Projektit

RK62M (RIS) projekti

, , , , ,

1 Johdanto

Suomalaiset softaajat siunattiin jo jokunen vuosi sitten, kun G&G-niminen valmistaja pisti äänestystä pystyyn ja kysyi minkä aseen (koko maailman) softaajakansa haluaisi seuraavaksi nähdä ja silloin voiton vei suomalainen rynnäkkökivääri RK95 TP.

Kuitenkin monille, jotka ovat käyneet asepalveluksensa hieman tai vielä enemmän aikaa sitten, tutumpi lyijyluikku on kuitenkin vanha kunnon RK62, Suomen puolustusvoimien pääasiallinen palvelusase ja kavereiden kesken “Kuus-Kekkonen”. Monet vannovat tämän klassikon puolesta, jopa uudempaan RK95 TP:hen verrattuna. RK62:n siviiliversio M62 on ollut varsin kehuttu niin Suomessa kuin myös rapakon takana aseharrastajien keskuudessa.

Vanha kunnon RK62 koki vuonna 2015 päivityksen. Siihen laitettiin säädettävä liukutukki, sekä sivukiila tähtäinkiskoa ja optista tähtäintä varten, mikä toi vanhan rynnäkkökiväärin lähemmäksi nykypäivän standardeja.

RK62M

Vuonna 2015 esitelty RK62M

Airsoft-maailma on kuitenkin jostain syystä jäänyt ilman varteenotettavia (julkisia) RK62-projekteja. Itselläni heräsi kiinnostus modernisoidun RK62M:n toteuttamiseen aseen julkistuksen myötä.

2 Pohjana CYMA Galil SAR

IWI Galil on tehty RK62 rynnäkkökiväärin pohjalta, joten sen runko on lähes identtinen RK62:n rungon kanssa. Tämän lähemmäksi samaa muotoilua ei pääse ilman, että valmistaa palikoita itse. Rungon lisäksi kaasuputki, -portti ja etutähtäin ovat muotoilultaan lähempänä kuin missään AK-sarjalaisessa. Galilin peräpäästä löytyy myös lähestulkoon täydellinen paikka kiinnittää bufferiputki liukutukkia varten. Alla kuva M62 siviilikivääristä Galil-tyyppisellä taittotukilla. M62 on siis siviiliversio RK62-kivääristä.

Vilkaistaanpa sitten, mitä kaikkea CYMAn CM043 -aseelle tarvitsee tehdä, että se alkaa lähennellä kuus-kaks-ämmän ulkonäköä.

2.1 Bufferiputki-tukkiadapteri

Käytin bufferiputkena Lonexin M4/Colt-bufferiputkea, jonka kiinnitys eroaa perinteisestä “Marui-mallin” kiinnityksestä sillä, että se kiertyy kierteillä alarungossa olevaan ulokkeeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että bufferiputken sisäpinnalla on kierteet, joihin sopiva kierretappi/sovitinpala on suhteellisen helppo valmistaa. Rungon takaosan kallistus on 7 astetta. Saman kallistuksen tein sovitinpalaan.

Bufferiputken kiristysholkin (castle nut) ja rungon väliin valmistin myös holkin, jossa on tuo 7 asteen kallistus, jolloin kiristysholkista kiristämällä paine tulee tasaisesti aseen perää vasten. Takaosassa olevat tapit olisi voinut työstää pois, mutta itse päätin tehdä sovitinpalikkaan urat, jolloin tapit voi säilyttää. Halutessani voin vaihtaa alkuperäisen taittotukin aseeseen, jos vaikka taittotukkia rupeaa kaipaamaan.

IMG_0023

2.2 Tukki

Tukkina käytin ACM Magpul MOE -tukkia, joka on tarpeeksi lähellä RK62M:ssä käytettävää päivitettyä Magpul CTR -tukkia. CTR:hän on jatkokehitelmä alkuperäisestä Magpulin MOE-tukista.

IMG_0012

ACM Magpul MOE -tukki

2.3 Liekinvaimennin

Ehkäpä tunnistettavin piirre koko RK62 rynnäkkökiväärissä on sen liekinvaimennin, joka on suunniteltu niin, että sen kanssa voidaan katkoa esim. piikkilankoja pujottamalla lanka liekinvaimentimeen ja ampumalla lanka poikki. Nerokasta suomalaista suunnittelua. Lisäksi liekinvaimentimessa on paikka pistimelle.

Liekinvaimentimeksi päädyin hankkimaan real steel -versioon tarkoitetun kappaleen, joita myi AV-ase muiden RK/M62-osien lisäksi. Liekinvaimentimessa on 14mm myötäpäiväkierteet (CW) ja CYMAn pyssyssä taas 14mm vastapäiväkierteet (CCW), joten adapterin valmistus oli tarpeen, kun käsillä ei ollut kierteidentekovälineitä. Päädyin tekemään adapteripalan kovamuovista, jonka lämmitin ja venytin alkuperäisten kierteiden päälle ja liimasin adapterin liekinvaimentimen sisäpintaan.

Aito RK62:n liekinvaimennin

Aito RK62:n liekinvaimennin

2.4 Lippaat: CYMAn vohvelit – kohtaloko?

Airsoft-lippaista lähimpänä oikeita RK:n lippaita ovat CYMAn valmistamat ns. vohvelilippaat, joissa on lippaan alaosassa lenkki, jonka varsinaista tarkoitusta en tiedä. Intin varusvarastolla oli tapana liittää kolme lipasta yhteen narunpätkällä, kun lippaita jaettiin.

Nämä lippaat istuvat lipaskuiluun kutakuinkin täydellisesti, joskin niiden lukittuminen paikalleen tapahtuu hieman eri periaatteella kuin perinteiset AK-mallin lippaat. Lippaan etukieli ei asetu millekään “hyllylle”, vaan lipaskuilun etuseinää vasten, eikä se pääse taittumaan alaspäin, joten kieli pysyy ongelmitta paikoillaan.

Pieni lisäys lippaisiin on kuitenkin tehtävä: Takalukituskielen alle pitää lisätä muutaman millin edestä materiaalia, jotta lipas pysyy tarpeeksi ylhäällä, jotta hoppikammion syöttöputki pääsee painamaan lippaan kielen kunnolla sivuun ja lipas syöttää ongelmitta. Itse lisäsin palan paksua kutistesukkaa, jonka liimasin paikoilleen pikaliimalla. Sinänsä tämä ei ole juttu eikä mikään, koska AK-sarjalaistenkin kanssa kannattaa joidenkin lippaiden kanssa tehdä sama kikka, jos lippaat eivät aika ajoin syötä, kun ne kallistuvat liikaa takakenoon.

2.5 Etukädensija: Vector Optics Galil RIS-kisko

Osa jonka kanssa jouduin tekemään kompromissin oli etukädensija, jota ei löytynyt mistään. Ehkäpä tuonnempana sellainen löytyy ja saan vietyä yhdennäköisyyden vielä pidemmälle.

Päädyin etukädensijan kohdalla kiskoratkaisuun, jonka soi Vector Opticsin Galil-kisko. Samalla sain kiinnitysmahdollisuuden optiselle tähtäimelle, etukahvalle, valolle ja AN/PEQ2-akkuboksille. Kiskon asentaminen vaati pieniä muokkauksia itse kiskoon, sekä pienet viilaukset piipun kiinnitysholkkiin. Alkuperäisen etukädensijan kiinnitysholkeista piti irrottaa taaempi. Etummaisen jätin paikoilleen, koska sen irti pujottaminen olisi vaatinut etutähtäin-kaasuportin irrottamista. Muuten kisko istui paikoilleen täydellisesti.

Kisko puristuu paikoilleen kuudella kuusiokoloruuvilla. Tämän puristuksen vastavoimaksi asetetaan piipun ja kaasuputken väliin kiilat, jotka kiristyvät paikoilleen niitä yhdistävän kuusiokoloruuvin avulla. Nämä kiilat estävät piipun ja kaasuputken taipumisen kiskon puristuksesta.

Niin muuten, tää sama kisko menee myös G&G:n RK95:seen ilman muokkaamisia!

VO-SCRA-47 1

Vector Opticsin Galil-kisko G&G:n RK95 TP:ssä

2.6 Kahva

Kahvan vaihdoin US Palm AK-kahvaan, koska siinä on aivan loistava muotoilu ja minulta löytyi sellainen jo valmiina. Lähimpänä oikeaa muotoilua olisi tietysti G&G RK95 TP:n (GK99) kahva.

2.7 Laatikon kansi

RK62:n ja Galilin laatikonkannet ja takatähtäimet ovat varsin lähellä toisiaan. Pieniä muotoilu- ja mitoituseroja niissä kuitenkin on, ainakin airsoft- ja real steel -kansien välillä. Niin kuin alla olevista kuvista näkyy aidon RK62-kannen muotoilut ovat hieman erilaiset kuin Cyman Galilin, jolloin tulenvalitsimen ja valelukon viereen sekä kannen etureunaan jää pienet raot, mutta nämä ratkaistakoon tuonnempana.

2.8 Muita mainintoja

  • Latauskahva on varsin erilainen Galilissa ja RK62:ssa, mutta vasenkätisenä koin Galilin muotoilun mukavammaksi, koska latauskahva ei ota varusteisiin kiinni.
  • Liipaisin on suorempi RK62:ssa. Tämä päivitettäköön, kun sopiva liipaisin jostain löytyy.
  • Piippu on huomattavasti lyhyempi kuin RK62:ssa, mutta itse pidin tästä pituudesta, enkä halunnut lähteä laittamaan aseeseen mitään piipunpidennyksiä.

3 Loppusanat

Siinäpä ne sitten olivat, kaikki muutokset, jotka omaan kuus-Kekkonen-ämmään olen tehnyt. Omasta mielestäni lopputulos on jo tässä kohtaa sen verran lähellä aitoa, että asetta kehtaa Kuus-kakkoseksi nimittää.

Valmis RK62M

Valmis RK62M

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares G36: sisäosat ja viritys

, , , , , , , ,

Ares G36 kenttäpurettuna

Ares G36 kenttäpurettuna

1 Johdanto

Nyt tutustutaan Areksen G36-aseen sisäosiin ja MG36-projektia varten tehtäviin virityksiin. Tosiaan tästä ei ole tarkoitus tehdä armotonta porakonetta vaan suorituskykyinen pyssykkä tasaisen suojatulen ampumiseen ja myös yleiseen pelaamiseen.

Linkki projektin ekaan artikkeliin.

2 Aseen purku

Areksen G36-sarja on helppo purkaa eikä siinä vaadita kovin kummoisia työkaluja. Pistoolikahva, rataslaatikko ja sisäpiippu lähtevät irti vain pari tappia irroittamalla. Areksen gekoista löytyy myös pikajousenvaihto, jota pystyy käyttämään ihan kentälläkin. Ottaa vain yhden tapin ja perälevyn pois paikoiltaan ja voilá!

Blowback-mekanismin varsi näkyy rataslaatikon päällä. Sekin irtoaa helposti ottamalla vain boksin kuorien takimmaisen ruuvin irti.

Rataslaatikko on kiinni pistoolikahvassa yhdellä tapilla ja yhdellä ruuvilla. Pistoolikahvan pohjalevyä ei tarvitse irroittaa.

3 Sisäosat

Sisäosat ovat ihan hyvää tavaraa ja aika pitkälti samoja mitä muissakin Areksen aseissa, kuten Pekan arvostelemassa Amoeba CCC:ssä. Rasvaa boksin sisällä oli jonkin verran. Areksen gekoista löytyy vielä ainakin kirjoitushetkellä vanhempaa mikrokytkinversiota, joka tämä oma projektini on, ja lisäksi lyhyttä C-mallia EFCS-yksiköllä. Mikrokytkinmallissa liipaisintuntuma on hieman parempi eri mallisen kytkimen takia, mutta EFCS-mallissa taasen on valmiina MOSFET-piiri, pursketulitoiminto ja muut EFCS-piirin hyödyt. Areksen V3 rataslaatikko poikkeaa muodoiltaan jonkin verran normaaleista V3 laatikoista, mutta se on sisäosiltaan lähes täysin V3 yhteensopiva ja kaiken kukkuraksi ainakin tähän gekkoon voi asentaa normaalin V3 laatikon! Sitä tuskin kuitenkaan tarvitsee tehdä, sillä boksin pitäisi kestää hyvin normaalia käyttöä ja virittämistä ja lisäksi erikoisempia varaosia voi tilata myös suoraan Arekselta.

Sisäosat listana

  • Teräsrattaat ja viivepala, OK mutta kestävyydestä on vaihtelevia tuloksia
  • Täysteräshampainen mäntä ventiloidulla männänpäällä
  • Kartiorattaan alla 7 mm kuulalaakerit, muiden alla liukulaakerit, hyvä kestävyyden kannalta
  • Metallisylinteri, muovinen sylinterinpää ja muovinen suutin, yllättävän hyvä tiiveys!
  • Metallikantainen jousenohjain, ei laakerointia
  • Mikrokytkin – tässä on ihan mukava tuntuma. MOSFET on aika must 11,1V:n kanssa!
  • 509 mm pitkä messinkipiippu ja pehmeä silikoninen kumi, ihan OK, mutta kumi ei ole parhaimmasta päästä
  • Muovinen kammio, ihan kiva, ei valittamista

4 Viritys

Kuten sanottu, Areksen sisäosat ovat ihan hyviä, mutta perusparannusten kuten shimmityksen teko ei ainakaan haittaa ja lisäksi haluan tehdä aseesta vielä hieman paremman ja varmatoimisemman. Vaihdan siis suurimman osan sisäosista ja pidän vanhat osat tallessa muita projekteja varten. Tässä alkuperäinen työlista:

  1. Tee-se-itse työt eli mm. shimmitys, kohtauskulman korjaus ja uudelleenrasvaus
  2. MOSFET mikrokytkimen suojaksi ja samalla uudelleenjohdotus 16AWG tai 1,5mm^2 johdoilla
  3. Uudet rattaat (ja muuta?), jotta koneisto on varmasti kestävä ja toimii luotettavasti kovemmillakin tehoilla
  4. Ilmatiiveyden parannus. Vaihtoon ainakin suutin ja sylinterinpää, luultavasti myös männänpää
  5. Neodyymimoottori – nopeampi, eli pienempi liipaisinviive, kiva ampua myös kertatulta
  6. Uusi hop-up kumi – hieman kovempi ja laadukkaampi

Fetiksi valitsin GATE:n WARFETin. Siinä on kaikenlaisia hyödyllisiä ominaisuuksia, mutta tärkeimpänä tässä projektissa on tulinopeuden säätö. Sen takia voin käyttää pyssyssä niin 7,4V kuin 11,1V akkuja, mutta tulinopeus pysyy silti fiksulla tasolla. Kyseessä on kuitenkin KK 😛 Moottorin käämitin itse. Pääosin huvin ja harrastuksen vuoksi, mutta samalla voin tehdä siitä sopivan hitaan ja vääntävän. Vääntävä moottori yhdessä 13:1 rattaiden kanssa tekee kertatuliviiveestä tosi pienen! Päädyin käyttämään rikki mennyttä Lonexin moottoria, johon kiersin 24 kierrosta per käämi (TPA). Ostin mielenkiinnosta myös uudet neodyymimagneetit brittiläiseltä Firestormilta. Kyseessä on N52 vahvuiset, eli vahvimmat kestomagneetit mitä löytyy. Hinta oli toimituskuluineen yllätävän halpa kun ostin samantein parit magneetit! Eron kyllä huomasi Lonexin magneetteihin verrattuna, mutta en mitannut kuinka suuri ero oli. Jaa niin, magneetit eivät istuneet suoraan Lonexin kannuun vaan jouduin hieman säätämään että sain pohjalevyn eli end bellin kiinni.

Sisäpiippua en ajatellut vaihtaa, mutta jouduin kuitenkin vaihtamaan sen. Piippu tippui pöydältä ja vääntyi :/ Valitsin Madbullin teräspiipun ja kaveriksi päätyi ensin Maple Leafin hop-up kumi, mutta nyt testailen eri kumeja, kuten TruSightin Tru-Hop kumia, josko sillä saisi helposti vielä paremman tarkkuuden. Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen vaihdoin kammion Super Shooterin alumiiniseen, sillä uusi piippu ja kumi eivät istuneet kunnolla kammiossa, minkä takia c-clip ei kiinnittynyt täydellisesti piippuun vaan väänsi kammiota hieman vinoon, mikä sitten lopulta johti vajaa 10 m/s pudotukseen lähtönopeudessa ja hieman isompaan vaihteluun. Tuli ihmeteltyä hetken tuotakin outoutta, syynä taisi olla Madbullin ja Areksen piippujen pieni mittaero. Tarkkuus oli hyvä vakiokammiollakin, minka takia hieman harmitti vaihtaa kammio.

Hetken pelaamisen jälkeen tuli taas todettua, että gekon, kuten ylipäätänsä useimpien V3 laatikkoa käyttävien aseiden liipaisinveto on pitkä. Mikäpä muu ratkaisuksi kuin liipaisimen herkistäminen eli hair triggeri. Tässä hommassa saa olla suht tarkkana, sillä liipaisimen lisäksi täytyy ottaa huomioon liipaisinkelkan ja katkaisinvivun toiminta. Areksen gekon mikrokytkin helpottaa hieman, mutta periaate on aikas sama. Liipaisinveto lyhyemmäksi, turhat väljyydet pois sekä liipaisinkelkan ja mahdollisesti varmistimen osien muokkaus niin että kaikki mekanismit toimivat oikein.

Pienellä näpräämisellä vedosta saisi vielä lyhyemmän, mutta tämä riittää hyvin mulle, ainakin kertatulen ampuminen on helppoa ja nopeaa!

5 Loppusanat

Pyssy oli jo alunperinkin varsin pätevä kapistus, sisäosissa ei ole suurempia puutteita ja pikajousenvaihto on tosi kiva ominaisuus. Plussaa tulee myös teräshampaisesta männästä ja hyvästä tiiveydestä vakio-osilla. Pientä miinusta täytyy kuitenkin antaa hoppikumista, joka mielestäni voisi olla parempi tämän hintaluokan pyssyssä.

Koska virittäminen on meikäläiselle iso osa harrastusta, en pelannut kovinkaan pitkään vakioaseella. Lisäksi nyt viritettynä sen kanssa pelaaminen on vieläkin hauskempaa. Varsinkin kertatulella pelaaminen on tehokkaampaa, kun liipaisinveto on lyhyempi ja 11,1V akulla laukaus on todella ripeä! Permatexin tiivistysaine on myös ihan toimivaa kamaa, lähtönopeus pysyi 10 laukauksen sarjassa 101,2–102,3 m/s välillä G&G:n 0,28g kuulalla. Aika monen viikonloppupelin ja yhden Bergetin jälkeen pyssy on kokenut pieniä parannuksia hoppiin ja esimerkiksi tuon liipaisimen herkistämisen. Niissä on tullut todettua että kyllä tulitukivehkeessäkin on hyvä olla tarkkuutta ja ainakin Tru-hopin kumin kanssa se on jo todella hyvä. R-hoppia en ole lähtenyt tähän ainakaan vielä tekemään, sillä helpon kenttäpurun ja pikajousenvaihdon takia olen käyttänyt tätä erikoisempien kumien, kuten Tru-hopin ja Maplen kumien testailemiseen.

Nyt kun pyssy alkaa olemaan valmis sisäosien puolesta koitan vielä saada lippaani toimimaan täydellisesti myös BB Kingin kuulilla, sillä niillä säästän aikas paljon rahaa ja tähän mennessä nekin ovat toimineet tarkkuuden puolesta varsin hyvin. Lisäksi testaan vielä paria eri tähtäinvaihtoa, vakiotähtäin kun ei ole paras mahdollinen enkä ole ihan varma perinteisestä tähtäinkiskostakaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares G36 ulko-osat ja projekti: kevyt (kone)kivääri

, , , , , , , ,

Aresg36new

Ares G36

1 Johdanto

Käyn tässä artikkelisarjassa läpi projektiani tehdä Areksen G36-sähköaseesta kuulankylväjä eli tulitukiase. Sarja tulee koostumaan erilaisista artikkeleista, joita ovat mm. aseen arvostelu, viritys ja luultavasti myös jotkin tee-se-itse-näpertelyt.

Tässä artikkelissa tutustutaan projektiin yleisellä tasolla, sekä itse pyssyyn. Sisäosista teen toisen artikkelin, jossa kerron samalla aseen koneiston virittämisestä.

Linkki projektin toiseen osaan, sisäosiin ja viritykseen.

2 Tausta

Ajatuksissani oli jo jonkin aikaa, ellei jo muutaman vuoden, muhinut ajatus konekivääristä. Tulitukivehkeet tuppaavat olemaan kookkaita ja niillä ei muutenkaan saavuta etuja tavallisiin rynkkyihin nähden, paitsi ehkä satunnaisissa suuremmissa peleissä, joissa viritysrajat ja lipaskapasiteetit eroavat rynkyn ja KK:n osalta. Löysin lopulta suurin piirtein tarpeitani vastaavan pyssyn, täyspitkän G36-kiväärin Areksen valmistamana. Miksi juuri se?

  • Gekko on kevyt ja ergonomiakin on jees – tä oli isoin syy!
  • V3 rataslaatikko ja muutenkin helposti saatavilla olevat osat.
  • Areksella on tosi hyvä viimeistely ulko-osissa ja käytetty muovi on laadukkaan oloista. Osat ei heilu.
  • Akkutila on OK, ainakin pitkä. Saatavilla on myös KV-tukki jonne mahtuu large-kokoinen akku.
  • Lippaat on ihan jees, vähän kookkaita, mutta eiköhän niillekkin saa tehtyä jotain ;).
  • Pikajousenvaihto. Tä on osoittautunut aikas kivaksi kun boksia avaa ja silloinkin kun ei tarvitse avata!
  • Tästä voi joskus tehdä lyhyemmän K- tai C-mallin kompaktimman kiväärin. Arekselta saa suht vaivatta tilattua vara- ja vaihto-osia.
  • Saksalainen nyt vaan on tyylikäs.

Eli lyhyesti sanottuna, G36 on helppo käsitellä, viritys- ja varaosia löytyy, lippaat ja akut ei tuota ongelmia ja ulkonäkökin on jees.

Valmistajista juuri Arekseen päädyin pääosin ulkorungon takia ja hieman myös pikajousenvaihdon sekä osien paremman mittatoleranssien takia, ainakin jos lähtee muihin kiinalaisiin vertaamaan. Jing Gongissa ja Maruissa runko ei ole oman kokemukseni mukaan ihan niin jämerä kuin Areksessa. Cymalta ei vielä löydy täyspitkää G36:sta ja JG:n tavoin sisäosat ovat perustavaraa, ei mitenkään ihmeellistä. Muiden valmistajien (mm. SRC, G&G, Classic Army) gekkoja en ole päässyt kunnolla hypistelemään, netistä on ollut vaikea löytää vertailuja eri valmistajien välillä ja kaikilta ei taida edes löytyä täyspitkää mallia, joten tiedon puutteessa ja heikohkon saatavuuden takia jätin nekin väliin.

G36_headingx

Gekoista on moneksi…

3 Arvostelu ja ensikokemukset kentältä

Ares on Hong Kongilainen Airsoft-valmistaja, joka tunnetaan mm. erikoisemmista ase- ja rataslaatikkomalleistaan. Areksen aseet ovat hintaluokaltaan keskiluokkaa tai hieman hintavampia, mutta varsinkin ulkoisesti aseet ovat todella laadukkaita. Areksen G36 ei tee poikkeusta tämän suhteen. Aika monesta Areksen aseesta löytyy EBB, elektroninen blow back, eli useimmiten liikkuva valelukko ja pikajousenvaihto. EBB ei tee suurta rekyyliä, mutta toisille se tuo hieman fiilistä ja muuttaa aseen käyntiääntä. Pikajousenvaihto taasen helpottaa lähtönopeuden muuttamista todella paljon ja muutekin rataslaatikon avaamista. G36-sarjalaisissa pikajousenvaihtoon tarvitaan talttapäämeisseli ja kuusiokoloavain ja se on oikeasti nopea suorittaa!

Tekniset tiedot:

  • Paino n. 3,5 kg ja pituus 76 tai 101 cm (taittotukki)
  • Lähtönopeus vakiona 126 m/s, jopa 130 m/s (energiana 1,6 J, jopa 1,7 J)
  • Rataslaatikkona V3 pikajousenvaihdolla, sisäpiipun pituus 480 mm (509 mm piippu mahtuu hyvin)
  • Akkutila etukädensuojuksessa, ainakin mini- ja craneakut mahtuvat.
  • Runko on muovia, kuten tuliaseessakin.

Aseen mukana toimitetaan n. 470 kuulan hicap-lipas, puhdistustikku ja manuaalit. Akkua tai laturia ei tule mukana, mikä on normaalia tämän hintaluokan aseelle.

3.1 Ulko-osat

Areksen G36-sarjan runko on valmistettu kuituvahvistetusta nailonista, joka on Areksen pyssyissä varsin hyvälaatuista muovia. Omaan käteen tää tuntuu paremmalta kuin Maruin ABS tai JG:n käyttämä muovi. Ainoa iso metalliosa aseessa rataslaatikon ohella on yksiosainen alumiininen ulkopiippu, joka kiristetään runkoon holkilla, vähän kuin AR-sarjalaisten ulkopiippu. Tä on paljon kivampi, kuin Maruin kiinnitystyyli, minkä takia luultavasti ainakin täyspitkässä JG:ssä ulkopiippu pääsee heilumaan aavistuksen, toisin kuin tässä Areksen versiossa!

 

Etukädensuojuksessa on taitettavat bipodit. Ihan kiva ominaisuus MG36 lookkia ajatellen, mutta eivät kovin käytännölliset nopeatempoisemmissa peleissä. Onneksi ne eivät häiritse taitettuna pelaamista oikeastaan ollenkaan ja kyllähän ne pystyy irroittamaankin. Aseen tukki on taitettavaa mallia ja varsin näppärä ominaisuus ahtaissa tiloissa tai kuljetuksen aikana.

Joidenkin harmiksi pyssyn kyljestä ei löydy aitoja merkintöjä, mutta onneksi kylkeen ei ole maalattu valkoisilla kissan kokoisilla kirjaimilla ”6mm AIRSOFT TOY” tai vastaavia merkintöjä. Ainoa suoraan softaukseen viittaava merkintä on onneksi suht huomaamaton kaliiperiin viittaava ”6mmx6”.

3.1.1 EBB – mekaaninen rekyyli

EBB (Electronic Blowback) on systeemi, jolla aseeseen saadaan luotua jonkinlainen rekyyli ja liikkuva valelukko. Mäntä vetää erillisen metallivarren avulla aseen valelukon ja latauskahvan mukanaan taakse, minkä jälkeen valelukon oma palautinjousi työntää koko tsydeemin takaisin eteen. EBB tuo aseeseen aavistuksen realistisuutta ja muuttaa käyntiääntä jonkin verran. Liikkuvilla osilla on jo hieman painoa, joten rekyylin voi selvästi tuntea.

3.1.2 Tähtäinjärjestelmä

Täyspitkässä G36E aseessa tähtäimen virkaa toimittaa 3,5 x suurennoksella varustetun kiikaritähtäimen ja punapistetähtäimen kombo. Olin kombosta aavistuksen innoissani, sillä se on idealtaan varsin näppärä, tähdätä voi sekä lyhyellä että pitemmällä matkalla. Molemmissa tähtäimissä kuva on selkeä ja niitä pystyy säätämään. Ikävä kyllä jouduin kuitenkin tämän kombon osalta hieman pettymään.

Kiikaritähtäin, kuten odottaa saattaa, on pieni, minkä takia tähtääminen sen läpi vaatii aikaa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Pienuus ei kuitenkaan ole kiikaritähtäimen varsinainen ongelma, vaan katseluetäisyys. Ilmeisesti koon takia sopiva katseluetäisyys on todella lähellä tähtäintä. Makuuasennossa tämä ei haittaa, mutta muissa ampuma-asennoissa tähtäysasento ei minulle tule luonnostaan. Sen etsimiseen menee turhan kauan ainakin pelitilanteen kannalta. Toisaalta, kiikaritähtäimen tarkoitus onkin tähdätä rauhassa, joten tämän kanssa pystyy elämään. Onneksi tähtäinkuva on sentään selkeä!

Varsinainen pettymys olikin sitten punapisteessä. Tähtäimen korkeussäätö ei ollut riittävä, eli käytännössä kyseinen tähtäin on turhake aseen päällä. Punapiste osoittaa korkeimmillaankin reilusti alaviistoon, joten tähtääminen sen kanssa on käytännössä mahdotonta. Lisäksi tähtäimen piste ei ollut niin selvä tai kirkas kuin joissain laadukkaissa airsoft-tähtäimissä (kalliimmista tuliasetähtäimistä puhumattakaan). Tämä puoli ei itseäni yllättänyt, sillä oman kokemukseni mukaan isossa osassa airsoft-tähtäimissä, varsinkin halvemmissa kiinalaisvalmisteisissa on samankaltaisia ”ominaisuuksia”. Oli miten oli, koska tähtäimen korkeussäätö ei riitä, jää minulle vaihtoehdoksi hankkia sen tilalle joko uusi punapistetähtäin tai vaihtaa koko kantokahva pelkkään tähtäinkiskoon. Onneksi punapistetähtäin lähtee helposti irti muusta tähtäimestä ja tilalle saa varmasti duunailtua ainakin tähtäinkiskon.

3.2 Pelikokemukset kentältä

Ase ampui vakiona 130 m/s 0,20g kuulilla joten jouduin laskemaan lähtönopeuden sarjatulirajoihin. Laskin pyssyn lähtöenergian sarjatuliaseelle sopivaksi, n. 1,5 joulea 0,28 g kuulalla (vastaa n. 122 m/s 0,20g kuulalla). Jousen lyhentämiseen ja aseen uudelleenkronottamiseen meni vaivaiset pari minuuttia, kiitos pikajousenvaihdon! Vaihdoin myös liittimen deans-liittimeen, koska minulta ei löytynyt tamiya-liittimellä olevaa akkua. Muilta osin pidin pyssyn vakiona ensimmäisten pelien aikana.

DSC_0964_2G36 on pitkä ase ja se tuntui omissa käsissäni luonnottoman pitkältä, sillä olen viimeisinä vuosina pelannut lähes täysin alle 80 cm pitkillä pyssyillä. Pyssy on kuitenkin kevyt ja painokin tulee oikeastaan rataslaatikosta ja ulkopiipusta, joten pyssyä on helppo käsitellä, eikä se tunnu epätasapainoiseltakaan. Loppujen lopuksi totuin pitkään etupäähän jo ensimmäisten pelien aikana ja pelityylikin muovautui hieman sille sopivammaksi. Taittoperä osoittautui todella hyväksi ominaisuudeksi ihan pelitilanteessa. Pienien suojien takana ja tiheässä metsässä taisteleminen on paljon helpompaa, kun aseen voi tuoda pistoolikahvaa myöten ihan kehoon kiinni. Tähtäinjärjestelmään ei ole oikein lisättävää, kiikaritähtäimellä tähtääminen onnistuu kunhan tähtäämiseen on aikaa. Punapistetähtäintä taasen ei tullut pelitilanteessa käytettyä, kerta sitä ei pystynyt säätämään kohdalleen. EBB-rekyyli osoittautui kuitenkin yllättävän hauskaksi ominaisuudeksi, kalkatus teki sarjatulella ampumisesta oikeasti hauskempaa 😀

1,5 joulen tehoilla ja G&G 0,28g biokuulilla aseen suorituskyky oli hyvä. Aseella osui pelitilanteessa tarkasti ja helposti 40-50 metriin. Pidemmästä matkasta en osaa sanoa, koska en suorittanut sen tieteellisempiä tarkkuustestejä ja kirjoitushetkellä pyssyn sisuskaluihin on jo kajottu. Hoppia säätäessäni huomasin, etten saanut 0,28g kuulia ylihoppaamaan, vaikka kammiossa riitti vielä säätövaraa. En kokeillut painavammilla kuulilla, joten en tiedä olisiko hop-up riittänyt niille. Syy tähän on luultavasti vakiokammion pehmeässä painajassa ja kumissa. Onneksi tämä ei haitannut millään tavalla pelaamista!

Tulinopeus 7,4V LiPolla on jossain 700 lks/min eli 11-12 rps tietämillä. Liipaisinviive on vakioaseelle normaali, mutta yhdistettynä V3-laatikon pitkähköön liipaisinvetoon, ei kertatulella pelaaminen ole kovinkaan tehokasta ainakaan vakiona. Varmoja laukauksia, tasaista suojatulta ja häirintää kertatulella kyllä voi ampua. Pelasin kuitenkin lähes täysin sarjatulella ampuen ja toisaalta miksi en, tästä pyssystähän on tarkoitus tehdä konekivääri. 😛

Lippaista aseessa toimivat Areksen omat hicapit ja midcapit, G&P:n ja MAG:n midcapit, JG:n hicap sekä P&J:n eli A&K:n rumpulipas. Cyman midcap tai Dboysin hicap eivät istu lipaskuiluun kunnolla ja lähtevät sieltä vetämällä irti. Huomasin myös, että lipaskuilun reunat ottavat hieman lipassalpaan kiinni, jolloin se taitu aivan loppuun asti. Veistämällä tai viilaamalla lipaskuilua aavistuksen pääsee lipassalpa taittumaan ja jotkin lyhellä kynnellä varustetut lippaat saattavat pysyä paremmin lipaskuilussa. Itselläni tämä ei vaikuttanut yhteensopivuuksiin.

4 Yhteenveto – plussat ja miinukset

Plussat

  • runko – kevyt (varsinkin konekivääriksi), mutta kuitenkin laadukas ja kestävän oloinen
  • pikajousenvaihto
  • taittoperä
  • EBB ja sen luoma fiilis

Miinukset

  • tähtäinkombo
  • G36-sarjan isot lippaat (onneksi näitä voi kuitenkin muokata)
  • pitkä ase – jos kaipaa pienempää niin kannattaa tsekata lyhyempi C-malli

5 Roadmäppi – mitäs sitten tapahtuukaan?

Tosiaan, tästä aseesta on tarkoitus tehdä MG36-aseen kaltainen konekivääri. Tavoitteena on tehdä pyssystä sellainen, että se hyväksytään mahdollisimman moniin peleihin ”esikuvansa mukaisena konekiväärinä” ja sen lisäksi tehdä siitä tottakai sopiva tulituen tehtävään. Oma näkemykseni ja kokemukseni peleistä on, että suojatulen antamiseen tarvitaan järkevä kantama, normaali tai hyvä tarkkuus ja kuulia. Suojatulen ei tosiaankaan tarvitse olla loputtoman sarjatulen ampumista vaan riittää, että viereen ropisevat (kertatulellakin ammutut) kuulat pitävät vastustajan pään alhaalla, kun omat etenevät.

  1. Rumpulipas, about ehdoton esikuvan vaatimuksen ja myös kuulamääränsä takia. Rumpulippaaksi yritän hankkia (tai sitten tehdä) sähkötoimisen, yksirumpuisen lippaan. Vaikka kaksirumpuinen on se yleisempi, yksirumpuisen kanssa on helpompi pitää aseesta kiinni, koska se on kapeampi.
  2. Midcap-lippaiden hankinta ja muokkaus. Varalippaita tarvitaan kuitenkin ja tiedä vaikka tästä tekisi K- tai C-mallin! Muokkauksella meinaan ylimääräisten ulokkeiden pois viilaamista, jolloin ne toivottavasti mahtuvat paremmin lipastaskuihini.
  3. Sisäosien päivitys. Peruspäivitykset (mm. kohtauskulman korjaus, MOSFET, rattaiden kohdistus, vahvistusviilaukset), jotta koneisto kestää ja toimii paremmin, sekä ainakin moottorin ja rattaiden vaihto, jotta kertatuli on näpäkämpi.
  4. Tähtäimen päivitys. Asennan punapisteen tilalle uuden toimivan tähtäimen tai sitten vaihdan koko kantokahvan toiseen. Mielessä kävi myös jonkin pienen punapisteen asentaminen kiikaritähtäimen paikalle kantokahvan sisään…

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail