Asearvostelut

Uusi toivo – Action Army T10

1 Uusi toivo

Mitä saadaan, kun mahdollisesti maailman parhaiden viritysosien valmistaja tekee oman tarkkuuskiväärin mahdollisesti maailman parhaan (airsoft-) tarkkuuskiväärin pohjalta ympäten mukaan mahdollisesti maailman parhaan tarkkuuskiväärien tukkisarjan, jota valmistetaan lähinnä mittatilaustyylin. Noh, ainakin paljon konditionaalia. Seuraavaksi katsotaan, että miten Action Armyn T10 lunastaa lupaukset. Palaako jedi vai iskeekö Imperiumi takaisin?

2 Ulkoiset osat

Business end.

Hallitsevin piirre verrattuna tavalliseen VSR-10-sarjalaiseen on luonnollisestikin JAE 700 -tyylinen tukki. Joitain airsoft-tarpeellisia muutoksia on toki jouduttu tekemään: lipas on perinteisessä paikkaa etutukkia, joten etutukin alaosan Flush Mount-kisko ja sen kiinnityspaikat eivät ole koko pätkän mittaisia ja siten yhteensopivia ARCA-kiskojen kanssa kuten oikeassa aseessa. ARCA on onneksi lisäosa, joka on airsoftissa aika tarpeeton: kyseinen kisko mahdollistaa aseen portaattoman kiinnityksen pöydälle asetettavaan kolmijalkaan/muihin jalkaratkaisuihin, joista on hyötyä lähinnä todella pitkälle matkalle urheilutyyliin ammuttaessa.

Rungon teksturoinnit miellyttävät silmää ja sormea.

JAE-tukin valtteja on valtava säätöala: esimerkiksi poskipakkaa saa nostettua 0-asennosta jäätävät 5 senttimetriä. Mielenkiintoisesti myös kahvan ”hyllyn” voi poistaa, jolloin aseen profiili pienenee hieman. Tästä on erityisesti hyötyä isokätisille käyttäjille. Hyllyn ja itsekahvan välissä on pari-kolme milliä paksu kumiläpyskä, jonka voi myös ottaa välistä pois jolloin kahva pienenee korkeussuunnassa. Perästä löytyy välilevyin toteutettava pituussäätö. Huomattavaa on, että kaikkia näitä säätöpalikoita saa hankittua lisää ja että T10 on edelleen uusi ja kehittyvä alusta: Action Army tuo markkinoille lisää palikoita, joilla aseen ulkoista olemusta saa muokattua itselleen sopivaksi.

Musta versio hivelee silmää sekin.

Yleiseltä olemukseltaan Action Army on täysin omaa luokkaansa verrattaessa kiinakivääreihin ja Tokyo Maruin alkuperäinen kalpenee rinnalla.

3 Piippu ja hop-up yksikkö

Piippu + yksikkö -combo avattuna. Huomaa jykevät materiaalivahvuudet muoviosissa!

Aloitetaan syvyyteen meneminen niin kutsutusti asiakaspalveluluukulta, eli business endiltä, eli piipusta. Piippu on tehty käytännössä samojen speksien mukaan kuin Action Armyn teräksiset tarkkuuspiiput, mutta messingistä. Piippua tukee varsin asiallinen piipunkeskittäjä, mutta useammasta saattaisi olla hyötyä varsinkin kun tehoja lähtee nostamaan jolloin piippuun kohdistuvat täristävät voimat kasvavat myös. Piippu ei ole ensimmäinen vaihdettava asia, mutta toinen keskittäjä voisi tehdä hyvää suuremmilla energioilla. Piippu on sillaton, eli R-hopista haaveilevan kannattaa pistää piippu vaihtoon.

Hop-up yksikköön tutustuessa ensimmäisenä huomaa selkeät napsut. Selkeät napsut ovat tulosta hyvästä säätövarresta, joka tosin on muovinen. Kumi itsessään on varsin pehmeä, arviolta 50:nen. Pehmeä kumi antaa kovaa paremmin kierrettä, mutta tehojen noustessa kuluu nopeammin. Innostuneen virittäjän kannattaa vaihtaa kumi kovempaan, ja mielellään kontaktialueltaan tasaiseen (esimerkiksi Maple Leafin kumit ovat erinomainen vaihtoehto).

4 Sylinterikokonaisuus

Sylinterikoneisto avattuna.

Sylinterikokonaisuus on tarkkuuskiväärin sykkivä sydän, ja tässä tapauksessa sydämen kuori on terästä ja sen liike on varsin sulavaa ja mitään laahaavaa ääntä ei kuulu. Raskaammallakin jousella liike pysyy sulavana. Sylinterinpää puolestaan on alumiinia. Hiukan harmittavasti mäntä ja jousenohjain ovat kokonaan muovia, eli virittäjän kannattaa vaihtaa ainakin ne.

Tiivistä on kuin ruuhkaisessa metrossa.

Ilmantiiveys on itse sylinterikokonaisuudella hyvä, mutta vuotaa hieman hoppikumin ja piipun välistä. Homman saa helposti korjattua teflonteipillä. Kuten mainittu, kovemmilla tehoilla kumin pehmeys saattaa muodostua ongelmaksi kulumisen vuoksi. Pehmeä kumi saattaa myös taipua huulilta kovemmassa paineessa ja päästää ilmaa ulos sylinterinpään ja kumin välistä.

Pikkaisen se falskaa, mutta vuoto on helposti korjattavissa.

 5 Liipaisinkoneisto

Metallia, vaan ei terästä. Kestävä silti!

Liipaisinkoneisto on kiitettävästi 90-asteinen ja jämerä, vaikka terästä ei ole sisään laitettu. Kynnessä on samanlainen pyöristys kuin mitä AirsoftPron vastaavissa on. Virittäjä voi huoletta jättää koneiston entiselleen ja vaihtaa sen vasta kun ongelmia syntyy. Liipaisun pituus on mukavasti säädettävä. Pudotustestille emme asetta altistaneet, mutta aseen ei pitäisi kolauksista itsestään laueta.

6 Kokonaisuus

T10:n päälle tuntuu sopivan parhaiten jämerän kokoiset kiikarit.

Action Armyn T10 on selvästi tehty ulko-osat edellä. Sisälle on suomalaisen käyttäjän kannalta hiukan harmittavasti jätetty ”yhden joulen osat”, mutta toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä eri markkinoille tehdyt eri tehoiset versiot olisivat nostaneet aseen hintaa huomattavasti. Virittäjän hintalappukaan ei ole valtava, jos käytetään esimerkkinä seuraavaa listaa:

Hintalapulle tulee siis yhteissummaksi 104,60 euroa, jota saa leikattua pienemmäksi vaihtamalla osia esimerkiksi AirsoftPro:n vastaaviin tai käyttämällä yhdistysalennuksia!

Pienistä puutteista huolimatta Action Armyn T10:iin on helppo rakastua: persoonallisen ja suorastaan postmodernin näköinen vakaa alusta, jota on pikkupäivityksillä helppo päivittää suorastaan erinomaiseksi tarkkuuskivääriksi. Tästä syystä kehtaamme sanoa: markkinoiden paras joskaan ei halvin VSR-10-mallin viritysalusta.

Eräällä tutullani on tapana kommentoida hienoja asioita sanoin: ”En potkis pois.” Tässä kohtaa tyydyn vain toteamaan saman Action Armyn T10:stä.


Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

LCT AK-74

LCT AK-74. Kaunis katsoa, vielä kauniimpi kokea.

1 Johdanto – todellista terästä

LCT:n AK-sarja (ja oikeastaan muutkin mallit) ovat alusta asti vakuuttaneet ulkoisilla osillaan. Eikä ihme, olihan LCT se firma, joka valmisti legendaariset Inokatsun AK-konversiokitit. Nyt kuitenkin aika kastaa varpaat veteen ja sukeltaa pintaa syvemmälle.

 

2 Rataslaatikko on aseen sielu

Arvostelun kohteeksi valikoitui AK-74, joka on sisäisti ja ulkoisesti LCT:n malliston perusjalkaväkeä, sillä siitä ei löydy kummallisia krumeluureja vaan siitä saadut opit on helppo yleistää koko mallistoon!

Moottori on ferriittimoottori, hyvä vakioksi, mutta ei luonnollisestikkaan viritysmoottorin veroinen. Pinioni on teräksinen ja D-mallia. Moottorin puolesta ei ole paineita laittaa sitä heti vaihtoon, mutta virittämisen yhteydessä tehokkaamasta neodyymimoottorista ei varmasti ole haittaa.

Akkutilassa on tilaa enemmän kuin tarpeeksi 9,6 volttiselle miniakulle. 8,4 volttinen largeakku ei kuitenkaan mahdu. LiPoja käyttäville pelaajille tilaa on täysin riittävästi.

Hop-up yksikkö on muovia, mutta varsin kosher. Säädöt pitävät kutinsa ja yksikkö istuu nätisti paikoillaan. Virittäessä hoppiyksikön voi huoletta siirtää prioriteettilistalla alemmas. Hop-up kumi on suhteellisen pehmeä, kovuudeltaan arviolta n. 60. Piippu on messinkiä ja ikkuna iso eli R-hopin asentelu luonnistuu helposti! Piippu hyötyisi varmasti kiillottamisesta, mutta kiire ei asialla ole.

 

Rataslaatikko on varsin hyvä vakioksi ja osat pysyvät laatikossa varsin hyvin sisällä. Sylinteri on alumiinia ja mäntä on ns. ei-jääkiekkoilijamallia, eli kaikki hampaat ovat tallella ja terästä. Männänpää on alumiinia ja varustettu hyvällä O-renkaalla. Mäntään ja männänpäähän liittyen kohtauskulma ei ole suoraan laatikosta ideaali, joten 3,18 millin sorbosta olisi varmasti hyötyä. Sylinterinpäässä on kaksi O-rengasta, mutta on muuten varsin peruskauraa. Suutin on niin ikään varustettu O-renkaalla, mutta vuotaa silti aavistuksen sylinterinpään putken ja suuttimen välistä. Suutinta lukuunottamatta ase on erinomaisen tiivis eikä vuoda! Lähtönopeudet ovat mallikkaan tasaiset. Halutessaan vuoto on helppo korjata isommalla O-renkaalla tai uudella suuttimella. Rattaat ovat hyvät, sillä niiden juuret on stanssattu. Rattaiden eri osaset kestävät siis paljon peremmin vääntöä ja kurmotusta ilman, että lähtevät seilaamaan eri suuntiin.

Alennusratas otti aavistuksen kiinni kartiorattaan kuulalaakeriin, mutta homma korjaantui lisäämällä yksi 0,1 millin shimmi alennusrattaan alle. Itse asiassa sen enempää korjailtavaa ei shimmityksestä löytynyt!

 

2.1 sisäosat listana

  • 9 mm kuulalaakerit
  • Alumiininen sylinteri
  • Kahdella O-renkaalla varustettu sylinterinpää
  • Laakeroitu jousenohjain
  • O-renkaalla varustettu alumiinen ja ventiloitu männänpää
  • O-renkaalla varustettu suutin
  • Sektorirattaassa metallinen viivepala
  • Täysteräshampainen mäntä
  • Teräksiset rattaat, stanssauksella
  • Teräksinen ratashaka

3 Ulko-osat ovat aseen sielun peili

LCT:n aseet ovat jo valmiiksi tunnettuja erinomaisista ulkoisista osistaan, mutta todettakoon niistä vielä pari sanaa: liipaisinta lukuunottamatta kaikki ulkoiset metalliset osat ovat terästä. Pistoolikahva on kuitumuovia ja etukädensija sekä perä puuta. Jos jotain valittamisen aihetta haluaa keksiä, niin tässä mallissa perä/akkutila aukeaa ruuveilla, eli akun vaihtaminen ei ole se kaikista nopein suoritus, mutta toisaalta eipähän pääse perälevy hukkumaan!

4 Tilinpäätös

Noh, mitä aseelle kannattaisi sitten tehdä? Jos kaipaa vain asetta, joka näyttää ja tuntuu hyvältä, ei sisuskaluihin tarvitse välttämättä koskea. Jos päivitysten tielle lähdetään, niin ensimmäisenä kannattaa tarkistaa shimmitys sekä asentaa sorbo ja MOSFET-yksikkö. Nämä pikkupäivitykset pidentävät aseen käyttöikää huomattavasti. Kun potentiaalia lähdetään tosissaan kasvattamaan ajankohtaiseksi tulee moottorin vaihto. Neodyymimoottorilla aseen laukaisuviive kääntyy laskuun ja tulinopeus nousuun. Harkita voisi myöskin piipun kiillottamista. Tästä eteenpäin kaikki onkin sitten hyvin pitkälti käyttäjän omien mieltymysten toteuttamista.

Tietyllä tapaa LCT:n aseissa on menty ulko-osat edellä, mutta mentaliteettia ei ole vedetty yhtä pitkälle kuin Real Swordin aseissa, joissa rataslaatikkoa on muokattu tavallisesta poikkeavaksi. Joku varmaankin olisi toivonut, että LCT:n AK74N olisi ulkoa täysin oikeaa vastaava, mutta nykyisellään ase on käytännössä täydellinen kompromissi realismin ja käytettävyyden välillä. Ase on suoraan laatikosta pelikelpoinen ja luotettava kapistus, joka on helposti päivitettävissä suhteellisen pienellä rahalla todelliselle mestaruustasolle.

Pistoolikahva on hieman kulunut, sillä ase on ollut mukana tapahtumissa. Viimeisenä todettakoon, että LCT:n AK-74 on todellisuudessa AK-74N, sillä siitä löytyy kisko tähtäimiä ja valonvahvistimia varten. Kisko on terästä. Kuinkas muutenkaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares G36: sisäosat ja viritys

Ares G36 kenttäpurettuna

Ares G36 kenttäpurettuna

1 Johdanto

Nyt tutustutaan Areksen G36-aseen sisäosiin ja MG36-projektia varten tehtäviin virityksiin. Tosiaan tästä ei ole tarkoitus tehdä armotonta porakonetta vaan suorituskykyinen pyssykkä tasaisen suojatulen ampumiseen ja myös yleiseen pelaamiseen.

Linkki projektin ekaan artikkeliin.

2 Aseen purku

Areksen G36-sarja on helppo purkaa eikä siinä vaadita kovin kummoisia työkaluja. Pistoolikahva, rataslaatikko ja sisäpiippu lähtevät irti vain pari tappia irroittamalla. Areksen gekoista löytyy myös pikajousenvaihto, jota pystyy käyttämään ihan kentälläkin. Ottaa vain yhden tapin ja perälevyn pois paikoiltaan ja voilá!

Blowback-mekanismin varsi näkyy rataslaatikon päällä. Sekin irtoaa helposti ottamalla vain boksin kuorien takimmaisen ruuvin irti.

Rataslaatikko on kiinni pistoolikahvassa yhdellä tapilla ja yhdellä ruuvilla. Pistoolikahvan pohjalevyä ei tarvitse irroittaa.

3 Sisäosat

Sisäosat ovat ihan hyvää tavaraa ja aika pitkälti samoja mitä muissakin Areksen aseissa, kuten Pekan arvostelemassa Amoeba CCC:ssä. Rasvaa boksin sisällä oli jonkin verran. Areksen gekoista löytyy vielä ainakin kirjoitushetkellä vanhempaa mikrokytkinversiota, joka tämä oma projektini on, ja lisäksi lyhyttä C-mallia EFCS-yksiköllä. Mikrokytkinmallissa liipaisintuntuma on hieman parempi eri mallisen kytkimen takia, mutta EFCS-mallissa taasen on valmiina MOSFET-piiri, pursketulitoiminto ja muut EFCS-piirin hyödyt. Areksen V3 rataslaatikko poikkeaa muodoiltaan jonkin verran normaaleista V3 laatikoista, mutta se on sisäosiltaan lähes täysin V3 yhteensopiva ja kaiken kukkuraksi ainakin tähän gekkoon voi asentaa normaalin V3 laatikon! Sitä tuskin kuitenkaan tarvitsee tehdä, sillä boksin pitäisi kestää hyvin normaalia käyttöä ja virittämistä ja lisäksi erikoisempia varaosia voi tilata myös suoraan Arekselta.

Sisäosat listana

  • Teräsrattaat ja viivepala, OK mutta kestävyydestä on vaihtelevia tuloksia
  • Täysteräshampainen mäntä ventiloidulla männänpäällä
  • Kartiorattaan alla 7 mm kuulalaakerit, muiden alla liukulaakerit, hyvä kestävyyden kannalta
  • Metallisylinteri, muovinen sylinterinpää ja muovinen suutin, yllättävän hyvä tiiveys!
  • Metallikantainen jousenohjain, ei laakerointia
  • Mikrokytkin – tässä on ihan mukava tuntuma. MOSFET on aika must 11,1V:n kanssa!
  • 509 mm pitkä messinkipiippu ja pehmeä silikoninen kumi, ihan OK, mutta kumi ei ole parhaimmasta päästä
  • Muovinen kammio, ihan kiva, ei valittamista

4 Viritys

Kuten sanottu, Areksen sisäosat ovat ihan hyviä, mutta perusparannusten kuten shimmityksen teko ei ainakaan haittaa ja lisäksi haluan tehdä aseesta vielä hieman paremman ja varmatoimisemman. Vaihdan siis suurimman osan sisäosista ja pidän vanhat osat tallessa muita projekteja varten. Tässä alkuperäinen työlista:

  1. Tee-se-itse työt eli mm. shimmitys, kohtauskulman korjaus ja uudelleenrasvaus
  2. MOSFET mikrokytkimen suojaksi ja samalla uudelleenjohdotus 16AWG tai 1,5mm^2 johdoilla
  3. Uudet rattaat (ja muuta?), jotta koneisto on varmasti kestävä ja toimii luotettavasti kovemmillakin tehoilla
  4. Ilmatiiveyden parannus. Vaihtoon ainakin suutin ja sylinterinpää, luultavasti myös männänpää
  5. Neodyymimoottori – nopeampi, eli pienempi liipaisinviive, kiva ampua myös kertatulta
  6. Uusi hop-up kumi – hieman kovempi ja laadukkaampi

Fetiksi valitsin GATE:n WARFETin. Siinä on kaikenlaisia hyödyllisiä ominaisuuksia, mutta tärkeimpänä tässä projektissa on tulinopeuden säätö. Sen takia voin käyttää pyssyssä niin 7,4V kuin 11,1V akkuja, mutta tulinopeus pysyy silti fiksulla tasolla. Kyseessä on kuitenkin KK 😛 Moottorin käämitin itse. Pääosin huvin ja harrastuksen vuoksi, mutta samalla voin tehdä siitä sopivan hitaan ja vääntävän. Vääntävä moottori yhdessä 13:1 rattaiden kanssa tekee kertatuliviiveestä tosi pienen! Päädyin käyttämään rikki mennyttä Lonexin moottoria, johon kiersin 24 kierrosta per käämi (TPA). Ostin mielenkiinnosta myös uudet neodyymimagneetit brittiläiseltä Firestormilta. Kyseessä on N52 vahvuiset, eli vahvimmat kestomagneetit mitä löytyy. Hinta oli toimituskuluineen yllätävän halpa kun ostin samantein parit magneetit! Eron kyllä huomasi Lonexin magneetteihin verrattuna, mutta en mitannut kuinka suuri ero oli. Jaa niin, magneetit eivät istuneet suoraan Lonexin kannuun vaan jouduin hieman säätämään että sain pohjalevyn eli end bellin kiinni.

Sisäpiippua en ajatellut vaihtaa, mutta jouduin kuitenkin vaihtamaan sen. Piippu tippui pöydältä ja vääntyi :/ Valitsin Madbullin teräspiipun ja kaveriksi päätyi ensin Maple Leafin hop-up kumi, mutta nyt testailen eri kumeja, kuten TruSightin Tru-Hop kumia, josko sillä saisi helposti vielä paremman tarkkuuden. Nyt muutaman kuukauden käytön jälkeen vaihdoin kammion Super Shooterin alumiiniseen, sillä uusi piippu ja kumi eivät istuneet kunnolla kammiossa, minkä takia c-clip ei kiinnittynyt täydellisesti piippuun vaan väänsi kammiota hieman vinoon, mikä sitten lopulta johti vajaa 10 m/s pudotukseen lähtönopeudessa ja hieman isompaan vaihteluun. Tuli ihmeteltyä hetken tuotakin outoutta, syynä taisi olla Madbullin ja Areksen piippujen pieni mittaero. Tarkkuus oli hyvä vakiokammiollakin, minka takia hieman harmitti vaihtaa kammio.

Hetken pelaamisen jälkeen tuli taas todettua, että gekon, kuten ylipäätänsä useimpien V3 laatikkoa käyttävien aseiden liipaisinveto on pitkä. Mikäpä muu ratkaisuksi kuin liipaisimen herkistäminen eli hair triggeri. Tässä hommassa saa olla suht tarkkana, sillä liipaisimen lisäksi täytyy ottaa huomioon liipaisinkelkan ja katkaisinvivun toiminta. Areksen gekon mikrokytkin helpottaa hieman, mutta periaate on aikas sama. Liipaisinveto lyhyemmäksi, turhat väljyydet pois sekä liipaisinkelkan ja mahdollisesti varmistimen osien muokkaus niin että kaikki mekanismit toimivat oikein.

Pienellä näpräämisellä vedosta saisi vielä lyhyemmän, mutta tämä riittää hyvin mulle, ainakin kertatulen ampuminen on helppoa ja nopeaa!

5 Loppusanat

Pyssy oli jo alunperinkin varsin pätevä kapistus, sisäosissa ei ole suurempia puutteita ja pikajousenvaihto on tosi kiva ominaisuus. Plussaa tulee myös teräshampaisesta männästä ja hyvästä tiiveydestä vakio-osilla. Pientä miinusta täytyy kuitenkin antaa hoppikumista, joka mielestäni voisi olla parempi tämän hintaluokan pyssyssä.

Koska virittäminen on meikäläiselle iso osa harrastusta, en pelannut kovinkaan pitkään vakioaseella. Lisäksi nyt viritettynä sen kanssa pelaaminen on vieläkin hauskempaa. Varsinkin kertatulella pelaaminen on tehokkaampaa, kun liipaisinveto on lyhyempi ja 11,1V akulla laukaus on todella ripeä! Permatexin tiivistysaine on myös ihan toimivaa kamaa, lähtönopeus pysyi 10 laukauksen sarjassa 101,2–102,3 m/s välillä G&G:n 0,28g kuulalla. Aika monen viikonloppupelin ja yhden Bergetin jälkeen pyssy on kokenut pieniä parannuksia hoppiin ja esimerkiksi tuon liipaisimen herkistämisen. Niissä on tullut todettua että kyllä tulitukivehkeessäkin on hyvä olla tarkkuutta ja ainakin Tru-hopin kumin kanssa se on jo todella hyvä. R-hoppia en ole lähtenyt tähän ainakaan vielä tekemään, sillä helpon kenttäpurun ja pikajousenvaihdon takia olen käyttänyt tätä erikoisempien kumien, kuten Tru-hopin ja Maplen kumien testailemiseen.

Nyt kun pyssy alkaa olemaan valmis sisäosien puolesta koitan vielä saada lippaani toimimaan täydellisesti myös BB Kingin kuulilla, sillä niillä säästän aikas paljon rahaa ja tähän mennessä nekin ovat toimineet tarkkuuden puolesta varsin hyvin. Lisäksi testaan vielä paria eri tähtäinvaihtoa, vakiotähtäin kun ei ole paras mahdollinen enkä ole ihan varma perinteisestä tähtäinkiskostakaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Specna Arms M4 KeyMod 14″ Silver SAEC™ (SA-B14-V2)

Specna Arms M4 KeyMod 14" Silver SAEC™

Specna Arms M4 KeyMod 14″ Silver SAEC™

1 Johdanto

Specna Arms on markkinoillamme suht uusi valmistaja M4 malleillaan. Tehdas toi jo aikaisemmin mallejaan E&C (East & Crane) nimellä mutta johtuen markkinoinnin puutteesta jäivät kyseiset aseet hieman unholaan. Pari vuotta takaperin puolalainen tukkuri kuitenkin otti valmistajan tuotteet haltuunsa, nimesivät ja brändäsivät malliston uusiksi sekä tekivät muutamia mielenkiintoisia uudistuksia euroopan markkinoille.

specna2

2 Specna Arms

Specna Armsit ovat siis sähkökäyttöisiä AEG M4 malleja jotka ovat tarkoitettu keskihintaisiksi vaihtoehdoiksi lajimme harrastajille. Aseet valmistetaan kiinassa mutta ilmeisesti kasataan Hong Kongin puolella kuten moni muukin edullisemman hintaluokan tuotteet.  Mallisto kattaa laajasti M4 tarpeet:  Mk18 mod.1, M4A1, M16, pitempää Keymod mallia jne.

Ominaisuudet ovat melko kattavat ja kilpailevat ainakin paperilla kalliimpien mallien kanssa. Metallirunko puuterimaalauksella, vahvistettu 8 mm. V2 laatikko pikajousenvaihdolla, yksiosainen metallihoppi, lipo-bufferituubi yms. Näistä lisää sitten alempana!

En osaa sanoa onko Specnan aseissa selkeää sukupolvellista määrittelyä kuten esimerkiksi Lonexin pyssyissä. Tuotekehittelyä on kuitenkin tapahtunut ja parannuksia mm. koneistoon on tullut jopa nopealla tahdilla. Hyvänä esimerkkinä uusimpien mallien työkaluton pikajousenvaihto joka on oikeasti nopea ja fiksusti toteutettu. Tämä kulkee nimellä SAEC. Valmistajan aikaisemmissa malleissa on myös ollut mosfet yksiköitä mutta näistä voidaan olla montaa mieltä. Henkilökohtaisesti suosittelen hankkimaan aina laadukkaan valmistajan yksikön, joka on todettu hyväksi.

Aseiden suunnittelussa ja toteutuksessa on viitteitä useamman eri valmistajan / toimittajan osista. Design on osaltaan VFC pohjainen mutta omaa suunnittelua on myös mukana. Oma arvioni on, että aseet tulevat samalta tehtaalta miltä JG Deluxe mallit: sisuskaluista löytyy paljonkin samoja osia!

3 Esittely ja ulko-osat

Tällä kertaa otettiin käsittelyyn pitkä SA-B14 Keymod malli. Aseella on hulppeasti mittaa mutta silti se on mukavan kevyt sekä jämerän oloinen. Ulkopiippu on komeasti matta-hopeaa ja ase mallintaakin enemmän jotain kisa-pyssyä kuin ns. sotapyssyä. DMR-pohjaksi se on aivan erinomainen.

Aseen mukana toimitetaan mukavia lisävarusteita: n. 1J antava M100 jousi, sekä jäykempi M120 jousi (sisällä). Knight’s tyyliset irrotettavat tähtäimet, hicap-lipas, manuaali sekä Tradesoftin testitulokset! Kaikki pyssyt testataan ennen toimittamista, tätä pidän harrastajana erinomaisena asiakaspalveluna.

Runko on jämerä eikä upperin ja lowerin välillä ole klappia kuten kilpailevien kiinapyssyjen malleissa.  Materiaali on ilmeisesti alumiinin ja sinkin seosta, mukavan kevyt mutta myös kestävä. Maalipinta on todella siistiä ja ei aivan pienestä naarmuunnu! Kuten mainittu niin viimeistely on jonkinasteinen puuterimaalaus, siisti ja ajaa asiansa mainiosti. Ei pärjää vertailussa esimerkiksi G&P tai VFC viimeistelylle mutta tässä kohtaa pitää ottaa huomioon tuotteiden hintaluokka ehdottomasti. Pikkukilkkeet ovat terästä tai alumiinia. Lipassalpa on mm. samanlainen kuin G&P aseissa! Rungon merkinnät ovat perinteiset Marine malliset ja valmistajan omat.

Aseen akku menee Crane-tyyliseen perään, johon mahtuu isompikin perhos-mallinen craneakku. Aseen bufferituubi on myös lipo-valmis joten voit huoletta käyttää pieniä tikkuakkuja ja vaihtaa aseen perän mieleiseksesi.

Perässä on myös aseen ehkä hienoin ominaisuus: SAEC Pikajousenvaihto. Homma tapahtuu oikeasti mainostetussa 30-sekuntissa: castle-nut ruuvataan auki, bufferituubia käännetään ja vedetään varovaisesti ulos. Tämän alta paljastuu sormiruuvi joka mahdollistaa pääsyn koneiston sisälle jouseen. Metallinen laakeroitu jousenohjain tulee sormiruuvin kanssa ulos mahdollistaen jousen vaihtamisen. Toista kuvaus päinvastaisessa järjestyksessä ja homma toimii!

4 Sisuskalut

Sisuskalut Specnan aseissa on keskivertoa parempaa muutamilla mainioilla lisäyksillä. Suosittelenkin tekemään aseeseen perusmodaukset mitä nykyään on saatavilla: kohtauskulman säätö, sylinteri-ikkunan kulmien pyöristys, 70D Sorbothane iskunvaimennusmateriaalin lisäys jne. Nämä eivät ole suoraan sanottuna pakollisia ja vakio-pyssyllä pääsee pelaamaan erinomaisesti. Suositukset näistä teen joka tapauksessa ja ne lisäävätkin aseesi käyttöikää huomattavasti.

Shimmitys oli paremmasta päästä mitä kiinavalmisteisissa on ollut mutta taitava kaveri saa tätä aina paranneltua. Rattaat ovat suht pehmeää teräsvalua, osa syy kauniista käyntiäänestä tulee juurikin tästä. Rattaat meshaavat keskenään erinomaisesti.

Knoppitietona samat rattaat löytyvät nykyisistä Areksen aseista. Osa käyttäjistä on käyttänyt tyytyväisenä näitä M130 tasolla mutta oma kokemukseni on, ettei kovin paljoa yli M110 / 1,2J tehotasoja pitkäaikaisesti JA luotettavasti pääse käyttämään. Taustatutkimuksen puolesta porukka on käyttänyt jopa 2J tehoja pitemmän aikaa näillä rattailla, mutta myös samaiset rattaat ovat levähtäneet jo muutaman sadan laukauksen jälkeen vakioteholla ja 11,1V akulla.

Josta tullaankin siihen, että ilman mosfettia ja tuunauksia en näissä aseissa käyttäisi 11,1V akkua. 7,4V ja yli 30A purkuvirralla sijoittuu sopivaan haarukkaan jolloin koneisto ei rasitu liikaa, mutta tulinopeus ja liipaisinviive ovat ihan siedettävällä tasolla. Huhujen mukaan osat olisivat SHS tehtaan valmistamia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kyseiset osat ovat samoja mitä löytyy uudemmista JG M4 malleista, mutta ne on värjätty eri värisiksi. Hyviä vakio-osia, mutta eivät pärjää esimerkiksi Lonexin osille.

Kohtauskulma oli ok, mutta sorbothanen kanssa sekin korjautuu hyväksi. Vakiona ilmatiiveys on oikeasti hyvällä tasolla.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että ase on hyvä virityspohja ja siinä on mainiot, kuitenkin kehityskelpoiset vakio-osat.

4.1 Koneisto listana

  • 8 mm. vahvistettu V2 Rataslaatikko SAEC Pikajousenvaihdolla.
  • 8 mm. Teräksiset kuulalaakerit, kuudella kuulalla
  • metallinen laakeroitu jousenohjain
  • täysteräshampainen mäntä, hyvä
  • ventiloitu männänpää laakereilla
  • 18AWG LowRes-johdotukset taakse mini-tamya liittimellä
  • 18:1 teräsrattaat (seos)
  • muovinen suutin ilman o-rengasta
  • muovinen sylinterinpää tasaisella kumipehmusteella
  • teräksinen ratashaka
  • metallinen katkaisinvipu (cut-off)
  • muovinen suutinlevy, jossa mukavan jäykkä palautinjousi (parantaa syöttöä)
  • perus ferriittimoottori

Piippuna toimii perus messinkipiippu, joka on keskivertoa paremmin kiillotettu. Hoppi-ikkuna on mukavan iso, joten esimerkiksi Flat- ja IR-hoppien asennukset onnistuu hyvin ilman muokkauksia. Hoppi-yksikkö on täysmetallinen ja yksiosainen sekä mallintaa systeman alkuperäistä.

Hoppikumista pitää mainita, että ainakaan kyseisessä mallissa ei riittänyt enää paine 0,30 grammaiselle kuulalle, mutta kaikki tuon alle toimi hyvin. Suosittelenkin vaihtamaan kyseisen kumin heti alkuunsa joko Lonexin 50 tai 70 vahvuiseen tai Prometheuksen purppuraan.

5 Testitulokset ja loppusanat

G&G 0,28 g kuulalla tarkkuus oli hyvä ja kantama n. 45 metriä. Testattuna Lonexin kumilla kantama ja tarkkuus kasvoivat huomattavasti ja tehokas kantama oli tässä vaiheessa 55 m tai hieman yli.

Lippaita testatessa havaitsin syöttöhäiriöitä Areksen Amoeba Midcap lippailla. Todennäköisesti hoppiyksikön putki ei yltänyt tarpeeksi alas lippaaseen. Muut yleisesti markkinoilla olevat lippaat toimiva hyvin. Testasin Cyman, Magin, G&G:n ja Magpul PTS lippailla ilman ongelmia.

20160401_173943-01

Yhteenvetona:

Hintalaatusuhteeltaan todella hyvä pidempi coltti. Suorituskyky on parempi kuin edullisemmilla kiinapyssyillä, mutta hiukan toivomisen varaa olisi. Ulkoiset osat taasen ovat nätimmät kuin muilla kilpailijoiden tuotteilla tässä hintahaarukassa.

Suosittelisinkin siis näitä pyssyjä aloittelijoille ja hieman vanhemmalle harrastajille varsinkin virityspohjaksi. Älkää ymmärtäkö väärin, vakiomuodossaankin nämä ovat pelikelpoisia välineitä, mutta potentiaali tulee esiin vasta virittäessä!

Viritykset jotka ainakin tekisin.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares G36 ulko-osat ja projekti: kevyt (kone)kivääri

Aresg36new

Ares G36

1 Johdanto

Käyn tässä artikkelisarjassa läpi projektiani tehdä Areksen G36-sähköaseesta kuulankylväjä eli tulitukiase. Sarja tulee koostumaan erilaisista artikkeleista, joita ovat mm. aseen arvostelu, viritys ja luultavasti myös jotkin tee-se-itse-näpertelyt.

Tässä artikkelissa tutustutaan projektiin yleisellä tasolla, sekä itse pyssyyn. Sisäosista teen toisen artikkelin, jossa kerron samalla aseen koneiston virittämisestä.

Linkki projektin toiseen osaan, sisäosiin ja viritykseen.

2 Tausta

Ajatuksissani oli jo jonkin aikaa, ellei jo muutaman vuoden, muhinut ajatus konekivääristä. Tulitukivehkeet tuppaavat olemaan kookkaita ja niillä ei muutenkaan saavuta etuja tavallisiin rynkkyihin nähden, paitsi ehkä satunnaisissa suuremmissa peleissä, joissa viritysrajat ja lipaskapasiteetit eroavat rynkyn ja KK:n osalta. Löysin lopulta suurin piirtein tarpeitani vastaavan pyssyn, täyspitkän G36-kiväärin Areksen valmistamana. Miksi juuri se?

  • Gekko on kevyt ja ergonomiakin on jees – tä oli isoin syy!
  • V3 rataslaatikko ja muutenkin helposti saatavilla olevat osat.
  • Areksella on tosi hyvä viimeistely ulko-osissa ja käytetty muovi on laadukkaan oloista. Osat ei heilu.
  • Akkutila on OK, ainakin pitkä. Saatavilla on myös KV-tukki jonne mahtuu large-kokoinen akku.
  • Lippaat on ihan jees, vähän kookkaita, mutta eiköhän niillekkin saa tehtyä jotain ;).
  • Pikajousenvaihto. Tä on osoittautunut aikas kivaksi kun boksia avaa ja silloinkin kun ei tarvitse avata!
  • Tästä voi joskus tehdä lyhyemmän K- tai C-mallin kompaktimman kiväärin. Arekselta saa suht vaivatta tilattua vara- ja vaihto-osia.
  • Saksalainen nyt vaan on tyylikäs.

Eli lyhyesti sanottuna, G36 on helppo käsitellä, viritys- ja varaosia löytyy, lippaat ja akut ei tuota ongelmia ja ulkonäkökin on jees.

Valmistajista juuri Arekseen päädyin pääosin ulkorungon takia ja hieman myös pikajousenvaihdon sekä osien paremman mittatoleranssien takia, ainakin jos lähtee muihin kiinalaisiin vertaamaan. Jing Gongissa ja Maruissa runko ei ole oman kokemukseni mukaan ihan niin jämerä kuin Areksessa. Cymalta ei vielä löydy täyspitkää G36:sta ja JG:n tavoin sisäosat ovat perustavaraa, ei mitenkään ihmeellistä. Muiden valmistajien (mm. SRC, G&G, Classic Army) gekkoja en ole päässyt kunnolla hypistelemään, netistä on ollut vaikea löytää vertailuja eri valmistajien välillä ja kaikilta ei taida edes löytyä täyspitkää mallia, joten tiedon puutteessa ja heikohkon saatavuuden takia jätin nekin väliin.

G36_headingx

Gekoista on moneksi…

3 Arvostelu ja ensikokemukset kentältä

Ares on Hong Kongilainen Airsoft-valmistaja, joka tunnetaan mm. erikoisemmista ase- ja rataslaatikkomalleistaan. Areksen aseet ovat hintaluokaltaan keskiluokkaa tai hieman hintavampia, mutta varsinkin ulkoisesti aseet ovat todella laadukkaita. Areksen G36 ei tee poikkeusta tämän suhteen. Aika monesta Areksen aseesta löytyy EBB, elektroninen blow back, eli useimmiten liikkuva valelukko ja pikajousenvaihto. EBB ei tee suurta rekyyliä, mutta toisille se tuo hieman fiilistä ja muuttaa aseen käyntiääntä. Pikajousenvaihto taasen helpottaa lähtönopeuden muuttamista todella paljon ja muutekin rataslaatikon avaamista. G36-sarjalaisissa pikajousenvaihtoon tarvitaan talttapäämeisseli ja kuusiokoloavain ja se on oikeasti nopea suorittaa!

Tekniset tiedot:

  • Paino n. 3,5 kg ja pituus 76 tai 101 cm (taittotukki)
  • Lähtönopeus vakiona 126 m/s, jopa 130 m/s (energiana 1,6 J, jopa 1,7 J)
  • Rataslaatikkona V3 pikajousenvaihdolla, sisäpiipun pituus 480 mm (509 mm piippu mahtuu hyvin)
  • Akkutila etukädensuojuksessa, ainakin mini- ja craneakut mahtuvat.
  • Runko on muovia, kuten tuliaseessakin.

Aseen mukana toimitetaan n. 470 kuulan hicap-lipas, puhdistustikku ja manuaalit. Akkua tai laturia ei tule mukana, mikä on normaalia tämän hintaluokan aseelle.

3.1 Ulko-osat

Areksen G36-sarjan runko on valmistettu kuituvahvistetusta nailonista, joka on Areksen pyssyissä varsin hyvälaatuista muovia. Omaan käteen tää tuntuu paremmalta kuin Maruin ABS tai JG:n käyttämä muovi. Ainoa iso metalliosa aseessa rataslaatikon ohella on yksiosainen alumiininen ulkopiippu, joka kiristetään runkoon holkilla, vähän kuin AR-sarjalaisten ulkopiippu. Tä on paljon kivampi, kuin Maruin kiinnitystyyli, minkä takia luultavasti ainakin täyspitkässä JG:ssä ulkopiippu pääsee heilumaan aavistuksen, toisin kuin tässä Areksen versiossa!

 

Etukädensuojuksessa on taitettavat bipodit. Ihan kiva ominaisuus MG36 lookkia ajatellen, mutta eivät kovin käytännölliset nopeatempoisemmissa peleissä. Onneksi ne eivät häiritse taitettuna pelaamista oikeastaan ollenkaan ja kyllähän ne pystyy irroittamaankin. Aseen tukki on taitettavaa mallia ja varsin näppärä ominaisuus ahtaissa tiloissa tai kuljetuksen aikana.

Joidenkin harmiksi pyssyn kyljestä ei löydy aitoja merkintöjä, mutta onneksi kylkeen ei ole maalattu valkoisilla kissan kokoisilla kirjaimilla ”6mm AIRSOFT TOY” tai vastaavia merkintöjä. Ainoa suoraan softaukseen viittaava merkintä on onneksi suht huomaamaton kaliiperiin viittaava ”6mmx6”.

3.1.1 EBB – mekaaninen rekyyli

EBB (Electronic Blowback) on systeemi, jolla aseeseen saadaan luotua jonkinlainen rekyyli ja liikkuva valelukko. Mäntä vetää erillisen metallivarren avulla aseen valelukon ja latauskahvan mukanaan taakse, minkä jälkeen valelukon oma palautinjousi työntää koko tsydeemin takaisin eteen. EBB tuo aseeseen aavistuksen realistisuutta ja muuttaa käyntiääntä jonkin verran. Liikkuvilla osilla on jo hieman painoa, joten rekyylin voi selvästi tuntea.

3.1.2 Tähtäinjärjestelmä

Täyspitkässä G36E aseessa tähtäimen virkaa toimittaa 3,5 x suurennoksella varustetun kiikaritähtäimen ja punapistetähtäimen kombo. Olin kombosta aavistuksen innoissani, sillä se on idealtaan varsin näppärä, tähdätä voi sekä lyhyellä että pitemmällä matkalla. Molemmissa tähtäimissä kuva on selkeä ja niitä pystyy säätämään. Ikävä kyllä jouduin kuitenkin tämän kombon osalta hieman pettymään.

Kiikaritähtäin, kuten odottaa saattaa, on pieni, minkä takia tähtääminen sen läpi vaatii aikaa. Tämä ei tullut yllätyksenä. Pienuus ei kuitenkaan ole kiikaritähtäimen varsinainen ongelma, vaan katseluetäisyys. Ilmeisesti koon takia sopiva katseluetäisyys on todella lähellä tähtäintä. Makuuasennossa tämä ei haittaa, mutta muissa ampuma-asennoissa tähtäysasento ei minulle tule luonnostaan. Sen etsimiseen menee turhan kauan ainakin pelitilanteen kannalta. Toisaalta, kiikaritähtäimen tarkoitus onkin tähdätä rauhassa, joten tämän kanssa pystyy elämään. Onneksi tähtäinkuva on sentään selkeä!

Varsinainen pettymys olikin sitten punapisteessä. Tähtäimen korkeussäätö ei ollut riittävä, eli käytännössä kyseinen tähtäin on turhake aseen päällä. Punapiste osoittaa korkeimmillaankin reilusti alaviistoon, joten tähtääminen sen kanssa on käytännössä mahdotonta. Lisäksi tähtäimen piste ei ollut niin selvä tai kirkas kuin joissain laadukkaissa airsoft-tähtäimissä (kalliimmista tuliasetähtäimistä puhumattakaan). Tämä puoli ei itseäni yllättänyt, sillä oman kokemukseni mukaan isossa osassa airsoft-tähtäimissä, varsinkin halvemmissa kiinalaisvalmisteisissa on samankaltaisia ”ominaisuuksia”. Oli miten oli, koska tähtäimen korkeussäätö ei riitä, jää minulle vaihtoehdoksi hankkia sen tilalle joko uusi punapistetähtäin tai vaihtaa koko kantokahva pelkkään tähtäinkiskoon. Onneksi punapistetähtäin lähtee helposti irti muusta tähtäimestä ja tilalle saa varmasti duunailtua ainakin tähtäinkiskon.

3.2 Pelikokemukset kentältä

Ase ampui vakiona 130 m/s 0,20g kuulilla joten jouduin laskemaan lähtönopeuden sarjatulirajoihin. Laskin pyssyn lähtöenergian sarjatuliaseelle sopivaksi, n. 1,5 joulea 0,28 g kuulalla (vastaa n. 122 m/s 0,20g kuulalla). Jousen lyhentämiseen ja aseen uudelleenkronottamiseen meni vaivaiset pari minuuttia, kiitos pikajousenvaihdon! Vaihdoin myös liittimen deans-liittimeen, koska minulta ei löytynyt tamiya-liittimellä olevaa akkua. Muilta osin pidin pyssyn vakiona ensimmäisten pelien aikana.

DSC_0964_2G36 on pitkä ase ja se tuntui omissa käsissäni luonnottoman pitkältä, sillä olen viimeisinä vuosina pelannut lähes täysin alle 80 cm pitkillä pyssyillä. Pyssy on kuitenkin kevyt ja painokin tulee oikeastaan rataslaatikosta ja ulkopiipusta, joten pyssyä on helppo käsitellä, eikä se tunnu epätasapainoiseltakaan. Loppujen lopuksi totuin pitkään etupäähän jo ensimmäisten pelien aikana ja pelityylikin muovautui hieman sille sopivammaksi. Taittoperä osoittautui todella hyväksi ominaisuudeksi ihan pelitilanteessa. Pienien suojien takana ja tiheässä metsässä taisteleminen on paljon helpompaa, kun aseen voi tuoda pistoolikahvaa myöten ihan kehoon kiinni. Tähtäinjärjestelmään ei ole oikein lisättävää, kiikaritähtäimellä tähtääminen onnistuu kunhan tähtäämiseen on aikaa. Punapistetähtäintä taasen ei tullut pelitilanteessa käytettyä, kerta sitä ei pystynyt säätämään kohdalleen. EBB-rekyyli osoittautui kuitenkin yllättävän hauskaksi ominaisuudeksi, kalkatus teki sarjatulella ampumisesta oikeasti hauskempaa 😀

1,5 joulen tehoilla ja G&G 0,28g biokuulilla aseen suorituskyky oli hyvä. Aseella osui pelitilanteessa tarkasti ja helposti 40-50 metriin. Pidemmästä matkasta en osaa sanoa, koska en suorittanut sen tieteellisempiä tarkkuustestejä ja kirjoitushetkellä pyssyn sisuskaluihin on jo kajottu. Hoppia säätäessäni huomasin, etten saanut 0,28g kuulia ylihoppaamaan, vaikka kammiossa riitti vielä säätövaraa. En kokeillut painavammilla kuulilla, joten en tiedä olisiko hop-up riittänyt niille. Syy tähän on luultavasti vakiokammion pehmeässä painajassa ja kumissa. Onneksi tämä ei haitannut millään tavalla pelaamista!

Tulinopeus 7,4V LiPolla on jossain 700 lks/min eli 11-12 rps tietämillä. Liipaisinviive on vakioaseelle normaali, mutta yhdistettynä V3-laatikon pitkähköön liipaisinvetoon, ei kertatulella pelaaminen ole kovinkaan tehokasta ainakaan vakiona. Varmoja laukauksia, tasaista suojatulta ja häirintää kertatulella kyllä voi ampua. Pelasin kuitenkin lähes täysin sarjatulella ampuen ja toisaalta miksi en, tästä pyssystähän on tarkoitus tehdä konekivääri. 😛

Lippaista aseessa toimivat Areksen omat hicapit ja midcapit, G&P:n ja MAG:n midcapit, JG:n hicap sekä P&J:n eli A&K:n rumpulipas. Cyman midcap tai Dboysin hicap eivät istu lipaskuiluun kunnolla ja lähtevät sieltä vetämällä irti. Huomasin myös, että lipaskuilun reunat ottavat hieman lipassalpaan kiinni, jolloin se taitu aivan loppuun asti. Veistämällä tai viilaamalla lipaskuilua aavistuksen pääsee lipassalpa taittumaan ja jotkin lyhellä kynnellä varustetut lippaat saattavat pysyä paremmin lipaskuilussa. Itselläni tämä ei vaikuttanut yhteensopivuuksiin.

4 Yhteenveto – plussat ja miinukset

Plussat

  • runko – kevyt (varsinkin konekivääriksi), mutta kuitenkin laadukas ja kestävän oloinen
  • pikajousenvaihto
  • taittoperä
  • EBB ja sen luoma fiilis

Miinukset

  • tähtäinkombo
  • G36-sarjan isot lippaat (onneksi näitä voi kuitenkin muokata)
  • pitkä ase – jos kaipaa pienempää niin kannattaa tsekata lyhyempi C-malli

5 Roadmäppi – mitäs sitten tapahtuukaan?

Tosiaan, tästä aseesta on tarkoitus tehdä MG36-aseen kaltainen konekivääri. Tavoitteena on tehdä pyssystä sellainen, että se hyväksytään mahdollisimman moniin peleihin ”esikuvansa mukaisena konekiväärinä” ja sen lisäksi tehdä siitä tottakai sopiva tulituen tehtävään. Oma näkemykseni ja kokemukseni peleistä on, että suojatulen antamiseen tarvitaan järkevä kantama, normaali tai hyvä tarkkuus ja kuulia. Suojatulen ei tosiaankaan tarvitse olla loputtoman sarjatulen ampumista vaan riittää, että viereen ropisevat (kertatulellakin ammutut) kuulat pitävät vastustajan pään alhaalla, kun omat etenevät.

  1. Rumpulipas, about ehdoton esikuvan vaatimuksen ja myös kuulamääränsä takia. Rumpulippaaksi yritän hankkia (tai sitten tehdä) sähkötoimisen, yksirumpuisen lippaan. Vaikka kaksirumpuinen on se yleisempi, yksirumpuisen kanssa on helpompi pitää aseesta kiinni, koska se on kapeampi.
  2. Midcap-lippaiden hankinta ja muokkaus. Varalippaita tarvitaan kuitenkin ja tiedä vaikka tästä tekisi K- tai C-mallin! Muokkauksella meinaan ylimääräisten ulokkeiden pois viilaamista, jolloin ne toivottavasti mahtuvat paremmin lipastaskuihini.
  3. Sisäosien päivitys. Peruspäivitykset (mm. kohtauskulman korjaus, MOSFET, rattaiden kohdistus, vahvistusviilaukset), jotta koneisto kestää ja toimii paremmin, sekä ainakin moottorin ja rattaiden vaihto, jotta kertatuli on näpäkämpi.
  4. Tähtäimen päivitys. Asennan punapisteen tilalle uuden toimivan tähtäimen tai sitten vaihdan koko kantokahvan toiseen. Mielessä kävi myös jonkin pienen punapisteen asentaminen kiikaritähtäimen paikalle kantokahvan sisään…

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ares Amoeba CCC PDW AEG

20160421_213421-01

”Kurzi M4-lippailla!”

1 Johdanto

”Kurzi M4-lippailla!” Amoeba CCC PDW AEG on Areksen uudempaa tuotantoa oleva lyhyt konepistooli, joka on suunniteltu vahvasti CQB-pelejä silmällä pitäen. Olympic Arms OA-93 lienee ollut vahvasti tämän pyssyn esikuvana ja tietäjät tietävätkin, mistä elokuvasta kyseinen PDW on tullut kuuluisaksi! Amoeba-tuoteperhe on Areksen uusi lippulaivalinja ja se on otettu markkinoilla hyvin vastaan. Amoebat ovat hintaluokaltaan keskihintaisia sähköaseita ja niissä on useita hyviä ominaisuuksia, joita aikaisemmin on ollut vain kalliimmissa vakioaseissa ja custom -sähköpyssyissä. Itseeni nimenomainen kapistus iskee kuin miljoona volttia, sillä olen pitkään etsinyt kevyttä M4-lippaita käyttävää vara-asetta, jossa on hyvä liipaisintuntuma ja MOSFET valmiina. Mainittakoon vielä yhtäläisyys MP5k PDW -aseen kanssa joka oli allekirjoittaneen ensimmäinen sähköpyssy vuonna 1997! Ase toimitetaan siistissä laatikossa, josta löytyy valmistajan merkinnät sekä mm. lisävarustemainoksia ja vinkkejä muista malleista. Mukana on seikkaperäinen ohjekirja sekä 300 kuulan STANAG hicap-lipas. Aseen mukana ei tule akkua eikä laturia; tämähän on nykypäivänä oikeastaan oletusarvo.

20160421_213806-01

Aseen pituus on 330 mm perä taitettuna ja kokonaispituus on 560 mm.

2 Ulko-osat

Aseen runko on kokonaan kuituvahvistettua polymeeriä ja se on erittäin kevyt. Tätä ei kuitenkaan sovi sekoittaa edullisempiin muovirunkoihin! Viimeistely on todella jykevä ja tuntuu vastaavanlaiselta kuin oikeissa aseissa olevat polymeeriosat. Paino on toki kevyt, mutta näen tämän vain hyödyllisenä ominaisuutena pyssyn käyttötarkoitusta vara-aseena ja lähitaisteluvehkeenä ajatellen. Tukki kääntyy aseen oikealle puolelle ja alta paljastuu iso ruuvi, josta pääsee käsiksi pikajousenvaihtoon. Mekanismi on kestävä enkä usko sen kanssa tulevan samanlaisia ongelmia kuin surullisenkuuluisissa kiinalaisissa SCAR-malleissa.

Pyssyn mukana toimitetaan etukädensija, joka on melkolailla suoraan kopioitu MP5k malleista. Saatavilla on myös CCR-malleja, joissa etukahvan tilalla on kiskojärjestelmä. Kaikissa Areksen pyssyissä on positiivinen kierre piipun suulla. Tämä tulee ottaa huomioon hienoja suujarruja ja vaimentimia hankittaessa. Aseessa olevasta vaimentimesta on pakko mainita, että kerrankin AEG:ssä vaimentimesta on konkreettista hyötyä! Aseen käyntiääni nimittäin muuttuu huomattavasti ja tuo mainion edun pelien melskeessä.

Aseen päällä on koko matkalla varustekisko, johon voi kiinnittää esimerkiksi tähtäimen. Kisko on sen verran korkealla, että mahdolliseen tähtäimeen kannattaa valita matala jalka. Ase soveltuu myös mainiosti maskin kanssa käytettäväksi juuri korkean tähtäinlinjan ansiosta. 20160421_214030-01 Pistoolikahva on yksi parhaista vakiokahvoista, mihin olen törmännyt. Mukava kuviointi, ergonominen ote ja sopiva kulma ranteelle ovat tehneet tästä suosikkini M4-aseiden parissa. Kahvaa saa myös lisätarvikkeena muihin pyssyihin. Kahvan pohjalevy on ventiloitu sekä ristipääruuveille on messinkiset kierteet. Testasin SHS:n, Lonexin sekä Tienlyn moottoreilla yhteensopivuutta ja kaikki istuivat suoraan paikoilleen.

3 Sisuskalut

ares_amoeba_upgraded_efcs_gearbox

Areksen EFCS-rataslaatikko

CCC käyttää Areksen uusimman sukupolven EFCS-rataslaatikkoa. Rataslaatikon ominaisuuksia ovat muun muassa:

  • oikeasti pikavaihdettava jousi
  • EFCS-Mosfet (LiPo-valvonta, ohjelmoitavissa tulimoodeja jne.), uusin sukupolvi (sininen)
  • teräshampainen mäntä (15 teräshammasta)
  • ventiloitu männänpää
  • 18:1 teräsrattaat viivepalalla
  • lyhyt liipaisinveto mikrokytkimen ansiosta
  • 16 AWG johdotukset eteen, Tamiya mini-liitin
  • High Torque -ferriittimoottori
upgrade_efcs_a_enlarge

Areksen EFCS-yksikkö

Itse olen tykästynyt kyseiseen koneistoon mm. VZ-58 ja 013 Honey Badger -aseiden myötä. Vakiona boksi on erinomainen n. 1-1,4J tasoille. Tätä voimakkaammilla virityksillä itse lähtisin päivittämään varsinkin rattaita. Todistetusti Areksen uusilla koneistoilla on ajettu jopa 2J (M150) virityksiä ilman ongelmia. Onneksi koneistoon käy normaalit V2-osat, joten virittäminen ei ole ongelma. Areksen varaosapalvelu toimii myös erinomaisesti, joten sekin puoli on kunnossa. Toleranssit ovat myös hyvät ja en ole vielä löytänyt omissa projekteissa yhteensopivuusongelmia. Virittelijöille vinkkinä, että aseeseen käy myös eräät normaalit ver. 2 rataslaatikot; ainakin G&P 8 mm laatikko menee heittämällä sisään. Tuttavapiirissä Areksen rataslaatikkoa on käytetty muiden valmistajien rungoissa rakennuspohjana juurikin pikajousenvaihdon sekä ohjelmoitavan MOSFET-yksikön vuoksi. Yksikkö on kokonaan rataslaatikon sisällä, joten ylimääräisiä johtoja aseesta ei ulos pukkaa. Koneisto ampuu aina kokonaisen kierroksen, joten jousi ei jää koskaan ns. vireeseen. Ominaisuus on toteutettu sensorilla, joka saa signaalin sektorirattaaseen sijoitetusta pienestä magneetista. Tämä tulee ottaa huomioon asetta viritettäessä. Uuteen ratassettiin täytyy laittaa samaan kohtaan uusi magneetti tai siirtää vanha uuteen! Koneistossa on 8 mm laakerointi, sekoitettuna kuulalaakerit ja metalliset liukulaakerit. Vakiorattaiden kanssa kyseiset laakerit toimivat erinomaisesti, mutta jos päivitetään CNC-koneistettuihin teräsrattaisiin, niin suosittelen vaihtamaan laakeroinnin kokonaan. Kohtauskulma on vakioaseeksi kelvollinen enkä usko sen kanssa syntyvän ongelmia. Ainahan kaikkea voi parantaa eikä tämäkään ase kärsi sorbothane-iskunvaimennusmateriaalista.

Tarkkuus on näin lyhyeksi aseeksi mainio. 25 metrin radallani saan 0,28 g kuulat osumaan A4 alueelle sarjallakin. Yksikkö on itsessään muovinen Prowin-mukaelma; säätimenä toimii yksi iso rulla, joka ei pääse säätymään itsessään. Painaja on ns. kiinteä yksikössä ja ajaa asiansa. Pienellä viilaamisella kuitenkin saat tehtyä mm. flat-modin kyseiseen varteen. Hoppikumina on n. 50-kovuuksinen silikonikumi, joka on talvella erityisen hyvä juttu! Testailin asetta niin G&G:n kuin Green Devilin biokuulilla, lipasongelmia ei ilmennyt millään käyttämälläni lippaalla. Testilippaat olivat: Cyma 190 midcap, Lonex Flashmag, MAG 190 Midcap, Ares 140 Midcap. Lipaskuilu on hieman suurehko joten todella ohuilla lippailla voi esiintyä hieman heiluntaa.

4 Akkuasiaa

Valmistaja suosittelee käytettäväksi tikkumallisia 7,4V tai 11,1V LiPo-akkuja. Pitkä ja kapea akku siis. Akku tulee aseen päällä olevan kiskojärjestelmän sisään ja johdotukset ovat eteen. Akkutilaan pääsee käsiksi poistamalla etukädensijan, joka on kiinni yhdellä poikkitapilla. 11,1V 1200 20C akulla aseessa on hyvin responsiivinen kertatuli ja sarjatulikin pysyy myös mukavan pirteänä. 7,4V LiPolla sarjatuli oli noin 14 laukausta sekunnissa vakiojousella. Suosittelisin siis käyttämään 11,1V LiPoa, mikäli aseessa käyttää hieman jämerämpää jousta.

5 Loppusanat

Ase on todella hyvä vaihtoehto varsinkin aloittelevalle pelaajalle ja miksei myös pidempään harrastaneelle. Tarkka-ampujan vara-aseeksi  ase on erinomainen! Pelitehokkuus on paljon parempi kuin pelkän pistoolin kanssa. Itse hankkisin tämän varapyssyksi jo sen pienen kokonsa ja keveytensä puolesta. Kulkee mukana ja luotettavuus kohdillaan. Jos asetta haluaisi vielä kehittää eteenpäin, voisi siihen hankkia esimerkiksi MP5-lipasadapterin. Myös IR-hoppi olisi mitä mainioin lisä tähän pieneen tehopakkaukseen.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Lonex M4 SD-CQB QSCG

1 Johdanto

Olen käsitellyt Lonexin sähköpyssyjä aiemminkin ja pidän niitä erittäin pätevinä peruspyssyinä. Sanoisin, että niissä on edelleen parhaat sisuskalut kaupan hyllyillä olevista sarjatuotantokapistuksista. Tradesoftin pojat pistivät tällä kertaa mielenkiintoisen tekeleen testiin: polymeerirunkoinen SD-CQB. Tätä löytyy myös rapakon takaa erittäin suosittuna mallinimellä Lancer Tactical CCR PDW. 20160401_173408-01Ase on tarkoitettu hieman edullisemmaksi vaihtoehdoksi täysmetalliselle perinteiselle AR-15 mallistolle. Laadukas polymeerirunko on metallirunkoa halvempi valmistaa ja mukavasti kevyempi, joten aseen hintakin viilautuu hieman alaspäin isoveljiinsä nähden. Suomessa polymeerirunkoisilla aseilla on huono maine; käyttäjät assosioivat muovin helposti vanhoihin 90-luvun Tokyo Maruin ABS -aseisiin sekä nykyisten valmistajien vanhojen tuotantoerien halpaversioihin (GG, CA, KA ym.), joiden soisi häviävän markkinoilta kokonaan.

2 Yleistä

Sisuskaluissa on se Lonexin taika! Aseessa onkin sisällä Lonexin uusimman sukupolven tekniikkaa ja siihen paneudutaankin tässä artikkelissa hieman tarkemmin. Kyseessä on siis lyhyt PDW-tyylinen M4-mukaelma, jossa on muun muassa mekaaninen blowback, pikajousenvaihto, markkinoiden parhaimmistoa oleva V2-koneisto, hyvä hoppiyksikkö sekä kivat BUIS-tähtäimet. Lisäksi aseessa on myös Lonexin uudenmallinen pikajousenvaihto, joka on toteutettu jännästi: bufferituubin sisukset täyttää kokonaan pitkä jousenohjain, joka ulos vedettynä avaa pääsyn käsiksi aseen pääjouseen. Oikealla kuusiokoloavaimella jousen vaihtoon menee 15 sekuntia.

Tämä pikajousenvaihto mahdollistaa myös aseen päivittämisen rekyylikitillä. Modifyn Tremors-tyylinen koneisto laitetaan aikaisemmin mainitun bufferituubin sisään ja avot! Mäntä lyö painon taaksepäin ja palautinjousi takaisin eteen. Tämä on mainio pikkulisä käyttäjille, jotka tahtovat aseestaan hieman palautetta ja realismia. Tämän ominaisuuden kanssa on kuitenkin muistettava, että aivan mahdottomien jousten (M150 ja suuremmat) käyttöä ei suositella ellet päivitä aseeseesi todella tehokasta moottoria, kuten esimerkiksi Custom Frankentorqueta. Massa, jota moottorin pitää liikuttaa nousee nimittäin melkoisen valtavaksi aiheuttaen myös suuremmilla tulinopeuksilla (25+ rps) ongelmia.

20160425_213317-01

Lonexin bufferiputkeen menevä rekyylikoneisto

Runko itsessään on todella siististi tehty ja vaikuttaa jo kädessä pitäen kestävältä. Painoahan aseella on roimasti ja se hieman yllättikin näin pienikokoisessa pyssyssä. Rissit ja rassit eivät heilu kuten tämän hintaluokan pyssyltä sopii odottaakin. Pistoolikahva on ehkä hiukan massiivinen, joten kaikkein pienikätisimpien kannattaa ottaa selvää käykö tämä kahva omaan käteen. Onneksi pistoolikahvan vaihtaminen on nykyaikana todella helppoa ja edullista, joten tämä ei ole suuri ongelma. Kahva on omasta mielestäni kyllä todella mukava, mutta omaankin jo itse hieman aikuisemmat kädet.

Aseen mukana tulee myös AFG-kahva sekä oikeasti hyvät taittuvat tähtäimet. Perä on hyvä Crane-mallinen ja sinne mahtuu melko isokokoiset akut, kunhan muistaa valita soveltuvat mallit. Suosittelen ehdottomasti LiPo-akkuja! Aseen vaimennin on itse asiassa teräksinen, joka on mielenkiintoinen valinta kevyttä pikkuasetta haettaessa. Hihnalenkki aseen takana on myös terästä.Myös kaikki muut aseen rungon pikkuosat ovat terästä ja todella hyvillä toleransseilla tehtyjä.

3 Sisukset

Koneisto on pitkälti vastaava kuin aikaisempien sukupolvien Lonexeissa. Boksia on hieman muotoiltu ulkopuolelta jotta se on yhteensopiva pikajousenvaihdon ja EBB-koneiston kanssa. Valmistaja on myös parantanut istuvuutta runkoon nähden. Tämä on hyvä juttu surullisenkuuluisan ”suuttimen asento suhteessa hoppiin” -ongelman parantamiseksi. Huomionarvoista on, että kyseinen rataslaatikko ei toimi muissa rungoissa kuin Lonexin uudemmissa EBB malleissa. Tätä varten valmistajalla on omat v2 ja v3 rataslaatikot aftermarkettina. Koneisto on edelleen erinomaista Lonex-laatua. Rataslaatikko on hyvin kasattu ja sen osat ovat valmiiksi ”viritysosia” eivätkä ne vaadi vaihtamista, oikeasti. Shimmitys oli hyvällä tasolla eikä siihen tarvinnut puuttua.

Koneiston osia eriteltynä:

  • 8 mm vahvistettu rataslaatikko
  • 8 mm suljetut teräskuulalaakerit
  • teräksinen sylinteri
  • 18:1 teräsrattaat, parhaat mitä vastaan on tullut vakiorattaissa, voisin näillä virittää omat aseeni
  • hyvin tiivistävä sylinterinpää, muovinen
  • suutin o-renkaalla
  • punainen täysteräshampainen mäntä (14 hammasta), erinomainen
  • POM männänpää, jossa AOE-korjaus mutta myös teräksinen paino (ei laakerointia)
  • erinomainen kohtauskulma
  • teräksinen ratashaka, viriosa
  • teräksinen katkaisinvipu, viriosa
  • metallinen ja laakeroitu jousenohjain
  • LowRes-johdotukset, kullatut moottoriliittimet ja Mini-liitin
  • johdot taakse, kourussa
  • A5-ferriittimoottori jossa O-tyypin pinion
  • Lonex 70 hoppikumi uudenmallisessa hoppiyksikössä
  • messinkinen 6,04 piippu

Luistin blowback-ominaisuuden saa poistettua todella helposti.Tämä tapahtuu poistamalla kaksi ruuvia, jotka pitävät dust cover -peltiä paikoillaan. Ominaisuus on toteutettu kiinnittämällä feikkilukko varren kautta boksiin jolloin männän iskiessä taakse myös lukkokokonaisuus pomppaa taakse luoden illuusion iskevästä lukosta. Tämä yhteys männälle kun katkaistaan, on kalkatin pois pelistä!

Rataslaatikon EBB varsi

Rataslaatikon EBB varsi

4 Rekyylikoneisto

Lonexin QSCG-malleihin on mahdollista hankkia mekaaninen rekyylikoneisto. Lisäosa on todella helppo asentaa ja antaa mahtavan palautteen ammuttaessa. Efektiä voisin verrata oikeaan AR-15 aseeseen, jossa on vaimennin tai tehokas suujarru. Hauska lisä! Painoa kyseinen kitti tuo taas tilkan lisää, koska vakioputkilo on alumiinia ja rekyylipaino terästä. Ase pysyy kuitenkin tasapainoisena tästä huolimatta. Kitin mukana toimitetaan Lonexin A2 -vääntömoottori joka on erittäin tervetullut päivitys A5-malliin. Suosittelen tätä päivitystä aseeseen jo ilman rekyylikoneistoakin.

Lonexin rekyylikoneisto QSCG-aseille

Lonexin rekyylikoneisto QSCG-aseille

Rekyylikoneiston toimintaperiaate on seuraavanlainen: Koneiston vetäessä mäntää taakse virittyy myös bufferituubin sisällä oleva paino taaksepäin. Männän vapautuessa myös rekyylimäntä iskee eteen luoden rekyylituntuman. Kuten aikaisemmin mainittiin, aivan valtavaa tulinopeutta et voi kyseisen lisäosan kanssa ylläpitää teknisen kestävyyden takia. Teen piakkoin pienen demovideon aseen rekyylistä. Se on melko hulvaton. Säikähdin henkilökohtaisesti kun ensimmäisen kerran kokeilin. Sen verran räväkkä se oli 😀

5 Suorituskyky

Testailin asetta kahdessa vaiheessa. Ensimmäisellä kerralla tein mittavia testiammuntoja ilman päivityspakettia ja toisella kerralla pelasin enemmänkin rekyylilisäosan kanssa ja A2 moottorilla. Suorituskyky itsessään oli mahtava kun käytin 0,30g Green Devil biokuulia. Kantamaa oli näinkin lyhyessä aseessa n. 60 metriä ja tarkkuutta senkin edestä. Osumaprosentti 50 metrin päästä öljytynnyriin oli sata!20160426_225036-01 Testin aikana huomasin, että A5-moottori tahtoi olla hieman heikko jopa 11,1V lipolla. Asiaa ihmeteltyäni tarkistin kronotuloksen: 1,7J hoppi säädettynä. Aika pippurisesta pyssystä on siis kyse. Ihmettelin Tradesoftin kaverien kanssa asiaa ja löysimme tuloksille syyn. Kaupassa kronotettuna ase oli antanut melko lailla 1,44J mutta itse siis sain huomattavasti kovemmat tulokset. Syy tähän oli käyttämäni painavempi kuula ja ilmiö nimeltä ”Joule Creep”. En tässä ala avaamaan asiaa sen enempää, mutta lyhyesti ilmaistuna johtuen syltyn ja piipun tilavuudesta ja painavasta männästä teho painavempaan kuulaan siirtyi paremmin nostaen tehoja huomattavasti. Vaihdettuani A2-moottorin kehiin hävisi tuo A5:n ”yleinen laiskuus” kokonaan. Tilalle oli myös tullut iloinen rekyylituntuma, joka saa hymyn huulille! Testasin lippaiden syöttöä omilla lippaillani. Hyvin syöttivät:

  • Lonex peltinen Flashmag
  • Lonex muovinen Flashmag
  • GP teräksinen Midcap
  • Cyma teräksinen Midcap
  • Ares Amoeba 140 Midcap
  • TM M4 Regu

Huonosti syöttivät King Armsin ja Dboyssin midcapit. 20160426_225111-01

6 Yhteenveto

Yhteenvetona todettakoon, että ase on teknisesti erittäin hieno laite. Aina on toki jotain parannettavaa, mutta vakioaseeksi  (”valmiiksi viritetty”) tämä on erinomainen. Mosfet ja siirtyminen T-liittimiin olisivat kovin mieluisia, nämä alkavat yleistyä kilpailijoiden malleissa. Testiyksilö antoi hieman kovia tehoja 0,30g kuulalla mutta tätä en pitäisi ongelmana. Lähdöt laskevat hieman kun koneisto asettuu. Testiase oli tosiaan pakasta vedetty! Painoa mielestäni kyseissä aseessa on reilusti. Tämä antaa toki fiiliksen siitä, että jotain on käsissä, mutta henkilökohtaisesti suosisin pienessä aseessa keveyttä. Pistoolikahva myös on melko massiivinen ja se saattaa olla hieman isohko varsinkin nuoremmille käyttäjille. Kaiken kaikkiaan erinomainen pikkupyssy jossa on ison viripyssyn suorituskyky ja ominaisuudet. Arvosanaksi 8½ ! 😉

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail