Templar’s Gear – ensimmäinen kesä
Positive vibrations
1 Johdanto
Joku varmaan vielä muistaa kuinka startup-pöhinä kielellä ilmaistuna ”launchasin” Templar’s Gearin M05-kuvioidut taisteluvarusteet Instagram Live -sessiossa Prahan Hiltonin sängyllä istuen. Sen jälkeen vettä on virrannut Aurassa ja Vltavassa vaikka kuinka paljon, mutta innostunut ja positiivinen fiilis varusteista ei ole kaikonnut, vaan päinvastoin: jos joskus jotain pieniä epäilyksiä varusteiden laadusta oli, niin voin nyt huoletta hälventää pelkotiloja. Tässä artikkelissa on tarkoitus luodata ensimmäisen käyttökesän aikana nousseita fiiliksiä ja kertoa omista sovellutuksistani eli siitä, miten liiviä olen käyttänyt. Kyseessä ei siis ole pelkkä arvostelu, vaan enemmänkin kattava luotaus CPC:n maailmaan.
Ensimmäisen kesän aikana varusteet näkivät suhteellisen ahkeraa käyttöä taistelun kaltaisissa olosuhteissa airsoft-kentillä. On totta, että oikeaa sodan kitkaa ei saatu luonnollisestikkaan simuloitua, mutta voidaan sanoa, että varusteet menivät kuitenkin ampumaratakäyskentelyä kovemman mankelin läpi. Tähän mennessä käyttökertoja on kertynyt seuraavanlaisesti: kaksi pidempää peliä, Border War 10 ja Tstos-18 (Bergetissä liivit olivat myös mukana, mutta allekirjottaneen airsodat airsodittiin komentopaikalla), muutamat viikonloppupelit ja muutama hikinen vääntö CQB-peleissä. Käyttötuntien uskallan sanoa olevan siis yli sadan luokkaa. Tämän lisäksi liivit ovat olleet mukana useissa Tradesoftin kuvauksissa, joissa kokoonpanoa on vaihdeltu ahkerasti, joten PALS-kujastot ovat myös saaneet toistoja kohdalleen.
2 Varustelista
Seuraava lista, tai oikeastaan listat, eivät tietenkään ole mitään kiveenhakattuja kokoonpanoja tai välttämättä edes kovinkaan hyvin yleistettävissä yleispäteväksi taisteluvarustukseksi – ne on otettava siis lähinnä varustesettinä, josta voidaan artikkelin puitteissa tehdä yleistyksiä.
Ensilinja ja kakkoslinja
2.1 ensilinja
- Templar’s Gear FAST kengurulipastasku, M05 x2
- HSGI Mag Net, Smoke Green
- Templar’s Gear irrotettava ensiaputasku, M05
- J. Peltonen sissipuukko M/95 tuppeineen
- Blackhawk-kotelo ja TM Five-seveN -pistooli
- First Spear Cobra-vyö, Multicam
2.2 kakkoslinja
- Templar’s Gear CPC ROC -suojaliivi, M05
- Templar’s Gear FAST kengurulipastasku, M05 x2
- Templar’s Gear FAST yhden kiväärin lippaan lipastasku, M05 x3
- Savotta M10 heitetasku, Oliivinvihreä
- Source UTA-tasku, Multicam
- Savotta miniyleistasku, Oliivinvihreä x2
- Templar’s Gear CPC takapaneeli, M05
- Qore Performance Ice Plate
3 Kokemukset
3.1 Templar vs sioen
Mainittakoon, että edellinen liivini oli Verseidagin/Sioenin M13 -suojaliivi ja siitä nimenomaan ”Woodland”-versio, joka on valmistettu naamioverkosta perinteisen Corduran sijaan. Materiaalivalinnan takia liivi oli tavallista lörpömpi, mutta toisaalta myös hengittävämpi. Tästä syystä tulee kokoajan ihan luonnostaan verrattua liivejä toisiinsa, sillä molemmat ovat 2010-luvun tuotoksia, joissa on tehty uudenlaisia ratkaisuja materiaalien suhteen ja näkyvimpänä piirteenä on voimakas paneelien hyödyntäminen.
Lörppöyden takia ompelin M13-liiviin sisäpuolelle lisää velcroa, joka piti etupaneelin jokseenkin kurissa.
Selkein ero M13:sta ja CPC:n välillä on tietysti ROC, eli Rapid Open Connector, kiinnitys. Mielestäni ROC:n suurin hyöty ei suinkaan ole sen matalaprofiilisuus tai nopeus verrattuna perinteiseen velcroon. Tavallisen velcro-sulun kanssa jouduin aina liiviä pukiessa tyhjentämään etumuksen lipastaskut, sillä taskuissaan olevat lippaat estivät etuläppää aukeamasta täysin ja näin cummerbundin päitä ei saanut kiinni aivan optimaaliseen kohtaan. ROC:n kanssa mitään ei tarvitse avata, vaan kiinnikkeet ovat suoraan ns. sweet spotissa. Tällöin etumuksen taskut/lippaat eivät pääse vahingossakaan haittaamaan avaamista ja sulkemista. ROC nopeuttaa toki myös liivin riisumista ja kuljettamista, kun liivin voi nopeasti hajottaa helposti manipuloitaviin pikkupaloihin. Säätäminen tapahtuu selän puolelta avattavasta luukusta.
Säätöluukku on kätevä, sillä sen kautta voi myös ohjailla juomarakon letkut ja johdot kulkemaan selkäosan sisällä. Letkuja selkäosaan saa vietyä olkapäiltä ja cummerbundin kiinnityskohdista löytyvistä aukoista.
CPC:n levytaskuista löytyy ROC-kiinnityksen lisäksi muitakin mielenkiintoisia parannuksia perinteisempiin ratkaisuihin verrattuna: Levytaskun sisäpinta on hiukan kumimainen, joten pienemmätkin levyt pysyvät paikoillaan heilumatta liikoja. Levytaskuista jään kaipaamaan ainoastaan yhtä asiaa: pientä, sisäänrakennettua admin-taskua JPC/M13-tyyliin. Kiinteä pikkuadmini toimisi eräänlaisena ”toimistodumppina”, joka tyhjänä ollessaan ei lisäisi turhaan bulkkia liivin etumukseen ja tarvittaessa siihen voisi sijoittaa esimerkiksi pienen muistivihon tai puhelimen. M13-liivin kanssa ongelma pikkuadminin kanssa tosin oli, että hiki kulkeutui liivin läpi ja kasteli kaikki adminiin sijoitetut asiat. Epäilen asian johtuvan materiaalin huokoisuudesta.
Levytaskuista ja olkapehmusteista löytyvät lenkit ovat velcrosulkuiset, mikä on yllättävänkin tärkeä asia liivissä: lenkkien kautta kulkeva asia, esimerkiksi juomarakon letku, liittää etu- ja takalevytaskun toisiinsa, joten varsinkin etulevytaskussa oleva särmäyslenkki on hyvä olla nopeasti avautuvaa mallia!
-
- Avattavat lenkit helpottavat elämää.
-
- Olkapädeissä on myös PALS-kujastoa, joten johtoja/letkuja saa särmättyä samaan pädiin kahteen suuntaan. Itselläni vasemmalla puolella kulkee PTT:n johto ja sen kaverina ohuempi kuulokemikrofonin johto.
-
- M13:sta jouduin muokkaamaan olkapädien särmäyslenkit avattaviksi.
CPC:n ainoa selkeästi kurjempi asia liittyy Foxdura-materiaaliin: verrattuna Corduraan Foxdura on aavistuksen venyvää, joten sisäänajovaiheen jälkeen PALS-kujat lörpöttävät hieman. Homma ei onneksi vaikuta taskujen istuvuuteen. Ongelmaa ei luonnollisestikkaan ole Cordurasta valmistetuissa versiossa, eli Ranger Green, Multicam ja Multicam Tropic -värisissä liiveissä. Materaalivalinnoissa on myös huomioitavaa M13:sta puolella, Hypalonista tehdyt olkaimet ovat toki kivat, mutta ei voi olla miettimättä, että mitä lisäarvoa hengittämättömällä kumimateriaalissa saavutetaan suurin piirtein saman painoiseen ja yhtä kestävään hengittämättömään kangas/Cordura/Foxdura -materiaaliin verrattuna? Toki joillekkin käyttäjille Hypalon-kumi voi tarjota pitoa aseen perää varten, mutta ainakaan itselläni tämä ei auttanut. Tässä mielessä arvostan siis enemmän Templar’s Gearin ratkaisua leikata valmistusmateriaalien määrää ja sitä kautta myös hintaa. Reserviläis/ampuja/airsoft -kansat ansaitsevat huippulaadukkaan suojaliivin ja vieläpä sellaisen jonka jälkeen on varaa ostaa perheelle ruokaakin!
3.2 Major Lasercut
Omat, henkilökohtaiset huoleni (ja varmaankin suuren yleisön myöskin) liittyivät laserleikkaukseen. Olin toki ennakkoon lukenut paljon ja kuullut hyvää laserleikkauksesta, mutta aina uuteen teknologiaan siirtyessä on luonnollista jännittää sen sovellutusten tarkkaa kestoa ja laatua. Tässä mielessä ensimmäinen kesä on ollut huojentava ja innostava! Ensinnäkin mainittakoon, että laserleikkaus on kestävä. Piste. Punkt. Se ei repeile kuin keski-ikäinen Sami Hedbergin keikalla, ei ala purkautumaan eikä ylipäänsä juurikaan eroa perinteisestä ommellusta kujastosta. Selkein ero on luonnollisesti keveys ja matalaprofiilisuus verrattuna ommeltuun kujastoon. Laserleikattu PALS-matriisi on myöskin jonkin verran taipuisampi kuin perinteinen ommeltu. Tästä on hyötyä, sillä kangas on kuitenkin helppo jäykistää laiminoimalla, niinkuin onkin joissain taskuissa ja liivin osissa tehty. Huomioitava on kuitenkin jo aiemmin mainittu Foxduran pienoinen venyvyys.
Takapaneelin kiinnityskohdissa on havaittavissa pientä venymistä kujaston suuaukoissa, mutta pneelin istuvuuteen tämä ei ole vaikuttanut.
3.3 paneelikeskustelu
CPC:n valttia on ehdottomasti paneelit. Erityisesti takapaneeli on fiksu laitos: verrattuna M13-liivin paneeleihin takapaneeli käyttää tilan paljon paremmin ja siihen voi kattavammin rakennella assault panel -tyylisiä kokoonpanoja. M13-liivin kanssa jouduin itse tekemään erilaisia patenttiratkaisuja, että sain kuormajuhta-aspiraatioitani tyydyttävän määrän tavaraa mukaan.
Patenttiratkaisu: taskuun on lisätty velcroa jotta sen saisi kiinni ylemmäs M13-liivin paneeliin.
Toki on hiukan epätarkoituksenmukaista lastata plate carrier -liivi ihan täyteen, kun kyseessä on kuitenkin suhteellisen kevyeksi taisteluvälineeksi tarkoitettu laitos. Kuitenkin, tykkään itse siitä, että varsinkin pidemmillä jotoksilla voin suhteellisen pienellä effortilla kantaa kaiken oleellisen mielellään liiveissä, ilman että tarvitsee erikseen kantaa mukana päiväreppua. Päiväreppu on kuitenkin jo aika reilusti raskaampi kokoonpano ja liian usein taistelun tiimellys on vienyt ikävänkin pitkän matkan päähän päivärepulta ja mikään ei ole yhtä kurjaa kuin kevennetyn repun hakeminen pitkän matkan päästä kun reisissä jo hieman polttelee ja olisi kiva vaikka istahtaa hetkeksi ja täydentää kulutetut A-tarvikkeet. Itse tykkäänkin laittaa liivin selkään paneelin, jossa kulkee mukana vähän lisävettä, a-tarviketta ja lippaita. Lyhyempiin rykäisyihin kevennän paneelin kokonaan pois.
-
- Tämän hetkinen takapaneelikokoonpanoni.
-
- Ja mitä sinne mahtuu: radio, 2 lipasta, litranen Nalgene, 1500 kuulaa ja lataaja, yksi MRE lämmitinpusseineen, kaksi käsikranaattia ja savuheite. Pääosa vedestä kulkee liivin levytaskussa olevassa Ice Platessa.
Vaikka arikkeli käsitteleekin Templar’s Gearia, mainittakoon tässä yhteydessä muutama sananen Tasmanian Tigerin Tac Pouch 11:sta. Taskun kattavat sisäiset kiinnityspisteet ja ulkoiset särmäysmahdollisuudet tekevät siitä erinomaisen taskun plate carrierin selkään. Lastin saa helposti ja nopeasti särmättyä taskun sisälle kiinni, joten taskun voi huoletta jättää hieman lörpöksi, jolloin sisältöä on helmpompi kaivella. Kyljen verkkotaskuista saa nopeasti ja kätevästi lisätilaa esimerkiksi heitteitä varten, joita voi sitten taistelutaukojen aikana täydentää eteen nopeammin käytettäväksi. Tai sitten voi nakittaa taisteluparia.
Etupaneelia en ole itse käyttänyt, sillä omiin tarkoitusperiini edessä majailevat FASTit ovat olleen riittävän modulaariset. Ajossa kun on ainoastaan rynnäkkökiväärikalipeerien lippaita. Olen kuitenkin harkinnut jonkun näköisen mini-chestrigin rakentamista etupaneelista.
3.4 Mukavuusaste
CPC:n sisäpuoli on vuorattu hengittävällä ja pitävällä kumimaisella materiaalilla. Pehmusteet eivät ole muokattavat, mutta toistaiseksi en ole ominaisuutta kaivannut. Levyjen kanssa ja riittävän kireälle säädettynä plate carrier ei kuitenkaan ole kovinkaan hengittävä, joten itse annan suuremman painoarvon sille, että kroppaa vasten tuleva matsku ei anna liivin vaellella kuin että ilma liikkuisi hitusen paremmin mutta silti huonosti. Olkapädit, joilla ei ole niin suurta merkitystä paikallaan pysymisen kanssa, ovat sen sijaan kattavammin pehmustetut ajatellen käyttömukavuutta.
Levytaskujen ja olkapädien materiaali vertailussa: olkapädit ovat vähemmän pitävää, mutta hengittävämpää materiaalia, sillä levytaskujen materiaali on kriittinen sen kannalta, että miten hyvin liivi pysyy paikallaan.
Tehtävänsä mukaan optimoidut osat ovat pieni lisä, mutta omalta osaltaan osoittavat, että liivin komponentteja on tosiaan mietitty. Oman lukunsa mukavuuteen tuo aiemmin mainittu jäykistetty cummerbund. PALS-kujien välit on leikattu kokonaan auki isoiksi aukoiksi, joten cummeri myös hengittää. Aukkojen kokonaispinta-alan väittäisin olevan vähintään samaa luokkaa, ellei isompi, kuin vastaavan kokoisessa verkkomateriaalista tehdyssä cummerbundissa. Foxdura/Templarin torso-osa ei myöskään imaise itseensä oikeastaan yhtään kosteutta, joten hikoilun lakattua ja taistelupaidan jo kuivuttua se ei jää verkosta tai elastisesta materiaalista tehdyn tavoin levittämään niljaista kosteutta lantion seutuville. Levytaskujen alla olevat vaatteet eivät toki nopeasti kuivu, mutta ainakaan liivi itsessään ei osaa oikeastaan kastua.
Cummerbund on hengittävää mallia ja taskujen kiinnitys onnistuu molemmille puolille. Avoin rakenne mahdollistaa myös laiskuuden taskujen kiinnityksessä, kuten olen itse tehnyt.
4 Yksi liivi hallitsemaan muita liivejä?
On totta, että Templar’s Gearin CPC ei vielä ole Se Ainoa Järjestelmä, joka palvelisi taistelijaa joka olosuhteissa. Tulossa on kuitenkin uusia lisäosia, mm. lisäsuojia ja placard/SwiftClip -tyyppinen chestrig jotka päivittävät järjestelmän mukautuvuutta suuresti. Monesti airsoft-kaupoissa myytävien laadukkaampienkin tuotteiden kohdalla kuulee sanottavan ”verrattuna laadukkaampiin ja kalliimpiin tämä on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen”. Mielestäni tätä ilmaisua ei ole perusteltua käyttää Templar’s Gearin kohdalla, sillä halvahkosta hinnasta huolimatta ”Templari” on täysin kalliimpien valmistajien tasolla ja monessa suhteessa jopa edellä. Halvahkoa hintaa osaltaan selittää se, että liivien ei toisaalta tarvitse matkata Atlantin yli kuluttajalle ja että Puolassa valmistuskustannukset ovat varsin matalat. Laserleikkaaminen leikkaa myös liivin hintaa, sillä ommeltavia saumoja ja tarvittavia materiaaleja on vähemmän!
Kokonaisuutena uskallan suositella liiviä kenelle tahansa, joka kaipaa plate carrieria yhtään kovempaan käyttöön. ROC-systeemiä käyttävän mallin lisäksi tarjolla on myös perinteinen velcro-sulkuinen malli. Velcro-sulkuisessa on toki muutamia hyötyjä, joita ROC:ssä ei ole. Velcro-sulun kanssa on esimerkiksi paljon nopeampaa tehdä pikasäätöjä liivin kokoon jos vaikka sääolosuhteiden takia on puettava lisää vaatetusta päälle. Itse katson rohkeasti tulevaisuuteen, ja nautin nopean keventämisen sietämättömästä keveydestä.
