AK

Airsoft-aseen maalaamisen kirjo

Siitä se lähtee! Tradetech iloitsee 75 lehmän pelastumisesta.

1 Johdanto

Airsoft-aseen maalaamiseen on useita päteviä tyylejä, tässä niistä yksi. Tärkein kaikkia erilaisia lähestymistapoja yhdistävä tekijä on suojaaminen: maalia ei saisi kulkeutua aseen sisälle! Tässä artikkelissa käydään homma läpi vaiheittain ja seurataan millainen meidän Tapsan AK:sta tuli!

Aivan aluksi kannattaa miettiä, että millaista lookkia maalauksella tavoitellaan. Naamioarvoa? Tavallisuudesta poikkeavaa ulkonäköä? Jonkun tietyn refeaseen kopioimista? Keinot ja väriskaala kannattaa valita tavoitteen mukaan. Naamioarvon kannalta hiukan vaalea on yleensä parempi kuin tosi tumma, mutta liiallisuuksiin ei kannata mennä. Jos refepyssy on maalattu luonnonmateriaaleja hyväksi käyttäen, mutta juuri oikeanlaista vähäsateisen toukokuun jättipunapuun lehvää ei Suomesta löydy, voi korvikkeen leikata pahvista/paperista tai käyttää muovikukkia.

Maalatessa tulee myös ottaa turvallisuus huomioon: maalihuurujen hengittely saattaa leikata aivosoluja turhankin tiukkaan tahtiin YO-kokeen ja kognitiivisten kykyjen kannalta, joten hoida maalaukset hyvin tuuletetussa tilassa! Ulkona ehkä aina paras, mutta avonainen autotalli toimii myös. Jos käytettävissä on maalauskaappi, kannattaa sitä ehdottomasti käyttää.

1.1 Tapsan AK

Tapsan maalausprojektiksi valikoitui tuore LCT:n AK-104/105. Ulkoisesti pyssy ei ole säilynyt vakiona, vaan siihen on pultattu CYMAn kiskollinen laatikonkansi, ACM holo, LCT:n bufferiputkiadapteri, Big Dragonin kitkalukitteinen vetoperä, US Palm -mallinen pistoolikahva, CYMAn tulenvalitsin, CYMAn latauskahvan jatkopala ja lippaina, jotka myös maalataan, toimii Cyman AK-74 -malliset midcapit. Maalit löytyi EC Paintilta: kojootinruskea, tummanruskea ja oliivinvihreä. Tapsan tavoite maalaukselle oli saada ase naamioitumaan paremmin. Plussaa on, jos siitä tulee samalla siistimpi. Melkoinen milsimmaaja tuo meidän Tapsa!

2 Esityöt

Aina kannattaa vähintään puhdistaa ase. Monet myös hiovat aseen mahdollisimman hienolla hiekkapaperilla ennen maalausta (ja puhdistusta). Kirjoittaja on hionnan pari kertaa tehnyt, eikä ole suurta vaikutusta maalien pysyvyyteen huomannut. Kulutuksen alla olevista kohdista maali lähtee joka tapauksessa ja joissain paikoissa se pysyy käytännössä ikuisesti. Jos haluat saada aseeseesi nopeasti kuluneen lookin, kannattaa hiominen jättää välistä.

Puhdistukseen kannattaa käyttää tököttiä mikä irrottaa rasvaa. Muista antaa puhdistusaineen haihtua kunnolla! Vanhat maalit on helpointa poistaa asetonilla. Apuna kannattaa käyttää rätin lisäksi esimerkiksi vanupuikkoja, jotta maalin saa pois pienimmistäkin koloista. Jos käytät vahvempia puhdistusaineita kannattaa aina kokeilla johonkin huomaamattomaan paikkaan että ne eivät vahingoita mitään! Mikään ei pilaa päivää niinkuin olemattomiin kihisevä muovi/kumiosanen!

Suurena opportunistina tunnettu Tapsa jätti puhdistuksen väliin, mutta toisaalta ase oli jo valmiiksi hyvin puhtaassa kunnossa. Work smart not hard!

2.1 Alusta

Vanha hyväksi todettu alusta on sanomalehti jonka päälle ase asetetaan kyljelleen ja jossa sitä käännellään välillä ympäri kuin kyljystä grillissä. Muitakin vaihtoehtoja on: esimerkiksi liekinsammuttimesta aseen saa ripustettua pystyyn roikkumaan kepin, narun ja A-tikkaiden avulla. Tällöin ase on helpompi maalata kerralla joka puolelta mätsäävästi. Ripustettaessa maalaustilan suojaamiseen kannattaa käyttää vähän enemmän efforttia, helpointa on tehdä se ulkona.

3 Suojaaminen

Suojaamisessa tärkeintä on estää maalin joutuminen aseen sisään. Kriittisiä kohtia ovat mm. piippu, lipaskuilu, tuuletusaukollisen pistoolikahvan pohja ja hylsyportti. Jos maalattava ase on todella hankala suojattava, voi sen myös purkaa ja maalata ulkoiset osat erikseen. Jotkut tykkäävät siitä, että suojattujen alueiden rajat ovat kuin viivoittemella vedettyjä ja toiset taas ovat asiassa suurpiirteisemmällä kannalla. Molemmat ovat yhtä oikeassa! Tapsa lähti suojaamaan varsin perinteisellä hyväksi todetulla meiningillä: maalarinteippiä kriittisiin paikkoihin. Jos maalarinteippiä ei ole, tai suojattava on todella pieniä alueita myös sinitarra on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Se saattaa tosin jättää rasvaisia jälkiä, eli jos kohtia jossa sinitarraa on ollut on tarkoitus maalata, tulee ne putsata uudestaan.

 

4 Maalaaminen

Kriittistä on hyvän maalin valinta: Tapsa käytti EC Paintteja, jotka ovat varsin hyväksi todettuja maaleja. EC Paintit toimivat myös NIR-alueella, eli jos maalauksen on tarkoitus suojata myös pimeänäkövehkeiden tähystykseltä, kannattaa käyttää niitä. EC Paintit eivät ole ainoa vaihtoehto, mutta tosi iisi(hehheh) sellainen! Lämpötila pelaa omaa rooliaan: jos maali on kylmää se roiskii helpommin. Kirjoittaja on useasti pitänyt maaleja hetken kädenlämpöisessä vesihauteessa. Koska kyseessä on painepakkaus, tulee tässä kohtaa noudattaa tervettä maalaisjärkeä. Kesähelteillä maalatessa maalien lämmittäminen on turhaa. Loppujen lopuksi maalit ovat se mihin tässä puuhassa kannattaa laittaa rahaa kiinni: halvemmat maalit monesti jättävät kiiltävämmän pinnan ja lähtevät helpommin pois, mutta toki joskus täytyy vetää budjettivaihtoehdolla.

Itse maalaamisessa on tärkeää olla innostumatta liikaa: liian paksu kerros saa maalin valumaan ja myös lohkeilee irti helpommin. Mieluummin siis monta ohutta kuin yksi paksu, vaikka se viekin enemmän aikaa. Maalipurkin kyljestä löydät kuivumisajan, jonka jälkeen on turvallista suihkia seuraava kerros. Purkista löydät myös oikean suihkutusetäisyyden. EC Paint on tosi hiukan löysäillyt tässä ja speksit puuttuvat: yleensä EC Paint kuivuu kääntely kuivaksi jopa viidessä minuutissa, mutta vartinkin voi odottaa jos haluaa vetää varman päälle. Sopiva suihkutusetäisyys on n. 30-50 cm. Suihkutusetäisyyttä voi myös varioida: suihkuttamalla kauempaa osa maalista ehtii kuivua ilmalennon aikana ja pinnasta tulee aavistuksen röpelöinen ja karhea. Joka tapauksessa liian läheltä ei kannata suihkia liian paksujen kerrosten välttämiseksi. Kun suihkimisvaihe päättyy, tulee spray-pönttö kääntä ylösalaisin ja suihkuttaa niin kauan kunnes suuttimesta tulee vain ponneainetta. Tämä siksi, että maali ei kuivu suuttimeen ja tuki sitä.

4.1 kuviot

Pohjamaalin (eli tasainen kerros yhtä väriä, yleensä kannattaa maalata pohjaksi joku vaalea väri) jälkeen voi joko suihkia ns vapaalla kädellä lisää väriä tai sitten erilaisia apukeinoja käyttäen luoda erilaisia kuvioita. Tällaisia apuvälineitä ovat mm. sapluunat, kontaktimuovi, teippi, kasvit, erilaiset verkot, narut sekä sieni ja astia. Jälkimmäinen toimii siten, että maalia suihkutetaan astiaan josta se sienen avulla töpötellään aseen pintaan. Myös sivellintä voi käyttää. Kuvion tekeminen on se työvaihe, jossa voi heittäytyä luovaksi!

Tapsa käytti kuvion luomisessa vapaan käden ja narun yhdistelmää. Tämä on hyvä tapa, sillä aseeseen syntyy värialueiden välille teräviä ja pehmeitä siirtymiä ja siten enemmän silmää hämääviä ja aseen muotoa rikkovia kuvioita. Saman kaltaisen efektin saa myös tekemällä verkosta suikaleita ja kietomalla ne aseen ympärille tai vaikka siirtämällä sapluunaa välillä lähemmäs ja kauemmas kohteesta.

 

5 Kuivattelu

Kuivumisen suhteen kannattaa luonnollisesti pelata hiukan varman päälle: sormenjälki voi toki olla kiva tekijän signeeraus, mutta useimmissa tapauksissa ne vain ärsyttävät. Myös eri värien välillä kannattaa maalien antaa kuivua kunnolla, sillä maalatessa märän päälle alkaa maali lohkeilemaan helpommin. Loppullisen ”lujuutensa” spray-maalit saavuttavat usein vasta parin viikon kuluttua maalauksesta! Myös lämpötilalla on merkitystä kuivumisen suhteen: lämpimässä maali säilyy juoksevana pidempään.

6 Lopuksi

Aiettä. Kyllä siinä silmä lepää!

Maalaamisen pätee vanha tilastoinnin periaate: shit input equals shit output. Maalaamiseen kannattaakin varata kunnolla aikaa, järkeä ja välineitä. Mutta jos homma menee pieleen, muista, että aina maalit voi poistaa ja aloittaa alusta. Monet tekevät myös siten, että maalavat ensin jonkun halvemman pyssyn/asian harjoitukseksi ja siirtyvät sitten varsinaisen projektin pariin. Nämä ohjeet eivät ole pyssymaalauksen tie, totuus ja elämä, mutta perustuvat kuitenkin jonkunmoiseen kokemukseen maalaamisesta. Niitä saa ja voi soveltaa!

Tärkeintä on kuitenkin se, että olet itse projektiisi tyytyväinen. Hyviä maalaushetkiä, rakkaat lukijat!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

LCT AK-74

LCT AK-74. Kaunis katsoa, vielä kauniimpi kokea.

1 Johdanto – todellista terästä

LCT:n AK-sarja (ja oikeastaan muutkin mallit) ovat alusta asti vakuuttaneet ulkoisilla osillaan. Eikä ihme, olihan LCT se firma, joka valmisti legendaariset Inokatsun AK-konversiokitit. Nyt kuitenkin aika kastaa varpaat veteen ja sukeltaa pintaa syvemmälle.

 

2 Rataslaatikko on aseen sielu

Arvostelun kohteeksi valikoitui AK-74, joka on sisäisti ja ulkoisesti LCT:n malliston perusjalkaväkeä, sillä siitä ei löydy kummallisia krumeluureja vaan siitä saadut opit on helppo yleistää koko mallistoon!

Moottori on ferriittimoottori, hyvä vakioksi, mutta ei luonnollisestikkaan viritysmoottorin veroinen. Pinioni on teräksinen ja D-mallia. Moottorin puolesta ei ole paineita laittaa sitä heti vaihtoon, mutta virittämisen yhteydessä tehokkaamasta neodyymimoottorista ei varmasti ole haittaa.

Akkutilassa on tilaa enemmän kuin tarpeeksi 9,6 volttiselle miniakulle. 8,4 volttinen largeakku ei kuitenkaan mahdu. LiPoja käyttäville pelaajille tilaa on täysin riittävästi.

Hop-up yksikkö on muovia, mutta varsin kosher. Säädöt pitävät kutinsa ja yksikkö istuu nätisti paikoillaan. Virittäessä hoppiyksikön voi huoletta siirtää prioriteettilistalla alemmas. Hop-up kumi on suhteellisen pehmeä, kovuudeltaan arviolta n. 60. Piippu on messinkiä ja ikkuna iso eli R-hopin asentelu luonnistuu helposti! Piippu hyötyisi varmasti kiillottamisesta, mutta kiire ei asialla ole.

 

Rataslaatikko on varsin hyvä vakioksi ja osat pysyvät laatikossa varsin hyvin sisällä. Sylinteri on alumiinia ja mäntä on ns. ei-jääkiekkoilijamallia, eli kaikki hampaat ovat tallella ja terästä. Männänpää on alumiinia ja varustettu hyvällä O-renkaalla. Mäntään ja männänpäähän liittyen kohtauskulma ei ole suoraan laatikosta ideaali, joten 3,18 millin sorbosta olisi varmasti hyötyä. Sylinterinpäässä on kaksi O-rengasta, mutta on muuten varsin peruskauraa. Suutin on niin ikään varustettu O-renkaalla, mutta vuotaa silti aavistuksen sylinterinpään putken ja suuttimen välistä. Suutinta lukuunottamatta ase on erinomaisen tiivis eikä vuoda! Lähtönopeudet ovat mallikkaan tasaiset. Halutessaan vuoto on helppo korjata isommalla O-renkaalla tai uudella suuttimella. Rattaat ovat hyvät, sillä niiden juuret on stanssattu. Rattaiden eri osaset kestävät siis paljon peremmin vääntöä ja kurmotusta ilman, että lähtevät seilaamaan eri suuntiin.

Alennusratas otti aavistuksen kiinni kartiorattaan kuulalaakeriin, mutta homma korjaantui lisäämällä yksi 0,1 millin shimmi alennusrattaan alle. Itse asiassa sen enempää korjailtavaa ei shimmityksestä löytynyt!

 

2.1 sisäosat listana

  • 9 mm kuulalaakerit
  • Alumiininen sylinteri
  • Kahdella O-renkaalla varustettu sylinterinpää
  • Laakeroitu jousenohjain
  • O-renkaalla varustettu alumiinen ja ventiloitu männänpää
  • O-renkaalla varustettu suutin
  • Sektorirattaassa metallinen viivepala
  • Täysteräshampainen mäntä
  • Teräksiset rattaat, stanssauksella
  • Teräksinen ratashaka

3 Ulko-osat ovat aseen sielun peili

LCT:n aseet ovat jo valmiiksi tunnettuja erinomaisista ulkoisista osistaan, mutta todettakoon niistä vielä pari sanaa: liipaisinta lukuunottamatta kaikki ulkoiset metalliset osat ovat terästä. Pistoolikahva on kuitumuovia ja etukädensija sekä perä puuta. Jos jotain valittamisen aihetta haluaa keksiä, niin tässä mallissa perä/akkutila aukeaa ruuveilla, eli akun vaihtaminen ei ole se kaikista nopein suoritus, mutta toisaalta eipähän pääse perälevy hukkumaan!

4 Tilinpäätös

Noh, mitä aseelle kannattaisi sitten tehdä? Jos kaipaa vain asetta, joka näyttää ja tuntuu hyvältä, ei sisuskaluihin tarvitse välttämättä koskea. Jos päivitysten tielle lähdetään, niin ensimmäisenä kannattaa tarkistaa shimmitys sekä asentaa sorbo ja MOSFET-yksikkö. Nämä pikkupäivitykset pidentävät aseen käyttöikää huomattavasti. Kun potentiaalia lähdetään tosissaan kasvattamaan ajankohtaiseksi tulee moottorin vaihto. Neodyymimoottorilla aseen laukaisuviive kääntyy laskuun ja tulinopeus nousuun. Harkita voisi myöskin piipun kiillottamista. Tästä eteenpäin kaikki onkin sitten hyvin pitkälti käyttäjän omien mieltymysten toteuttamista.

Tietyllä tapaa LCT:n aseissa on menty ulko-osat edellä, mutta mentaliteettia ei ole vedetty yhtä pitkälle kuin Real Swordin aseissa, joissa rataslaatikkoa on muokattu tavallisesta poikkeavaksi. Joku varmaankin olisi toivonut, että LCT:n AK74N olisi ulkoa täysin oikeaa vastaava, mutta nykyisellään ase on käytännössä täydellinen kompromissi realismin ja käytettävyyden välillä. Ase on suoraan laatikosta pelikelpoinen ja luotettava kapistus, joka on helposti päivitettävissä suhteellisen pienellä rahalla todelliselle mestaruustasolle.

Pistoolikahva on hieman kulunut, sillä ase on ollut mukana tapahtumissa. Viimeisenä todettakoon, että LCT:n AK-74 on todellisuudessa AK-74N, sillä siitä löytyy kisko tähtäimiä ja valonvahvistimia varten. Kisko on terästä. Kuinkas muutenkaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yleisimpien asemallien purkaminen – AK-sarja

Tästä se lähtee. Huomaa lipaskuilun kauhistuneen hämmästynyt ilme.

1 Johdanto

Artikkelisarjan tarkoituksena on palata peruasioihin ja havainnollistaa yleisimpien aseiden purkaminen ja kokoaminen. Edellisessä artikkelissa perehdyttiin Colt-sarjan aseiden purkamiseen painottaen rataslaatikon purkamista. AK-sarjan aseiden välillä on aika suuriakin malli- ja valmistajakohtaisia eroja, joten pyrimme kattamaan yleisimmät vaihtoehdot, mutta valitettavasti kaikkia eri vaihtoehtoja emme pysty käsittelemään. Artikkelissa käydään kuula-AK:n purkaminen läpi vaiheittain siten, että jokaisen vaiheen kohdalla katsotaan kuvien kera erikseen eri AK-tyyppien vaatimat kommervenkit. Voit siis lukea vain omaa asemallia/tyyppiäsi koskevat kohdat! Artikkelissa esiintyvät seuraavat aseet: CYMA Beta Spetsnaz, CYMA AKS74UN RIS, CYMA AK-74 sekä CYMA Beta Project Tactical AK.  

2 Purkaminen

2.1 Kenttäpurku

Kenttäpurku AK-sarjalaisissa tapahtuu irrottamalla lipas, avaamalla laatikonkansi ja irrottamalla latauskahva-valeluisti-yhdistelmä laatikonkannen lukitussalpaa sisäänpäin painamalla. Tämä työvaihe on oikeastaan kaikissa AK-sarjan aseissa sama. Joissain malleissa laatikonkansi irtoaa kokonaan ja joissain se on saranan varassa.

Esimerkkiase CYMA AKS74UN RIS kenttäpurettuna. Vielä kovin syvälle aseeseen ei tässä vaiheessa päästä!

2.2 Etupää

Useimmissa AK-sarjan aseissa etupää irrotetaan painamalla takatähtäimen yhteydessä oleva purkutappi ulos ja avaamalla ruuvi takatähtäimen alta. Usein malleissa, joissa esimerkiksi RIS-yksikkö kiinnittyy piippuun, joudutaan myös etukädensuojus irrottamaan, että kaikki tarvittavat tilpehöörit saadaan pois tieltä.

Hoppiyksikön irrottamiseksi on sitä paikallaan pitävät ruuvit luonnollisesti avattava.

2.3 Rataslaatikon irrottaminen

Rataslaatikon irrottaminen on oikeastaan kaikissa AK-sarjan aseissa hyvin samanlaista, kunhan etupää hop-up kammioineen on saatu pois kuleksimasta.  

Rataslaatikko vain vedetään pois laatikosta. Tulenvalitsimen osat, kuvassa metallin värinen kiekura ja sen alla oleva levy, putoavat ja katoavat herkästi!

2.4 Rataslaatikon purkaminen

Rataslaatikot ovat tästä eteenpäin käytännössä samanlaisia, vaikkakin pieniä eroja löytyy. Joskus valmistajat ottavat pieniä ”taiteellisia vapauksia”, joten eri valmistajien välillä on eroja.

Viimeinen vaihe on vaihdinlevyn irrottaminen. Se tulee liu’uttaa eteen ja nostaa pois

Kun rataslaatikko on kerran kokonaan avattu, niin aina kannattaa puhdistaa osat huolellisesti ja laittaa uudet rasvat. Rasvaksi laatikon sisälle sopii hyvin teflon-pohjainen rasva ja sylinteriin, sylinterin päähän, suuttimeen sekä männänpäähän silikoni-pohjainen rasva.  

3 Kokoaminen

Kokoaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan saman toistaminen käännetyssä järjestyksessä. Pari huomion arvoista juttua siihen kuitenkin liittyy, kenties tärkeimpänä vaihtimen palasten oikea asento, jotta vaihdin toimii oikein! Käydään siis varmuudeksi tärkeimmät jutut läpi. Kasatessa kannattaa tarvittaessa kohdistaa rattaat uudestaan. Apuja rattaiden kohdistukseen, eli shimmitykseen, löytyy tästä artikkelista. Myöskin männän ja sektorirattaan kohtauskulma kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa korjata, apuja löytyy tähänkin hommaan Tradetechistä!

Rataslaatikko kasattuna. Jousi ja jousenohjain kannattaa laittaa paikalleen vasta juuri ennen puoliskojen sulkemista ja käyttää jälleen apuna työkalua, jolla jousenohjaimen saa siepattua.

  Tulenvalitsimen välityspalat ovat laatikon oikealla kyljellä kiinni ainoastaan pyhällä hengellä, joten rataslaatikon asettamisessa laatikkoon on pakko olla huolellinen. Leväperäisyys tässä kohtaa kostautuu sillä, että tulenvalitsin ei toimi oikein.

Kun rataslaatikko on asetettu sisään kiinnitetään tulenvalitsin takaisin paikoilleen. Myös pistoolikahva kannattaa kiinnittää jo, jotta se lukitsee rataslaatikon paikoilleen.Rataslaatikon jälkeen vuorossa on etupään asentaminen takaisin paikalleen. Etupään asennus on kaikissa AK-malleissa kaikessa yksinkertaisuudessaan purkamisen toistaminen eri suuntaan.  

4 Loppusanat

Aseiden purkaminen ja kasaaminen voi vielä tässä vaiheessa tuntua hankalalta, jos perehdyit aseen purkamiseen ensimmäistä kertaa ja et ole vielä kertaakaan tällaista operaatiota suorittanut. Kun homman tekee rauhassa ja ohjeita seuraten, muuttuu purkaminen nopeasti rutiiniksi. Säännöllisen epäsäännöllinen aseen purkaminen on hyödyllistä, sillä voit aina tarkistaa osien kunnon ja vaihtaa tarvittaessa pahasti kuluneet osat uusiin ennen niiden lopullista hajoamista. Erityisesti rataslaatikon sisuskalujen tapauksessa yhden osan hajoaminen saattaa aiheuttaa ketjureaktion, jonka seurauksena muitakin osia saattaa hajota. Osat myöskin pysyvät paremmassa kunnossa kun vanhat rasvat puhdistetaan pois ja vaihdetaan uusiin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail