu hieman eri periaatteella kuin perinteiset AK-mallin lippaat. Lippaan etukieli ei asetu millekään “hyllylle”, vaan lipaskuilun etuseinää vasten, eikä se pääse taittumaan alaspäin, joten kieli pysyy ongelmitta paikoillaan.
Pieni lisäys lippaisiin on kuitenkin tehtävä: Takalukituskielen alle pitää lisätä muutaman millin edestä materiaalia, jotta lipas pysyy tarpeeksi ylhäällä, jotta hoppikammion syöttöputki pääsee painamaan lippaan kielen kunnolla sivuun ja lipas syöttää ongelmitta. Itse lisäsin palan paksua kutistesukkaa, jonka liimasin paikoilleen pikaliimalla. Sinänsä tämä ei ole juttu eikä mikään, koska AK-sarjalaistenkin kanssa kannattaa joidenkin lippaiden kanssa tehdä sama kikka, jos lippaat eivät aika ajoin syötä, kun ne kallistuvat liikaa takakenoon.
2.5 Etukädensija: Vector Optics Galil RIS-kisko
Osa jonka kanssa jouduin tekemään kompromissin oli etukädensija, jota ei löytynyt mistään. Ehkäpä tuonnempana sellainen löytyy ja saan vietyä yhdennäköisyyden vielä pidemmälle.
Päädyin etukädensijan kohdalla kiskoratkaisuun, jonka soi Vector Opticsin Galil-kisko. Samalla sain kiinnitysmahdollisuuden optiselle tähtäimelle, etukahvalle, valolle ja AN/PEQ2-akkuboksille. Kiskon asentaminen vaati pieniä muokkauksia itse kiskoon, sekä pienet viilaukset piipun kiinnitysholkkiin. Alkuperäisen etukädensijan kiinnitysholkeista piti irrottaa taaempi. Etummaisen jätin paikoilleen, koska sen irti pujottaminen olisi vaatinut etutähtäin-kaasuportin irrottamista. Muuten kisko istui paikoilleen täydellisesti.
Kisko puristuu paikoilleen kuudella kuusiokoloruuvilla. Tämän puristuksen vastavoimaksi asetetaan piipun ja kaasuputken väliin kiilat, jotka kiristyvät paikoilleen niitä yhdistävän kuusiokoloruuvin avulla. Nämä kiilat estävät piipun ja kaasuputken taipumisen kiskon puristuksesta.
Kaasuputken ja piipun väliin tuleva kiilapari.
Piipun vakauttajaholkkiin tarvitsee tehdä pienet viisteet.
Kiskon takaosassa oleva uloke tarvitsee hieman lyhentää ja viilata viistoksi, jolloin kiskon alaosan saa paikoilleen.
Niin muuten, tää sama kisko menee myös G&G:n RK95:seen ilman muokkaamisia!
Vector Opticsin Galil-kisko G&G:n RK95 TP:ssä
2.6 Kahva
Kahvan vaihdoin US Palm AK-kahvaan, koska siinä on aivan loistava muotoilu ja minulta löytyi sellainen jo valmiina. Lähimpänä oikeaa muotoilua olisi tietysti G&G RK95 TP:n (GK99) kahva.
PTS US Palm kahva AK-sarjalle
G&G:n RK95 TP:n pistoolikahva
2.7 Laatikon kansi
RK62:n ja Galilin laatikonkannet ja takatähtäimet ovat varsin lähellä toisiaan. Pieniä muotoilu- ja mitoituseroja niissä kuitenkin on, ainakin airsoft- ja real steel -kansien välillä. Niin kuin alla olevista kuvista näkyy aidon RK62-kannen muotoilut ovat hieman erilaiset kuin Cyman Galilin, jolloin tulenvalitsimen ja valelukon viereen sekä kannen etureunaan jää pienet raot, mutta nämä ratkaistakoon tuonnempana.
CYMAn Galilin oma laatikon kansi
RK62:n laatikon kansi CYMAn Galilin päällä
2.8 Muita mainintoja
Latauskahva on varsin erilainen Galilissa ja RK62:ssa, mutta vasenkätisenä koin Galilin muotoilun mukavammaksi, koska latauskahva ei ota varusteisiin kiinni.
Liipaisin on suorempi RK62:ssa. Tämä päivitettäköön, kun sopiva liipaisin jostain löytyy.
Piippu on huomattavasti lyhyempi kuin RK62:ssa, mutta itse pidin tästä pituudesta, enkä halunnut lähteä laittamaan aseeseen mitään piipunpidennyksiä.
3 Loppusanat
Siinäpä ne sitten olivat, kaikki muutokset, jotka omaan kuus-Kekkonen-ämmään olen tehnyt. Omasta mielestäni lopputulos on jo tässä kohtaa sen verran lähellä aitoa, että asetta kehtaa Kuus-kakkoseksi nimittää.
Nyt tutustutaan Areksen G36-aseen sisäosiin ja MG36-projektia varten tehtäviin virityksiin. Tosiaan tästä ei ole tarkoitus tehdä armotonta porakonetta vaan suorituskykyinen pyssykkä tasaisen suojatulen ampumiseen ja myös yleiseen pelaamiseen.
Areksen G36-sarja on helppo purkaa eikä siinä vaadita kovin kummoisia työkaluja. Pistoolikahva, rataslaatikko ja sisäpiippu lähtevät irti vain pari tappia irroittamalla. Areksen gekoista löytyy myös pikajousenvaihto, jota pystyy käyttämään ihan kentälläkin. Ottaa vain yhden tapin ja perälevyn pois paikoiltaan ja voilá!
Taittoperän ja perälevyn takaa löytyy boksin takaosa ja pikajousenvaihto. Perälevy on kiinni rungossa yhdellä tapilla.
Lipaskuilu lähtee irti rungosta, kun ottaa irti sitä pitelevän tapin ja painaa lippaanvapautinta samalla kun vääntää sen irti.
Jotta rataslaatikko ja pistoolikahva lähtevät ulos, on painettava hoppikammiota hieman eteenpäin.
Boksi tulee ulos taittamalla sitä eteen ja alas. Muista varoa johtoja!
Kammio ja sisäpiippu lähtevät myös helposti ulos. Paina kammio sisään ja käännä 90 astetta.
Voilá!
Ares G36 kenttäpurettuna
Blowback-mekanismin varsi näkyy rataslaatikon päällä. Sekin irtoaa helposti ottamalla vain boksin kuorien takimmaisen ruuvin irti.
Blowbackin varsi näkyy boksin urassa
Kuvassa näkyy boksin takimmainen ruuvi ja lisäksi jousenohjainta paikalla pitävä ruuvi.
Rataslaatikko on kiinni pistoolikahvassa yhdellä tapilla ja yhdellä ruuvilla. Pistoolikahvan pohjalevyä ei tarvitse irroittaa.
Pohjasta keskimmäinen ruuvi irti. Laitimmaiset pitävät pohjalevyä paikallaan ja niitä ei tarvitse irroittaa.
Liipaisimen etupuolella näkyvä tappi täytyy irroittaa.
Muista tarkistaa myös tulenvalitsimen asento. Väärässä asennossa se ottaa kiinni boksiin tai johtohin. Muista myös varoa johtoja kun irroitat boksia pistoolikahvasta!
3 Sisäosat
Sisäosat ovat ihan hyvää tavaraa ja aika pitkälti samoja mitä muissakin Areksen aseissa, kuten Pekan arvostelemassa Amoeba CCC:ssä. Rasvaa boksin sisällä oli jonkin verran. Areksen gekoista löytyy vielä ainakin kirjoitushetkellä vanhempaa mikrokytkinversiota, joka tämä oma projektini on, ja lisäksi lyhyttä C-mallia EFCS-yksiköllä. Mikrokytkinmallissa liipaisintuntuma on hieman parempi eri mallisen kytkimen takia, mutta EFCS-mallissa taasen on valmiina MOSFET-piiri, pursketulitoiminto ja muut EFCS-piirin hyödyt. Areksen V3 rataslaatikko poikkeaa muodoiltaan jonkin verran normaaleista V3 laatikoista, mutta se on sisäosiltaan lähes täysin V3 yhteensopiva ja kaiken kukkuraksi ainakin tähän gekkoon voi asentaa normaalin V3 laatikon! Sitä tuskin kuitenkaan tarvitsee tehdä, sillä boksin pitäisi kestää hyvin normaalia käyttöä ja virittämistä ja lisäksi erikoisempia varaosia voi tilata myös suoraan Arekselta.
Areksen V3 rataslaatikko
Laatikosta löytyy aukko vireenpoistolle. Kuvassa näkyy myös, että sektori- ja alennusrattaassa on liukulaakerit (7 mm), mutta kartiorattaassa on liukulaakerit.
Liipaisinkoneiston mikrokytkin. Näitä löytyy myös Suomesta aika monesta elektroniikkaliikkeestä, eli varaosa löytyy helposti.
Sisäosat listana
Teräsrattaat ja viivepala, OK mutta kestävyydestä on vaihtelevia tuloksia
Kartiorattaan alla 7 mm kuulalaakerit, muiden alla liukulaakerit, hyvä kestävyyden kannalta
Metallisylinteri, muovinen sylinterinpää ja muovinen suutin, yllättävän hyvä tiiveys!
Metallikantainen jousenohjain, ei laakerointia
Mikrokytkin – tässä on ihan mukava tuntuma. MOSFET on aika must 11,1V:n kanssa!
509 mm pitkä messinkipiippu ja pehmeä silikoninen kumi, ihan OK, mutta kumi ei ole parhaimmasta päästä
Muovinen kammio, ihan kiva, ei valittamista
Liipaisinkoneisto ja mikrokytkin
Liipaisin on normaali G36-sarjan liipaisin, mutta itse kelkka on hieman erilainen mikrokytkimen takia.
Kohtauskulma on hyvä, ellei loistava jo vakiona. Huomaa myös miten sektorirattaan hampaat on muotoiltu. Muotoilu parantaa kosketuspinta-alaa männän hampaiden kanssa.
Shimmitys oli ihan ok vakioksi, mutta sektori ja alennusratas ovat hieman liian lähellä toisiaan.
Tässä näkyy millaiset jäljet sektori on jättänyt alennusrattaan pintaan parin pelipäivän aikana.
Moottorin kohtaus kartiorattaan kanssa oli OK
Sylinterikompleksin osat
Messinkinen piippu, kammio ja todella pehmeä silikoninen kumi. Tarkkuus oli näilläkin hyvä, mutta luultavasti kumin pehmeyden takia en saanut 0,28g kuulia ylihoppaamaan.
4 Viritys
Kuten sanottu, Areksen sisäosat ovat ihan hyviä, mutta perusparannusten kuten shimmityksen teko ei ainakaan haittaa ja lisäksi haluan tehdä aseesta vielä hieman paremman ja varmatoimisemman. Vaihdan siis suurimman osan sisäosista ja pidän vanhat osat tallessa muita projekteja varten. Tässä alkuperäinen työlista:
MOSFET mikrokytkimen suojaksi ja samalla uudelleenjohdotus 16AWG tai 1,5mm^2 johdoilla
Uudet rattaat (ja muuta?), jotta koneisto on varmasti kestävä ja toimii luotettavasti kovemmillakin tehoilla
Ilmatiiveyden parannus. Vaihtoon ainakin suutin ja sylinterinpää, luultavasti myös männänpää
Neodyymimoottori – nopeampi, eli pienempi liipaisinviive, kiva ampua myös kertatulta
Uusi hop-up kumi – hieman kovempi ja laadukkaampi
SHS 13:1 rattaat. Antavat nopean liipaisinviiveen neodyymimoottorin kanssa.
Rataslaatikon vahvistusviilaus ei ole koskaan huono idea.
Sylinterikompleksin palikat. Sylinteri ja suutinlevy ovat vakioita. Männänpää on Lonexin POM ja loput osat ovat SHS:ää
SHS:n teräshampainen mäntä. Liimasin räkin kiinni muovirunkoon epoksilla, jotta se pysyy varmasti kiinni. Liimaa laitoin vähän myös sisäpuolelle.
Päätin testata tässä Airsoftmechanics-foorumeilla törmäämääni kikkaan. Laitoin Permatexin tiivistysainetta sylinterin ja -pään väliin, joten sieltä ei ainakaan pitäsi vuotaa ilmaa!
Jousenohjaimen vaihdoin SHS:n laakeroituun.
Fetiksi valitsin GATE:n WARFETin. Siinä on kaikenlaisia hyödyllisiä ominaisuuksia, mutta tärkeimpänä tässä projektissa on tulinopeuden säätö. Sen takia voin käyttää pyssyssä niin 7,4V kuin 11,1V akkuja, mutta tulinopeus pysyy silti fiksulla tasolla. Kyseessä on kuitenkin KK 😛 Moottorin käämitin itse. Pääosin huvin ja harrastuksen vuoksi, mutta samalla voin tehdä siitä sopivan hitaan ja vääntävän. Vääntävä moottori yhdessä 13:1 rattaiden kanssa tekee kertatuliviiveestä tosi pienen! Päädyin käyttämään rikki mennyttä Lonexin moottoria, johon kiersin 24 kierrosta per käämi (TPA). Ostin mielenkiinnosta myös uudet neodyymimagneetit brittiläiseltä Firestormilta. Kyseessä on N52 vahvuiset, eli vahvimmat kestomagneetit mitä löytyy. Hinta oli toimituskuluineen yllätävän halpa kun ostin samantein parit magneetit! Eron kyllä huomasi Lonexin magneetteihin verrattuna, mutta en mitannut kuinka suuri ero oli. Jaa niin, magneetit eivät istuneet suoraan Lonexin kannuun vaan jouduin hieman säätämään että sain pohjalevyn eli end bellin kiinni.
Juotin johdot suoraan moottoriin kiinni, koska V3 rataslaatikoissa niitä ei periaatteessa tarvitse irroittaa jos moottoria ei tarvitse vaihtaa.
Itsekäämitetty 24TPA moottori Firestormin neodyymimagneeteilla ja GATE:n WARFET
Fettiä varten signaalijohdot kiinni mikrokytkimeen.
Sisäpiippua en ajatellut vaihtaa, mutta jouduin kuitenkin vaihtamaan sen. Piippu tippui pöydältä ja vääntyi :/ Valitsin Madbullin teräspiipun ja kaveriksi päätyi ensin Maple Leafin hop-up kumi, mutta nyt testailen eri kumeja, kuten TruSightin Tru-Hop kumia, josko sillä saisi helposti vielä paremman tarkkuuden. Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen vaihdoin kammion Super Shooterin alumiiniseen, sillä uusi piippu ja kumi eivät istuneet kunnolla kammiossa, minkä takia c-clip ei kiinnittynyt täydellisesti piippuun vaan väänsi kammiota hieman vinoon, mikä sitten lopulta johti vajaa 10 m/s pudotukseen lähtönopeudessa ja hieman isompaan vaihteluun. Tuli ihmeteltyä hetken tuotakin outoutta, syynä taisi olla Madbullin ja Areksen piippujen pieni mittaero. Tarkkuus oli hyvä vakiokammiollakin, minka takia hieman harmitti vaihtaa kammio.
Super Shooterin kammio, Madbullin Steel Bull piippu ja TruSight Airsoftin hop-up kumi.
Testasin myös hoppikumin ja piipun välissä Permatexin tiivistysainetta. Se on aikas tahemaa!
Pieni tippa pintaan ja sitten levittelin sen vanupuikolla.
Ylimääräiset aineet pyyhitty pois.
Teflonteippiä eli putkimiehenteippiä tiivistämään kumin ja kammion välinen kolo. Tru-hop on siitä harmittava kumi että se lähes aina vaatii teflonteippiä tai vastaavaa, jotta se on tiivis.
Kiersin teflonteippiä myös piipun ympärille, jotta se ei pääsisi tärisemään ulkopiipun sisällä.
Hetken pelaamisen jälkeen tuli taas todettua, että gekon, kuten ylipäätänsä useimpien V3 laatikkoa käyttävien aseiden liipaisinveto on pitkä. Mikäpä muu ratkaisuksi kuin liipaisimen herkistäminen eli hair triggeri. Tässä hommassa saa olla suht tarkkana, sillä liipaisimen lisäksi täytyy ottaa huomioon liipaisinkelkan ja katkaisinvivun toiminta. Areksen gekon mikrokytkin helpottaa hieman, mutta periaate on aikas sama. Liipaisinveto lyhyemmäksi, turhat väljyydet pois sekä liipaisinkelkan ja mahdollisesti varmistimen osien muokkaus niin että kaikki mekanismit toimivat oikein.
Liipaisinkelkka ja mikrokytkimen painike.
Kelkan taakse liimalla palanen -> kelkka ei pääse palautumaan niin taakse -> veto lyhenee
V3 laatikoissa myös varmistiimeen täytyy kiinnittää huomiota, jos liipaisimen vetoa lyhennetään.
Viilasin liipaisimen lisäpalasta ja kelkasta materiaalia pois, jotta varmistin toimii oikein, kun liipaisimen lähtöasento on säädetty taaemmas.
Liipaisin pysähtyy normaalisti hopeatussilla merkattuun kulmaan. Tussista jäi jälki liipaisimeen jonka perusteella oli helppo tehdä reikä ruuville.
Kannaton M3 kuusiokoloruuvi joka säätelee liipaisimen jälkivetoa.
Liipaisimessa on nyt kaksi ruuvia.
Pienellä näpräämisellä vedosta saisi vielä lyhyemmän, mutta tämä riittää hyvin mulle, ainakin kertatulen ampuminen on helppoa ja nopeaa!
5 Loppusanat
Pyssy oli jo alunperinkin varsin pätevä kapistus, sisäosissa ei ole suurempia puutteita ja pikajousenvaihto on tosi kiva ominaisuus. Plussaa tulee myös teräshampaisesta männästä ja hyvästä tiiveydestä vakio-osilla. Pientä miinusta täytyy kuitenkin antaa hoppikumista, joka mielestäni voisi olla parempi tämän hintaluokan pyssyssä.
Koska virittäminen on meikäläiselle iso osa harrastusta, en pelannut kovinkaan pitkään vakioaseella. Lisäksi nyt viritettynä sen kanssa pelaaminen on vieläkin hauskempaa. Varsinkin kertatulella pelaaminen on tehokkaampaa, kun liipaisinveto on lyhyempi ja 11,1V akulla laukaus on todella ripeä! Permatexin tiivistysaine on myös ihan toimivaa kamaa, lähtönopeus pysyi 10 laukauksen sarjassa 101,2–102,3 m/s välillä G&G:n 0,28g kuulalla. Aika monen viikonloppupelin ja yhden Bergetin jälkeen pyssy on kokenut pieniä parannuksia hoppiin ja esimerkiksi tuon liipaisimen herkistämisen. Niissä on tullut todettua että kyllä tulitukivehkeessäkin on hyvä olla tarkkuutta ja ainakin Tru-hopin kumin kanssa se on jo todella hyvä. R-hoppia en ole lähtenyt tähän ainakaan vielä tekemään, sillä helpon kenttäpurun ja pikajousenvaihdon takia olen käyttänyt tätä erikoisempien kumien, kuten Tru-hopin ja Maplen kumien testailemiseen.
Nyt kun pyssy alkaa olemaan valmis sisäosien puolesta koitan vielä saada lippaani toimimaan täydellisesti myös BB Kingin kuulilla, sillä niillä säästän aikas paljon rahaa ja tähän mennessä nekin ovat toimineet tarkkuuden puolesta varsin hyvin. Lisäksi testaan vielä paria eri tähtäinvaihtoa, vakiotähtäin kun ei ole paras mahdollinen enkä ole ihan varma perinteisestä tähtäinkiskostakaan.
Ensimmäinen pyssy hankittu ja nyt pitäisi lähteä softaamaan? Onko pyssyn hankinta vielä edessä? Vai onko airsoft vielä hieman tuntematon käsite? Tämä artikkeli, ns. aloittelijan opas, pyrkii vastaamaan yleisimpiin kysymyksiin airsoftista ja tarjoamaan aloittelevalle harrastajalle pienen tietoiskun tärkeimmistä airsoftiin liittyvistä asioista. Lisää aloitteleville softaajille suunnattuja artikkeleja tai tärkeitä aiheita löydät Tradetechin Aloittelijalle-kategoriasta.
2 Mikä airsoft?
Airsoft on Japanista lähtöisin oleva liikunnallinen taistelupeli, jossa pelaajat kisaavat toisiaan vastaan usein kahtena osapuolena. Käytännössä osapuolien tavoitteena voi olla vaikka pudottaa vastapuoli pois pelistä tai valloittaa jokin piste maastossa. Sotaisalta vaikuttava harrastus tarjoaa tosiasiassa todella hyvän mahdollisuuden ulkona liikkumiseen ja sosiaalisten taitojen kartuttamiseen. Airsoft ei ole sama asia kuin paintball, jossa pelivälineenä toimii värikuulia ampuva kaasu- tai paineilmatoiminen merkkain. Airsoft-kuulat ovat pienempiä kuin paintballin värikuulat (6 mm vs. 17 mm), ja lisäksi ne eivät hajoa eikä niistä irtoa väriä osuessaan. Paintball on usein myös hieman kilpailuhenkisempää kuin airsoft.
3 Välttämättömät varusteet ja muut hyödyllisyydet
Maski, ase ja kuulat ovat jokaisen softaajan välttämättömät pelivarusteet.
Pelivälineenä käytetään muovi- tai nykyään biokuulia (maatuvat luontoon) ampuvia airsoft-aseita, jotka muistuttavat ulkonäöltään todella paljon aitoja tuliaseita. Tämän lisäksi lähes kaikki pelaajat käyttävät maastopukuja ja oikeita taisteluvarusteita pelatessaan. Pelivälineen tai varusteiden hankkiminen saattaa mietityttää vasta-alkajaa. Mitä kaikkea pitää hankkia ennen peliä ja mitä ei välttämättä tarvitse? Mikä pyssy kannattaa hankkia?
3.1 Silmäsuojaimet
Airsoft-asettakin tärkeämpi varuste on kunnolliset silmäsuojaimet. Ilman silmäsuojausta pelikentälle ei ole asiaa. Suojaimiksi eivät kelpaa mitkä tahansa laskettelulasit tai kemistin suojalasit, sillä niitä ei ole välttämättä tarkoitettu kestämään yli 100 m/s lentäviä kuulia. Linssillisten suojalasien kohdalla sotilaskäyttöön tarkoitetut ballistiset suojalasit ovat varma valinta. Toinen vaihtoehto on ritiläsuojaimet, joiden hyvä puoli on se, etteivät ne voi mennä huuruun. Suojalasien lisäksi on olemassa koko kasvot peittäviä maskeja tai suojalasien kanssa käytettäviä alakasvonsuojuksia, jotka suojaavat varsinkin hampaita pahimmilta iskuilta. Näiden käyttö ei ole pakollista, mutta kuitenkin suositeltavaa. Hampaiden suojana voi käyttää myös hammassuojia, joita saa useimmista urheiluliikkeistä.
3.2 Ase
Silmäsuojainten jälkeen päästäänkin varsinaiseen pelivälineeseen, eli airsoft-aseeseen. Nykyisellään valikoima on todella laaja, joten aseen valitseminen saattaa olla hieman hankalaa. Airsoft-aseet voivat olla käsiviritteisiä eli jousitoimisia, kaasutoimisia tai sähkötoimisia. Lisäksi on olemassa myös paineilmalla toimivia aseita ja erillisiä koneistoja, mutta suhteellisen kalliin hankintahintansa tai vaadittavien asennustöiden takia ne eivät ole kovin hyvä valinta aloittelijalle. Lisäksi on liuta muita ominaisuuksia kuten lähtönopeus ja hop-up, joista on hyvä olla tietoinen ennen aseen ostoa. Uusien aseiden ohella myös käytettyjen aseiden myynti on varsin vilkasta. Yleisimpia kauppapaikkoja käytetyille aseille ovat Kuulatori, Huuto.net ja useiden paikallisten yhdistysten keskustelupalstat. Asetta ostaessa kannattaa muistaa, että airsoft-aseen myyminen tai pysyvä luovuttaminen on lain mukaan kiellettyä alle 18-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta. Jos siis aiot ostaa alaikäisenä aseen, on huoltajan oltava mukana ostotilanteessa. Muiden varusteiden, kuten silmäsuojainten tai kuulien, ostaminen on sallittua myös alaikäisille.
3.2.1 Käyttövoima
Kaasutoimiset aseet toimivat nestekaasun, eli paineessa olevan kaasun voimalla. Pistoolit ovat varsin yleisiä kaasutoimisina, ja ne ovat varsin suosittuja erityisesti kakkosaseina tai pienillä pelikentillä jopa pääaseena. Pienuutensa puolesta ne sopivat suhteellisen hyvin myös nuoremmille pelaajille. Huonona puolena kaasuaseissa on kuitenkin niiden kylmeneminen ammuttaessa. Nestekaasu muuttuu kaasuksi ammuttaessa, mikä kylmentää asetta joka laukauksella. Liian kylmällä kaasussa ei riitä tarpeeksi potkua, minkä takia kaasutoimiset aseet eivät toimi kovin hyvin pakkasella tai lähellä nollaa. Siksipä kaasuaseilla ei pysty pelaamaan loppusyksystä tai talvella. Lisäksi kaasuaseita, varsinkin niitä, joissa on liikkuva luisti eli GBB-aseita (Gas Blowback), on huollettava ja voideltava säännöllisesti, jotta liikkuvat osat eivät kulu ennenaikaisesti tai tiivisteet ala vuotamaan. Jos päätät hankkia kaasuaseen, kannattaa tutustua artikkeliimme kaasuaseiden lippaan huollosta.
Kaasutoiminen pistooli
Kaasutoiminen konepistooli
Kaasutoiminen pistooli
Kaasutoiminen haulikko
Kaasutoiminen pistooli
Jousitoimiset aseet toimivat ilmakiväärien tapaan, eli ne ladataan joka laukausta ennen käsin. Aseissa on kuitenkin yleensä lipas johon kuulat asetetaan, joten latausvaiheessa ei tarvitse asettaa kuulaa piippuun. Jousitoimiset aseet ovat tekniikaltaan yksinkertaisimpia, joten ne ovat usein halvimpia saatavilla olevia aseita ja lisäksi ne toimivat niin kylmällä kuin lämpimälläkin ilmalla. Yleisimpiä pelikentällä näkyviä jousitoimisia aseita ovat kiväärit, joiden lisäksi on myös haulikoita ja pistooleja. Hintansa puolesta jousiviritteiset pyssyt sopivat hyvin aloittelijoille, mutta huonona puolena on niiden kertaviritteisyys. Toisin sanoen kun yksi laukaus on ammuttu, voi seuraavan laukauksen ampua vasta käsin lataamisen jälkeen. Jousitoiminen ase vaatiikin pelaajalta enemmän pelisilmää ja osaamista, sillä ohi ampuessaan pelaajan on toimittava nopeasti, jotta ei tule itse ammutuksi. Siksi esimerkiksi pitkä kivääri ei ole välttämättä kovinkaan hyvä nuoren aloittelijan ase, sillä hitaan ampumisen lisäksi pitkää asetta on hankalampi liikutella metsässä.
Jousitoiminen pistooli
Jousitoiminen haulikko
Jousitoiminen kivääri
Sähkötoimisissa aseissa koneisto viritetään akun ja sähkömoottorin voimin. Näiden ansiosta sähkötoimisilla aseilla voi ampua yleensä aina sekä sarjatulta että puoliautomaattista kertatulta. Tämän vuoksi aseet ovatkin pelitehokkuudeltaan parhaimpia, sillä kerta- tai sarjatulta ampuessaan on aika paljon suurempi todennäköisyys osua kohteeseen. Sähkötoimisia aseita löytyy kaikenkokoisia, niin pieniä pistooleita kuin metrin mittaisia rynnäkkökivääreitä. Hirvittävän suurta asetta ei kannata hankkia, sillä sitä on vaikeampi kuljettaa metsässä tai ahtaissa tiloissa ja pitkäpiippuiset aseet eivät välttämättä ole sen tarkempia, kuin niitä hieman lyhyemmät aseet.
Sähkötoiminen pistooli (AEP)
Sähkötoiminen konepistooli
Sähkötoiminen rynnäkkökivääri
Sähkötoiminen kivääri
Mikä pyssy sitten kannattaa valita? On tärkeää selvittää millaiseen pelaamiseen pyssy tulee. Esimerkiksi airsoft-yhdistysten järjestämissä peleissä sähkötoimiset aseet ovat paras valinta aloittelevalle pelaajalle, sillä puoliautomaattiseen kertatuleen ja sarjatuleen kykenevä pelaaja voi pärjätä pelissä, vaikka hänellä ei ole suurta kokemusta siitä, miten aseella kannattaa pelata ja milloin kannattaa ampua. Kertaviritteisellä jousitoimisella aseella pärjääminen tällaisissa peleissä on vaikeampaa. Ohi ampuessaan pelaajalle voi tulla tukalat oltavat, kun vastustaja ampuu tasaista sarjatulta takaisin, niin ettei pelaaja enää pysty ampumaan toista tähdättyä laukausta. Kaasutoiminen pistooli on kokonsa puolesta näppärä ase, mutta pistoolilla kauas ampuminen tarkasti on haastavaa, koska kädet tukevat asetta vain yhdestä pisteestä, kahvasta. Lisäksi säännöllinen huollon tarve, erityisesti tiivisteiden voitelu, vaatii käyttäjältä huolellisuutta. Tarkkuusammuntaan tai ampumisen harjoitteluun jousitoimiset ja kaasutoimiset aseet sopivat vallan mainiosti. Myös hintansa puolesta ne ovat usein halvempia, kuin varsin monimutkaisella koneistolla varustetut sähkötoimiset aseet. Sähkötoimisten puolelta löytyy kuitenkin myös halvempia ja hyväksi todettuja vaihtoehtoja ja esimerkiksi Softaajan aloituspaketit on tehty varta vasten aloitteleville softaajille.
3.2.2 Lähtönopeus
Lähtönopeus tarkoittaa aseen ammuksen eli kuulan nopeutta, kun se lähtee ulos piipusta. Nopeus kertoo hieman aseen suorituskyvystä, kuten sen kantomatkasta. Lähtönopeus ilmoitetaan yleensä metreinä sekunnissa (m/s) ja niin, että se on mitattu 0,20 g painoisella kuulalla. Lähtönopeus nimittäin muuttuu, jos kuulan painoa muutetaan. Kuulan lähtöenergia (ilmoitetaan jouleina eli J) pysyy kuitenkin samana. Esimerkiksi 100 m/s ammutulla 0,20 g kuulalla lähtöenergia on tasan 1 J, kun taas 100 m/s ammutulla 0,25 g kuulalla lähtöenergia on 1,25 J. 1,25 joulen lähtöenergia vastaa 0,20 g kuulalla taasen 112 m/s. Tradetechistä löytyy näppärä lähtönopeuslaskuri, jonka avulla voit vertailla eri lähtönopeuksia ja -energioita. Lähtönopeus kertoo hieman aseen kantomatkasta ja karkeasti voidaan sanoa, että isompi lähtönopeus tarkoittaa pidempää kantamaa. Se tarkoittaa myös sitä, että kuula tuntuu osuessaan enemmän ja myös aseiden koneistot rasittuvat enemmän, koska se vaatii enemmän tehoa. Ulkona pelattaessa lähtönopeutta on hyvä olla, mutta mitään hirvittäviä tehoja sielläkään ei tarvitse, sillä vaikka aseella olisi kova lähtönopeus, sillä ei välttämättä osu kauas, jos tarkkuus ei ole todella hyvä. Aloittelijalle n. 110 m/s ampuva pyssy on varsin hyvä valinta ulkopeleihin. Aseen kantama riittää hyvin ulkopeleihin, mutta tehoa on hieman vähemmän, mikä tarkoittaa, että aseen osat eivät kulu niin paljon. Lisäksi kuulan osuma ei tunnu niin kiperältä lähietäisyydellä ammuttaessa, jolloin myös kanssapelaajilla on mukavampaa.
3.2.3 Hop-up
Hopin säätö
Hop-up (”hoppi”) on mekanismi, jonka avulla kuula lentää pidemmälle ja aseen tarkkuus paranee. Useissa aseissa hop-up on säädettävä, jolloin siinä voidaan käyttää eri painoisia kuulia. Ilman hop-upia kuulan lentorata on selkeästi kaarevampi, kun taas oikein säädetyn hop-upin kanssa lentorata on aluksi varsin suora ja kuula tippuu maahan vasta lopussa ja varsin nopeasti. Ilman hop-upia aseen kantomatka on paljon pienempi ja lisäksi lentorata on kaarevampi, minkä takia sellaiset aseet eivät ole kovinkaan hyvä valinta airsoftin harrastamiseen. Hyvän hop-upin avulla hieman pienemmällä lähtönopeudella ampuva ase voi ampua pidemmälle ja paljon tarkemmin, kuin isommalla lähtönopeudella mutta hieman huonommalla hopilla varustettu pyssy. Tämän takia lähtönopeuskaan ei kerro kaikkea aseen suorituskyvystä.
3.2.4 Lippaat ja kuulat
Aseen mukana toimitetaan yleensä yksi lipas, jolla pääsee alkuun. Sähkötoimisten aseiden mukana tulee yleensä hicap-lipas ja kaasu- sekä jousitoimisten aseiden kanssa pienempi midcap- tai lowcap-lipas. Hicap-lippaassa on suurin kapasiteetti, joten sillä pärjää jo varsin hyvin pelissä kuin pelissä. Midcap- ja lowcap-lippaiden kapasiteetti on pienempi, mutta niissä ei ole hicap-lippaan tapaan vieteriä jota pitää virittää, jotta lipas syöttää kuulia. Ensikertalaisen kannattaa ensin pelata oman aseensa lippaan kanssa ja sen jälkeen vasta miettiä lisälippaiden hankintaa ja varsinkin sitä, haluaako hän hicap- vai midcap-lippaita, sillä molemmilla on omat etunsa. Lippaiden käyttöohjeet löydät täältä. Kuulia löytyy bio- ja muovikuulina sekä eri painoisina. Biokuulat on valmistettu biohajoavasta muovista, eli ne maatuvat ja katoavat metsään ajan kanssa, kun taas muovikuulat eivät. Biokuulat ovat Suomessa yleisempiä, sillä lähes kaikilla ulkopelialueilla vaaditaan biokuulien käyttöä. Kuulien paino taasen vaikuttaa aseen kantamaan ja tarkkuuteen. Liian kevyt kuula ei lennä niin tarkasti kuin painavampi ja hop-up taasen ei välttämättä riitä painavammalle kuulalle, jolloin sen kantama jää lyhyeksi. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että n. 100 m/s tai alle (≤1 joulea 0,20g kuulalla) ampuvalle aseelle 0,20g on hyvä kuulapaino, n. 110 m/s ampuvalle (1,2 joulea) 0,25g saattaa olla jo parempi, ja n. 120 m/s tai yli ampuvalle aseelle (~1,4 joulea) 0,25g – 0,30g kuula on passeli valinta. Yli 130 m/s (1,7 joulea) ampuville kivääreille kannattaa valita 0,30g tai painavampi kuula. paras kuulapaino löytyy kuitenkin kokeilemalla, sillä aseet ja hop-upit ovat yksilöitä.
3.3 Muut varusteet
Softaamaan mennessä aselaukku ja reppu ovat oiva tapa kantaa tarvittavat varusteet pelikentälle.
Silmäsuojainten ja aseen lisäksi softaamisessa voi käyttää kaikennäköisiä varusteita ja härpäkkeitä, mutta ne eivät ole välttämättömiä harrastuksen kannalta. Alkuun kannattaa vaatteiksi valita metsään sopivat neutraalin väriset ja mieluusti kestävät vaatteet, sekä nilkkaa tukevat kengät. Esimerkiksi vaellus- ja ulkoilukengät tai maiharit sopivat varsin hyvin metsässä liikkumiseen. Näiden lisäksi on hankittava aseelle sopiva kuljetuslaukku, sillä tuliasetta muistuttavaa esinettä ei lain mukaan saa kantaa irrallaan julkisella paikalla. Peitä ase siis aina kauttaaltaan, kun poistut kotoa tai pelipaikalta. Kun harrastus vaikuttaa jatkamisen arvoiselta, niin kannattaa harkita maastopuvun hankintaa. Naamioarvonsa lisäksi maastopuvut ovat varsin huokean hintaisia ja kuitenkin kestäviä metsävaatteita. Halvimmillaan voi päästä jopa parilla kympillä, kun kääntyy esimerkiksi käytetyn armeijaylijäämän puoleen. Useilla pelaajilla näkyy myös paljon muita taktisia vermeitä ja taisteluvarusteita. Taisteluliivien ja taskujen suurin hyöty on lippaiden kantamisessa, mutta muutoin perinteisissä viikonloppupeleissä ei ehdi juuri muuta kentällä tarvitsemaan. Lopullinen varustekokonaisuus muotoutuu kuitenkin ajan myötä omien tarpeiden mukaan.
4 Missä harrastaa?
Airsoftia ei voi harrastaa ihan missä tahansa. Tuliasetta muistuttava peliväline aiheuttaa helposti epäselvyyksiä eli pyssyjen kanssa ei tule heilua julkisella paikalla tai kerrostalon takapihalla. Metsässä pelaaminen on varsin hyvä vaihtoehto, mutta tällöinkin on hankittava maanomistajan lupa harrastamiseen. Helpoin tapa löytää peliporukka ja -alue on mennä mukaan paikallisen airsoft-yhdistyksen pelehin. Airsoft-yhdistykset löydät googlaamalla tai kätevästi myös tradesoft.fi-sivuston yhteistyökumppanien yhdistys-listasta. Useiden yhdistysten viikonloppupelit ovat ilmaisia, joten peleihin osallistuminen ei vaadi hirveästi. Kannattaa kuitenkin aina tutustua yhdistyksen pelisääntöihin ja mahdollisiin ensikertalaisille suunnattuihin ohjeisiin.
Ensikertalaisen pelifiiliksiä
Tradetechistä löydät myös ensimmäistä kertaa softanneiden pelikertomuksia erillisinä julkaisuina. Tutustu ensikosketuksia käsitteleviin artikkeleihin ”Aloittelijalle”-kategoriassa!
Specna Arms on markkinoillamme suht uusi valmistaja M4 malleillaan. Tehdas toi jo aikaisemmin mallejaan E&C (East & Crane) nimellä mutta johtuen markkinoinnin puutteesta jäivät kyseiset aseet hieman unholaan. Pari vuotta takaperin puolalainen tukkuri kuitenkin otti valmistajan tuotteet haltuunsa, nimesivät ja brändäsivät malliston uusiksi sekä tekivät muutamia mielenkiintoisia uudistuksia euroopan markkinoille.
2 Specna Arms
Specna Armsit ovat siis sähkökäyttöisiä AEG M4 malleja jotka ovat tarkoitettu keskihintaisiksi vaihtoehdoiksi lajimme harrastajille. Aseet valmistetaan kiinassa mutta ilmeisesti kasataan Hong Kongin puolella kuten moni muukin edullisemman hintaluokan tuotteet. Mallisto kattaa laajasti M4 tarpeet: Mk18 mod.1, M4A1, M16, pitempää Keymod mallia jne.
Ominaisuudet ovat melko kattavat ja kilpailevat ainakin paperilla kalliimpien mallien kanssa. Metallirunko puuterimaalauksella, vahvistettu 8 mm. V2 laatikko pikajousenvaihdolla, yksiosainen metallihoppi, lipo-bufferituubi yms. Näistä lisää sitten alempana!
En osaa sanoa onko Specnan aseissa selkeää sukupolvellista määrittelyä kuten esimerkiksi Lonexin pyssyissä. Tuotekehittelyä on kuitenkin tapahtunut ja parannuksia mm. koneistoon on tullut jopa nopealla tahdilla. Hyvänä esimerkkinä uusimpien mallien työkaluton pikajousenvaihto joka on oikeasti nopea ja fiksusti toteutettu. Tämä kulkee nimellä SAEC. Valmistajan aikaisemmissa malleissa on myös ollut mosfet yksiköitä mutta näistä voidaan olla montaa mieltä. Henkilökohtaisesti suosittelen hankkimaan aina laadukkaan valmistajan yksikön, joka on todettu hyväksi.
Aseiden suunnittelussa ja toteutuksessa on viitteitä useamman eri valmistajan / toimittajan osista. Design on osaltaan VFC pohjainen mutta omaa suunnittelua on myös mukana. Oma arvioni on, että aseet tulevat samalta tehtaalta miltä JG Deluxe mallit: sisuskaluista löytyy paljonkin samoja osia!
3 Esittely ja ulko-osat
Tällä kertaa otettiin käsittelyyn pitkä SA-B14 Keymod malli. Aseella on hulppeasti mittaa mutta silti se on mukavan kevyt sekä jämerän oloinen. Ulkopiippu on komeasti matta-hopeaa ja ase mallintaakin enemmän jotain kisa-pyssyä kuin ns. sotapyssyä. DMR-pohjaksi se on aivan erinomainen.
Specna Arms M4 KeyMod 14″ Silver SAEC™
Aseen mukana toimitetaan mukavia lisävarusteita: n. 1J antava M100 jousi, sekä jäykempi M120 jousi (sisällä). Knight’s tyyliset irrotettavat tähtäimet, hicap-lipas, manuaali sekä Tradesoftin testitulokset! Kaikki pyssyt testataan ennen toimittamista, tätä pidän harrastajana erinomaisena asiakaspalveluna.
Runko on jämerä eikä upperin ja lowerin välillä ole klappia kuten kilpailevien kiinapyssyjen malleissa. Materiaali on ilmeisesti alumiinin ja sinkin seosta, mukavan kevyt mutta myös kestävä. Maalipinta on todella siistiä ja ei aivan pienestä naarmuunnu! Kuten mainittu niin viimeistely on jonkinasteinen puuterimaalaus, siisti ja ajaa asiansa mainiosti. Ei pärjää vertailussa esimerkiksi G&P tai VFC viimeistelylle mutta tässä kohtaa pitää ottaa huomioon tuotteiden hintaluokka ehdottomasti. Pikkukilkkeet ovat terästä tai alumiinia. Lipassalpa on mm. samanlainen kuin G&P aseissa! Rungon merkinnät ovat perinteiset Marine malliset ja valmistajan omat.
Aseen akku menee Crane-tyyliseen perään, johon mahtuu isompikin perhos-mallinen craneakku. Aseen bufferituubi on myös lipo-valmis joten voit huoletta käyttää pieniä tikkuakkuja ja vaihtaa aseen perän mieleiseksesi.
Perässä on myös aseen ehkä hienoin ominaisuus: SAEC Pikajousenvaihto. Homma tapahtuu oikeasti mainostetussa 30-sekuntissa: castle-nut ruuvataan auki, bufferituubia käännetään ja vedetään varovaisesti ulos. Tämän alta paljastuu sormiruuvi joka mahdollistaa pääsyn koneiston sisälle jouseen. Metallinen laakeroitu jousenohjain tulee sormiruuvin kanssa ulos mahdollistaen jousen vaihtamisen. Toista kuvaus päinvastaisessa järjestyksessä ja homma toimii!
4 Sisuskalut
Sisuskalut Specnan aseissa on keskivertoa parempaa muutamilla mainioilla lisäyksillä. Suosittelenkin tekemään aseeseen perusmodaukset mitä nykyään on saatavilla: kohtauskulman säätö, sylinteri-ikkunan kulmien pyöristys, 70D Sorbothane iskunvaimennusmateriaalin lisäys jne. Nämä eivät ole suoraan sanottuna pakollisia ja vakio-pyssyllä pääsee pelaamaan erinomaisesti. Suositukset näistä teen joka tapauksessa ja ne lisäävätkin aseesi käyttöikää huomattavasti.
Shimmitys oli paremmasta päästä mitä kiinavalmisteisissa on ollut mutta taitava kaveri saa tätä aina paranneltua. Rattaat ovat suht pehmeää teräsvalua, osa syy kauniista käyntiäänestä tulee juurikin tästä. Rattaat meshaavat keskenään erinomaisesti.
Knoppitietona samat rattaat löytyvät nykyisistä Areksen aseista. Osa käyttäjistä on käyttänyt tyytyväisenä näitä M130 tasolla mutta oma kokemukseni on, ettei kovin paljoa yli M110 / 1,2J tehotasoja pitkäaikaisesti JA luotettavasti pääse käyttämään. Taustatutkimuksen puolesta porukka on käyttänyt jopa 2J tehoja pitemmän aikaa näillä rattailla, mutta myös samaiset rattaat ovat levähtäneet jo muutaman sadan laukauksen jälkeen vakioteholla ja 11,1V akulla.
Josta tullaankin siihen, että ilman mosfettia ja tuunauksia en näissä aseissa käyttäisi 11,1V akkua. 7,4V ja yli 30A purkuvirralla sijoittuu sopivaan haarukkaan jolloin koneisto ei rasitu liikaa, mutta tulinopeus ja liipaisinviive ovat ihan siedettävällä tasolla. Huhujen mukaan osat olisivat SHS tehtaan valmistamia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kyseiset osat ovat samoja mitä löytyy uudemmista JG M4 malleista, mutta ne on värjätty eri värisiksi. Hyviä vakio-osia, mutta eivät pärjää esimerkiksi Lonexin osille.
Kohtauskulma oli ok, mutta sorbothanen kanssa sekin korjautuu hyväksi. Vakiona ilmatiiveys on oikeasti hyvällä tasolla.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että ase on hyvä virityspohja ja siinä on mainiot, kuitenkin kehityskelpoiset vakio-osat.
4.1 Koneisto listana
8 mm. vahvistettu V2 Rataslaatikko SAEC Pikajousenvaihdolla.
8 mm. Teräksiset kuulalaakerit, kuudella kuulalla
metallinen laakeroitu jousenohjain
täysteräshampainen mäntä, hyvä
ventiloitu männänpää laakereilla
18AWG LowRes-johdotukset taakse mini-tamya liittimellä
muovinen suutinlevy, jossa mukavan jäykkä palautinjousi (parantaa syöttöä)
perus ferriittimoottori
Piippuna toimii perus messinkipiippu, joka on keskivertoa paremmin kiillotettu. Hoppi-ikkuna on mukavan iso, joten esimerkiksi Flat- ja IR-hoppien asennukset onnistuu hyvin ilman muokkauksia. Hoppi-yksikkö on täysmetallinen ja yksiosainen sekä mallintaa systeman alkuperäistä.
Hoppikumista pitää mainita, että ainakaan kyseisessä mallissa ei riittänyt enää paine 0,30 grammaiselle kuulalle, mutta kaikki tuon alle toimi hyvin. Suosittelenkin vaihtamaan kyseisen kumin heti alkuunsa joko Lonexin 50 tai 70 vahvuiseen tai Prometheuksen purppuraan.
5 Testitulokset ja loppusanat
G&G 0,28 g kuulalla tarkkuus oli hyvä ja kantama n. 45 metriä. Testattuna Lonexin kumilla kantama ja tarkkuus kasvoivat huomattavasti ja tehokas kantama oli tässä vaiheessa 55 m tai hieman yli.
Lippaita testatessa havaitsin syöttöhäiriöitä Areksen Amoeba Midcap lippailla. Todennäköisesti hoppiyksikön putki ei yltänyt tarpeeksi alas lippaaseen. Muut yleisesti markkinoilla olevat lippaat toimiva hyvin. Testasin Cyman, Magin, G&G:n ja Magpul PTS lippailla ilman ongelmia.
Yhteenvetona:
Hintalaatusuhteeltaan todella hyvä pidempi coltti. Suorituskyky on parempi kuin edullisemmilla kiinapyssyillä, mutta hiukan toivomisen varaa olisi. Ulkoiset osat taasen ovat nätimmät kuin muilla kilpailijoiden tuotteilla tässä hintahaarukassa.
Suosittelisinkin siis näitä pyssyjä aloittelijoille ja hieman vanhemmalle harrastajille varsinkin virityspohjaksi. Älkää ymmärtäkö väärin, vakiomuodossaankin nämä ovat pelikelpoisia välineitä, mutta potentiaali tulee esiin vasta virittäessä!
Käyn tässä artikkelisarjassa läpi projektiani tehdä Areksen G36-sähköaseesta kuulankylväjä eli tulitukiase. Sarja tulee koostumaan erilaisista artikkeleista, joita ovat mm. aseen arvostelu, viritys ja luultavasti myös jotkin tee-se-itse-näpertelyt.
Tässä artikkelissa tutustutaan projektiin yleisellä tasolla, sekä itse pyssyyn. Sisäosista teen toisen artikkelin, jossa kerron samalla aseen koneiston virittämisestä.
Ajatuksissani oli jo jonkin aikaa, ellei jo muutaman vuoden, muhinut ajatus konekivääristä. Tulitukivehkeet tuppaavat olemaan kookkaita ja niillä ei muutenkaan saavuta etuja tavallisiin rynkkyihin nähden, paitsi ehkä satunnaisissa suuremmissa peleissä, joissa viritysrajat ja lipaskapasiteetit eroavat rynkyn ja KK:n osalta. Löysin lopulta suurin piirtein tarpeitani vastaavan pyssyn, täyspitkän G36-kiväärin Areksen valmistamana. Miksi juuri se?
Gekko on kevyt ja ergonomiakin on jees – tä oli isoin syy!
V3 rataslaatikko ja muutenkin helposti saatavilla olevat osat.
Areksella on tosi hyvä viimeistely ulko-osissa ja käytetty muovi on laadukkaan oloista. Osat ei heilu.
Akkutila on OK, ainakin pitkä. Saatavilla on myös KV-tukki jonne mahtuu large-kokoinen akku.
Lippaat on ihan jees, vähän kookkaita, mutta eiköhän niillekkin saa tehtyä jotain ;).
Pikajousenvaihto. Tä on osoittautunut aikas kivaksi kun boksia avaa ja silloinkin kun ei tarvitse avata!
Tästä voi joskus tehdä lyhyemmän K- tai C-mallin kompaktimman kiväärin. Arekselta saa suht vaivatta tilattua vara- ja vaihto-osia.
Saksalainen nyt vaan on tyylikäs.
Eli lyhyesti sanottuna, G36 on helppo käsitellä, viritys- ja varaosia löytyy, lippaat ja akut ei tuota ongelmia ja ulkonäkökin on jees.
Valmistajista juuri Arekseen päädyin pääosin ulkorungon takia ja hieman myös pikajousenvaihdon sekä osien paremman mittatoleranssien takia, ainakin jos lähtee muihin kiinalaisiin vertaamaan. Jing Gongissa ja Maruissa runko ei ole oman kokemukseni mukaan ihan niin jämerä kuin Areksessa. Cymalta ei vielä löydy täyspitkää G36:sta ja JG:n tavoin sisäosat ovat perustavaraa, ei mitenkään ihmeellistä. Muiden valmistajien (mm. SRC, G&G, Classic Army) gekkoja en ole päässyt kunnolla hypistelemään, netistä on ollut vaikea löytää vertailuja eri valmistajien välillä ja kaikilta ei taida edes löytyä täyspitkää mallia, joten tiedon puutteessa ja heikohkon saatavuuden takia jätin nekin väliin.
Gekoista on moneksi…
3 Arvostelu ja ensikokemukset kentältä
Ares on Hong Kongilainen Airsoft-valmistaja, joka tunnetaan mm. erikoisemmista ase- ja rataslaatikkomalleistaan. Areksen aseet ovat hintaluokaltaan keskiluokkaa tai hieman hintavampia, mutta varsinkin ulkoisesti aseet ovat todella laadukkaita. Areksen G36 ei tee poikkeusta tämän suhteen. Aika monesta Areksen aseesta löytyy EBB, elektroninen blow back, eli useimmiten liikkuva valelukko ja pikajousenvaihto. EBB ei tee suurta rekyyliä, mutta toisille se tuo hieman fiilistä ja muuttaa aseen käyntiääntä. Pikajousenvaihto taasen helpottaa lähtönopeuden muuttamista todella paljon ja muutekin rataslaatikon avaamista. G36-sarjalaisissa pikajousenvaihtoon tarvitaan talttapäämeisseli ja kuusiokoloavain ja se on oikeasti nopea suorittaa!
Tekniset tiedot:
Paino n. 3,5 kg ja pituus 76 tai 101 cm (taittotukki)
Lähtönopeus vakiona 126 m/s, jopa 130 m/s (energiana 1,6 J, jopa 1,7 J)
Rataslaatikkona V3 pikajousenvaihdolla, sisäpiipun pituus 480 mm (509 mm piippu mahtuu hyvin)
Akkutila etukädensuojuksessa, ainakin mini- ja craneakut mahtuvat.
Runko on muovia, kuten tuliaseessakin.
Aseen mukana toimitetaan n. 470 kuulan hicap-lipas, puhdistustikku ja manuaalit. Akkua tai laturia ei tule mukana, mikä on normaalia tämän hintaluokan aseelle.
3.1 Ulko-osat
Areksen G36-sarjan runko on valmistettu kuituvahvistetusta nailonista, joka on Areksen pyssyissä varsin hyvälaatuista muovia. Omaan käteen tää tuntuu paremmalta kuin Maruin ABS tai JG:n käyttämä muovi. Ainoa iso metalliosa aseessa rataslaatikon ohella on yksiosainen alumiininen ulkopiippu, joka kiristetään runkoon holkilla, vähän kuin AR-sarjalaisten ulkopiippu. Tä on paljon kivampi, kuin Maruin kiinnitystyyli, minkä takia luultavasti ainakin täyspitkässä JG:ssä ulkopiippu pääsee heilumaan aavistuksen, toisin kuin tässä Areksen versiossa!
Etukädensuojuksessa on taitettavat bipodit. Ihan kiva ominaisuus MG36 lookkia ajatellen, mutta eivät kovin käytännölliset nopeatempoisemmissa peleissä. Onneksi ne eivät häiritse taitettuna pelaamista oikeastaan ollenkaan ja kyllähän ne pystyy irroittamaankin. Aseen tukki on taitettavaa mallia ja varsin näppärä ominaisuus ahtaissa tiloissa tai kuljetuksen aikana.
Joidenkin harmiksi pyssyn kyljestä ei löydy aitoja merkintöjä, mutta onneksi kylkeen ei ole maalattu valkoisilla kissan kokoisilla kirjaimilla ”6mm AIRSOFT TOY” tai vastaavia merkintöjä. Ainoa suoraan softaukseen viittaava merkintä on onneksi suht huomaamaton kaliiperiin viittaava ”6mmx6”.
Merkinnät aseen vasemmalla kyljellä ovat kaiverrettuja ja varsin huomaamattomia.
Oikealla puolella ei ole vaihtimen lisäksi muita merkintöjä.
3.1.1 EBB – mekaaninen rekyyli
EBB (Electronic Blowback) on systeemi, jolla aseeseen saadaan luotua jonkinlainen rekyyli ja liikkuva valelukko. Mäntä vetää erillisen metallivarren avulla aseen valelukon ja latauskahvan mukanaan taakse, minkä jälkeen valelukon oma palautinjousi työntää koko tsydeemin takaisin eteen. EBB tuo aseeseen aavistuksen realistisuutta ja muuttaa käyntiääntä jonkin verran. Liikkuvilla osilla on jo hieman painoa, joten rekyylin voi selvästi tuntea.
Kuvassa aseen rungon perälevy, jossa EBB-koneiston palautinjousi ja alempana liikkuvat osat, eli valelukko ja latauskahva.
Liikkuvien osien paino on hieman alle 100 grammaa.
3.1.2 Tähtäinjärjestelmä
Täyspitkässä G36E aseessa tähtäimen virkaa toimittaa 3,5 x suurennoksella varustetun kiikaritähtäimen ja punapistetähtäimen kombo. Olin kombosta aavistuksen innoissani, sillä se on idealtaan varsin näppärä, tähdätä voi sekä lyhyellä että pitemmällä matkalla. Molemmissa tähtäimissä kuva on selkeä ja niitä pystyy säätämään. Ikävä kyllä jouduin kuitenkin tämän kombon osalta hieman pettymään.
Kiikaritähtäin, kuten odottaa saattaa, on pieni, minkä takia tähtääminen sen läpi vaatii aikaa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Pienuus ei kuitenkaan ole kiikaritähtäimen varsinainen ongelma, vaan katseluetäisyys. Ilmeisesti koon takia sopiva katseluetäisyys on todella lähellä tähtäintä. Makuuasennossa tämä ei haittaa, mutta muissa ampuma-asennoissa tähtäysasento ei minulle tule luonnostaan. Sen etsimiseen menee turhan kauan ainakin pelitilanteen kannalta. Toisaalta, kiikaritähtäimen tarkoitus onkin tähdätä rauhassa, joten tämän kanssa pystyy elämään. Onneksi tähtäinkuva on sentään selkeä!
Kiikaritähtäimen tähtäinkuva on varsin selkeä!
Kiikaritähtäimen tähtäinkuva on varsin selkeä!
Varsinainen pettymys olikin sitten punapisteessä. Tähtäimen korkeussäätö ei ollut riittävä, eli käytännössä kyseinen tähtäin on turhake aseen päällä. Punapiste osoittaa korkeimmillaankin reilusti alaviistoon, joten tähtääminen sen kanssa on käytännössä mahdotonta. Lisäksi tähtäimen piste ei ollut niin selvä tai kirkas kuin joissain laadukkaissa airsoft-tähtäimissä (kalliimmista tuliasetähtäimistä puhumattakaan). Tämä puoli ei itseäni yllättänyt, sillä oman kokemukseni mukaan isossa osassa airsoft-tähtäimissä, varsinkin halvemmissa kiinalaisvalmisteisissa on samankaltaisia ”ominaisuuksia”. Oli miten oli, koska tähtäimen korkeussäätö ei riitä, jää minulle vaihtoehdoksi hankkia sen tilalle joko uusi punapistetähtäin tai vaihtaa koko kantokahva pelkkään tähtäinkiskoon. Onneksi punapistetähtäin lähtee helposti irti muusta tähtäimestä ja tilalle saa varmasti duunailtua ainakin tähtäinkiskon.
3.2 Pelikokemukset kentältä
Ase ampui vakiona 130 m/s 0,20g kuulilla joten jouduin laskemaan lähtönopeuden sarjatulirajoihin. Laskin pyssyn lähtöenergian sarjatuliaseelle sopivaksi, n. 1,5 joulea 0,28 g kuulalla (vastaa n. 122 m/s 0,20g kuulalla). Jousen lyhentämiseen ja aseen uudelleenkronottamiseen meni vaivaiset pari minuuttia, kiitos pikajousenvaihdon! Vaihdoin myös liittimen deans-liittimeen, koska minulta ei löytynyt tamiya-liittimellä olevaa akkua. Muilta osin pidin pyssyn vakiona ensimmäisten pelien aikana.
G36 on pitkä ase ja se tuntui omissa käsissäni luonnottoman pitkältä, sillä olen viimeisinä vuosina pelannut lähes täysin alle 80 cm pitkillä pyssyillä. Pyssy on kuitenkin kevyt ja painokin tulee oikeastaan rataslaatikosta ja ulkopiipusta, joten pyssyä on helppo käsitellä, eikä se tunnu epätasapainoiseltakaan. Loppujen lopuksi totuin pitkään etupäähän jo ensimmäisten pelien aikana ja pelityylikin muovautui hieman sille sopivammaksi. Taittoperä osoittautui todella hyväksi ominaisuudeksi ihan pelitilanteessa. Pienien suojien takana ja tiheässä metsässä taisteleminen on paljon helpompaa, kun aseen voi tuoda pistoolikahvaa myöten ihan kehoon kiinni. Tähtäinjärjestelmään ei ole oikein lisättävää, kiikaritähtäimellä tähtääminen onnistuu kunhan tähtäämiseen on aikaa. Punapistetähtäintä taasen ei tullut pelitilanteessa käytettyä, kerta sitä ei pystynyt säätämään kohdalleen. EBB-rekyyli osoittautui kuitenkin yllättävän hauskaksi ominaisuudeksi, kalkatus teki sarjatulella ampumisesta oikeasti hauskempaa 😀
1,5 joulen tehoilla ja G&G 0,28g biokuulilla aseen suorituskyky oli hyvä. Aseella osui pelitilanteessa tarkasti ja helposti 40-50 metriin. Pidemmästä matkasta en osaa sanoa, koska en suorittanut sen tieteellisempiä tarkkuustestejä ja kirjoitushetkellä pyssyn sisuskaluihin on jo kajottu. Hoppia säätäessäni huomasin, etten saanut 0,28g kuulia ylihoppaamaan, vaikka kammiossa riitti vielä säätövaraa. En kokeillut painavammilla kuulilla, joten en tiedä olisiko hop-up riittänyt niille. Syy tähän on luultavasti vakiokammion pehmeässä painajassa ja kumissa. Onneksi tämä ei haitannut millään tavalla pelaamista!
Tulinopeus 7,4V LiPolla on jossain 700 lks/min eli 11-12 rps tietämillä. Liipaisinviive on vakioaseelle normaali, mutta yhdistettynä V3-laatikon pitkähköön liipaisinvetoon, ei kertatulella pelaaminen ole kovinkaan tehokasta ainakaan vakiona. Varmoja laukauksia, tasaista suojatulta ja häirintää kertatulella kyllä voi ampua. Pelasin kuitenkin lähes täysin sarjatulella ampuen ja toisaalta miksi en, tästä pyssystähän on tarkoitus tehdä konekivääri. 😛
Lippaista aseessa toimivat Areksen omat hicapit ja midcapit, G&P:n ja MAG:n midcapit, JG:n hicap sekä P&J:n eli A&K:n rumpulipas. Cyman midcap tai Dboysin hicap eivät istu lipaskuiluun kunnolla ja lähtevät sieltä vetämällä irti. Huomasin myös, että lipaskuilun reunat ottavat hieman lipassalpaan kiinni, jolloin se taitu aivan loppuun asti. Veistämällä tai viilaamalla lipaskuilua aavistuksen pääsee lipassalpa taittumaan ja jotkin lyhellä kynnellä varustetut lippaat saattavat pysyä paremmin lipaskuilussa. Itselläni tämä ei vaikuttanut yhteensopivuuksiin.
Lipassalpa ennen viilaamista
Lipassalpa ennen viilaamista
Lipassalpa viilaamisen jälkeen.
4 Yhteenveto – plussat ja miinukset
Plussat
runko – kevyt (varsinkin konekivääriksi), mutta kuitenkin laadukas ja kestävän oloinen
pikajousenvaihto
taittoperä
EBB ja sen luoma fiilis
Miinukset
tähtäinkombo
G36-sarjan isot lippaat (onneksi näitä voi kuitenkin muokata)
pitkä ase – jos kaipaa pienempää niin kannattaa tsekata lyhyempi C-malli
5 Roadmäppi – mitäs sitten tapahtuukaan?
Tosiaan, tästä aseesta on tarkoitus tehdä MG36-aseen kaltainen konekivääri. Tavoitteena on tehdä pyssystä sellainen, että se hyväksytään mahdollisimman moniin peleihin ”esikuvansa mukaisena konekiväärinä” ja sen lisäksi tehdä siitä tottakai sopiva tulituen tehtävään. Oma näkemykseni ja kokemukseni peleistä on, että suojatulen antamiseen tarvitaan järkevä kantama, normaali tai hyvä tarkkuus ja kuulia. Suojatulen ei tosiaankaan tarvitse olla loputtoman sarjatulen ampumista vaan riittää, että viereen ropisevat (kertatulellakin ammutut) kuulat pitävät vastustajan pään alhaalla, kun omat etenevät.
Rumpulipas, about ehdoton esikuvan vaatimuksen ja myös kuulamääränsä takia. Rumpulippaaksi yritän hankkia (tai sitten tehdä) sähkötoimisen, yksirumpuisen lippaan. Vaikka kaksirumpuinen on se yleisempi, yksirumpuisen kanssa on helpompi pitää aseesta kiinni, koska se on kapeampi.
Midcap-lippaiden hankinta ja muokkaus. Varalippaita tarvitaan kuitenkin ja tiedä vaikka tästä tekisi K- tai C-mallin! Muokkauksella meinaan ylimääräisten ulokkeiden pois viilaamista, jolloin ne toivottavasti mahtuvat paremmin lipastaskuihini.
Sisäosien päivitys. Peruspäivitykset (mm. kohtauskulman korjaus, MOSFET, rattaiden kohdistus, vahvistusviilaukset), jotta koneisto kestää ja toimii paremmin, sekä ainakin moottorin ja rattaiden vaihto, jotta kertatuli on näpäkämpi.
Tähtäimen päivitys. Asennan punapisteen tilalle uuden toimivan tähtäimen tai sitten vaihdan koko kantokahvan toiseen. Mielessä kävi myös jonkin pienen punapisteen asentaminen kiikaritähtäimen paikalle kantokahvan sisään…
”Kurzi M4-lippailla!” Amoeba CCC PDW AEG on Areksen uudempaa tuotantoa oleva lyhyt konepistooli, joka on suunniteltu vahvasti CQB-pelejä silmällä pitäen. Olympic Arms OA-93 lienee ollut vahvasti tämän pyssyn esikuvana ja tietäjät tietävätkin, mistä elokuvasta kyseinen PDW on tullut kuuluisaksi! Amoeba-tuoteperhe on Areksen uusi lippulaivalinja ja se on otettu markkinoilla hyvin vastaan. Amoebat ovat hintaluokaltaan keskihintaisia sähköaseita ja niissä on useita hyviä ominaisuuksia, joita aikaisemmin on ollut vain kalliimmissa vakioaseissa ja custom -sähköpyssyissä. Itseeni nimenomainen kapistus iskee kuin miljoona volttia, sillä olen pitkään etsinyt kevyttä M4-lippaita käyttävää vara-asetta, jossa on hyvä liipaisintuntuma ja MOSFET valmiina. Mainittakoon vielä yhtäläisyys MP5k PDW -aseen kanssa joka oli allekirjoittaneen ensimmäinen sähköpyssy vuonna 1997! Ase toimitetaan siistissä laatikossa, josta löytyy valmistajan merkinnät sekä mm. lisävarustemainoksia ja vinkkejä muista malleista. Mukana on seikkaperäinen ohjekirja sekä 300 kuulan STANAG hicap-lipas. Aseen mukana ei tule akkua eikä laturia; tämähän on nykypäivänä oikeastaan oletusarvo.
Aseen pituus on 330 mm perä taitettuna ja kokonaispituus on 560 mm.
2 Ulko-osat
Aseen runko on kokonaan kuituvahvistettua polymeeriä ja se on erittäin kevyt. Tätä ei kuitenkaan sovi sekoittaa edullisempiin muovirunkoihin! Viimeistely on todella jykevä ja tuntuu vastaavanlaiselta kuin oikeissa aseissa olevat polymeeriosat. Paino on toki kevyt, mutta näen tämän vain hyödyllisenä ominaisuutena pyssyn käyttötarkoitusta vara-aseena ja lähitaisteluvehkeenä ajatellen. Tukki kääntyy aseen oikealle puolelle ja alta paljastuu iso ruuvi, josta pääsee käsiksi pikajousenvaihtoon. Mekanismi on kestävä enkä usko sen kanssa tulevan samanlaisia ongelmia kuin surullisenkuuluisissa kiinalaisissa SCAR-malleissa.
Pyssyn mukana toimitetaan etukädensija, joka on melkolailla suoraan kopioitu MP5k malleista. Saatavilla on myös CCR-malleja, joissa etukahvan tilalla on kiskojärjestelmä. Kaikissa Areksen pyssyissä on positiivinen kierre piipun suulla. Tämä tulee ottaa huomioon hienoja suujarruja ja vaimentimia hankittaessa. Aseessa olevasta vaimentimesta on pakko mainita, että kerrankin AEG:ssä vaimentimesta on konkreettista hyötyä! Aseen käyntiääni nimittäin muuttuu huomattavasti ja tuo mainion edun pelien melskeessä.
Aseen päällä on koko matkalla varustekisko, johon voi kiinnittää esimerkiksi tähtäimen. Kisko on sen verran korkealla, että mahdolliseen tähtäimeen kannattaa valita matala jalka. Ase soveltuu myös mainiosti maskin kanssa käytettäväksi juuri korkean tähtäinlinjan ansiosta. Pistoolikahva on yksi parhaista vakiokahvoista, mihin olen törmännyt. Mukava kuviointi, ergonominen ote ja sopiva kulma ranteelle ovat tehneet tästä suosikkini M4-aseiden parissa. Kahvaa saa myös lisätarvikkeena muihin pyssyihin. Kahvan pohjalevy on ventiloitu sekä ristipääruuveille on messinkiset kierteet. Testasin SHS:n, Lonexin sekä Tienlyn moottoreilla yhteensopivuutta ja kaikki istuivat suoraan paikoilleen.
3 Sisuskalut
Areksen EFCS-rataslaatikko
CCC käyttää Areksen uusimman sukupolven EFCS-rataslaatikkoa. Rataslaatikon ominaisuuksia ovat muun muassa:
oikeasti pikavaihdettava jousi
EFCS-Mosfet (LiPo-valvonta, ohjelmoitavissa tulimoodeja jne.), uusin sukupolvi (sininen)
teräshampainen mäntä (15 teräshammasta)
ventiloitu männänpää
18:1 teräsrattaat viivepalalla
lyhyt liipaisinveto mikrokytkimen ansiosta
16 AWG johdotukset eteen, Tamiya mini-liitin
High Torque -ferriittimoottori
Areksen EFCS-yksikkö
Itse olen tykästynyt kyseiseen koneistoon mm. VZ-58 ja 013 Honey Badger -aseiden myötä. Vakiona boksi on erinomainen n. 1-1,4J tasoille. Tätä voimakkaammilla virityksillä itse lähtisin päivittämään varsinkin rattaita. Todistetusti Areksen uusilla koneistoilla on ajettu jopa 2J (M150) virityksiä ilman ongelmia. Onneksi koneistoon käy normaalit V2-osat, joten virittäminen ei ole ongelma. Areksen varaosapalvelu toimii myös erinomaisesti, joten sekin puoli on kunnossa. Toleranssit ovat myös hyvät ja en ole vielä löytänyt omissa projekteissa yhteensopivuusongelmia. Virittelijöille vinkkinä, että aseeseen käy myös eräät normaalit ver. 2 rataslaatikot; ainakin G&P 8 mm laatikko menee heittämällä sisään. Tuttavapiirissä Areksen rataslaatikkoa on käytetty muiden valmistajien rungoissa rakennuspohjana juurikin pikajousenvaihdon sekä ohjelmoitavan MOSFET-yksikön vuoksi. Yksikkö on kokonaan rataslaatikon sisällä, joten ylimääräisiä johtoja aseesta ei ulos pukkaa. Koneisto ampuu aina kokonaisen kierroksen, joten jousi ei jää koskaan ns. vireeseen. Ominaisuus on toteutettu sensorilla, joka saa signaalin sektorirattaaseen sijoitetusta pienestä magneetista. Tämä tulee ottaa huomioon asetta viritettäessä. Uuteen ratassettiin täytyy laittaa samaan kohtaan uusi magneetti tai siirtää vanha uuteen! Koneistossa on 8 mm laakerointi, sekoitettuna kuulalaakerit ja metalliset liukulaakerit. Vakiorattaiden kanssa kyseiset laakerit toimivat erinomaisesti, mutta jos päivitetään CNC-koneistettuihin teräsrattaisiin, niin suosittelen vaihtamaan laakeroinnin kokonaan. Kohtauskulma on vakioaseeksi kelvollinen enkä usko sen kanssa syntyvän ongelmia. Ainahan kaikkea voi parantaa eikä tämäkään ase kärsi sorbothane-iskunvaimennusmateriaalista.
Prowinin rotary-hopin mallinen yksikkö
Areksen oma testilappunen
Tarkkuus on näin lyhyeksi aseeksi mainio. 25 metrin radallani saan 0,28 g kuulat osumaan A4 alueelle sarjallakin. Yksikkö on itsessään muovinen Prowin-mukaelma; säätimenä toimii yksi iso rulla, joka ei pääse säätymään itsessään. Painaja on ns. kiinteä yksikössä ja ajaa asiansa. Pienellä viilaamisella kuitenkin saat tehtyä mm. flat-modin kyseiseen varteen. Hoppikumina on n. 50-kovuuksinen silikonikumi, joka on talvella erityisen hyvä juttu! Testailin asetta niin G&G:n kuin Green Devilin biokuulilla, lipasongelmia ei ilmennyt millään käyttämälläni lippaalla. Testilippaat olivat: Cyma 190 midcap, Lonex Flashmag, MAG 190 Midcap, Ares 140 Midcap. Lipaskuilu on hieman suurehko joten todella ohuilla lippailla voi esiintyä hieman heiluntaa.
4 Akkuasiaa
Valmistaja suosittelee käytettäväksi tikkumallisia 7,4V tai 11,1V LiPo-akkuja. Pitkä ja kapea akku siis. Akku tulee aseen päällä olevan kiskojärjestelmän sisään ja johdotukset ovat eteen. Akkutilaan pääsee käsiksi poistamalla etukädensijan, joka on kiinni yhdellä poikkitapilla. 11,1V 1200 20C akulla aseessa on hyvin responsiivinen kertatuli ja sarjatulikin pysyy myös mukavan pirteänä. 7,4V LiPolla sarjatuli oli noin 14 laukausta sekunnissa vakiojousella. Suosittelisin siis käyttämään 11,1V LiPoa, mikäli aseessa käyttää hieman jämerämpää jousta.
Akkutilaan pääsee käsiksi aseen etuostasta.
5 Loppusanat
Ase on todella hyvä vaihtoehto varsinkin aloittelevalle pelaajalle ja miksei myös pidempään harrastaneelle. Tarkka-ampujan vara-aseeksi ase on erinomainen! Pelitehokkuus on paljon parempi kuin pelkän pistoolin kanssa. Itse hankkisin tämän varapyssyksi jo sen pienen kokonsa ja keveytensä puolesta. Kulkee mukana ja luotettavuus kohdillaan. Jos asetta haluaisi vielä kehittää eteenpäin, voisi siihen hankkia esimerkiksi MP5-lipasadapterin. Myös IR-hoppi olisi mitä mainioin lisä tähän pieneen tehopakkaukseen.
Olen käsitellyt Lonexin sähköpyssyjä aiemminkin ja pidän niitä erittäin pätevinä peruspyssyinä. Sanoisin, että niissä on edelleen parhaat sisuskalut kaupan hyllyillä olevista sarjatuotantokapistuksista. Tradesoftin pojat pistivät tällä kertaa mielenkiintoisen tekeleen testiin: polymeerirunkoinen SD-CQB. Tätä löytyy myös rapakon takaa erittäin suosittuna mallinimellä Lancer Tactical CCR PDW. Ase on tarkoitettu hieman edullisemmaksi vaihtoehdoksi täysmetalliselle perinteiselle AR-15 mallistolle. Laadukas polymeerirunko on metallirunkoa halvempi valmistaa ja mukavasti kevyempi, joten aseen hintakin viilautuu hieman alaspäin isoveljiinsä nähden. Suomessa polymeerirunkoisilla aseilla on huono maine; käyttäjät assosioivat muovin helposti vanhoihin 90-luvun Tokyo Maruin ABS -aseisiin sekä nykyisten valmistajien vanhojen tuotantoerien halpaversioihin (GG, CA, KA ym.), joiden soisi häviävän markkinoilta kokonaan.
2 Yleistä
Sisuskaluissa on se Lonexin taika! Aseessa onkin sisällä Lonexin uusimman sukupolven tekniikkaa ja siihen paneudutaankin tässä artikkelissa hieman tarkemmin. Kyseessä on siis lyhyt PDW-tyylinen M4-mukaelma, jossa on muun muassa mekaaninen blowback, pikajousenvaihto, markkinoiden parhaimmistoa oleva V2-koneisto, hyvä hoppiyksikkö sekä kivat BUIS-tähtäimet. Lisäksi aseessa on myös Lonexin uudenmallinen pikajousenvaihto, joka on toteutettu jännästi: bufferituubin sisukset täyttää kokonaan pitkä jousenohjain, joka ulos vedettynä avaa pääsyn käsiksi aseen pääjouseen. Oikealla kuusiokoloavaimella jousen vaihtoon menee 15 sekuntia.
AFG, teräksinen vaimennin ja taittuva etutähtäin
Bufferiputken päästä löytyy kuusiokololla avattava korkki
Flip-up tähtäimet
Tämä pikajousenvaihto mahdollistaa myös aseen päivittämisen rekyylikitillä. Modifyn Tremors-tyylinen koneisto laitetaan aikaisemmin mainitun bufferituubin sisään ja avot! Mäntä lyö painon taaksepäin ja palautinjousi takaisin eteen. Tämä on mainio pikkulisä käyttäjille, jotka tahtovat aseestaan hieman palautetta ja realismia. Tämän ominaisuuden kanssa on kuitenkin muistettava, että aivan mahdottomien jousten (M150 ja suuremmat) käyttöä ei suositella ellet päivitä aseeseesi todella tehokasta moottoria, kuten esimerkiksi Custom Frankentorqueta. Massa, jota moottorin pitää liikuttaa nousee nimittäin melkoisen valtavaksi aiheuttaen myös suuremmilla tulinopeuksilla (25+ rps) ongelmia.
Lonexin bufferiputkeen menevä rekyylikoneisto
Runko itsessään on todella siististi tehty ja vaikuttaa jo kädessä pitäen kestävältä. Painoahan aseella on roimasti ja se hieman yllättikin näin pienikokoisessa pyssyssä. Rissit ja rassit eivät heilu kuten tämän hintaluokan pyssyltä sopii odottaakin. Pistoolikahva on ehkä hiukan massiivinen, joten kaikkein pienikätisimpien kannattaa ottaa selvää käykö tämä kahva omaan käteen. Onneksi pistoolikahvan vaihtaminen on nykyaikana todella helppoa ja edullista, joten tämä ei ole suuri ongelma. Kahva on omasta mielestäni kyllä todella mukava, mutta omaankin jo itse hieman aikuisemmat kädet.
Muotoilto, isohko pistoolikahva
Aseen mukana tulee myös AFG-kahva sekä oikeasti hyvät taittuvat tähtäimet. Perä on hyvä Crane-mallinen ja sinne mahtuu melko isokokoiset akut, kunhan muistaa valita soveltuvat mallit. Suosittelen ehdottomasti LiPo-akkuja! Aseen vaimennin on itse asiassa teräksinen, joka on mielenkiintoinen valinta kevyttä pikkuasetta haettaessa. Hihnalenkki aseen takana on myös terästä.Myös kaikki muut aseen rungon pikkuosat ovat terästä ja todella hyvillä toleransseilla tehtyjä.
3 Sisukset
Koneisto on pitkälti vastaava kuin aikaisempien sukupolvien Lonexeissa. Boksia on hieman muotoiltu ulkopuolelta jotta se on yhteensopiva pikajousenvaihdon ja EBB-koneiston kanssa. Valmistaja on myös parantanut istuvuutta runkoon nähden. Tämä on hyvä juttu surullisenkuuluisan ”suuttimen asento suhteessa hoppiin” -ongelman parantamiseksi. Huomionarvoista on, että kyseinen rataslaatikko ei toimi muissa rungoissa kuin Lonexin uudemmissa EBB malleissa. Tätä varten valmistajalla on omat v2 ja v3 rataslaatikot aftermarkettina. Koneisto on edelleen erinomaista Lonex-laatua. Rataslaatikko on hyvin kasattu ja sen osat ovat valmiiksi ”viritysosia” eivätkä ne vaadi vaihtamista, oikeasti. Shimmitys oli hyvällä tasolla eikä siihen tarvinnut puuttua.
Rataslaatikon vahvistettu etupää
Rataslaatikon vahvistettu etupää
Koneiston osia eriteltynä:
8 mm vahvistettu rataslaatikko
8 mm suljetut teräskuulalaakerit
teräksinen sylinteri
18:1 teräsrattaat, parhaat mitä vastaan on tullut vakiorattaissa, voisin näillä virittää omat aseeni
hyvin tiivistävä sylinterinpää, muovinen
suutin o-renkaalla
punainen täysteräshampainen mäntä (14 hammasta), erinomainen
POM männänpää, jossa AOE-korjaus mutta myös teräksinen paino (ei laakerointia)
erinomainen kohtauskulma
teräksinen ratashaka, viriosa
teräksinen katkaisinvipu, viriosa
metallinen ja laakeroitu jousenohjain
LowRes-johdotukset, kullatut moottoriliittimet ja Mini-liitin
johdot taakse, kourussa
A5-ferriittimoottori jossa O-tyypin pinion
Lonex 70 hoppikumi uudenmallisessa hoppiyksikössä
messinkinen 6,04 piippu
Sylinterinpää
Sylinterinpää
Sektoriratas
Sektoriratas
Alennusratas (spur)
Alennusratas (spur)
Kartioratas (bevel)
Kartioratas (bevel)
Ratashaka
Mäntä
Mäntä
Mäntä
Mäntä
Katkaisinvipu (cut-off)
Laakeroitu jousenohjain
Luistin blowback-ominaisuuden saa poistettua todella helposti.Tämä tapahtuu poistamalla kaksi ruuvia, jotka pitävät dust cover -peltiä paikoillaan. Ominaisuus on toteutettu kiinnittämällä feikkilukko varren kautta boksiin jolloin männän iskiessä taakse myös lukkokokonaisuus pomppaa taakse luoden illuusion iskevästä lukosta. Tämä yhteys männälle kun katkaistaan, on kalkatin pois pelistä!
Rataslaatikon EBB varsi
4 Rekyylikoneisto
Lonexin QSCG-malleihin on mahdollista hankkia mekaaninen rekyylikoneisto. Lisäosa on todella helppo asentaa ja antaa mahtavan palautteen ammuttaessa. Efektiä voisin verrata oikeaan AR-15 aseeseen, jossa on vaimennin tai tehokas suujarru. Hauska lisä! Painoa kyseinen kitti tuo taas tilkan lisää, koska vakioputkilo on alumiinia ja rekyylipaino terästä. Ase pysyy kuitenkin tasapainoisena tästä huolimatta. Kitin mukana toimitetaan Lonexin A2 -vääntömoottori joka on erittäin tervetullut päivitys A5-malliin. Suosittelen tätä päivitystä aseeseen jo ilman rekyylikoneistoakin.
Lonexin rekyylikoneisto QSCG-aseille
Rekyylikoneiston toimintaperiaate on seuraavanlainen: Koneiston vetäessä mäntää taakse virittyy myös bufferituubin sisällä oleva paino taaksepäin. Männän vapautuessa myös rekyylimäntä iskee eteen luoden rekyylituntuman. Kuten aikaisemmin mainittiin, aivan valtavaa tulinopeutta et voi kyseisen lisäosan kanssa ylläpitää teknisen kestävyyden takia. Teen piakkoin pienen demovideon aseen rekyylistä. Se on melko hulvaton. Säikähdin henkilökohtaisesti kun ensimmäisen kerran kokeilin. Sen verran räväkkä se oli 😀
5 Suorituskyky
Testailin asetta kahdessa vaiheessa. Ensimmäisellä kerralla tein mittavia testiammuntoja ilman päivityspakettia ja toisella kerralla pelasin enemmänkin rekyylilisäosan kanssa ja A2 moottorilla. Suorituskyky itsessään oli mahtava kun käytin 0,30g Green Devil biokuulia. Kantamaa oli näinkin lyhyessä aseessa n. 60 metriä ja tarkkuutta senkin edestä. Osumaprosentti 50 metrin päästä öljytynnyriin oli sata! Testin aikana huomasin, että A5-moottori tahtoi olla hieman heikko jopa 11,1V lipolla. Asiaa ihmeteltyäni tarkistin kronotuloksen: 1,7J hoppi säädettynä. Aika pippurisesta pyssystä on siis kyse. Ihmettelin Tradesoftin kaverien kanssa asiaa ja löysimme tuloksille syyn. Kaupassa kronotettuna ase oli antanut melko lailla 1,44J mutta itse siis sain huomattavasti kovemmat tulokset. Syy tähän oli käyttämäni painavempi kuula ja ilmiö nimeltä ”Joule Creep”. En tässä ala avaamaan asiaa sen enempää, mutta lyhyesti ilmaistuna johtuen syltyn ja piipun tilavuudesta ja painavasta männästä teho painavempaan kuulaan siirtyi paremmin nostaen tehoja huomattavasti. Vaihdettuani A2-moottorin kehiin hävisi tuo A5:n ”yleinen laiskuus” kokonaan. Tilalle oli myös tullut iloinen rekyylituntuma, joka saa hymyn huulille! Testasin lippaiden syöttöä omilla lippaillani. Hyvin syöttivät:
Lonex peltinen Flashmag
Lonex muovinen Flashmag
GP teräksinen Midcap
Cyma teräksinen Midcap
Ares Amoeba 140 Midcap
TM M4 Regu
Huonosti syöttivät King Armsin ja Dboyssin midcapit.
6 Yhteenveto
Yhteenvetona todettakoon, että ase on teknisesti erittäin hieno laite. Aina on toki jotain parannettavaa, mutta vakioaseeksi (”valmiiksi viritetty”) tämä on erinomainen. Mosfet ja siirtyminen T-liittimiin olisivat kovin mieluisia, nämä alkavat yleistyä kilpailijoiden malleissa. Testiyksilö antoi hieman kovia tehoja 0,30g kuulalla mutta tätä en pitäisi ongelmana. Lähdöt laskevat hieman kun koneisto asettuu. Testiase oli tosiaan pakasta vedetty! Painoa mielestäni kyseissä aseessa on reilusti. Tämä antaa toki fiiliksen siitä, että jotain on käsissä, mutta henkilökohtaisesti suosisin pienessä aseessa keveyttä. Pistoolikahva myös on melko massiivinen ja se saattaa olla hieman isohko varsinkin nuoremmille käyttäjille. Kaiken kaikkiaan erinomainen pikkupyssy jossa on ison viripyssyn suorituskyky ja ominaisuudet. Arvosanaksi 8½ ! 😉
