Kenttätestaus

Templar’s Gear – ensimmäinen kesä

Positive vibrations

1 Johdanto

Joku varmaan vielä muistaa kuinka startup-pöhinä kielellä ilmaistuna ”launchasin” Templar’s Gearin M05-kuvioidut taisteluvarusteet Instagram Live -sessiossa Prahan Hiltonin sängyllä istuen. Sen jälkeen vettä on virrannut Aurassa ja Vltavassa vaikka kuinka paljon, mutta innostunut ja positiivinen fiilis varusteista ei ole kaikonnut, vaan päinvastoin: jos joskus jotain pieniä epäilyksiä varusteiden laadusta oli, niin voin nyt huoletta hälventää pelkotiloja. Tässä artikkelissa on tarkoitus luodata ensimmäisen käyttökesän aikana nousseita fiiliksiä ja kertoa omista sovellutuksistani eli siitä, miten liiviä olen käyttänyt. Kyseessä ei siis ole pelkkä arvostelu, vaan enemmänkin kattava luotaus CPC:n maailmaan.

Raahaustestissä liivi todettiin kestävämmäksi kuin evakuoija.

 

Ensimmäisen kesän aikana varusteet näkivät suhteellisen ahkeraa käyttöä taistelun kaltaisissa olosuhteissa airsoft-kentillä. On totta, että oikeaa sodan kitkaa ei saatu luonnollisestikkaan simuloitua, mutta voidaan sanoa, että varusteet menivät kuitenkin ampumaratakäyskentelyä kovemman mankelin läpi. Tähän mennessä käyttökertoja on kertynyt seuraavanlaisesti: kaksi pidempää peliä, Border War 10 ja Tstos-18 (Bergetissä liivit olivat myös mukana, mutta allekirjottaneen airsodat airsodittiin komentopaikalla), muutamat viikonloppupelit ja muutama hikinen vääntö CQB-peleissä. Käyttötuntien uskallan sanoa olevan siis yli sadan luokkaa. Tämän lisäksi liivit ovat olleet mukana useissa Tradesoftin kuvauksissa, joissa kokoonpanoa on vaihdeltu ahkerasti, joten PALS-kujastot ovat myös saaneet toistoja kohdalleen.

2 Varustelista

Seuraava lista, tai oikeastaan listat, eivät tietenkään ole mitään kiveenhakattuja kokoonpanoja tai välttämättä edes kovinkaan hyvin yleistettävissä yleispäteväksi taisteluvarustukseksi – ne on otettava siis lähinnä varustesettinä, josta voidaan artikkelin puitteissa tehdä yleistyksiä.

Ensilinja ja kakkoslinja

2.1 ensilinja

2.2 kakkoslinja

3 Kokemukset

Ensimmäiset käyttökokemukset Border War 10:ssä.

3.1 Templar vs sioen

Mainittakoon, että edellinen liivini oli Verseidagin/Sioenin M13 -suojaliivi ja siitä nimenomaan ”Woodland”-versio, joka on valmistettu naamioverkosta perinteisen Corduran sijaan. Materiaalivalinnan takia liivi oli tavallista lörpömpi, mutta toisaalta myös hengittävämpi. Tästä syystä tulee kokoajan ihan luonnostaan verrattua liivejä toisiinsa, sillä molemmat ovat 2010-luvun tuotoksia, joissa on tehty uudenlaisia ratkaisuja materiaalien suhteen ja näkyvimpänä piirteenä on voimakas paneelien hyödyntäminen.

Lörppöyden takia ompelin M13-liiviin sisäpuolelle lisää velcroa, joka piti etupaneelin jokseenkin kurissa.

Selkein ero M13:sta ja CPC:n välillä on tietysti ROC, eli Rapid Open Connector, kiinnitys. Mielestäni ROC:n suurin hyöty ei suinkaan ole sen matalaprofiilisuus tai nopeus verrattuna perinteiseen velcroon. Tavallisen velcro-sulun kanssa jouduin aina liiviä pukiessa tyhjentämään etumuksen lipastaskut, sillä taskuissaan olevat lippaat estivät etuläppää aukeamasta täysin ja näin cummerbundin päitä ei saanut kiinni aivan optimaaliseen kohtaan. ROC:n kanssa mitään ei tarvitse avata, vaan kiinnikkeet ovat suoraan ns. sweet spotissa. Tällöin etumuksen taskut/lippaat eivät pääse vahingossakaan haittaamaan avaamista ja sulkemista. ROC nopeuttaa toki myös liivin riisumista ja kuljettamista, kun liivin voi nopeasti hajottaa helposti manipuloitaviin pikkupaloihin. Säätäminen tapahtuu selän puolelta avattavasta luukusta.

Säätöluukku on kätevä, sillä sen kautta voi myös ohjailla juomarakon letkut ja johdot kulkemaan selkäosan sisällä. Letkuja selkäosaan saa vietyä olkapäiltä ja cummerbundin kiinnityskohdista löytyvistä aukoista.

CPC:n levytaskuista löytyy ROC-kiinnityksen lisäksi muitakin mielenkiintoisia parannuksia perinteisempiin ratkaisuihin verrattuna: Levytaskun sisäpinta on hiukan kumimainen, joten pienemmätkin levyt pysyvät paikoillaan heilumatta liikoja. Levytaskuista jään kaipaamaan ainoastaan yhtä asiaa: pientä, sisäänrakennettua admin-taskua JPC/M13-tyyliin. Kiinteä pikkuadmini toimisi eräänlaisena ”toimistodumppina”, joka tyhjänä ollessaan ei lisäisi turhaan bulkkia liivin etumukseen ja tarvittaessa siihen voisi sijoittaa esimerkiksi pienen muistivihon tai puhelimen. M13-liivin kanssa ongelma pikkuadminin kanssa tosin oli, että hiki kulkeutui liivin läpi ja kasteli kaikki adminiin sijoitetut asiat. Epäilen asian johtuvan materiaalin huokoisuudesta.

Levytaskuista ja olkapehmusteista löytyvät lenkit ovat velcrosulkuiset, mikä on yllättävänkin tärkeä asia liivissä: lenkkien kautta kulkeva asia, esimerkiksi juomarakon letku, liittää etu- ja takalevytaskun toisiinsa, joten varsinkin etulevytaskussa oleva särmäyslenkki on hyvä olla nopeasti avautuvaa mallia!

CPC:n ainoa selkeästi kurjempi asia liittyy Foxdura-materiaaliin: verrattuna Corduraan Foxdura on aavistuksen venyvää, joten sisäänajovaiheen jälkeen PALS-kujat lörpöttävät hieman. Homma ei onneksi vaikuta taskujen istuvuuteen. Ongelmaa ei luonnollisestikkaan ole Cordurasta valmistetuissa versiossa, eli Ranger Green, Multicam ja Multicam Tropic -värisissä liiveissä. Materaalivalinnoissa on myös huomioitavaa M13:sta puolella, Hypalonista tehdyt olkaimet ovat toki kivat, mutta ei voi olla miettimättä, että mitä lisäarvoa hengittämättömällä kumimateriaalissa saavutetaan suurin piirtein saman painoiseen ja yhtä kestävään hengittämättömään kangas/Cordura/Foxdura -materiaaliin verrattuna? Toki joillekkin käyttäjille Hypalon-kumi voi tarjota pitoa aseen perää varten, mutta ainakaan itselläni tämä ei auttanut. Tässä mielessä arvostan siis enemmän Templar’s Gearin ratkaisua leikata valmistusmateriaalien määrää ja sitä kautta myös hintaa. Reserviläis/ampuja/airsoft -kansat ansaitsevat huippulaadukkaan suojaliivin ja vieläpä sellaisen jonka jälkeen on varaa ostaa perheelle ruokaakin!

3.2 Major Lasercut

Omat, henkilökohtaiset huoleni (ja varmaankin suuren yleisön myöskin) liittyivät laserleikkaukseen. Olin toki ennakkoon lukenut paljon ja kuullut hyvää laserleikkauksesta, mutta aina uuteen teknologiaan siirtyessä on luonnollista jännittää sen sovellutusten tarkkaa kestoa ja laatua. Tässä mielessä ensimmäinen kesä on ollut huojentava ja innostava! Ensinnäkin mainittakoon, että laserleikkaus on kestävä. Piste. Punkt. Se ei repeile kuin keski-ikäinen Sami Hedbergin keikalla, ei ala purkautumaan eikä ylipäänsä juurikaan eroa perinteisestä ommellusta kujastosta. Selkein ero on luonnollisesti keveys ja matalaprofiilisuus verrattuna ommeltuun kujastoon. Laserleikattu PALS-matriisi on myöskin jonkin verran taipuisampi kuin perinteinen ommeltu. Tästä on hyötyä, sillä kangas on kuitenkin helppo jäykistää laiminoimalla, niinkuin onkin joissain taskuissa ja liivin osissa tehty. Huomioitava on kuitenkin jo aiemmin mainittu Foxduran pienoinen venyvyys.

Takapaneelin kiinnityskohdissa on havaittavissa pientä venymistä kujaston suuaukoissa, mutta pneelin istuvuuteen tämä ei ole vaikuttanut.

3.3 paneelikeskustelu

CPC:n valttia on ehdottomasti paneelit. Erityisesti takapaneeli on fiksu laitos: verrattuna M13-liivin paneeleihin takapaneeli käyttää tilan paljon paremmin ja siihen voi kattavammin rakennella assault panel -tyylisiä kokoonpanoja. M13-liivin kanssa jouduin itse tekemään erilaisia patenttiratkaisuja, että sain kuormajuhta-aspiraatioitani tyydyttävän määrän tavaraa mukaan.

Patenttiratkaisu: taskuun on lisätty velcroa jotta sen saisi kiinni ylemmäs M13-liivin paneeliin.

Toki on hiukan epätarkoituksenmukaista lastata plate carrier -liivi ihan täyteen, kun kyseessä on kuitenkin suhteellisen kevyeksi taisteluvälineeksi tarkoitettu laitos. Kuitenkin, tykkään itse siitä, että varsinkin pidemmillä jotoksilla voin suhteellisen pienellä effortilla kantaa kaiken oleellisen mielellään liiveissä, ilman että tarvitsee erikseen kantaa mukana päiväreppua. Päiväreppu on kuitenkin jo aika reilusti raskaampi kokoonpano ja liian usein taistelun tiimellys on vienyt ikävänkin pitkän matkan päähän päivärepulta ja mikään ei ole yhtä kurjaa kuin kevennetyn repun hakeminen pitkän matkan päästä kun reisissä jo hieman polttelee ja olisi kiva vaikka istahtaa hetkeksi ja täydentää kulutetut A-tarvikkeet. Itse tykkäänkin laittaa liivin selkään paneelin, jossa kulkee mukana vähän lisävettä, a-tarviketta ja lippaita. Lyhyempiin rykäisyihin kevennän paneelin kokonaan pois.

Vaikka arikkeli käsitteleekin Templar’s Gearia, mainittakoon tässä yhteydessä muutama sananen Tasmanian Tigerin Tac Pouch 11:sta. Taskun kattavat sisäiset kiinnityspisteet ja ulkoiset särmäysmahdollisuudet tekevät siitä erinomaisen taskun plate carrierin selkään. Lastin saa helposti ja nopeasti särmättyä taskun sisälle kiinni, joten taskun voi huoletta jättää hieman lörpöksi, jolloin sisältöä on helmpompi kaivella. Kyljen verkkotaskuista saa nopeasti ja kätevästi lisätilaa esimerkiksi heitteitä varten, joita voi sitten taistelutaukojen aikana täydentää eteen nopeammin käytettäväksi. Tai sitten voi nakittaa taisteluparia.

Etupaneelia en ole itse käyttänyt, sillä omiin tarkoitusperiini edessä majailevat FASTit ovat olleen riittävän modulaariset. Ajossa kun on ainoastaan rynnäkkökiväärikalipeerien lippaita. Olen kuitenkin harkinnut jonkun näköisen mini-chestrigin rakentamista etupaneelista.

3.4 Mukavuusaste

CPC:n sisäpuoli on vuorattu hengittävällä ja pitävällä kumimaisella materiaalilla. Pehmusteet eivät ole muokattavat, mutta toistaiseksi en ole ominaisuutta kaivannut. Levyjen kanssa ja riittävän kireälle säädettynä plate carrier ei kuitenkaan ole kovinkaan hengittävä, joten itse annan suuremman painoarvon sille, että kroppaa vasten tuleva matsku ei anna liivin vaellella kuin että ilma liikkuisi hitusen paremmin mutta silti huonosti. Olkapädit, joilla ei ole niin suurta merkitystä paikallaan pysymisen kanssa, ovat sen sijaan kattavammin pehmustetut ajatellen käyttömukavuutta.

Levytaskujen ja olkapädien materiaali vertailussa: olkapädit ovat vähemmän pitävää, mutta hengittävämpää materiaalia, sillä levytaskujen materiaali on kriittinen sen kannalta, että miten hyvin liivi pysyy paikallaan.

Tehtävänsä mukaan optimoidut osat ovat pieni lisä, mutta omalta osaltaan osoittavat, että liivin komponentteja on tosiaan mietitty. Oman lukunsa mukavuuteen tuo aiemmin mainittu jäykistetty cummerbund. PALS-kujien välit on leikattu kokonaan auki isoiksi aukoiksi, joten cummeri myös hengittää. Aukkojen kokonaispinta-alan väittäisin olevan vähintään samaa luokkaa, ellei isompi, kuin vastaavan kokoisessa verkkomateriaalista tehdyssä cummerbundissa. Foxdura/Templarin torso-osa ei myöskään imaise itseensä oikeastaan yhtään kosteutta, joten hikoilun lakattua ja taistelupaidan jo kuivuttua se ei jää verkosta tai elastisesta materiaalista tehdyn tavoin levittämään niljaista kosteutta lantion seutuville. Levytaskujen alla olevat vaatteet eivät toki nopeasti kuivu, mutta ainakaan liivi itsessään ei osaa oikeastaan kastua.

Cummerbund on hengittävää mallia ja taskujen kiinnitys onnistuu molemmille puolille. Avoin rakenne mahdollistaa myös laiskuuden taskujen kiinnityksessä, kuten olen itse tehnyt.

4 Yksi liivi hallitsemaan muita liivejä?

On totta, että Templar’s Gearin CPC ei vielä ole Se Ainoa Järjestelmä, joka palvelisi taistelijaa joka olosuhteissa. Tulossa on kuitenkin uusia lisäosia, mm. lisäsuojia ja placard/SwiftClip -tyyppinen chestrig jotka päivittävät järjestelmän mukautuvuutta suuresti. Monesti airsoft-kaupoissa myytävien laadukkaampienkin tuotteiden kohdalla kuulee sanottavan ”verrattuna laadukkaampiin ja kalliimpiin tämä on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen”. Mielestäni tätä ilmaisua ei ole perusteltua käyttää Templar’s Gearin kohdalla, sillä halvahkosta hinnasta huolimatta ”Templari” on täysin kalliimpien valmistajien tasolla ja monessa suhteessa jopa edellä. Halvahkoa hintaa osaltaan selittää se, että liivien ei toisaalta tarvitse matkata Atlantin yli kuluttajalle ja että Puolassa valmistuskustannukset ovat varsin matalat. Laserleikkaaminen leikkaa myös liivin hintaa, sillä ommeltavia saumoja ja tarvittavia materiaaleja on vähemmän!

Kokonaisuutena uskallan suositella liiviä kenelle tahansa, joka kaipaa plate carrieria yhtään kovempaan käyttöön. ROC-systeemiä käyttävän mallin lisäksi tarjolla on myös perinteinen velcro-sulkuinen malli. Velcro-sulkuisessa on toki muutamia hyötyjä, joita ROC:ssä ei ole. Velcro-sulun kanssa on esimerkiksi paljon nopeampaa tehdä pikasäätöjä liivin kokoon jos vaikka sääolosuhteiden takia on puettava lisää vaatetusta päälle. Itse katson rohkeasti tulevaisuuteen, ja nautin nopean keventämisen sietämättömästä keveydestä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Specna Arms M4 KeyMod 14″ Silver SAEC™ (SA-B14-V2)

Specna Arms M4 KeyMod 14" Silver SAEC™

Specna Arms M4 KeyMod 14″ Silver SAEC™

1 Johdanto

Specna Arms on markkinoillamme suht uusi valmistaja M4 malleillaan. Tehdas toi jo aikaisemmin mallejaan E&C (East & Crane) nimellä mutta johtuen markkinoinnin puutteesta jäivät kyseiset aseet hieman unholaan. Pari vuotta takaperin puolalainen tukkuri kuitenkin otti valmistajan tuotteet haltuunsa, nimesivät ja brändäsivät malliston uusiksi sekä tekivät muutamia mielenkiintoisia uudistuksia euroopan markkinoille.

specna2

2 Specna Arms

Specna Armsit ovat siis sähkökäyttöisiä AEG M4 malleja jotka ovat tarkoitettu keskihintaisiksi vaihtoehdoiksi lajimme harrastajille. Aseet valmistetaan kiinassa mutta ilmeisesti kasataan Hong Kongin puolella kuten moni muukin edullisemman hintaluokan tuotteet.  Mallisto kattaa laajasti M4 tarpeet:  Mk18 mod.1, M4A1, M16, pitempää Keymod mallia jne.

Ominaisuudet ovat melko kattavat ja kilpailevat ainakin paperilla kalliimpien mallien kanssa. Metallirunko puuterimaalauksella, vahvistettu 8 mm. V2 laatikko pikajousenvaihdolla, yksiosainen metallihoppi, lipo-bufferituubi yms. Näistä lisää sitten alempana!

En osaa sanoa onko Specnan aseissa selkeää sukupolvellista määrittelyä kuten esimerkiksi Lonexin pyssyissä. Tuotekehittelyä on kuitenkin tapahtunut ja parannuksia mm. koneistoon on tullut jopa nopealla tahdilla. Hyvänä esimerkkinä uusimpien mallien työkaluton pikajousenvaihto joka on oikeasti nopea ja fiksusti toteutettu. Tämä kulkee nimellä SAEC. Valmistajan aikaisemmissa malleissa on myös ollut mosfet yksiköitä mutta näistä voidaan olla montaa mieltä. Henkilökohtaisesti suosittelen hankkimaan aina laadukkaan valmistajan yksikön, joka on todettu hyväksi.

Aseiden suunnittelussa ja toteutuksessa on viitteitä useamman eri valmistajan / toimittajan osista. Design on osaltaan VFC pohjainen mutta omaa suunnittelua on myös mukana. Oma arvioni on, että aseet tulevat samalta tehtaalta miltä JG Deluxe mallit: sisuskaluista löytyy paljonkin samoja osia!

3 Esittely ja ulko-osat

Tällä kertaa otettiin käsittelyyn pitkä SA-B14 Keymod malli. Aseella on hulppeasti mittaa mutta silti se on mukavan kevyt sekä jämerän oloinen. Ulkopiippu on komeasti matta-hopeaa ja ase mallintaakin enemmän jotain kisa-pyssyä kuin ns. sotapyssyä. DMR-pohjaksi se on aivan erinomainen.

Aseen mukana toimitetaan mukavia lisävarusteita: n. 1J antava M100 jousi, sekä jäykempi M120 jousi (sisällä). Knight’s tyyliset irrotettavat tähtäimet, hicap-lipas, manuaali sekä Tradesoftin testitulokset! Kaikki pyssyt testataan ennen toimittamista, tätä pidän harrastajana erinomaisena asiakaspalveluna.

Runko on jämerä eikä upperin ja lowerin välillä ole klappia kuten kilpailevien kiinapyssyjen malleissa.  Materiaali on ilmeisesti alumiinin ja sinkin seosta, mukavan kevyt mutta myös kestävä. Maalipinta on todella siistiä ja ei aivan pienestä naarmuunnu! Kuten mainittu niin viimeistely on jonkinasteinen puuterimaalaus, siisti ja ajaa asiansa mainiosti. Ei pärjää vertailussa esimerkiksi G&P tai VFC viimeistelylle mutta tässä kohtaa pitää ottaa huomioon tuotteiden hintaluokka ehdottomasti. Pikkukilkkeet ovat terästä tai alumiinia. Lipassalpa on mm. samanlainen kuin G&P aseissa! Rungon merkinnät ovat perinteiset Marine malliset ja valmistajan omat.

Aseen akku menee Crane-tyyliseen perään, johon mahtuu isompikin perhos-mallinen craneakku. Aseen bufferituubi on myös lipo-valmis joten voit huoletta käyttää pieniä tikkuakkuja ja vaihtaa aseen perän mieleiseksesi.

Perässä on myös aseen ehkä hienoin ominaisuus: SAEC Pikajousenvaihto. Homma tapahtuu oikeasti mainostetussa 30-sekuntissa: castle-nut ruuvataan auki, bufferituubia käännetään ja vedetään varovaisesti ulos. Tämän alta paljastuu sormiruuvi joka mahdollistaa pääsyn koneiston sisälle jouseen. Metallinen laakeroitu jousenohjain tulee sormiruuvin kanssa ulos mahdollistaen jousen vaihtamisen. Toista kuvaus päinvastaisessa järjestyksessä ja homma toimii!

4 Sisuskalut

Sisuskalut Specnan aseissa on keskivertoa parempaa muutamilla mainioilla lisäyksillä. Suosittelenkin tekemään aseeseen perusmodaukset mitä nykyään on saatavilla: kohtauskulman säätö, sylinteri-ikkunan kulmien pyöristys, 70D Sorbothane iskunvaimennusmateriaalin lisäys jne. Nämä eivät ole suoraan sanottuna pakollisia ja vakio-pyssyllä pääsee pelaamaan erinomaisesti. Suositukset näistä teen joka tapauksessa ja ne lisäävätkin aseesi käyttöikää huomattavasti.

Shimmitys oli paremmasta päästä mitä kiinavalmisteisissa on ollut mutta taitava kaveri saa tätä aina paranneltua. Rattaat ovat suht pehmeää teräsvalua, osa syy kauniista käyntiäänestä tulee juurikin tästä. Rattaat meshaavat keskenään erinomaisesti.

Knoppitietona samat rattaat löytyvät nykyisistä Areksen aseista. Osa käyttäjistä on käyttänyt tyytyväisenä näitä M130 tasolla mutta oma kokemukseni on, ettei kovin paljoa yli M110 / 1,2J tehotasoja pitkäaikaisesti JA luotettavasti pääse käyttämään. Taustatutkimuksen puolesta porukka on käyttänyt jopa 2J tehoja pitemmän aikaa näillä rattailla, mutta myös samaiset rattaat ovat levähtäneet jo muutaman sadan laukauksen jälkeen vakioteholla ja 11,1V akulla.

Josta tullaankin siihen, että ilman mosfettia ja tuunauksia en näissä aseissa käyttäisi 11,1V akkua. 7,4V ja yli 30A purkuvirralla sijoittuu sopivaan haarukkaan jolloin koneisto ei rasitu liikaa, mutta tulinopeus ja liipaisinviive ovat ihan siedettävällä tasolla. Huhujen mukaan osat olisivat SHS tehtaan valmistamia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kyseiset osat ovat samoja mitä löytyy uudemmista JG M4 malleista, mutta ne on värjätty eri värisiksi. Hyviä vakio-osia, mutta eivät pärjää esimerkiksi Lonexin osille.

Kohtauskulma oli ok, mutta sorbothanen kanssa sekin korjautuu hyväksi. Vakiona ilmatiiveys on oikeasti hyvällä tasolla.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ase on hyvä virityspohja ja siinä on mainiot, kuitenkin kehityskelpoiset vakio-osat.

4.1 Koneisto listana

  • 8 mm. vahvistettu V2 Rataslaatikko SAEC Pikajousenvaihdolla.
  • 8 mm. Teräksiset kuulalaakerit, kuudella kuulalla
  • metallinen laakeroitu jousenohjain
  • täysteräshampainen mäntä, hyvä
  • ventiloitu männänpää laakereilla
  • 18AWG LowRes-johdotukset taakse mini-tamya liittimellä
  • 18:1 teräsrattaat (seos)
  • muovinen suutin ilman o-rengasta
  • muovinen sylinterinpää tasaisella kumipehmusteella
  • teräksinen ratashaka
  • metallinen katkaisinvipu (cut-off)
  • muovinen suutinlevy, jossa mukavan jäykkä palautinjousi (parantaa syöttöä)
  • perus ferriittimoottori

Piippuna toimii perus messinkipiippu, joka on keskivertoa paremmin kiillotettu. Hoppi-ikkuna on mukavan iso, joten esimerkiksi Flat- ja IR-hoppien asennukset onnistuu hyvin ilman muokkauksia. Hoppi-yksikkö on täysmetallinen ja yksiosainen sekä mallintaa systeman alkuperäistä.

Hoppikumista pitää mainita, että ainakaan kyseisessä mallissa ei riittänyt enää paine 0,30 grammaiselle kuulalle, mutta kaikki tuon alle toimi hyvin. Suosittelenkin vaihtamaan kyseisen kumin heti alkuunsa joko Lonexin 50 tai 70 vahvuiseen tai Prometheuksen purppuraan.

5 Testitulokset ja loppusanat

G&G 0,28 g kuulalla tarkkuus oli hyvä ja kantama n. 45 metriä. Testattuna Lonexin kumilla kantama ja tarkkuus kasvoivat huomattavasti ja tehokas kantama oli tässä vaiheessa 55 m tai hieman yli.

Lippaita testatessa havaitsin syöttöhäiriöitä Areksen Amoeba Midcap lippailla. Todennäköisesti hoppiyksikön putki ei yltänyt tarpeeksi alas lippaaseen. Muut yleisesti markkinoilla olevat lippaat toimiva hyvin. Testasin Cyman, Magin, G&G:n ja Magpul PTS lippailla ilman ongelmia.

20160401_173943-01

Yhteenvetona:

Hintalaatusuhteeltaan todella hyvä pidempi coltti. Suorituskyky on parempi kuin edullisemmilla kiinapyssyillä, mutta hiukan toivomisen varaa olisi. Ulkoiset osat taasen ovat nätimmät kuin muilla kilpailijoiden tuotteilla tässä hintahaarukassa.

Suosittelisinkin siis näitä pyssyjä aloittelijoille ja hieman vanhemmalle harrastajille varsinkin virityspohjaksi. Älkää ymmärtäkö väärin, vakiomuodossaankin nämä ovat pelikelpoisia välineitä, mutta potentiaali tulee esiin vasta virittäessä!

Viritykset jotka ainakin tekisin.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares G36 ulko-osat ja projekti: kevyt (kone)kivääri

Aresg36new

Ares G36

1 Johdanto

Käyn tässä artikkelisarjassa läpi projektiani tehdä Areksen G36-sähköaseesta kuulankylväjä eli tulitukiase. Sarja tulee koostumaan erilaisista artikkeleista, joita ovat mm. aseen arvostelu, viritys ja luultavasti myös jotkin tee-se-itse-näpertelyt.

Tässä artikkelissa tutustutaan projektiin yleisellä tasolla, sekä itse pyssyyn. Sisäosista teen toisen artikkelin, jossa kerron samalla aseen koneiston virittämisestä.

Linkki projektin toiseen osaan, sisäosiin ja viritykseen.

2 Tausta

Ajatuksissani oli jo jonkin aikaa, ellei jo muutaman vuoden, muhinut ajatus konekivääristä. Tulitukivehkeet tuppaavat olemaan kookkaita ja niillä ei muutenkaan saavuta etuja tavallisiin rynkkyihin nähden, paitsi ehkä satunnaisissa suuremmissa peleissä, joissa viritysrajat ja lipaskapasiteetit eroavat rynkyn ja KK:n osalta. Löysin lopulta suurin piirtein tarpeitani vastaavan pyssyn, täyspitkän G36-kiväärin Areksen valmistamana. Miksi juuri se?

  • Gekko on kevyt ja ergonomiakin on jees – tä oli isoin syy!
  • V3 rataslaatikko ja muutenkin helposti saatavilla olevat osat.
  • Areksella on tosi hyvä viimeistely ulko-osissa ja käytetty muovi on laadukkaan oloista. Osat ei heilu.
  • Akkutila on OK, ainakin pitkä. Saatavilla on myös KV-tukki jonne mahtuu large-kokoinen akku.
  • Lippaat on ihan jees, vähän kookkaita, mutta eiköhän niillekkin saa tehtyä jotain ;).
  • Pikajousenvaihto. Tä on osoittautunut aikas kivaksi kun boksia avaa ja silloinkin kun ei tarvitse avata!
  • Tästä voi joskus tehdä lyhyemmän K- tai C-mallin kompaktimman kiväärin. Arekselta saa suht vaivatta tilattua vara- ja vaihto-osia.
  • Saksalainen nyt vaan on tyylikäs.

Eli lyhyesti sanottuna, G36 on helppo käsitellä, viritys- ja varaosia löytyy, lippaat ja akut ei tuota ongelmia ja ulkonäkökin on jees.

Valmistajista juuri Arekseen päädyin pääosin ulkorungon takia ja hieman myös pikajousenvaihdon sekä osien paremman mittatoleranssien takia, ainakin jos lähtee muihin kiinalaisiin vertaamaan. Jing Gongissa ja Maruissa runko ei ole oman kokemukseni mukaan ihan niin jämerä kuin Areksessa. Cymalta ei vielä löydy täyspitkää G36:sta ja JG:n tavoin sisäosat ovat perustavaraa, ei mitenkään ihmeellistä. Muiden valmistajien (mm. SRC, G&G, Classic Army) gekkoja en ole päässyt kunnolla hypistelemään, netistä on ollut vaikea löytää vertailuja eri valmistajien välillä ja kaikilta ei taida edes löytyä täyspitkää mallia, joten tiedon puutteessa ja heikohkon saatavuuden takia jätin nekin väliin.

G36_headingx

Gekoista on moneksi…

3 Arvostelu ja ensikokemukset kentältä

Ares on Hong Kongilainen Airsoft-valmistaja, joka tunnetaan mm. erikoisemmista ase- ja rataslaatikkomalleistaan. Areksen aseet ovat hintaluokaltaan keskiluokkaa tai hieman hintavampia, mutta varsinkin ulkoisesti aseet ovat todella laadukkaita. Areksen G36 ei tee poikkeusta tämän suhteen. Aika monesta Areksen aseesta löytyy EBB, elektroninen blow back, eli useimmiten liikkuva valelukko ja pikajousenvaihto. EBB ei tee suurta rekyyliä, mutta toisille se tuo hieman fiilistä ja muuttaa aseen käyntiääntä. Pikajousenvaihto taasen helpottaa lähtönopeuden muuttamista todella paljon ja muutekin rataslaatikon avaamista. G36-sarjalaisissa pikajousenvaihtoon tarvitaan talttapäämeisseli ja kuusiokoloavain ja se on oikeasti nopea suorittaa!

Tekniset tiedot:

  • Paino n. 3,5 kg ja pituus 76 tai 101 cm (taittotukki)
  • Lähtönopeus vakiona 126 m/s, jopa 130 m/s (energiana 1,6 J, jopa 1,7 J)
  • Rataslaatikkona V3 pikajousenvaihdolla, sisäpiipun pituus 480 mm (509 mm piippu mahtuu hyvin)
  • Akkutila etukädensuojuksessa, ainakin mini- ja craneakut mahtuvat.
  • Runko on muovia, kuten tuliaseessakin.

Aseen mukana toimitetaan n. 470 kuulan hicap-lipas, puhdistustikku ja manuaalit. Akkua tai laturia ei tule mukana, mikä on normaalia tämän hintaluokan aseelle.

3.1 Ulko-osat

Areksen G36-sarjan runko on valmistettu kuituvahvistetusta nailonista, joka on Areksen pyssyissä varsin hyvälaatuista muovia. Omaan käteen tää tuntuu paremmalta kuin Maruin ABS tai JG:n käyttämä muovi. Ainoa iso metalliosa aseessa rataslaatikon ohella on yksiosainen alumiininen ulkopiippu, joka kiristetään runkoon holkilla, vähän kuin AR-sarjalaisten ulkopiippu. Tä on paljon kivampi, kuin Maruin kiinnitystyyli, minkä takia luultavasti ainakin täyspitkässä JG:ssä ulkopiippu pääsee heilumaan aavistuksen, toisin kuin tässä Areksen versiossa!

 

Etukädensuojuksessa on taitettavat bipodit. Ihan kiva ominaisuus MG36 lookkia ajatellen, mutta eivät kovin käytännölliset nopeatempoisemmissa peleissä. Onneksi ne eivät häiritse taitettuna pelaamista oikeastaan ollenkaan ja kyllähän ne pystyy irroittamaankin. Aseen tukki on taitettavaa mallia ja varsin näppärä ominaisuus ahtaissa tiloissa tai kuljetuksen aikana.

Joidenkin harmiksi pyssyn kyljestä ei löydy aitoja merkintöjä, mutta onneksi kylkeen ei ole maalattu valkoisilla kissan kokoisilla kirjaimilla ”6mm AIRSOFT TOY” tai vastaavia merkintöjä. Ainoa suoraan softaukseen viittaava merkintä on onneksi suht huomaamaton kaliiperiin viittaava ”6mmx6”.

3.1.1 EBB – mekaaninen rekyyli

EBB (Electronic Blowback) on systeemi, jolla aseeseen saadaan luotua jonkinlainen rekyyli ja liikkuva valelukko. Mäntä vetää erillisen metallivarren avulla aseen valelukon ja latauskahvan mukanaan taakse, minkä jälkeen valelukon oma palautinjousi työntää koko tsydeemin takaisin eteen. EBB tuo aseeseen aavistuksen realistisuutta ja muuttaa käyntiääntä jonkin verran. Liikkuvilla osilla on jo hieman painoa, joten rekyylin voi selvästi tuntea.

3.1.2 Tähtäinjärjestelmä

Täyspitkässä G36E aseessa tähtäimen virkaa toimittaa 3,5 x suurennoksella varustetun kiikaritähtäimen ja punapistetähtäimen kombo. Olin kombosta aavistuksen innoissani, sillä se on idealtaan varsin näppärä, tähdätä voi sekä lyhyellä että pitemmällä matkalla. Molemmissa tähtäimissä kuva on selkeä ja niitä pystyy säätämään. Ikävä kyllä jouduin kuitenkin tämän kombon osalta hieman pettymään.

Kiikaritähtäin, kuten odottaa saattaa, on pieni, minkä takia tähtääminen sen läpi vaatii aikaa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Pienuus ei kuitenkaan ole kiikaritähtäimen varsinainen ongelma, vaan katseluetäisyys. Ilmeisesti koon takia sopiva katseluetäisyys on todella lähellä tähtäintä. Makuuasennossa tämä ei haittaa, mutta muissa ampuma-asennoissa tähtäysasento ei minulle tule luonnostaan. Sen etsimiseen menee turhan kauan ainakin pelitilanteen kannalta. Toisaalta, kiikaritähtäimen tarkoitus onkin tähdätä rauhassa, joten tämän kanssa pystyy elämään. Onneksi tähtäinkuva on sentään selkeä!

Varsinainen pettymys olikin sitten punapisteessä. Tähtäimen korkeussäätö ei ollut riittävä, eli käytännössä kyseinen tähtäin on turhake aseen päällä. Punapiste osoittaa korkeimmillaankin reilusti alaviistoon, joten tähtääminen sen kanssa on käytännössä mahdotonta. Lisäksi tähtäimen piste ei ollut niin selvä tai kirkas kuin joissain laadukkaissa airsoft-tähtäimissä (kalliimmista tuliasetähtäimistä puhumattakaan). Tämä puoli ei itseäni yllättänyt, sillä oman kokemukseni mukaan isossa osassa airsoft-tähtäimissä, varsinkin halvemmissa kiinalaisvalmisteisissa on samankaltaisia ”ominaisuuksia”. Oli miten oli, koska tähtäimen korkeussäätö ei riitä, jää minulle vaihtoehdoksi hankkia sen tilalle joko uusi punapistetähtäin tai vaihtaa koko kantokahva pelkkään tähtäinkiskoon. Onneksi punapistetähtäin lähtee helposti irti muusta tähtäimestä ja tilalle saa varmasti duunailtua ainakin tähtäinkiskon.

3.2 Pelikokemukset kentältä

Ase ampui vakiona 130 m/s 0,20g kuulilla joten jouduin laskemaan lähtönopeuden sarjatulirajoihin. Laskin pyssyn lähtöenergian sarjatuliaseelle sopivaksi, n. 1,5 joulea 0,28 g kuulalla (vastaa n. 122 m/s 0,20g kuulalla). Jousen lyhentämiseen ja aseen uudelleenkronottamiseen meni vaivaiset pari minuuttia, kiitos pikajousenvaihdon! Vaihdoin myös liittimen deans-liittimeen, koska minulta ei löytynyt tamiya-liittimellä olevaa akkua. Muilta osin pidin pyssyn vakiona ensimmäisten pelien aikana.

DSC_0964_2G36 on pitkä ase ja se tuntui omissa käsissäni luonnottoman pitkältä, sillä olen viimeisinä vuosina pelannut lähes täysin alle 80 cm pitkillä pyssyillä. Pyssy on kuitenkin kevyt ja painokin tulee oikeastaan rataslaatikosta ja ulkopiipusta, joten pyssyä on helppo käsitellä, eikä se tunnu epätasapainoiseltakaan. Loppujen lopuksi totuin pitkään etupäähän jo ensimmäisten pelien aikana ja pelityylikin muovautui hieman sille sopivammaksi. Taittoperä osoittautui todella hyväksi ominaisuudeksi ihan pelitilanteessa. Pienien suojien takana ja tiheässä metsässä taisteleminen on paljon helpompaa, kun aseen voi tuoda pistoolikahvaa myöten ihan kehoon kiinni. Tähtäinjärjestelmään ei ole oikein lisättävää, kiikaritähtäimellä tähtääminen onnistuu kunhan tähtäämiseen on aikaa. Punapistetähtäintä taasen ei tullut pelitilanteessa käytettyä, kerta sitä ei pystynyt säätämään kohdalleen. EBB-rekyyli osoittautui kuitenkin yllättävän hauskaksi ominaisuudeksi, kalkatus teki sarjatulella ampumisesta oikeasti hauskempaa 😀

1,5 joulen tehoilla ja G&G 0,28g biokuulilla aseen suorituskyky oli hyvä. Aseella osui pelitilanteessa tarkasti ja helposti 40-50 metriin. Pidemmästä matkasta en osaa sanoa, koska en suorittanut sen tieteellisempiä tarkkuustestejä ja kirjoitushetkellä pyssyn sisuskaluihin on jo kajottu. Hoppia säätäessäni huomasin, etten saanut 0,28g kuulia ylihoppaamaan, vaikka kammiossa riitti vielä säätövaraa. En kokeillut painavammilla kuulilla, joten en tiedä olisiko hop-up riittänyt niille. Syy tähän on luultavasti vakiokammion pehmeässä painajassa ja kumissa. Onneksi tämä ei haitannut millään tavalla pelaamista!

Tulinopeus 7,4V LiPolla on jossain 700 lks/min eli 11-12 rps tietämillä. Liipaisinviive on vakioaseelle normaali, mutta yhdistettynä V3-laatikon pitkähköön liipaisinvetoon, ei kertatulella pelaaminen ole kovinkaan tehokasta ainakaan vakiona. Varmoja laukauksia, tasaista suojatulta ja häirintää kertatulella kyllä voi ampua. Pelasin kuitenkin lähes täysin sarjatulella ampuen ja toisaalta miksi en, tästä pyssystähän on tarkoitus tehdä konekivääri. 😛

Lippaista aseessa toimivat Areksen omat hicapit ja midcapit, G&P:n ja MAG:n midcapit, JG:n hicap sekä P&J:n eli A&K:n rumpulipas. Cyman midcap tai Dboysin hicap eivät istu lipaskuiluun kunnolla ja lähtevät sieltä vetämällä irti. Huomasin myös, että lipaskuilun reunat ottavat hieman lipassalpaan kiinni, jolloin se taitu aivan loppuun asti. Veistämällä tai viilaamalla lipaskuilua aavistuksen pääsee lipassalpa taittumaan ja jotkin lyhellä kynnellä varustetut lippaat saattavat pysyä paremmin lipaskuilussa. Itselläni tämä ei vaikuttanut yhteensopivuuksiin.

4 Yhteenveto – plussat ja miinukset

Plussat

  • runko – kevyt (varsinkin konekivääriksi), mutta kuitenkin laadukas ja kestävän oloinen
  • pikajousenvaihto
  • taittoperä
  • EBB ja sen luoma fiilis

Miinukset

  • tähtäinkombo
  • G36-sarjan isot lippaat (onneksi näitä voi kuitenkin muokata)
  • pitkä ase – jos kaipaa pienempää niin kannattaa tsekata lyhyempi C-malli

5 Roadmäppi – mitäs sitten tapahtuukaan?

Tosiaan, tästä aseesta on tarkoitus tehdä MG36-aseen kaltainen konekivääri. Tavoitteena on tehdä pyssystä sellainen, että se hyväksytään mahdollisimman moniin peleihin ”esikuvansa mukaisena konekiväärinä” ja sen lisäksi tehdä siitä tottakai sopiva tulituen tehtävään. Oma näkemykseni ja kokemukseni peleistä on, että suojatulen antamiseen tarvitaan järkevä kantama, normaali tai hyvä tarkkuus ja kuulia. Suojatulen ei tosiaankaan tarvitse olla loputtoman sarjatulen ampumista vaan riittää, että viereen ropisevat (kertatulellakin ammutut) kuulat pitävät vastustajan pään alhaalla, kun omat etenevät.

  1. Rumpulipas, about ehdoton esikuvan vaatimuksen ja myös kuulamääränsä takia. Rumpulippaaksi yritän hankkia (tai sitten tehdä) sähkötoimisen, yksirumpuisen lippaan. Vaikka kaksirumpuinen on se yleisempi, yksirumpuisen kanssa on helpompi pitää aseesta kiinni, koska se on kapeampi.
  2. Midcap-lippaiden hankinta ja muokkaus. Varalippaita tarvitaan kuitenkin ja tiedä vaikka tästä tekisi K- tai C-mallin! Muokkauksella meinaan ylimääräisten ulokkeiden pois viilaamista, jolloin ne toivottavasti mahtuvat paremmin lipastaskuihini.
  3. Sisäosien päivitys. Peruspäivitykset (mm. kohtauskulman korjaus, MOSFET, rattaiden kohdistus, vahvistusviilaukset), jotta koneisto kestää ja toimii paremmin, sekä ainakin moottorin ja rattaiden vaihto, jotta kertatuli on näpäkämpi.
  4. Tähtäimen päivitys. Asennan punapisteen tilalle uuden toimivan tähtäimen tai sitten vaihdan koko kantokahvan toiseen. Mielessä kävi myös jonkin pienen punapisteen asentaminen kiikaritähtäimen paikalle kantokahvan sisään…

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares Amoeba CCC PDW AEG

20160421_213421-01

”Kurzi M4-lippailla!”

1 Johdanto

”Kurzi M4-lippailla!” Amoeba CCC PDW AEG on Areksen uudempaa tuotantoa oleva lyhyt konepistooli, joka on suunniteltu vahvasti CQB-pelejä silmällä pitäen. Olympic Arms OA-93 lienee ollut vahvasti tämän pyssyn esikuvana ja tietäjät tietävätkin, mistä elokuvasta kyseinen PDW on tullut kuuluisaksi! Amoeba-tuoteperhe on Areksen uusi lippulaivalinja ja se on otettu markkinoilla hyvin vastaan. Amoebat ovat hintaluokaltaan keskihintaisia sähköaseita ja niissä on useita hyviä ominaisuuksia, joita aikaisemmin on ollut vain kalliimmissa vakioaseissa ja custom -sähköpyssyissä. Itseeni nimenomainen kapistus iskee kuin miljoona volttia, sillä olen pitkään etsinyt kevyttä M4-lippaita käyttävää vara-asetta, jossa on hyvä liipaisintuntuma ja MOSFET valmiina. Mainittakoon vielä yhtäläisyys MP5k PDW -aseen kanssa joka oli allekirjoittaneen ensimmäinen sähköpyssy vuonna 1997! Ase toimitetaan siistissä laatikossa, josta löytyy valmistajan merkinnät sekä mm. lisävarustemainoksia ja vinkkejä muista malleista. Mukana on seikkaperäinen ohjekirja sekä 300 kuulan STANAG hicap-lipas. Aseen mukana ei tule akkua eikä laturia; tämähän on nykypäivänä oikeastaan oletusarvo.

20160421_213806-01

Aseen pituus on 330 mm perä taitettuna ja kokonaispituus on 560 mm.

2 Ulko-osat

Aseen runko on kokonaan kuituvahvistettua polymeeriä ja se on erittäin kevyt. Tätä ei kuitenkaan sovi sekoittaa edullisempiin muovirunkoihin! Viimeistely on todella jykevä ja tuntuu vastaavanlaiselta kuin oikeissa aseissa olevat polymeeriosat. Paino on toki kevyt, mutta näen tämän vain hyödyllisenä ominaisuutena pyssyn käyttötarkoitusta vara-aseena ja lähitaisteluvehkeenä ajatellen. Tukki kääntyy aseen oikealle puolelle ja alta paljastuu iso ruuvi, josta pääsee käsiksi pikajousenvaihtoon. Mekanismi on kestävä enkä usko sen kanssa tulevan samanlaisia ongelmia kuin surullisenkuuluisissa kiinalaisissa SCAR-malleissa.

Pyssyn mukana toimitetaan etukädensija, joka on melkolailla suoraan kopioitu MP5k malleista. Saatavilla on myös CCR-malleja, joissa etukahvan tilalla on kiskojärjestelmä. Kaikissa Areksen pyssyissä on positiivinen kierre piipun suulla. Tämä tulee ottaa huomioon hienoja suujarruja ja vaimentimia hankittaessa. Aseessa olevasta vaimentimesta on pakko mainita, että kerrankin AEG:ssä vaimentimesta on konkreettista hyötyä! Aseen käyntiääni nimittäin muuttuu huomattavasti ja tuo mainion edun pelien melskeessä.

Aseen päällä on koko matkalla varustekisko, johon voi kiinnittää esimerkiksi tähtäimen. Kisko on sen verran korkealla, että mahdolliseen tähtäimeen kannattaa valita matala jalka. Ase soveltuu myös mainiosti maskin kanssa käytettäväksi juuri korkean tähtäinlinjan ansiosta. 20160421_214030-01 Pistoolikahva on yksi parhaista vakiokahvoista, mihin olen törmännyt. Mukava kuviointi, ergonominen ote ja sopiva kulma ranteelle ovat tehneet tästä suosikkini M4-aseiden parissa. Kahvaa saa myös lisätarvikkeena muihin pyssyihin. Kahvan pohjalevy on ventiloitu sekä ristipääruuveille on messinkiset kierteet. Testasin SHS:n, Lonexin sekä Tienlyn moottoreilla yhteensopivuutta ja kaikki istuivat suoraan paikoilleen.

3 Sisuskalut

ares_amoeba_upgraded_efcs_gearbox

Areksen EFCS-rataslaatikko

CCC käyttää Areksen uusimman sukupolven EFCS-rataslaatikkoa. Rataslaatikon ominaisuuksia ovat muun muassa:

  • oikeasti pikavaihdettava jousi
  • EFCS-Mosfet (LiPo-valvonta, ohjelmoitavissa tulimoodeja jne.), uusin sukupolvi (sininen)
  • teräshampainen mäntä (15 teräshammasta)
  • ventiloitu männänpää
  • 18:1 teräsrattaat viivepalalla
  • lyhyt liipaisinveto mikrokytkimen ansiosta
  • 16 AWG johdotukset eteen, Tamiya mini-liitin
  • High Torque -ferriittimoottori
upgrade_efcs_a_enlarge

Areksen EFCS-yksikkö

Itse olen tykästynyt kyseiseen koneistoon mm. VZ-58 ja 013 Honey Badger -aseiden myötä. Vakiona boksi on erinomainen n. 1-1,4J tasoille. Tätä voimakkaammilla virityksillä itse lähtisin päivittämään varsinkin rattaita. Todistetusti Areksen uusilla koneistoilla on ajettu jopa 2J (M150) virityksiä ilman ongelmia. Onneksi koneistoon käy normaalit V2-osat, joten virittäminen ei ole ongelma. Areksen varaosapalvelu toimii myös erinomaisesti, joten sekin puoli on kunnossa. Toleranssit ovat myös hyvät ja en ole vielä löytänyt omissa projekteissa yhteensopivuusongelmia. Virittelijöille vinkkinä, että aseeseen käy myös eräät normaalit ver. 2 rataslaatikot; ainakin G&P 8 mm laatikko menee heittämällä sisään. Tuttavapiirissä Areksen rataslaatikkoa on käytetty muiden valmistajien rungoissa rakennuspohjana juurikin pikajousenvaihdon sekä ohjelmoitavan MOSFET-yksikön vuoksi. Yksikkö on kokonaan rataslaatikon sisällä, joten ylimääräisiä johtoja aseesta ei ulos pukkaa. Koneisto ampuu aina kokonaisen kierroksen, joten jousi ei jää koskaan ns. vireeseen. Ominaisuus on toteutettu sensorilla, joka saa signaalin sektorirattaaseen sijoitetusta pienestä magneetista. Tämä tulee ottaa huomioon asetta viritettäessä. Uuteen ratassettiin täytyy laittaa samaan kohtaan uusi magneetti tai siirtää vanha uuteen! Koneistossa on 8 mm laakerointi, sekoitettuna kuulalaakerit ja metalliset liukulaakerit. Vakiorattaiden kanssa kyseiset laakerit toimivat erinomaisesti, mutta jos päivitetään CNC-koneistettuihin teräsrattaisiin, niin suosittelen vaihtamaan laakeroinnin kokonaan. Kohtauskulma on vakioaseeksi kelvollinen enkä usko sen kanssa syntyvän ongelmia. Ainahan kaikkea voi parantaa eikä tämäkään ase kärsi sorbothane-iskunvaimennusmateriaalista.

Tarkkuus on näin lyhyeksi aseeksi mainio. 25 metrin radallani saan 0,28 g kuulat osumaan A4 alueelle sarjallakin. Yksikkö on itsessään muovinen Prowin-mukaelma; säätimenä toimii yksi iso rulla, joka ei pääse säätymään itsessään. Painaja on ns. kiinteä yksikössä ja ajaa asiansa. Pienellä viilaamisella kuitenkin saat tehtyä mm. flat-modin kyseiseen varteen. Hoppikumina on n. 50-kovuuksinen silikonikumi, joka on talvella erityisen hyvä juttu! Testailin asetta niin G&G:n kuin Green Devilin biokuulilla, lipasongelmia ei ilmennyt millään käyttämälläni lippaalla. Testilippaat olivat: Cyma 190 midcap, Lonex Flashmag, MAG 190 Midcap, Ares 140 Midcap. Lipaskuilu on hieman suurehko joten todella ohuilla lippailla voi esiintyä hieman heiluntaa.

4 Akkuasiaa

Valmistaja suosittelee käytettäväksi tikkumallisia 7,4V tai 11,1V LiPo-akkuja. Pitkä ja kapea akku siis. Akku tulee aseen päällä olevan kiskojärjestelmän sisään ja johdotukset ovat eteen. Akkutilaan pääsee käsiksi poistamalla etukädensijan, joka on kiinni yhdellä poikkitapilla. 11,1V 1200 20C akulla aseessa on hyvin responsiivinen kertatuli ja sarjatulikin pysyy myös mukavan pirteänä. 7,4V LiPolla sarjatuli oli noin 14 laukausta sekunnissa vakiojousella. Suosittelisin siis käyttämään 11,1V LiPoa, mikäli aseessa käyttää hieman jämerämpää jousta.

5 Loppusanat

Ase on todella hyvä vaihtoehto varsinkin aloittelevalle pelaajalle ja miksei myös pidempään harrastaneelle. Tarkka-ampujan vara-aseeksi  ase on erinomainen! Pelitehokkuus on paljon parempi kuin pelkän pistoolin kanssa. Itse hankkisin tämän varapyssyksi jo sen pienen kokonsa ja keveytensä puolesta. Kulkee mukana ja luotettavuus kohdillaan. Jos asetta haluaisi vielä kehittää eteenpäin, voisi siihen hankkia esimerkiksi MP5-lipasadapterin. Myös IR-hoppi olisi mitä mainioin lisä tähän pieneen tehopakkaukseen.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Lonex M4 SD-CQB QSCG

1 Johdanto

Olen käsitellyt Lonexin sähköpyssyjä aiemminkin ja pidän niitä erittäin pätevinä peruspyssyinä. Sanoisin, että niissä on edelleen parhaat sisuskalut kaupan hyllyillä olevista sarjatuotantokapistuksista. Tradesoftin pojat pistivät tällä kertaa mielenkiintoisen tekeleen testiin: polymeerirunkoinen SD-CQB. Tätä löytyy myös rapakon takaa erittäin suosittuna mallinimellä Lancer Tactical CCR PDW. 20160401_173408-01Ase on tarkoitettu hieman edullisemmaksi vaihtoehdoksi täysmetalliselle perinteiselle AR-15 mallistolle. Laadukas polymeerirunko on metallirunkoa halvempi valmistaa ja mukavasti kevyempi, joten aseen hintakin viilautuu hieman alaspäin isoveljiinsä nähden. Suomessa polymeerirunkoisilla aseilla on huono maine; käyttäjät assosioivat muovin helposti vanhoihin 90-luvun Tokyo Maruin ABS -aseisiin sekä nykyisten valmistajien vanhojen tuotantoerien halpaversioihin (GG, CA, KA ym.), joiden soisi häviävän markkinoilta kokonaan.

2 Yleistä

Sisuskaluissa on se Lonexin taika! Aseessa onkin sisällä Lonexin uusimman sukupolven tekniikkaa ja siihen paneudutaankin tässä artikkelissa hieman tarkemmin. Kyseessä on siis lyhyt PDW-tyylinen M4-mukaelma, jossa on muun muassa mekaaninen blowback, pikajousenvaihto, markkinoiden parhaimmistoa oleva V2-koneisto, hyvä hoppiyksikkö sekä kivat BUIS-tähtäimet. Lisäksi aseessa on myös Lonexin uudenmallinen pikajousenvaihto, joka on toteutettu jännästi: bufferituubin sisukset täyttää kokonaan pitkä jousenohjain, joka ulos vedettynä avaa pääsyn käsiksi aseen pääjouseen. Oikealla kuusiokoloavaimella jousen vaihtoon menee 15 sekuntia.

Tämä pikajousenvaihto mahdollistaa myös aseen päivittämisen rekyylikitillä. Modifyn Tremors-tyylinen koneisto laitetaan aikaisemmin mainitun bufferituubin sisään ja avot! Mäntä lyö painon taaksepäin ja palautinjousi takaisin eteen. Tämä on mainio pikkulisä käyttäjille, jotka tahtovat aseestaan hieman palautetta ja realismia. Tämän ominaisuuden kanssa on kuitenkin muistettava, että aivan mahdottomien jousten (M150 ja suuremmat) käyttöä ei suositella ellet päivitä aseeseesi todella tehokasta moottoria, kuten esimerkiksi Custom Frankentorqueta. Massa, jota moottorin pitää liikuttaa nousee nimittäin melkoisen valtavaksi aiheuttaen myös suuremmilla tulinopeuksilla (25+ rps) ongelmia.

20160425_213317-01

Lonexin bufferiputkeen menevä rekyylikoneisto

Runko itsessään on todella siististi tehty ja vaikuttaa jo kädessä pitäen kestävältä. Painoahan aseella on roimasti ja se hieman yllättikin näin pienikokoisessa pyssyssä. Rissit ja rassit eivät heilu kuten tämän hintaluokan pyssyltä sopii odottaakin. Pistoolikahva on ehkä hiukan massiivinen, joten kaikkein pienikätisimpien kannattaa ottaa selvää käykö tämä kahva omaan käteen. Onneksi pistoolikahvan vaihtaminen on nykyaikana todella helppoa ja edullista, joten tämä ei ole suuri ongelma. Kahva on omasta mielestäni kyllä todella mukava, mutta omaankin jo itse hieman aikuisemmat kädet.

Aseen mukana tulee myös AFG-kahva sekä oikeasti hyvät taittuvat tähtäimet. Perä on hyvä Crane-mallinen ja sinne mahtuu melko isokokoiset akut, kunhan muistaa valita soveltuvat mallit. Suosittelen ehdottomasti LiPo-akkuja! Aseen vaimennin on itse asiassa teräksinen, joka on mielenkiintoinen valinta kevyttä pikkuasetta haettaessa. Hihnalenkki aseen takana on myös terästä.Myös kaikki muut aseen rungon pikkuosat ovat terästä ja todella hyvillä toleransseilla tehtyjä.

3 Sisukset

Koneisto on pitkälti vastaava kuin aikaisempien sukupolvien Lonexeissa. Boksia on hieman muotoiltu ulkopuolelta jotta se on yhteensopiva pikajousenvaihdon ja EBB-koneiston kanssa. Valmistaja on myös parantanut istuvuutta runkoon nähden. Tämä on hyvä juttu surullisenkuuluisan ”suuttimen asento suhteessa hoppiin” -ongelman parantamiseksi. Huomionarvoista on, että kyseinen rataslaatikko ei toimi muissa rungoissa kuin Lonexin uudemmissa EBB malleissa. Tätä varten valmistajalla on omat v2 ja v3 rataslaatikot aftermarkettina. Koneisto on edelleen erinomaista Lonex-laatua. Rataslaatikko on hyvin kasattu ja sen osat ovat valmiiksi ”viritysosia” eivätkä ne vaadi vaihtamista, oikeasti. Shimmitys oli hyvällä tasolla eikä siihen tarvinnut puuttua.

Koneiston osia eriteltynä:

  • 8 mm vahvistettu rataslaatikko
  • 8 mm suljetut teräskuulalaakerit
  • teräksinen sylinteri
  • 18:1 teräsrattaat, parhaat mitä vastaan on tullut vakiorattaissa, voisin näillä virittää omat aseeni
  • hyvin tiivistävä sylinterinpää, muovinen
  • suutin o-renkaalla
  • punainen täysteräshampainen mäntä (14 hammasta), erinomainen
  • POM männänpää, jossa AOE-korjaus mutta myös teräksinen paino (ei laakerointia)
  • erinomainen kohtauskulma
  • teräksinen ratashaka, viriosa
  • teräksinen katkaisinvipu, viriosa
  • metallinen ja laakeroitu jousenohjain
  • LowRes-johdotukset, kullatut moottoriliittimet ja Mini-liitin
  • johdot taakse, kourussa
  • A5-ferriittimoottori jossa O-tyypin pinion
  • Lonex 70 hoppikumi uudenmallisessa hoppiyksikössä
  • messinkinen 6,04 piippu

Luistin blowback-ominaisuuden saa poistettua todella helposti.Tämä tapahtuu poistamalla kaksi ruuvia, jotka pitävät dust cover -peltiä paikoillaan. Ominaisuus on toteutettu kiinnittämällä feikkilukko varren kautta boksiin jolloin männän iskiessä taakse myös lukkokokonaisuus pomppaa taakse luoden illuusion iskevästä lukosta. Tämä yhteys männälle kun katkaistaan, on kalkatin pois pelistä!

Rataslaatikon EBB varsi

Rataslaatikon EBB varsi

4 Rekyylikoneisto

Lonexin QSCG-malleihin on mahdollista hankkia mekaaninen rekyylikoneisto. Lisäosa on todella helppo asentaa ja antaa mahtavan palautteen ammuttaessa. Efektiä voisin verrata oikeaan AR-15 aseeseen, jossa on vaimennin tai tehokas suujarru. Hauska lisä! Painoa kyseinen kitti tuo taas tilkan lisää, koska vakioputkilo on alumiinia ja rekyylipaino terästä. Ase pysyy kuitenkin tasapainoisena tästä huolimatta. Kitin mukana toimitetaan Lonexin A2 -vääntömoottori joka on erittäin tervetullut päivitys A5-malliin. Suosittelen tätä päivitystä aseeseen jo ilman rekyylikoneistoakin.

Lonexin rekyylikoneisto QSCG-aseille

Lonexin rekyylikoneisto QSCG-aseille

Rekyylikoneiston toimintaperiaate on seuraavanlainen: Koneiston vetäessä mäntää taakse virittyy myös bufferituubin sisällä oleva paino taaksepäin. Männän vapautuessa myös rekyylimäntä iskee eteen luoden rekyylituntuman. Kuten aikaisemmin mainittiin, aivan valtavaa tulinopeutta et voi kyseisen lisäosan kanssa ylläpitää teknisen kestävyyden takia. Teen piakkoin pienen demovideon aseen rekyylistä. Se on melko hulvaton. Säikähdin henkilökohtaisesti kun ensimmäisen kerran kokeilin. Sen verran räväkkä se oli 😀

5 Suorituskyky

Testailin asetta kahdessa vaiheessa. Ensimmäisellä kerralla tein mittavia testiammuntoja ilman päivityspakettia ja toisella kerralla pelasin enemmänkin rekyylilisäosan kanssa ja A2 moottorilla. Suorituskyky itsessään oli mahtava kun käytin 0,30g Green Devil biokuulia. Kantamaa oli näinkin lyhyessä aseessa n. 60 metriä ja tarkkuutta senkin edestä. Osumaprosentti 50 metrin päästä öljytynnyriin oli sata!20160426_225036-01 Testin aikana huomasin, että A5-moottori tahtoi olla hieman heikko jopa 11,1V lipolla. Asiaa ihmeteltyäni tarkistin kronotuloksen: 1,7J hoppi säädettynä. Aika pippurisesta pyssystä on siis kyse. Ihmettelin Tradesoftin kaverien kanssa asiaa ja löysimme tuloksille syyn. Kaupassa kronotettuna ase oli antanut melko lailla 1,44J mutta itse siis sain huomattavasti kovemmat tulokset. Syy tähän oli käyttämäni painavempi kuula ja ilmiö nimeltä ”Joule Creep”. En tässä ala avaamaan asiaa sen enempää, mutta lyhyesti ilmaistuna johtuen syltyn ja piipun tilavuudesta ja painavasta männästä teho painavempaan kuulaan siirtyi paremmin nostaen tehoja huomattavasti. Vaihdettuani A2-moottorin kehiin hävisi tuo A5:n ”yleinen laiskuus” kokonaan. Tilalle oli myös tullut iloinen rekyylituntuma, joka saa hymyn huulille! Testasin lippaiden syöttöä omilla lippaillani. Hyvin syöttivät:

  • Lonex peltinen Flashmag
  • Lonex muovinen Flashmag
  • GP teräksinen Midcap
  • Cyma teräksinen Midcap
  • Ares Amoeba 140 Midcap
  • TM M4 Regu

Huonosti syöttivät King Armsin ja Dboyssin midcapit. 20160426_225111-01

6 Yhteenveto

Yhteenvetona todettakoon, että ase on teknisesti erittäin hieno laite. Aina on toki jotain parannettavaa, mutta vakioaseeksi  (”valmiiksi viritetty”) tämä on erinomainen. Mosfet ja siirtyminen T-liittimiin olisivat kovin mieluisia, nämä alkavat yleistyä kilpailijoiden malleissa. Testiyksilö antoi hieman kovia tehoja 0,30g kuulalla mutta tätä en pitäisi ongelmana. Lähdöt laskevat hieman kun koneisto asettuu. Testiase oli tosiaan pakasta vedetty! Painoa mielestäni kyseissä aseessa on reilusti. Tämä antaa toki fiiliksen siitä, että jotain on käsissä, mutta henkilökohtaisesti suosisin pienessä aseessa keveyttä. Pistoolikahva myös on melko massiivinen ja se saattaa olla hieman isohko varsinkin nuoremmille käyttäjille. Kaiken kaikkiaan erinomainen pikkupyssy jossa on ison viripyssyn suorituskyky ja ominaisuudet. Arvosanaksi 8½ ! 😉

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail