Suomalaiset softaajat siunattiin jo jokunen vuosi sitten, kun G&G-niminen valmistaja pisti äänestystä pystyyn ja kysyi minkä aseen (koko maailman) softaajakansa haluaisi seuraavaksi nähdä ja silloin voiton vei suomalainen rynnäkkökivääri RK95 TP.
Kuitenkin monille, jotka ovat käyneet asepalveluksensa hieman tai vielä enemmän aikaa sitten, tutumpi lyijyluikku on kuitenkin vanha kunnon RK62, Suomen puolustusvoimien pääasiallinen palvelusase ja kavereiden kesken “Kuus-Kekkonen”. Monet vannovat tämän klassikon puolesta, jopa uudempaan RK95 TP:hen verrattuna. RK62:n siviiliversio M62 on ollut varsin kehuttu niin Suomessa kuin myös rapakon takana aseharrastajien keskuudessa.
Vanha kunnon RK62 koki vuonna 2015 päivityksen. Siihen laitettiin säädettävä liukutukki, sekä sivukiila tähtäinkiskoa ja optista tähtäintä varten, mikä toi vanhan rynnäkkökiväärin lähemmäksi nykypäivän standardeja.
Vuonna 2015 esitelty RK62M
Airsoft-maailma on kuitenkin jostain syystä jäänyt ilman varteenotettavia (julkisia) RK62-projekteja. Itselläni heräsi kiinnostus modernisoidun RK62M:n toteuttamiseen aseen julkistuksen myötä.
2 Pohjana CYMA Galil SAR
IWI Galil on tehty RK62 rynnäkkökiväärin pohjalta, joten sen runko on lähes identtinen RK62:n rungon kanssa. Tämän lähemmäksi samaa muotoilua ei pääse ilman, että valmistaa palikoita itse. Rungon lisäksi kaasuputki, -portti ja etutähtäin ovat muotoilultaan lähempänä kuin missään AK-sarjalaisessa. Galilin peräpäästä löytyy myös lähestulkoon täydellinen paikka kiinnittää bufferiputki liukutukkia varten. Alla kuva M62 siviilikivääristä Galil-tyyppisellä taittotukilla. M62 on siis siviiliversio RK62-kivääristä.
Valmetin M62-siviiliversio RK62 rynkystä
CYMA Galil (CM043)
Vilkaistaanpa sitten, mitä kaikkea CYMAn CM043 -aseelle tarvitsee tehdä, että se alkaa lähennellä kuus-kaks-ämmän ulkonäköä.
2.1 Bufferiputki-tukkiadapteri
Käytin bufferiputkena Lonexin M4/Colt-bufferiputkea, jonka kiinnitys eroaa perinteisestä “Marui-mallin” kiinnityksestä sillä, että se kiertyy kierteillä alarungossa olevaan ulokkeeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että bufferiputken sisäpinnalla on kierteet, joihin sopiva kierretappi/sovitinpala on suhteellisen helppo valmistaa. Rungon takaosan kallistus on 7 astetta. Saman kallistuksen tein sovitinpalaan.
Bufferiputken kiristysholkin (castle nut) ja rungon väliin valmistin myös holkin, jossa on tuo 7 asteen kallistus, jolloin kiristysholkista kiristämällä paine tulee tasaisesti aseen perää vasten. Takaosassa olevat tapit olisi voinut työstää pois, mutta itse päätin tehdä sovitinpalikkaan urat, jolloin tapit voi säilyttää. Halutessani voin vaihtaa alkuperäisen taittotukin aseeseen, jos vaikka taittotukkia rupeaa kaipaamaan.
Sovitinpalikka
Sovintinpalikan ruuvinreikä ja urat rungon tappeja varten
Rungon takaosan tapit.
Bufferiputki, holkki, sovitinpalikka ja sovitinholkki.
2.2 Tukki
Tukkina käytin ACM Magpul MOE -tukkia, joka on tarpeeksi lähellä RK62M:ssä käytettävää päivitettyä Magpul CTR -tukkia. CTR:hän on jatkokehitelmä alkuperäisestä Magpulin MOE-tukista.
ACM Magpul MOE -tukki
2.3 Liekinvaimennin
Ehkäpä tunnistettavin piirre koko RK62 rynnäkkökiväärissä on sen liekinvaimennin, joka on suunniteltu niin, että sen kanssa voidaan katkoa esim. piikkilankoja pujottamalla lanka liekinvaimentimeen ja ampumalla lanka poikki. Nerokasta suomalaista suunnittelua. Lisäksi liekinvaimentimessa on paikka pistimelle.
Liekinvaimentimeksi päädyin hankkimaan real steel -versioon tarkoitetun kappaleen, joita myi AV-ase muiden RK/M62-osien lisäksi. Liekinvaimentimessa on 14mm myötäpäiväkierteet (CW) ja CYMAn pyssyssä taas 14mm vastapäiväkierteet (CCW), joten adapterin valmistus oli tarpeen, kun käsillä ei ollut kierteidentekovälineitä. Päädyin tekemään adapteripalan kovamuovista, jonka lämmitin ja venytin alkuperäisten kierteiden päälle ja liimasin adapterin liekinvaimentimen sisäpintaan.
Aito RK62:n liekinvaimennin
2.4 Lippaat: CYMAn vohvelit – kohtaloko?
Airsoft-lippaista lähimpänä oikeita RK:n lippaita ovat CYMAn valmistamat ns. vohvelilippaat, joissa on lippaan alaosassa lenkki, jonka varsinaista tarkoitusta en tiedä. Intin varusvarastolla oli tapana liittää kolme lipasta yhteen narunpätkällä, kun lippaita jaettiin.
Nämä lippaat istuvat lipaskuiluun kutakuinkin täydellisesti, joskin niiden lukittuminen paikalleen tapahtuu hieman eri periaatteella kuin perinteiset AK-mallin lippaat. Lippaan etukieli ei asetu millekään “hyllylle”, vaan lipaskuilun etuseinää vasten, eikä se pääse taittumaan alaspäin, joten kieli pysyy ongelmitta paikoillaan.
Pieni lisäys lippaisiin on kuitenkin tehtävä: Takalukituskielen alle pitää lisätä muutaman millin edestä materiaalia, jotta lipas pysyy tarpeeksi ylhäällä, jotta hoppikammion syöttöputki pääsee painamaan lippaan kielen kunnolla sivuun ja lipas syöttää ongelmitta. Itse lisäsin palan paksua kutistesukkaa, jonka liimasin paikoilleen pikaliimalla. Sinänsä tämä ei ole juttu eikä mikään, koska AK-sarjalaistenkin kanssa kannattaa joidenkin lippaiden kanssa tehdä sama kikka, jos lippaat eivät aika ajoin syötä, kun ne kallistuvat liikaa takakenoon.
2.5 Etukädensija: Vector Optics Galil RIS-kisko
Osa jonka kanssa jouduin tekemään kompromissin oli etukädensija, jota ei löytynyt mistään. Ehkäpä tuonnempana sellainen löytyy ja saan vietyä yhdennäköisyyden vielä pidemmälle.
Päädyin etukädensijan kohdalla kiskoratkaisuun, jonka soi Vector Opticsin Galil-kisko. Samalla sain kiinnitysmahdollisuuden optiselle tähtäimelle, etukahvalle, valolle ja AN/PEQ2-akkuboksille. Kiskon asentaminen vaati pieniä muokkauksia itse kiskoon, sekä pienet viilaukset piipun kiinnitysholkkiin. Alkuperäisen etukädensijan kiinnitysholkeista piti irrottaa taaempi. Etummaisen jätin paikoilleen, koska sen irti pujottaminen olisi vaatinut etutähtäin-kaasuportin irrottamista. Muuten kisko istui paikoilleen täydellisesti.
Kisko puristuu paikoilleen kuudella kuusiokoloruuvilla. Tämän puristuksen vastavoimaksi asetetaan piipun ja kaasuputken väliin kiilat, jotka kiristyvät paikoilleen niitä yhdistävän kuusiokoloruuvin avulla. Nämä kiilat estävät piipun ja kaasuputken taipumisen kiskon puristuksesta.
Kaasuputken ja piipun väliin tuleva kiilapari.
Piipun vakauttajaholkkiin tarvitsee tehdä pienet viisteet.
Kiskon takaosassa oleva uloke tarvitsee hieman lyhentää ja viilata viistoksi, jolloin kiskon alaosan saa paikoilleen.
Niin muuten, tää sama kisko menee myös G&G:n RK95:seen ilman muokkaamisia!
Vector Opticsin Galil-kisko G&G:n RK95 TP:ssä
2.6 Kahva
Kahvan vaihdoin US Palm AK-kahvaan, koska siinä on aivan loistava muotoilu ja minulta löytyi sellainen jo valmiina. Lähimpänä oikeaa muotoilua olisi tietysti G&G RK95 TP:n (GK99) kahva.
PTS US Palm kahva AK-sarjalle
G&G:n RK95 TP:n pistoolikahva
2.7 Laatikon kansi
RK62:n ja Galilin laatikonkannet ja takatähtäimet ovat varsin lähellä toisiaan. Pieniä muotoilu- ja mitoituseroja niissä kuitenkin on, ainakin airsoft- ja real steel -kansien välillä. Niin kuin alla olevista kuvista näkyy aidon RK62-kannen muotoilut ovat hieman erilaiset kuin Cyman Galilin, jolloin tulenvalitsimen ja valelukon viereen sekä kannen etureunaan jää pienet raot, mutta nämä ratkaistakoon tuonnempana.
CYMAn Galilin oma laatikon kansi
RK62:n laatikon kansi CYMAn Galilin päällä
2.8 Muita mainintoja
Latauskahva on varsin erilainen Galilissa ja RK62:ssa, mutta vasenkätisenä koin Galilin muotoilun mukavammaksi, koska latauskahva ei ota varusteisiin kiinni.
Liipaisin on suorempi RK62:ssa. Tämä päivitettäköön, kun sopiva liipaisin jostain löytyy.
Piippu on huomattavasti lyhyempi kuin RK62:ssa, mutta itse pidin tästä pituudesta, enkä halunnut lähteä laittamaan aseeseen mitään piipunpidennyksiä.
3 Loppusanat
Siinäpä ne sitten olivat, kaikki muutokset, jotka omaan kuus-Kekkonen-ämmään olen tehnyt. Omasta mielestäni lopputulos on jo tässä kohtaa sen verran lähellä aitoa, että asetta kehtaa Kuus-kakkoseksi nimittää.
Akkuja on monia ja asemalleja on satoja. Yhteensopivan akun löytäminen voi olla vaikeaa varsinkin, jos valmistaja ei itse ole ilmoittanut yhteenopivuutta minkään akun kanssa. Me päätettiin korjata asia ja tehtiin näin alkuun yhteensopivuustaulukko meidän akuista ja aseista! Taulukoita on kolme, omansa 7,4V LiPo-akuille, 11,1V LiPo-akuille sekä NiMH-akuille. Klikkaa linkkiä ladataksesi taulukko!
Artikkeli sisältää ohjeet rataslaatikon vahvistusviilausten tekoa varten laatikon halkeamisen ennaltaehkäisemiseksi. Teksti käsittelee myös rataslaatikon halkeamisen syitä. Rataslaatikon halkeaminen ei ole uusi asia, varsinkaan kokeneemmalle virittäjälle. Useimmiten kyseessä on versio 2 rataslaatikko eikä syynä ole mallin yleisyys, vaan vika piilee mechan rakenteessa. Rataslaatikko on alunperin suunniteltu Tokyo Maruin toimesta pienille, alle 1 joulen lähtöenergioille ja niin, että se mahtuu mm. M4-sarjalaisen rungon sisälle. Sen etuosa on jäänyt tilanpuuttessa niin ohueksi, että männän iskun aiheuttaman rasituksen kasvaessa varsinkin Maruin vanhemmat rataslaatikot olivat todella alttiita halkeamiselle. Nykyään rataslaatikkojen materiaalit ovat hieman kestävämpiä, mutta myös jousien tehot ja koneiston tulinopeus ovat kasvaneet.
Suurin osa rataslaatikoista on todella ohuita sylinteriaukon kohdalta, minkä takia rasitus keskittyy aukon etuosaan. Aukon terävien mittojen takia rasitus keskittyy pahiten nimenomaan 90 asteen kulmaan, jolloin siihen kohdistuva voima muodostaa helposti kulmaan pienen hiusmurtuman, joka lopulta johtaa koko laatikon halkeamiseen. Ennaltaehkäisevä ratkaisu rasituksen vähentämiseen on pyöristää kulmat, eli vahvistusviilata ne.
Kuva 1 Muokkaamaton rataslaatikon kuori
Kuva 3 Muokkaamaton rataslaatikon kuori
Kuva 3 Muokkaamaton rataslaatikon kuori
Video 1 Lauri ”Maekiii” Mäki kertoo videossaan tietokonesimulaation avulla miksi kulmien pyöristäminen auttaa.
Vahvistusviilaukset kannattaa tehdä aina, sillä hiusmurtuma voi syntyä heikkotehoisellakin jousella, se vain vaatii aikaa. Varsinkin korkea tulinopeus ja jäykkä jousi rasittavat rataslaatikon etupäätä. Vahvistusviilaukset eivät kuitenkaan tee laatikoista ikuisia. Normaalisti laatikoissa käytetty sinkin ja alumiinin seos väsyy rasituksen alla ja lopulta antaa periksi. Laadukas rataslaatikko kestää kuitenkin pitkään ja todennäköisesti pidempään kuin normaali harrastaja jaksaa sillä pelata. Rataslaatikon elinikää voi lisätä myös paremmalla iskunvaimennuksella!
3 Viilausten teko
Vahvistusviilausten tarkoituksena on pyöristää rataslaatikon kuorien sylinteriaukon etupään kulmat, jolloin rasitus jakautuu lajemmalle alueelle. Rataslaatikko kannattaa sisäosien poistamisen lisäksi myös putsata rasvasta, sillä viilasta irtoava metallipöly jää helposti kiinni rasvaan ja aiheuttaa kulumista rataslaatikossa. Kulmien viilaamiseen sopii hyvin n. 3mm halkaisijaltaan oleva pyöröviila tai Dremel samankokoisella hiomaterällä.
Kuva 4 rataslaatikon viilailua
Kuva 5 tuloksen pitäisi näyttää jotakuinkin tältä
Alla lisää kuvia vahvistusviilauksista.
Kuva 6 Dremelillä pyöristetty kulma
Kuva 7 Dremelillä pyöristetty kulma
Kuva 8 Dremelillä pyöristetty kulma
Kuva 8 Pyöristetyt kulmat ja kaikki osat paikoillaan
Kuva 9 Retro Armsin rataslaatikon kulmat pyöristetään jo tehtaalla
Kuva 10 Retro Armsin rataslaatikon kulmat pyöristetään jo tehtaalla
Kun kulmat on pyöristetty ja kuoret puhdistettu metallipurusta, voidaan siirtyä vaikka kohdistamaan rattaita!
Artikkeli sisältää ohjeet rataslaatikon vahvistusviilausten tekoa varten laatikon halkeamisen ennaltaehkäisemiseksi….
Oikein kohdistetut rattaat pidentävät aseen käyttöikää huomattavasti.
1 Johdanto
Rattaiden kohdistuksen, tuttavallisemmin shimmityksen tarkoituksena on kohdistaa sähkötoimisen airsoft-aseen rattaat niin, että ne pääsevät pyörimään mahdollisimman vapaasti. Oikeanlainen kohdistus vähentää osien kulumista sekä kitkaa ja sitä kautta parantaa akun kestoa sekä tekee käyntiäänestä miellyttävämmän ja hiljaisemman. Huonosti kohdistetut rattaat tekevät käyntiäänestä kovemman ja vinkuvan, ja ne myös kuluttavat rattaiden hampaita enemmän. Tämä saattaa jopa rikkoa rattaat ja laakerit todella nopeasti. Kohdistuksen merkitys korostuu korkeilla tulinopeuksilla ja suurilla tehoilla.
Kohdistus tapahtuu asettamalla rattaiden ja laakerien väliin sopiva määrä prikkoja (aluslevyjä, tuttavallisemmin shimmejä). Ideana on poistaa turha väljyys, maksimoida hampaiden kosketuspinta-ala ja mahdollistaa rattaiden pyöriminen ilman ylimääräistä vastusta. Kohdistus on ensiarvoisen tärkeää tarkastaa ja korjata aina, kun rattaat tai jokin niihin vaikuttava tekijä, kuten laakerit tai moottori vaihdetaan. Myös vakioaseen, varsinkin kiinalaisten toimintaa voi parantaa kohdistamalla rattaat paremmin, sillä kyse on millin kymmenyksistä. Normaalisti tehdasvalmisteisten aseiden toleranssit vaihtelevat sen verran, ettei niiden kohdistus ole koskaan täydellinen.
Tässä ohjeessa käytetään esimerkkinä versio 2 rataslaatikkoa ja M4-sarjalaista, mutta ohjeen avulla minkä tahansa rataslaatikon rattaiden kohdistus onnistuu helposti!
2 Huomioitavaa ennen aloitusta
Rattaiden kohdistus vaatii käyttäjältään kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä, sillä se vaatii sähköaseen rataslaatikon avaamisen. Onkin suositeltavaa, että käyttäjä tutustuu aseeseen ja sen osiin niin, että hän tietää mihin mikäkin osa kuuluu ennen työn aloittamista. Kun rataslaatikko on tuttu, työ sujuu suhteellisen vaivattomasti ja yksinkertaisesti, mutta varsinkin ensimmäisillä kerroilla on shimmitys huolellisesti tehtynä aikaa vievää.
Rattaiden kohdistus koskee kaikkia aseen rattaita, joita on normaalisti neljä:
Moottorin ratas (pinion gear)
Kartioratas (bevel gear)
Alennusratas (spur gear)
Sektoriratas (sector gear)
Rattaiden asentoon ja sijaintiin tärkeimmät vaikuttavat tekijät ovat rattaat itse, laakerit ja rataslaatikon kuoret. Lisäksi myös moottorin kehikko tai versio 2 rataslaatikkoa käyttävien aseiden pistoolikahva ovat vaikuttavia tekijöitä. Onkin syytä muistaa huomioida kaikki moottorin asentoon ja rattaisiin vaikuttavat tekijät , jotta kohdistus onnistuu mahdollisimman hyvin. Huomioimalla kaikki tekijät, on myös helpompi löytää vian lähde ja korjata se, jos sellainen ilmenee.
Myös prikkojen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota! Esimerkiksi 8 mm kuulalaakereiden toimintaa voi parantaa huomattavasti käyttämällä ulkohalkaisijaltaan pieniä shimmejä, esimerkiksi G&G:ltä tai Lonexilta. Ne eivät ota laakerien ulkokehään kiinni, jolloin kitka vähenee! Yleensä riittää, että vain uloin prikka on halkaisijaltaan pienempi. Kiinteillä liukulaakereilla ja pienillä kuulalaakereilla tästä ei ole apua.
Kuva 1 8mm kuulalaakerit, vasemmalla alhaalla iso prikka, joka ottaa kiinni laakerin ulkokehään. Oikealla pieni prikka, joka koskee vain laakerin sisäkehään.
Shimmityksen lisäksi kannattaa harkita myös rataslaatikon uudelleenrasvausta. Rattaiden kohdistus hoituu näppärämmin puhtaiden rattaiden kanssa ja suurin osa rataslaatikon sisäosista on kuitenkin otettava pois tieltä kohdistusta varten!
PSST! Jos sinulla on versio 2 rataslaatikko, kannattaa harkita myös rataslaatikon etupään vahvistusta vahvistusviilauksilla!
3 Rattaiden kohdistus
Kun rataslaatikko on auki ja ylimääräiset rasvat ja osat on poistettu, voidaan shimmitys aloittaa. Helpoin ja tällä hetkellä suosituin tapa on aloittaa rattaiden kohdistus kartio- ja moottorin rattaasta. Se on samalla työn hankalin osuus. Tätä tapaa kutsutaan ”shimmitys bevelin kautta” tai ”bevel gear method” -nimillä.
Kuva 2 Moottorin ja kartiorattaan kohtaus
3.1 Kartioratas ja moottorin ratas
Tässä vaiheessa tarkoitus on säätää kartiorattaan ja moottorin rattaan asennot niin, että niiden hampaat kohtaavat oikeassa kulmassa, eivätkä ne aiheuta ylimääräistä kitkaa.Tämä on shimmityksen hankalin ja tärkein vaihe. Huono kohdistus kartio- ja moottorin rattaan välillä kuluttaa helposti rattaat käyttökelvottomiksi ja aiheuttaa huomattavaa vinkunaa. Moottorin ja kartiorattaan säätöä voi olla vaikea hahmottaa varsinkin MP5- ja G3-sarjalaisissa, joissa pistoolikahva on osa alarunkoa. Näissä aseissa voidaan käyttää perinteistä M4-pistoolikahvaa rattaiden kohdistusta varten, sillä periaatteessa moottorin kulman kartiorattaan akselin suhteen pitäisi pysyä samana.
Ensimmäiseksi asetetaan kartiorattaan oikealle puolelle prikkoja niin, että se pääsee pyörimään vapaasti, eikä hinkkaa rataslaatikkoa vasten. (Video 1) Useimmiten 0,10 mm prikka riittää.
Video 1 Esimerkki, miten kartioratas pyörii vapaasti kuulalaakerin päällä.
Tämän jälkeen asennetaan pistoolikahva tai moottorikehikko rataslaatikon oikeaan puoleen ja säädetään moottorin korkeus oikeaksi. Kuvassa 2 näkyy, miltä moottorin korkeussäädön pitäisi näyttää.
Kuva 3 Moottorin korkeus liian korkea. Moottorin ratas alkaa lopulta painaa kartioratasta ja aiheuttaa kitkaa sekä vinkuvaa ääntä
Kuva 4 Moottorin korkeus liian matala. Moottorin rattaan ja kartiorattaan hampaat eivät kohtaa täysin
Kuva 5 Moottorin korkeus oikea. Rattaat kohtaavat koko mitalta.
Kun moottorin korkeus on kunnossa, säädetään kartiorattaan korkeus. Kartiorattaan oikealle puolelle asetetaan prikkoja niin, että sen hampaat kohtaavat mahdollisimman hyvin moottorin rattaan kanssa. Liian korkealle säädettynä hampaan laki ottaa kiinni toisen rattaan uraan ja/tai moottorin ratas painaa kartioratasta väärään asentoon. Molemmissa tapauksissa rattaistoon aiheutuu ylimääräistä kitkaa, joka ilmenee tulinopeuden hidastumisena ja virrankulutuksen lisääntymisenä. Myös käyntiääni kuulostaa vinkuvalta.
Tämän jälkeen asetetaan kartiorattaan vasemmalle puolelle prikkoja niin, ettei ratas pääse heilumaan edestakaisin laakereiden välissä. Turha väljyys joko vähentää hampaiden kosketuspinta-alaa tai päästää rattaat hinkkaamaan toisiaan vasten.
Video 2 Ei-toivottua väljyyttä alennusrattaassa
Sopiva määrä prikkoja voidaan arvioida silmämääräisesti tai sormituntumalla sulkemalla rataslaatikon kuoret. Rataslaatikon kuoret täytyy kiristää kiinni muutamalla ruuvilla, jotta nähdään, pyöriikö ratas oikein, onko siinä väljyyttä, vai onko prikkoja liikaa. Jos kuoria puristetaan yhteen vain sormilla, on vaikea nähdä todellista tilannetta – optimaalinen kohdistus vaikeutuu.
Tarkkaa shimmitystä varten ja työtä nopeuttaakseen, prikkoja voi myös vertailla työntömitalla tai mikrometriruuvilla (Kuvat 6 ja 7). Digitönäri on oikeasti hyödyllinen työkalu, sillä valmistajien ilmoittamien shimmien paksuudet voivat poiketa muutaman sadasosan ilmoitetusta paksuudesta molempiin suuntiin, mikä ei ainakaan helpota shimmitystä. Toisen valmistajan 0,3 mm shimmi voikin olla 0,34mm paksu ja toisen 0,2 saattaakin olla 0,17mm.
Kuva 6
Kuva 7
Lopuksi tarkastetaan miten moottori ja rataslaatikko istuvat rungossa. M4-sarjalaisissa alarungon ja pistoolikahvan yhteensopivuus saattaa yllättää, varsinkin jos osat eivät ole alkuperäisiä. Samalla voidaan myös testata miten kartioratas ja moottori pyörivät vapaana.
Kuva 8 Rataslaatikko on kiinni rungossa runkotapeilla, jotta se istuu oikealla paikallaan.
Helppo tapa tarkistaa, miten pistoolikahva istuu alarungossa on piirtää alarungon ja kahvan ääriviivat rataslaatikkoon terävällä tussilla. Jos vain toinen pistoolikahvan reunoista ottaa kiinni alarunkoon, saattaa se vääntää kahvaa ja moottoria vinoon. Useimmiten rataslaatikko ja pistoolikahva istuvat kuvan 11 tapaan, jolloin ongelma ei ole suuri, sillä alarunko ei väännä kahvaa outoon suuntaan. Jos sovitus ei ole tasainen, voi sen korjata hiomalla kahvan reunoja, jotta se istuu paremmin (Kuvat 12 ja 13). Huomaa kuitenkin, että kuvan 11 tapauksessa moottorin korkeussäätö voi muuttua!
Kuva 9
Kuva 10
Kuva 11 ylempi viiva on pistoolikahvasta. Osat siis istuvat hieman eri tavalla.
Kuva 12 Pistoolikahvan hiomista
Kuva 13 Hiottu pistoolikahva
3.2 Alennus- ja sektoriratas
Alennus- ja sektorirattaan kohdistus on työn helpompi vaihe. Tarkoitus on asettaa prikkoja niin, että rattaiden hampaat koskevat toisiaan mahdollisimman suurella pinta-alalla, kuitenkin niin, etteivät rattaat hinkkaa toisiaan tai muita rataslaatikon osia vasten.
Kuva 14 Alennus- ja kartioratas. Huomaa, miten rattaiden välillä on pieni rako, jotta ne eivät hinkkaa toisiaan vasten.
Alennusrattaan vasemmalle puolelle asetetaan prikkoja niin, että se kohtaa kartiorattaan kuvan 14 kaltaisesti. Tämän jälkeen poistetaan ylimääräinen väljyys rattaasta asettamalla prikkoja sen oikealle puolelle. Ennen sektorirattaan asennusta, kannattaa vielä testata, että rattaat pyörivät nätisti, kun rataslaatikko on suljettu ruuveilla (Video 3).
Video 3 Alennus- ja kartiorattaan pyörittelyä
Sektorirattaan kohdistus ei juurikaan eroa alennusrattaasta, mutta huomioitavia seikkoja on enemmän (Kuvat 15-17).
Kuva 15 Sektori- ja alennusrattaan välinen kohdistus
Kuva 16 Joissain tapauksissa sektorirattaan suutinlevyn tappi saattaa koskettaa rataslaatikkooa esimerkiksi suutinlevyn kiskoihin. Ratkaisu on hioa kiskoa tai asettaa prikkoja sektorin alle.
Kuva 17 Sektori ja katkaisinvipu. Muista, että liian korkealle kohdistettu sektoriratas ei ota kunnolla katkaisinvipuun kiinni, mikä voi johtaa kertatuliongelmiin.
Kun rattaat on kohdistettu, on hyvä tarkistaa työn jälki pyörittämällä rattaita käsin ja moottorin kanssa (Videot 4 ja 5). Muista kiinnittää rataslaatikko alarunkoon, jos pistoolikahva on M4-mallinen!
Video 4 Kohdistus ei ole kunnossa – Jokin rattaista liian kireällä tai rattaat hinkkaavat toisiaan vasten.
Video 5 Rattaiden kohdistus kunnossa, ne pääsevät pyörimään vapaasti.
Kannattaa myös tarkistaa, että sektoriratas ja mäntä kohtaavat koko leveydeltään (Kuva 18). Ei haittaa, vaikka sektorin hampaat eivät ole keskellä männän hampaita, kunhan ne koskettavat männän hampaita koko pinta-alaltaan. Vääntörattaiden (Torque-up, välityssuhde yleensä yli 20:1) ja puolihammastetun männän kanssa tähänkin täytyy kiinnittää huomiota.
Kuva 18 Sektorirattaan ja männän hampaiden kohtaaminen.
Kun rattaat pyörivät nätisti ja kohdistus näyttää olevan kunnossa, ei muuta kuin loputkin palikat sisälle ja testaamaan!
4 Esimerkkejä
Tässä pari esimerkkiä miltä shimmitetyt rattaat voivat kuulostaa pelkällä moottorilla ja rattailla ja ammuttaessa.
MOSFETin asentaminen aseeseen on helppo työ henkilölle, jolla on pienikin kokemus kolvaamisesta ja rataslaatikon avaamisesta. Homma saattaa kuitenkin mennä hankalaksi, jos aseen akkutila on liian pieni akulle ja fetille, kuten MP5:n tai taakse johdotetun M4-sarjalaisen tapauksessa. GATE:n PicoSSR:t ovat jo niin pieniä, että sellainen on mahdollista asentaa versio 2 rataslaatikon sisälle ja taakse johdotetun aseen tapauksessa ilman uudelleenjohdotusta! Tämä ohje toimii apuna kaikille taakse johdotetuille aseille. Tällöin fetti vain liitetään eri kohtaan negatiivista johtoa ja signaalijohto jätetään pidemmäksi.
2 Asennus
Asennusta varten tarvitset tavanomaiset työkalut rataslaatikon avaamista ja johtojen juottamista varten, sekä PicoSSR3-fetin mukana tulevan signaalijohdon ja kutistesukat.
Kun rataslaatikko on auki ja koneiston ylimääräiset osat, rattaisto ja yläkerta ovat pois tieltä, voidaan arvioida kohta negatiivisesta johdosta, johon fetti juotetaan kiinni. Huomaa kuitenkin, että joidenkin valmistajien (useat kiinalaiset) rataslaatikoiden takaosaan on lisätty materiaalia, jolloin fetti ei mahdu sinne.
Kuva 1 Kohta josta negatiivinen johto katkaistaan
Kuva 2 Katkaistu johto
Tämän jälkeen voidaankin siirtyä juottamaan fettiä kiinni johtoihin. Johtojen kuorinta on helppo tehdä siihen tarkoitetulla työkalulla, mutta varovaisesti tehtynä se onnistuu myös mattoveitsellä ilman, että johtimen säikeitä katkeaa. Juottamiseen löytyy hyviä ohjeita netistä ja niihin kannattaakin tutustua, jos kolvaaminen ei ole tuttua. Johtojen juottaminen fetin pintoihin hoituu helposti sulattamalla tinaa ensin johdon päähän sekä fetin pintaan ja vasta tämän jälkeen juottamalla ne yhteen. Tässä kohtaa hauenleuoilla varustettu juotosteline on oiva työkalu pitämään johdot ja fetti paikallaan juottamisen aikana. Ensimmäisenä juotetaan moottorilta tuleva negatiivinen johto ja signaalijohdon toinen pää. Signaalijohtoa ei vielä tässä vaiheessa kannata lyhentää.
Kuva 3 Moottorin johto juotettuna kiinni
Kuva 4 Signaalijohto juotettuna kiinni
Nämä voidaan suoraan peittää kutistesukalla. Huomaa kuitenkin, että se ei saa olla liian pitkä, jotta fetti mahtuu laatikon sisälle.
Kuva 5
Kuva 6
Negatiivinen johto akulta fettiin täytyy taivuttaa ja juottaa ”väärään” suuntaan, jotta se ja piiri asettuvat oikein laatikossa.
Kuva 7
Kuva 8
Kun johdot fettiin on juotettu, voidaan siirtyä liipaisinkoneiston puolelle. Kutistesukka lisätään fettiin myöhemmässä vaiheessa.
Kuva 9 Vielä kolvaamaton liipaisinkoneisto ja signaalijohto
Juotetaan ensin positiiviset johdot samaan kytkinpintaan. Sillä kumpaan kytkinpintaan johdot juotetaan, ei ole väliä, koska kytkin on mekaaninen ja virta voi kulkea molempiin suuntiin, toisin kuin esimerkiksi MOSFETin läpi. Tämän aseen tapauksessa on näppärä lyhentää pidempää johtoa ja juottaa se kuvassa alempaan kytkinpintaan.
Kuva 10 Pidempi positiivinen johto on juotettu irti ja siitä on katkaistu pieni pätkä
Periaatteessa positiivisten johtojen ei tarvitse kohdata liipaisinkoneiston kytkinpinnoilla, vain pieni signaalijohto riittää. Tässä tapauksessa on kuitenkin helpompi käyttää aseen vakiojohtoja, sillä se säästää aikaa ja vaivaa. Uudelleenjohdotuksen yhteydessä asia saattaa olla toisin.
Kuva 11 Yhteen juotetut positiiviset johdot
Kun positiiviset johdot on juotettu, voidaan signaalijohto katkaista sopivan mittaiseksi ja juottaa kiinni vapaaseen kontaktipintaan. Suosittelen suojaamaan kontaktipinnan kutistesukalla. Se hoituu helpoiten taivuttamalla kontaktipintaa hieman ulospäin ja ujuttamalla sukka kokonaan sen ympärille. 3 tai 4mm kutistesukka pitäisi olla sopivaa tähän tarkoitukseen. Sopiva kutistesukka pitäisi löytyä mm. Clas Ohlsonilta, Motonetistä tai Biltemasta.
Kuva 12
Kuva 13 Vaihtoehtoinen tapa johdottaa liipaisinkoneisto
Kun signaalijohto on juotettu, ollaan enää viimeistelyä vailla. Nyt pitäisi näyttää tältä.
Kuva 14 Juotokset valmiina
Kuva 15 Vaihtoehtoinen tapa vetää signaalijohto fetiltä eteenpäin
Seuraavaksi lisätään kutistesukka fetin toiseen päähän. Sukan voi antaa tulla hieman yli piirilevyn ja se kannattaakin puristaa kiinni pihdeillä.
Kuva 16
Sitten tarkistetaankin että johdot ja fetti istuvat nätisti laatikossa eivätkä ole tiellä.
Kuva 17
Kuva 18
Kuva 19
Varsinkin laatikon alaosaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä moottorin ratas saattaa repiä huonosti asennetut johdot auki ja aiheuttaa oikosulun. Ohuiden johtojen kanssa ei pitäisi olla suurta ongelmaa mutta esimerkiksi paksut silikonijohdot saattavat olla hankalia. Johdot voi myös liimata pikaliimalla laatikon alaosaan kiinni, mutta myöhemmin niiden irrottaminen saattaa vahingoittaa eristettä.
Fetti taasen kannattaa liimata kiinni rataslaatikkoon esimerkiksi pienellä tipalla pikaliimaa. Näin fetti pysyy varmasti pois tieltä eikä vahingoitu. Muista ensin puhdistaa liimattava pinta rasvasta.
Kuva 20
Näin PicoSSR3 on asennettu onnistuneesti rataslaatikon sisälle. Ei muuta kuin testaamaan!
Tässä artikkelissa esitellään kaksi tapaa ehkäistä midcap- eli kaksirivisten lippaiden syöttöhäiriöitä. Ensimmäinen toimenpide kohdistuu lippaan jousen päässä olevaan muoviosaan, joka työntää kuulia ylöspäin (englanniksi follower). Jatkossa tästä osasta käytetään termiä työntäjä. Perinteisesti valmistajat ovat käyttäneet muodoltaan pyöreitä työntäjiä, joka ei ole ideaalein muoto varsinkaan kaksirivisissä lippaissa. Toinen tapa parantaa lippaan toimivuutta on estää sen puoliskoja löystymästä irti toisistaan. Oletuksena tässä artikkelissa on, että osaat avata, huoltaa ja kasata lippaasi.
2 Työntäjän muokkaaminen
Pyöreä vakiotyöntäjä aiheuttaa ylimääräistä kitkaa syöttöputkessa.
Yllä olevasta kuvasta huomaat, kuinka pyöreä työntäjä painaa hieman leveämmässä kuulakuilussa kuulia enemmän vinoon kuin ylöspäin. Tämä aiheuttaa ylimääräistä kitkaa, joka vaikuttaa lippaiden syöttävyyteen. Pyöröviilalla tai dremel-hiomakoneella poistetaan hieman materiaalia pyöreän työntäjän laidasta. Tarkoituksena on saada muotoiltua pyöreä kärki vinoksi kolmioksi, jolloin rinnakkaiset kuulat jonossa asettuvat tasaisemmin ja työntö kohdistuu suoraan ylöspäin. Alla oleva kuva havainnollistaa tilannetta.
Kuulantyöntäjästä poistetaan pyöreä siivu.
Muokattu työntäjä työntää kuulia suoraan ylöspäin, jolloin ei synny ylimääräistä kitkaa.
Kuvista ja ajatuksesta osa on ansiokkaasti asiaa pohtineen Lauri ”Maekii” Mäen käsialaa. Tästä pääset lukemaan alkuperäisen ohjeistuksen englanniksi (vaatii kirjautumisen).
3 Lippaan teippaaminen
Varsinkin vanhemmissa ja käytetyissä lippaissa ongelmaa aiheuttaa lippaan puoliskojen leviäminen. Tällöin puoliskot pääsevät hieman irralleen toisistaan ja kuulat voivat jumiutua kuulakuiluun, kun niille syntyy liikaa tilaa.
Ongelmaan on hyvin yksinkertainen ratkaisu. Tavallisen huollon yhteydessä lipasta uudelleen kasattaessa vedä lippaan sisuskalut vahvalla teipillä yhteen siten, ettei lipas pääse leviämään. Voit toki myös liimata puoliskot mutta tämä hankaloittaa tulevaisuuden huoltotoimenpiteitä.
Teippaamalla voit saada vanhankin lippaan taas syöttämään.
Näillä kahdella toimenpiteellä saat parannettua lippaidesi toimivuutta merkittävästi!
Tässä artikkelissa esitellään kaksi tapaa ehkäistä midcap- eli kaksirivisten lippaiden syöttöhäiriöitä. Ensimmäinen…
Artikkeli käsittelee sähkökäyttöisten airsoft-aseiden kolmea yleisintä akkutyyppiä, litiumpolymeeri- (LiPo), nikkelikadmium- (NiCd) ja nikkelimetallihydridiakkuja (NiMH). Tarkoituksena on ohjeistaa varsinkin LiPo-akkujen turvalliseen käyttöön, valaista akkutyyppien eroja sekä antaa käyttöohjeita ja pohjatietoa niiden toiminnasta. Artikkeli tutustuttaa lukijaansa myös sähköfysiikkaan. Teksti on kirjoitettu koko harrastajakuntaa silmällä pitäen uusia tulokkaita unohtamatta. Alle on kirjattu lyhyesti suurimmat erot LiPo- ja nikkeliakkujen välillä ilman sen tarkempaa paneutumista taustoihin. Akkujen kemiaa -osio sisältää katsauksen akkujen eroihin ja kemioihin, minkä jälkeen siirrytään käyttö- ja latauseroihin sekä -ohjeisiin. Sähköfysiikan perusteita -osio pyrkii tiivistämään tarpeellisen tiedon akkujen fysiikasta niiden toiminnan ja erojen ymmärtämiseksi. Kyseinen osa on tarkoitettu alkuosan tueksi mm. avaamalla sähköfysiikan termejä, kuten virta, jännite ja kapasiteetti. Yleiset käyttö- ja turvaohjeet on listattu tekstin lopussa. LiPo-akku on kolmikon uusin ja tehokkain akkuteknologia. Ne on helppo erottaa nikkeliakuista niiden muodon ja ylimääräisen tasausliittimen perusteella. LiPo-akut koostuvat taskumaisista kennoista ja ovat tavallisesti kaksi- tai kolmikennoisia, jolloin jännite on 7,4 V tai 11,1 V. Nikkeliakut koostuvat metallikuorisista sylinterikennoista ja ovat normaalisti seitsemän- tai kahdeksankennoisia, jolloin jännite on 8,4 V tai 9,6 V. LiPo-akut ovat yleisesti nikkeliakkuja tehokkaampia ja kestävät paremmin kylmässä, mutta ovat alttiimpia väärälle käytölle.
2 Airsoft-käytössä olevat akut ja niiden erot
Akut ovat kemiasta tuttuja galvaanisia kennoja, eli kemiallisia systeemejä, joissa kemiallinen energia muuttuu sähköenergiaksi. Kennossa tapahtuvaa hapetus-pelkistys-reaktiota hyödynnetään jännitteen luomiseen plus- ja miinus-navan välille. Tutustumalla sähkökemiaan on helppo jakaa akut eri lokeroihin kennomateriaaliensa perusteella. Näin on helppo ymmärtää enemmän myös akun ominaisuuksista ja niihin vaikuttavista asioista. Kolme yleisintä airsoft-käytössä olevaa akkutyyppiä ovat LiPo, NiCd ja NiMH. Nimillä viitataan akkujen kennomateriaaleihin eli aineisiin, jotka osallistuvat kemialliseen reaktioon. Nikkelikadmiumin ja -metallihydridin erot ovat käytännössä pieniä verrattuna niiden eroihin LiPo-akkujen kanssa, minkä takia usein puhutaankin lyhyesti nikkeli- ja LiPo-akuista. Nikkelipohjaiset akut ovat myös vanhempaa teknologiaa kuin LiPo-akut.
Yleisimpiä akkumalleja
2.1 Nikkeli-kadmium (NiCd)
Sanyon 9,6V NiCd-akku
NiCd-akut on trion vanhin akkuteknologia ja energiatiheydeltään pienin akku (~50–80 Wh/kg).Useiden airsoft-aseiden akkutilan pienuuden takia ne ovatkin kadonneet nopeasti airsoft-markkinoilta pienempien NiMH- ja varsinkin LiPo-akkujen myötä. NiCd on myös ainoa akku, joka kärsii “muisti”-efektistä, eli se menettää kapasiteettiaan käytössä, jos sitä ei säännöllisin väliajoin tyhjennetä (kerran 1-3 kk aikana ampumalla tai akunpurkajalla). Säilytyksessä olevaa akkua ei ole tarve tyhjentää niin usein. Akku voidaan kuitenkin jättää säilytykseen missä tahansa lataustilassa ja se kestää hyvin pitkiäkin säilytysaikoja, mutta pidemmän säilytyksen jälkeen sille on syytä suorittaa tyhjennys-lataus -sykli, sillä itsepurkautuminen on jopa 20% kuukaudessa. Kadmium on myrkyllinen metalli, joka täytyy muistaa akkua hävittäessä. NiCd-akkujen valtti on oikein käytettynä niiden käyttösyklien määrä, joka on jopa yli kaksinkertainen NiMH- ja LiPo-akkuihin verrattuna (jopa 1000 sykliä). Ne toimivat myös hieman paremmin kylmässä kuin NiMH-akut.
NiMH-akku on yleinen akku varsinkin aloittelijoiden ja normaalitasoisten aseiden keskuudessa, jolloin suurille purkuvirroille tai jännitteille ei ole tarvetta. Energiatiheydeltään ne ovat NiCd-akkua parempia (60-120 Wh/kg), ja tästä syystä samankokoisella NiMH-akulla on hieman suurempi kapasiteetti, kuin NiCd-akulla. NiMH ei varsinaisesti kärsi “muisti”-efektistä, mutta vaatii silti samalla tavalla säännöllisen purku-/lataussyklin kunnollisen käyttöiän takaamiseksi. Useimpien täysien NiMH-akkujen itsepurkautuminen on n. 30 % luokkaa kuukaudessa ja ne onkin syytä ladata vasta juuri ennen käyttöä. Pitempää säilytystä varten lataustilan suositellaan olevan n. 40 % luokkaa, jolloin akun itsepurkautumisaste on pienimmillään.
2.3 Litiumpolymeeri (LiPo)
Pienikokoinen 7,4V 1000mAh LiPo-akku
“Litiumpolymeeri” on kaupallisessa käytössä vakiintunut lyhenne Litium-ioni-polymeeristä. Todellisuudessa akun sisällä oleva litium on varautuneessa tilassa, ioneina. Varautumattomassa muodossa (eli atomina) litium olisi liian epävakaa ja näin sopimaton varsinkin airsoft-käyttöön nykyisen teknologian turvin. Litium-ioni-polymeeriakuista puhutaan kuitenkin yleisesti litiumpolymeeri- tai lyhyemmin LiPo-akkuina helppouden vuoksi. LiPo eroaa normaalista litium-ioni-akusta käytettävän elektrolyytin suhteen, joka perustuu polymeeriin, muoviin. Siitä syystä kennorakenne ei ole perinteinen metallikuorinen sylinteri, vaan vapaammin muotoiltava tasku. LiPo:n ehdottomat valtit nikkeliakkuihin verrattuna ovat sen suuri energiatiheys (usein yli 140 Wh/kg), erilainen kennorakenne ja suuret purkuvirrat. LiPo:n taskumainen kennorakenne mahdollistaa todella pienten ja eri kokoisten akkujen valmistamisen. Suuret purkuvirrat ja energiatiheys mahdollistavat entistä tehokkaampien kokoonpanojen käytön ilman tarvetta suurikokoiselle akulle/akkutilalle. LiPo on kuitenkin herkkä ylilataamiselle ja tyhjenemiselle juuri siitä syystä, että litium on akuissa ionimuodossa. Liiallinen ylilataaminen vaurioittaa akkua ja johtaa tulipaloriskiin. Akun käyttäminen aivan tyhjäksi saattaa vaurioittaa akkua ja usein lyhentää sen käyttöikää tai rikkoo sen kokonaan. Molemmissa tapauksissa kyse on litiumin ja muiden reaktioon osallistuvien aineiden ei-toivotusta reaktiosta. Oikein käytettynä ja kunnollisella laturilla ladattuna on laadukkaiden akkujen tulipaloriski käytännössä olematon. Useissa sovelluksissa kuten mobiililaitteissa LiPo-akkuihin on integroitu suojapiiri, joka estää niiden tyhjenemisen ja ylilataamisen. Ylilataaminen on estetty ohjelmoimalla laturi katkaisemaan latauksen, kun akku on täynnä (normaalisti 4,2 V per kenno). Akun tyhjenemistä varten useat RC-ajoneuvot on varustettu sopivalla suojapiirillä. Airsoft-aseissa ei tällaista kuitenkaan normaalisti ole, jolloin akun varaustilan seuraaminen jää käyttäjän vastuulle. Esimerkiksi LiPo-hälyttimet ja mittarit helpottavat varaustilan seuraamista. Myös joistain mosfeteista löytyy suojaominaisuus tyhjenemistä vastaan. Piirin puuttuminen ei kuitenkaan ole ongelma, sillä akun vaurioitumiseen johtavia tilanteita on todella vähän. Se tarkoittaa onneksi myös akkujen pienempää kokoa ja halvempaa hintaa.
LiPo-akut, varsinkin vanhat ja huonolaatuiset, saattavat pullistua latauksen tai käytön aikana. Pieni pullistuminen ei ole haitaksi ja on usein odotettavissa akun ikääntyessä. Suuri pullistuminen saattaa viitata akun huonoon kuntoon, jolloin on syytä harkita akun vaihtamista uuteen. Pullistumisen syitä käsitellään alempana.
2.4 LiPo- ja nikkeliakkujen erot koossa ja suorituskyvyssä
Ensimmäinen ero löytyy kennorakenteesta. Nikkeliakut koostuvat sylinterimäisistä metallikuorisista kennoista, joiden kaksi yleisintä airsoft-käytössä olevaa kokoa ovat mini-akuissa käytetty pienempi kennokoko, joka on standardina useimmille airsoft-aseiden akkutiloille, sekä suurempi large-akuissa käytetty kennokoko, jota käytetään myös useissa muissa sovelluksissa. LiPo-akkujen kennojen muoto taasen on ohut laatta, ns. tasku. Sen koko on täysin kiinni valmistajasta itsestään, koska elektrolyyttinä toimiva polymeeri antaa valmistajalle suhteellisen vapaat kädet muotoilla kennot käyttökohteen mukaan. Sama kennorakenne on osasyynä siihen, miksi varsinkin vanhat ja huonolaatuiset LiPo-akut alkavat pullistelemaan latauksen jälkeen. Samoja pullistumiseen johtavia reaktioita tapahtuu myös muissa akuissa, mutta metallisylinterin takia tämä ei näy ulospäin.
1,2 V 1200mAh NiMH-kennoja Lähde: Wikipedia.org
Kaksi 3,7 V LiPo-kennoa. Huomaa kennojen päässä olevat navat
Toinen ero kennoissa on niiden nimellisjännite. Nikkelikennojen nimellisjännite on 1,2 V, LiPo-kennojen 3,7 V. Käytännössä tämä vaikuttaa käytettävissä olevien akkujen nimellisjännitteeseen: airsoftissa nikkeliakut koostuvat yleensä seitsemästä tai kahdeksasta sarjaan kytketystä kennosta, jolloin nimellisjännite on joko 8,4 V tai 9,6 V. LiPo-akut koostuvat yleensä vain kahdesta tai kolmesta kennosta, jolloin jännite on 7,4 V tai 11,1 V. Kolmas ero löytyy akkujen kapasiteetista, mikä johtuu suoraan niiden energiatiheydestä. LiPojen energiatiheys on lähes poikkeuksetta suurempi kuin nikkeliakuilla. Tällöin samankokoisessa LiPo-akussa on suurempi kapasiteetti (mAh). Toisin päin ajateltuna kapasiteetiltaan samankokoinen LiPo-akku on vastaavaa nikkeliakkua fyysisesti pienempi ja/tai akussa on suurempi jännite. Suurempi kapasiteetti ei tarkoita ainoastaan pidempää käyttöaikaa vaan on myös yhteydessä akun maksimipurkuvirtaan, joka vaikuttaa aseen suorituskykyyn.
Turnigyn 11,1 V 3300mAh LiPo-akku, maksimiteho yli 1000 W 8 Fields 9,6 V 3000mAh NiMH-akku, maksimiteho 15C purkuvirralla n. 400W
Neljäs ero on akkujen purkuvirrassa, mikä näkyy suoraan esimerkiksi sarjatulinopeudessa. Akuista puhuttaessa purkuvirta on suuressa roolissa airsoft-aseissa, sillä vaadittavat virrat ovat hetkellisiä, mutta suuria – hieman alle 10 ampeerista ylöspäin. Akkujen purkuvirtakykyä vertailtaessa puhutaan usein purkuvirtakertoimesta, josta lisää alempana. LiPo-akuissa kerroin vaihtelee paljon, kun taas nikkelipohjaisissa vaihtelu ei ole niin suurta. Airsoft-aseissa käytettyjen LiPo-akkujen jatkuvan virran kerroin on normaalisti 15-30 paikkeilla, kun taas nikkeliakkujen kerroin on yleensä 10-12 luokkaa. Nopeasti laskettuna ulos saatavan purkuvirran ero saman kapasiteetin nikkeli- ja LiPo-akussa voi olla jopa kolminkertainen. Suurempi kerroin selittyy kemiallisilla ominaisuuksilla. Litium on alkuaineena paljon hanakampi reagoimaan kuin nikkeli. Tästä syystä nimellisjännitteeltään pienempi LiPo-akku saattaakin tarjota paremman sarjatulen, koska purkuvirta on suurempi. Sama reaktioherkkyys on syynä myös LiPo-akkujen vaatimaan huolellisempaan käyttöön.
3 Akkujen käyttö ja lataus
Erilaisista kennomateriaaleista johtuen akkujen erot eivät rajoitu niiden fyysisiin ominaisuuksiin, vaan myös niiden käyttötavat eroavat hieman toisistaan. Kuten jo aiemmin mainittiin ovat litiumakut herkempiä vääränlaiselle lataukselle ja käytölle.
3.1 Nikkeliakut
Nikkeliakkujen käyttö on yksinkertaisimmillaan todella helppoa. Akun voi surutta ampua tyhjäksi ilman pelkoa sen suuremmista vaurioista ja ladata sen taas täyteen uutta käyttöä varten. Akun käyttöikää voi kuitenkin pidentää huomattavasti käyttämällä ja lataamalla sitä oikein. Akkua ei ole syytä ampua tyhjäksi joka kerta, sillä liian usein tapahtuva akun täydellinen tyhjentäminen suurella virralla vähentää sen käyttöikää. Akku on kuitenkin syytä tyhjentää säännöllisin väliajoin (pari kertaa vuodessa) esimerkiksi akunpurkajalla tai siihen kykenevällä laturilla. Tällöin purku tapahtuu rauhallisemmin pienemmällä virralla kuin ampumalla.
Ylilataaminen ei tee nikkeliakuillekkaan hyvää ja itseasiassa niissäkin piilee liiallisesta ylilatauksesta aiheutuva tulipaloriksi. Riski on kuitenkin huomattavasti pienempi tai käytännössä olematon. Ylilataamista voi välttää lataamalla akkua vain tarvittavan ajan, eikä esimerkiksi jättää puolitäyttä akkua latautumaan yön yli. Helpompi vaihtoehto on käyttää automaattilaturia, joka pysäyttää latauksen, kun akku on täynnä. Useimmat automaattilaturit syöttävät akulle tämän jälkeen pientä herätevirtaa, jolloin akku ei pääse tyhjenemään itsekseen. Tämän tyyppiset laturit ovat hinnaltaan n. 20 € ylöspäin, kun taas peruslatureiden hinnat liikkuvat normaalisti 10 – 20 € välillä. Kehittyneimmissä latureissa on mahdollista valita erikseen myös latausvirta, jolla erikokoiset akut voidaan ladata juuri niille sopivalla virralla. Näissä ns. älylatureissa on yleensä mahdollisuus ladata myös useita eri akkutyyppejä.
3.2 LiPo-akut
LiPo-akut vaativat käyttäjältään enemmän huomiota, sillä ne ovat hieman alttiimpia väärinkäytöstä johtuville vioille. Käyttöohjeet ovat kuitenkin varsin yksinkertaisia ja maalaisjärjellä helposti ymmärrettäviä. Kun ne on sisäistetty, käyttö ei ole nikkeliakkuja vaikeampaa. LiPo-akkuja ei saa koskaan ampua tai muuten kuluttaa täysin tyhjäksi. Tarkemmin sanottuna jännitettä ei saa päästää laskemaan alle 3,3 V. Jotkin valmistajat käyttävät raja-arvona myös 3,0 V. Liian tyhjäksi käyttäminen vaikuttaa akun kemiallisiin ominaisuuksiin, mikä luonnollisesti vaikuttaa suoraan suorituskykyyn. Todennäköisesti akun tyhjäksi käyttäminen tekee akusta jo ensimmäisellä kerralla käyttökelvottoman. Jännitteen laskua voi seurata käyttämällä LiPo-hälytintä tai -mittaria. Näistä lisää kohdassa 3.3. Akkua ei saisi päästää tyhjenemään pisteeseen, jossa ase alkaa “hyytyä”, mikä näkyy esimerkiksi sarjatulinopeuden laskuna. Käyttö on siis syytä lopettaa viimeistään tällöin. Suurin osa LiPo-akuista kestää helposti normaalin viikonloppupelipäivän, joten pääsääntöisesti akun tyhjenemisestä ei tarvitse olla huolissaan. Pakkasasteilla pienimmät LiPo:t saattavat osoittaa hyytymisen merkkejä, joilloin akun käyttö täytyy viimeistään lopettaa ja akku ladata uudestaan.
Turnigyn E3 LiPo-laturi
LiPo-akkuja ei saa koskaan yliladata. Tästä syystä niitä on syytä ladata ainoastaan niille tarkoitetuilla latureilla, jotka katkaisevat latauksen, kun akun jännite on kasvanut tiettyyn arvoon. Normaalisti tämä arvo on 4,20 V per kenno. Ylilataaminen johtaa kennojen vaurioitumiseen, sillä kennojen sisällä tapahtuu tällöin ei-toivottuja reaktioita. Merkittävä ylilataus saattaa johtaa lopulta tulipaloon, mutta tähän vaaditaan monen tunnin ylilataus peruslaturin latausvirroilla. Vaikka tulipaloriski on laadukkaita akkuja ja latureita käytettäessä olematon, useat käyttäjät pelaavat varman päälle ja lataavat akkunsa palosuojatuissa turvapusseissa. Lisäksi lataamisen aikana on syytä tasata kennojen välisiä jännite-eroja. Liian suuret jännite-erot johtavat myös kennojen vaurioitumiseen ja aiheuttavat myös tulipaloriskin. Tästä syystä osa latureista ei suostu lataamaan akkua, jos jännite-erot kennojen välillä ovat liian suuret. Nykyään jotakuinkin kaikki LiPo-peruslaturit suorittavat latauksen ja tasauksen akkujen tasausliittimen kautta, mitä ei löydy nikkelilatureista. Kehittyneemmät äly-/automaattilaturit hoitavat latauksen ja tasauksen eri liittimistä. Älylaturit ovat usein myös tarkempia latausvirran ja jännitteen suhteen, sekä pitävät sisällään muita ominaisuuksia, jotka pidentävät akun käyttöikää. Niissä saattaa olla myös mahdollisuus ladata LiPo-akkuja ilman tasausta, joka on nopeampaa kuin lataus tasauksen kanssa. Yksi latauskerta ei yleensä tee suuria eroja kennojen välille, mutta ei ole suositeltavaa ladata akkua tällä tavalla useita kertoja peräkkäin. Varsinkin yksinkertaisimpien laturien kohdalla on syytä varmistaa ennen hankintaa että laturi varmasti myös tasaa kennojen jännite-erot.
LiPo-akku voidaan periaatteessa jättää säilytykseen missä varaustilassa tahansa, mutta pidempiaikaista, esimerkiksi talven yli kestävää säilytystä varten on suositeltavaa päästää akun varaustila n. 40 %:iin, mikä vastaa n. 3,5-3,7 V per kenno. Tällöin akun sisällä tapahtuvien reaktioiden määrä jää pienemmäksi ja akun kunto säilyy parempana kuin täyteen ladatussa akussa.
3.3 Latausaika
Latausaika on riippuvainen akun kapasiteetista ja laturin latausvirrasta. Esimerkkinä ASG:n automaattilaturin latausvirta on 1 A ja kiinalaisen miniakun kapasiteetti on 1100mAh eli 1,1Ah. Latausvirta on tällöin 1,1Ah / 1A = 1,1h eli 1 tunti 6 minuuttia. Käytännössä latausaika on tyhjälle akulle lähemmäs kaksi tuntia.
ASG:n automaattilaturin kyljessä olevat tiedot. CHARGE CURRENT = latausvirta
3.4 Lisätarvikkeet
Varsinkin LiPo-akuille on valmistettu liuta erinäisiä hälyttimiä ja mittareita, joiden avulla voi seurata akun jännitteen laskua, välttyä liialliselta tyhjenemiseltä ja tasata kennojen jännite-eroja.
Hälytin on yksinkertaisin ja todennäköisesti halvin tapa seurata akun tilaa. Se ilmoittaa, kun jännite on laskenut alle kriittisen rajan (3,3 V per kenno). Hälytin kiinnitetään akun tasausliittimeen, joten se voi olla kiinni akussa myös ampumisen aikana. Sisäisen resistanssin vaikutuksen takia se saattaa hälyttää, vaikka lepojännite ei olisi vielä laskenut rajan alle. Tästä syystä jotkin pelaajat eivät pidä hälytintä kiinni akussa, vaan tarkastavat akun tilan aina pelien välissä.
Litium-akkujen kennomittari
Hälytintä kehittyneempi vaihtoehto on kennomittari. Mittari kiinnittyy myös tasausliittimeen. Se näyttää suoraan akun kapasiteetin (%) ja kennojen jännitteet, joista käyttäjä voi päätellä akun varaustilan sekä seurata akun tyhjenemisnopeutta. Lisäksi esimerkiksi Turnigyn Dlux-mittari tasaa myös kennojen välisiä jännitteitä. Periaatteessa myös yleismittaria voi käyttää jännitteiden seuraamiseen, mutta se on kentällä hieman hankalampaa.
Yleismittarilla voi mitata jokaisen kennon jännitteen LiPo-akun tasausliittimen kautta
LiPo-akkujen yhteydessä jo mainitut turvapussit ovat halpa vaihtoehto tulipaloriskin pienentämiseksi ja helpottavat muutenkin akkujen säilytystä. Pussien lisäksi valmistetaan myös metallisia laatikoita isommille akuille.
Virittelijälle ja muuten airsoft-aseen toiminnasta kiinnostuneelle virtamittari on pätevä työkalu kennomittarin tai yleismittarin kaveriksi. Esimerkiksi Hobbykingin virtamittarista näkee reaaliaikaisesti tehon ja jännitteen. Virrankulutuksen avulla käyttäjä voi seurata helposti viritysten, kuten rattaiden kohdistuksen vaikutusta ja onnistumista, sekä arvioida helposti akulta vaaditun purkuvirran!
Hobbykingin virtamittari kytkettynä 7,4 V LiPo-akkuun
4 Sähköfysiikan perusteita
Tutustuessa akkutyyppeihin ja niiden eroihin, on syytä tutustua myös sähköfysiikan perusteisiin. Tekstin on tarkoitus toimia tukena akkutyyppien erojen ymmärtämiseksi, ja se kertoo myös hieman lisää akkujen kemiaan vaikuttavista ominaisuuksista, jotka on hyvä ottaa huomioon akun hankinnassa. Sähköfysiikassa oleellisia termejä ovat jännite (U), resistanssi (R), sähköteho (P), ja virta (I). Kirjaintunnukset ovat lyhenteitä, joita käytetään mm. laskuissa. Ne eivät tarkoita yksikköjä, jotka taasen ovat V (voltti), Ω (ohmi), W (watti) ja A (ampeeri). Tässä tekstissä teholla tarkoitetaan airsoft-aseen sähkömoottorin tehoa, joka ei siis vaikuta kuulan lähtöenergiaan, vaan koneiston pyörimisnopeuteen, eli tulinopeuteen. Se kertoo karkeasti kuinka voimakasta jousta moottori jaksaa vääntää ja miten nopeasti. Teho on jännitteen ja sähkövirran tulo. Kertolaskuna: U * I = P (jännite * virta = teho). Tehon kaavasta on helppo nähdä, miksi tulinopeus kasvaa, kun käytetään akkua, jossa on suurempi jännite. Virta tarkoittaa varauksien siirtymistä jännite-erojen, akun plus- ja miinusnavan, välillä. Sähkövirran numeerinen arvo kertoo tietyn pisteen ohi virtaavien elektronien määrän tietyssä ajassa. Yksinkertaistettuna, suurempi virta tarkoittaa, että johdossa kulkee enemmän varauksia (elektroneja). Suurempi virta tarkoittaa siis yleensä suurempaa kokonaisenergiaa, mutta koska teho määräytyy virran ja jännitteen mukaan, ei se yksin kerro moottorin tehoa, eli tulinopeutta. Jännite tarkoittaa potentiaalia, eli karkeasti käännettynä yhden varauksen energiaa. Samoin kuin suurempi virta, myös suurempi jännite tarkoittaa lisää energiaa. Jännite määräytyy käytetyn akun mukaan eikä moottori voi vaikuttaa sen saamaan jännitteeseen. Jännite ei ole aina vakio, vaan se on suoraan verrannollinen akun varaustilaan. Jännite on suurimmillaan, kun akku on ladattu täyteen. Resistanssi tarkoittaa virtapiirin komponentin kykyä vastustaa sähkövirtaa. Jokaisella komponentilla, jopa sähköjohdolla, on resistanssia. Mitä pienempi resistanssi aseen sähköpiirissä on, sitä suurempi teho välittyy moottorille. Esimerkiksi Tamiya mini –liittimissä on huomattavasti suurempi resistanssi kuin esimerkiksi deans- tai XT60-liittimissä. Pienempi resistanssi näkyy mm. sarjatulinopeudessa ja esimerkiksi liitinten vaihto parempiin voi nostaa tulinopeutta jopa 10 %. Toisin kuin jännitettä, aseen virtapiirissä kulkevan sähkövirran suuruutta ei voi tietää vain akkua tutkimalla. Se määräytyy piirin, eli pääosin akun maksimipurkuvirran ja moottorin tarpeen mukaan. Moottori ottaa akulta niin paljon virtaa kuin se tarvitsee, jos akku sitä pystyy antamaan (tarve ei ylitä maksimipurkuvirtaa). Moottorin tarpeeseen vaikuttaa mm. jousen jäykkyys, moottorin kunto, magneetit sekä käämit. Useiden vakiotehoisten airsoft-aseiden tapauksessa moottori voi vastaanottaa enemmän virtaa, mitä perinteinen nikkeliakku antaa, joten kasvattamalla akun maksimipurkuvirtaa moottorin teho kasvaa. Tämä tapahtuu käytännössä vaihtamalla akku toiseen, tai pienentämällä virtapiirin (liittimet, johdot, kytkin, jne.) resistanssia.Tehon kasvaessa moottori pyörii nopeammin, jolloin koneiston sykli tapahtuu nopeammin. Tämä tarkoittaa käytännössä tulinopeuden kasvua. Tehoa voi kasvattaa myös nostamalla akun jännitettä, mikä hoituu myöskin akkua vaihtamalla.
4.1 Akun jännite, kapasiteetti ja purkuvirta (C-arvo)
Tärkeä käsite akkujen suorituskykyä arvioitaessa on kapasiteetti. Kapasiteetin yksikkönä käytetään normaalisti milliampeerituntia (mAh). Se ei ilmaise pelkästään akun käyttöaikaa, vaan kertoo myös sen virranantokyvystä.
Turnigyn 2-kennoinen LiPo-akku, jossa kapasiteetti on 1,8 Ah eli 1800mAh
Jännite on ilmoitettu suoraan akun kyljessä tai sen voi laskea akun kennojen määrästä. Myös tasausliittimen johtojen määrä kertoo kennojen määrän. Kaksikennoisessa LiPossa on kolme johtoa – miinusnapa (maa) ja yksi plusnapa kummallekkin kennolle.
Turnigyn 2-kennoinen, eli 7,4 V LiPo-akku
Todellisuudessa akun jännite on suoraan verrannollinen varaustilaan, eikä ole kokoajan vakio. Esimerkiksi täyteen ladatun LiPo-akun kennojännite on 4,2 V, eikä 3,7 V. Nimellisjännitteellä tarkoitetaan näiden akkujen tapauksessa jännitettä, jolloin akun kapasiteetti on laskennallisesti 50%. Akun varaustila, eli kuinka täynnä tai tyhjänä akku on, voidaan määrittää karkeasti jännitteen avulla. Akun maksimipurkuvirtaa ei yleensä ilmoiteta suoraan vaan se täytyy laskea. Akun tai kennojen kyljessä ilmotetaan yleensä kuitenkin kapasiteetti (Ah tai mAh) ja LiPo-akkujen tapauksessa myös purkuvirtakerroin. Sillä ei ole yksikköä, mutta puhutaan usein C-arvosta. Purkuvirtakerroin ilmaistaan usein kahtena maksimiarvona, jatkuvana ja hetkellisenä.
Turnigyn LiPo-akku. Jatkuva purkuvirtakerroin on 20, hetkellinen 40
Purkuvirtakertoimen ja kapasiteetin avulla voidaan laskea akun maksimipurkuvirta hetkellisenä ja jatkuvana. Hetkellinen purkuvirtakerroin tarkoittaa virran suuruutta, jota akku pystyy tuottamaan hetkellisesti, sekunnin tai muutaman ajan. Todellisuudessa vain jatkuvalla purkuvirralla on suurta merkitystä airsoft-käytössä. Esimerkkinä 20/40 C kertoimilla varustettu akku voi purkautua kapasiteettiinsa nähden 20 kertaisella jatkuvalla virralla ja hetkellisesti jopa 40 kertaisesti. 7,4 voltin 1800mAh 20/40 C akun maksimipurkuvirta lasketaan seuraavasti: 1800 mAh = 1,8 Ah 1,8 (Ah) *20 (1/h) = 36 (A) Saman kaavan mukaan hetkellinen maksimi voi olla jopa 72 A. Tätä kautta voidaan periaatteessa laskea moottorin teho. Jos moottori pystyisi vastaanottamaan kaiken akun antaman virran, moottorin teho olisi tällöin: 36 A * 7,4 V = 266,4 W. Akun maksimipurkuvirta on siitä harmillinen ominaisuus, että sitä on todella vaikea mitata. Se saattaa myös vaihdella yksilöiden välillä ja eritoten huonompilaatuisten akkujen kohdalla poiketa ilmoitetusta arvosta. Tämä kannattaakin pitää mielessä uutta akkua hankkiessa.
4.2 Sisäinen resistanssi
Sisäinen resistanssi on akun (myös pariston) ominaisuus, joka vaikuttaa suoraan sen suorituskykyyn. Sisäisen resistanssin johdosta napajännite putoaa hieman, kun akkua kuormitetaan. Sisäinen resistanssi johtuu pääasiallisesti akun kemiallisista ominaisuuksista ja kennojen fyysisestä toteutuksesta. Siitä syystä eri akkutyypeillä on hieman erilaiset sisäiset resistanssit. Airsoft- ja RC-käyttöön tarkoitetuissa laadukkaissa LiPo-akuissa sisäinen resistanssi on pienempi kuin nikkeliakuissa. Vertailemalla eri akkujen sisäisiä resistansseja ja niiden muutoksia käytössä voidaan vetää myös karkeita johtopäätöksiä akkujen laadusta ja eliniästä. Sisäisen resistanssin lisäksi kapasiteetin pieneneminen ilmaisee akun ikääntymistä, mutta sitä saattaa olla vaikea mitata.
Esimerkkikaavio kuvaa uuden ja vanhan pariston napajännitteen laskua, kun sähkövirta kasvaa. Kuvassa uuden pariston sisäinen resistanssi on n. 7,5 Ω ja vanhalla 34 Ω.
4.3 Sisäisen resistanssin laskeminen
Napajännite, eli akun napojen välinen jännite voidaan laskea kaavalla U = E – Rs * I. E tarkoittaa akun lähdejännitettä, käytännössä akun jännitettä levossa. I on virta, jolla akkua kuormitetaan ja Rs on akun sisäinen resistanssi. Kaavaa tutkimalla voidaan havaita, että napajännite pienenee sitä mukaa, kun virta kasvaa. Esimerkki: Uuden 7,4 V 1800 mAh 20/40 C akun sisäinen resistanssi on 0,009 Ω (ohmi). Käytetyllä akulla se on kasvanut arvoon 0,030 Ω. Tehokas vakioase kuluttaa virtaa 15 A verran. Uuden akun napajännite on tällöin 7,4 V – 0,009 Ω * 15 A = 7,265 V. Vanhan akun napajännite on tällöin 7,4 V – 0,030 Ω * 15 A = 6,95 V. 0,27 voltin jännite-ero saattaa näkyä jo vakioaseenkin tulinopeuden hidastumisena ja liipaisinviiveen pitenemisenä. Jännitteen tippuminen vaikuttaa kuitenkin eniten käyttöaikaan, sillä jännite on vanhalla akulla jo valmiiksi pienempi, eli se tyhjenee nopeammin pisteeseen, jossa jännite alittaa sallitun raja-arvon. Sisäinen resistanssi on syytä huomioida myös akkuja kytkettäessä sarjaan. Sarjaan kytkettäessä resistanssit summataan yhteen, jolloin jännitteen tippuminenkin on suurempaa. Sarjaankytkentä ei ole kovin yleistä airsoft-aseissa tilanpuutteen ja jo valmiiksi isojen akkujen takia.
iMax B6AC V2 laturin mittaamat sisäisen resistanssin arvot vähän käytetylle LiPo-akulle
Sisäinen resistanssi on suhteellisen helppo mitata oikeilla välineillä. Tarvittavat tiedot saadaan mittaamalla akun lepojännite (napajännite, kun akkua ei kuormiteta), sekä virta ja napajännite kuormituksen aikana sopivalla virta- ja yleismittarilla. Myös useat älylaturit kykenevät mittaamaan sisäisen resistanssin niihin integroidulla ohjelmalla. Sisäistä resistanssia voidaan arvioida karkeasti myös mittaamalla jännitteen putoamista kuormituksen aikana. Tähän tarvitaan vain yleismittari.
5 LiPo-akkujen pullistumisen syitä ja kemiaa (“Puffing / Swelling”)
Pullistumiseen johtavia syitä on muutama, joista osa liittyy valmistuksen aikaisiin virheisiin, mutta useimmat itse käyttöön. LiPo-akut pullistuvat hieman myös latauksen aikana johtuen kennomateriaalien rakenteen muuttumisesta. Tämä on normaalia, eikä aina edes näy ulospäin. Akkujen valmistus asettaa yllättävän suuren vaatimuksen tuotantotiloille ja esimerkiksi liiallinen kosteus heikentää akun suorituskykyä ja saattaa aiheuttaa pullistumista, kun taas kuiva ympäristö kasvattaa tulipaloriskiä. Tämä teksti keskittyy kuitenkin pullistumiseen johtavaan kemiaan ja käyttöön liittyviin syihin. LiPo-akun pullistuminen johtuu kennojen sisällä muodostuvasta kaasusta, hapesta. Tämä ei ole toivottavaa, sillä happi on osa akun kennomateriaaleja. Samaan aikaan muodostuu myös litiumia metallisessa muodossaan, mikä reagoi hapen kanssa muodostaen litiumoksidia, jonka voi ajatella olevan “ruostetta”. Litiumia muodostuu hitaammin, minkä takia akun sisälle kertynyt ylimääräinen happi luo paineen ja akku pullistuu. Pullistuminen johtuu siis kennomateriaalien ei-toivotuista reaktioista. Nämä reaktiot tapahtuvat akun normaalin reaktion ohella, jos akkua rasitetaan liikaa. Liian suurella rasituksella akun normaali kennoreaktio ei tapahdu tarpeeksi nopeasti, eikä ehdi tuottamaan tarpeeksi energiaa. Tällöin kennoissa tapahtuu myös jo mainittuja ei-toivottuja reaktioita, jotka saavat akun pullistumaan. Akun pullistuminen johtaa myös pienoiseen kapasiteetin ja suorituskyvyn laskuun. Myös ylilataaminen ja liiallinen tyhjeneminen voivat aiheuttaa näitä ei-toivottuja reaktioita. Pullistumisen estämiseksi on syytä hankkia tarpeeksi suuren purkuvirran omaava akku. Varsinkin nopeat rattaat neodyymimoottorien kanssa vaativat paljon virtaa. Vakioaseiden virrat pyörivät normaalisti 10-15 ampeerin kieppeillä, joten 20 A ja suuremmat purkuvirrat riittävät. Normaalisti viritettyjen aseiden purkuvirrat pyörivät 15-30 ampeerin paikkeilla. Ylimääräisestä purkuvirrasta ei ole koskaan haittaa ja ylimääräisestä kapasiteetista on vain hyötyä. Siksi kannattaakin valita akkutilaan sopivista akuista se suurempi vaihtoehto.
6 Turvaohjeet
Yleiset ohjeet
Älä koskaan vahingoita kennoja – vauriot kennoissa, kuten viillot saattavat johtaa oikosulkuun.
Älä yhdistä akun johtoja suoraan toisiinsa esimerkiksi metallinpalalla – tämä johtaa oikosulkuun.
Älä säilytä akkuja suorassa auringonvalossa, äläkä altista niitä yli 50 °C lämpötilalle.
Älä säilytä akkuja pitkiä aikoja täyteen ladattuna. Sopiva varaustila on n. 40-50 %.
Säilytä akut paloturvallisessa paikassa.
Tarkasta aina akun kunto jännitemittarilla pitkän (>6 kk) säilytyksen jälkeen.
Älä altista akkuja kosteudelle – oikosulkuvaara.
Tarkista akun polaarisuus ennen kytkentää– akun positiivinen napa laitteen positiiviseen napaan.
Lataamiseen liittyvät ohjeet
Lataa akkua ainoastaan sille tarkoitetulla laturilla. Väärän laturin käyttäminen saattaa vaurioittaa akkua ja johtaa tulipaloriskiin (ks. akkujen käyttö ja lataus).
Lataa akut aina valvonnan alaisena ja paloturvallisessa paikassa – esimerkiksi turvapussissa.
Tarkasta aina akun kunto silmämääräisesti ennen latausta. Tarkasta varsinkin liitinten kunto.
Lataa akkuja aina niitä vastaavalla jännitteellä.
Älä lataa akkuja liian korkealla virralla – LiPo-akuille sopiva latausvirta on n. 1 C (1 * akun kapasiteetti (Ah)), NiMH – akuille 0,2 – 0,5 C ja NiCd-akuille 0,2 – 1,0 C.
Älä ylilataa akkuja.
Lopeta akun lataus viimeistään, kun sen lämpötila on kohonnut huomattavasti.
Älä lataa selvästi ylipullistuneita akkuja.
Käyttöön liittyvät ohjeet
Varo vahingoittamasta akkua ja liittimiä käytön aikana.
Irroita akku laturista tai laitteesta vetämällä liittimistä. Älä koskaan vedä johdoista (tämä saattaa irrottaa johdot liittimistä).
Älä tyhjennä LiPo-akkuja alle sallitun 3,3 V rajan.
Älä ylikuormita LiPo-akkuja – liian suuri purkuvirta pienentää akun käyttöikää huomattavasti.
Akkujen hävittäminen
Akut ovat ongelmajätettä kuten paristotkin. Toimita rikkinäiset ja käyttökelvottomat akut ongelmajätepisteeseen.
7 Lähteet ja linkkejä
www.batteryuniversity.com – Hyvä ja suhteellisen helppolukuinen sivusto akuista. Ei käsittele akkuja RC- /Airsoft-näkökulmasta vaan yleisellä tasolla.
http://www.mpoweruk.com – hieman raskaampaa tekstiä yleisesti akuista. Battery performance -linkin takaa löytyy todella havainnollistavia kuvaajia akkujen suorituskyvystä eri olosuhteissa!
RC-foorumeilla on airsoft-foorumeita enemmän tietoa varsinkin isommista LiPo-akuista. Foorumeita selatessa kannattaa kuitenkin muistaa terve järki ja lähdekriittisyys!
Teksti käsittelee airsoft-aseiden sähkökoneiston päivitystä mosfetin avulla, sen hyötyjä ja lyhyesti mihin mosfetin toiminta perustuu. Tämän avulla lukijan pitäisi ymmärtää perusperiaatteet: mihin, miten ja miksi mosfettia käytetään. Tekstin taso on pyritty pitämään helposti ymmärrettävänä, mutta sähkötekniikan perusteiden hallinnasta on huomattavasti hyötyä asian hahmottamisessa. Tutustu Tradesoftin MOSFET-valikoimaan.
Perinteisen Tokyo Marui -tyyppisen sähkötoimisen airsoft-aseen sähköjärjestelmä on varsin yksinkertainen ja sen komponentteina ovatkin vain virtalähde, sähkömoottori, mekaaninen kytkin ja sulake. Suurin osa tunnetuista valmistajista joko kopioi Maruita tai on kehittänyt vastaavanlaisen ratkaisun koneistoonsa. Mekaaninen kytkin on halpa ja yksinkertainen ratkaisu, mutta se lisää piirin resistanssia ja näin vähentää moottorille päätyvää virtaa. Pitemmällä aikavälillä se vaatiikin huoltoa tai kytkinpintojen uusimista.
Liipaisinvedon aikana piirin sulkeutuessa ja auetessa kytkimen läpi kulkeva sähkövirta aiheuttaa kosketuspinnoissa kipinöintiä. Kipinöinti tapahtuu kun kytkinpinnat ovat lähellä toisiaan. Sen seurauksena kytkinpinnoille joutunut rasva ja lika pinttyvät siihen. Myös kytkinpintojen metalli saattaa palaa hetkellisen lämmönnousun seurauksena. Kytkinpintojen kuluminen ja peittyminen lialla pienentää niiden sähköä johtavaa pinta-alaa eikä niiden läpikulkeva virta riitä moottorin pyörittämiseen tehokkaasti. Lopulta kytkinpinnat saattavat kulua täysin käyttökelvottomiksi. Tämä on ongelmana kaikissa sähköaseissa pitkällä aikavälillä, mutta tehokkaampia akkuja käytettäessä ongelma saattaa tulla eteen yllättävänkin äkkiä.
Muutaman vuoden satunnaisessa käytössä olleen vakioaseen palaneet kytkinpinnat. Toinen kytkinpinnoista on kulunut niin pahasti, ettei aseella pystynyt enää ampumaan kunnolla.
2 Mikä on MOSFET?
MOSFET (Metal Oxide Semiconductor Field Effect Transistor) eli metallioksidi-puolijohdekanavatransistori on puolijohdetekniikkaa. Pienen sähkövirran, ohjausjännitteen avulla n-tyypin transistorin sisälle luodaan sähkökenttä, joka poistaa lepotilassa vallitsevan resistanssin ja näin avaa tien virran kululle.
Mosfetin avulla virta akulta moottorille ohjataan suoraan johtimia pitkin mekaanisen kytkimen ohi. Mosfetin resistanssi on muutaman milliohmin luokkaa, joten sen vaikutus läpikulkevaan virtaan on olematon, toisin kuin kytkimen resistanssi, jolla on huomattava vaikutus. Mekaanista kytkintä tarvitaan kuitenkin antamaan mosfetille vaadittava ohjausjännite, mutta virta itsessään on todella pieni verrattuna sähkömoottorin vaatimaan virtaan, jolloin kytkinpinnoilla ei juurikaan tapahdu kipinöintiä.
Kannattaa huomioida, että airsoft-maailmassa mosfet-sanalla viitataan useimmiten kytkimen ohittamisessa käytettyyn elektroniikkapiiriin kokonaisuudessaan, joko itse-tehtyyn tai tehdasvalmisteiseen, eikä itse komponenttiin. Tästä lisää alempana.
2.1 Mitä hyötyä mosfetista on?
Hyväkuntoisessa ja heikkotehoisessa aseessa kytkimen ohittamisella mosfetin avulla ei välttämättä saavuteta näkyviä tuloksia, mutta varsinkin raskaasti viritetyissä aseissa muutos on usein huomattavan suuri. Kuitenkin pitemmällä aikavälillä kunnollisesta mosfetista on hyötyä, aseesta riippumatta.
Mosfetin perimmäinen tarkoitus on siis suojata kytkinpintoja kulumiselta, mutta sen edut mekaaniseen kytkimeen verrattuna eivät vielä lopu siihen. Mosfetin pieni resistanssi parantaa virrankulkua virtapiirissä:
Piiri vaatii vähemmän virtaa ja akun kesto paranee.
Samasta syystä myös akun käyttöikä saattaa parantua.
Toisaalta virta pääsee kulkemaan paremmin ja todennäköisesti myös tulinopeus kasvaa (tulinopeuden muutos saattaa olla yli 10%). Tämä riippuu varsinkin moottorista sekä muista sisäosista.
Liipaisinviive pienenee, koska mekaaninen kytkin ei ole hidastamassa virran kulkua.
2.2 Ominaisuuksia
Perinteisen mosfetin lisäksi on suunniteltu kehittyneempiä piirejä, joiden avulla airsoft-aseen toimintaa ja käyttöikää, sekä monipuolisuutta on lisätty huomattavasti. Ehkä tunnetuin mosfetin lisäominaisuus on ns. aktiivijarrutus, lyhyesti AB (Active Braking). Muita edistyneempiä ominaisuuksia ovat esimerkiksi tulinopeuden säätömahdollisuus, pursketuli-ominaisuus (burst), suojaus litium-akkujen tyhjenemistä vastaan ja integroitu sulake.
Aktiivijarrutus
Aktiivijarrutuksen avulla moottorin ja rattaiden keräämä ylimääräinen liike-energia saadaan nollattua nopeasti, niin etteivät rattaat vedä mäntää taka-asentoon, saatika aiheuta tuplalaukausta. Koska mäntä jää etuasentoon, se myös kuormittaa vähemmän jousta, joten sen käyttöikä pitenee.
Aktiivijarrutus tapahtuu luomalla suora kytkentä moottorin napojen välille. Tämä hoituu toisella p-tyypin mosfetilla. Kun liipaisimesta päästetään, piiri ei enää saa virtaa, mosfetin resistanssi palaa normaaliksi ja virrankulku moottorille ja muille elektroniikkapiirin osille lakkaa. Tällöin toinen transistori hyppää mukaan kuvioihin. P-tyypin mosfet johtaa virtaa, kun sille ei johdeta ohjausjännitettä ja näin moottorin napojen välille luodaan kytkentä. Moottorin pyöriminen indusoi johtoihin jännitteen, joka takaisin moottoriin johdettaessa jarruttaa sitä. Moottori siis jarruttaa itse itseään. Näin moottori saadaan pysäytettyä lähes välittömästi liipaisimen painalluksen jälkeen.
Jarrutus on hyödyllinen vain kertatulta ammuttaessa, kun katkaisinvipu (cut-off) katkaisee virrankulun sektorirattaan ollessa tietyssä pisteessä. Sarjatulella moottori pysähtyy kun liipaisimesta päästetään, joten jousi saattaa jäädä vireeseen. Vireen voi poistaa ampumalla kertalaukauksen. Kehittyneissä MOSFET-/mikrokytkinyksiköissä piiri havaitsee myös sarjatulella katkaisinvivun ja pysäyttää koneiston aina oikeaan aikaan.
Aktiivijarrutuksen aloitus voidaan perustaa myös virtapiirin sähkövirran ja jännitteen vaihteluihin, mutta tämä vaatii käytetyltä elektroniikalta huomattavasti enemmän.
3 Asennus – tarvitseeko minun tietää jotain?
Oikein toimiva mosfet vaatii aina aseen johtojen uudelleenkolvaamista tai uusien kytkinpintojen asennuksen niin, että mosfetilta kulkee ainakin yksi erillinen signaalijohto kytkimeen. Useissa asennuksissa positiivinen virtajohto toimii samalla myös toisena signaalijohtona, eikä asennus välttämättä vaadi kuin yhden signaalijohdon.
GATE:n sivuilta löytyvät asennusohjeet heidän omille MOSFET-piireilleen. Yksinkertaisia MOSFET-piirejä on myös helppo tehdä itse. Ohjeita näihin löytyy ympäri verkkoa ja esimerkiksi juoksuhauta.net-sivustolta löytyy myös suomenkielinen ohje.
Kuten aikaisemmin mainittiin, MOSFET-termi tarkoittaa sähkökomponenttia, transistoria, mikä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä airsoft-maailmasssa vakiintuneen termin asiasisällön takia. Hyvänä esimerkkinä markkinoilta löytyy plug and play -mosfetteina mainostettavia piirejä, jotka mahdollistavat esimerkiksi pursketulen, suojaavat LiPo-akkua tyhjenemiseltä ja mahdollistavat muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Nämä piirit eivät kuitenkaan ohita kytkinpintoja, jos ne vain liitetään akun ja aseen väliin. Kannattaa siis olla tarkkana mitä piiri oikeasti tekee, kun kytket sen aseeseesi! Tuotteiden nimessä ei luultavasti ole mitään väärää, sillä niiden piirit saattavat sisältää MOSFETin.
4 Mikrokytkimestä
Mekaanisen kytkimen tilalla airsoft-aseissa on käytetty vaihtelevalla menestyksellä mikrokytkimiä. Mikrokytkin saattaa antaa paremman vasteen liipaisinta painettaessa, mutta johtuen airsoft-valmistajien yleisesti käyttämien kytkinten rakenteesta, on niiden havaittu värähtelevän ampumasyklin aikana rataslaatikon täristessä. Värähtelyn seurauksena virtapiiri aukeaa hetkellisesti, ja virrankulku lakkaa. Kyse on millisekunneista, joten värähtelyä on lähes mahdotonta huomata ilman mittauslaitteita. Tämä aiheuttaa ongelmia varsinkin normaalia AB fettiä käytettäessä, sillä jarrutusominaisuus saattaa myös kytkeytyä päälle ja kuumentaa piirin komponentteja. Ongelma ei koske kaikkia mikrokytkimiä eikä mikroprosessoriohjattuja yksiköitä. Osassa mosfeteissa tähänkin on keksitty ratkaisu ja esimerkiksi GATE:n kolmannen sukupolven mosfeteissa ongelma on otettu huomioon digitaalisella signaalinkäsittelyllä.
4.1 Erikseen asennettavat MOSFET-/mikrokytkinyksiköt
Koko liipaisinkoneiston korvaavat mikrokytkinyksiköt kuten ASCU:t, BlackTalon Conceptin yksiköt tarjoavat MOSFETin hyötyjen lisäksi paljon muuta. Nämä yksiköt on suunniteltu parantamaan koko koneiston toimintaa ja poistamaan perinteisen mekaanisen liipaisimen tyyppiviat. Mikroprosessoriohjatut yksiköt tarjoavat tulimoodien ja -nopeuden säätomahdollisuuksia, parempia suojaominaisuuksia sähköosille ja mekaanisia vikoja vastaan, parantavat mikrokytkimen avulla liipaisintuntumaa ja ehkä suurimpana hyötynä, korvaavat mekaanisen kertatulitoiminnon mikrokytkimellä. Tällä tavalla säästytään kokonaan perinteiseltä ”semijumi”-ongelmalta, joka johtuu koneiston pysähtymistä tiettyyn kohtaan, jolloin katkaisinvipu (cut-off lever) häiritsee liipaisinkelkan liikettä.
ASCU:n sensoriyksikkö V2 rataslaatikossa.
Tällaiset yksiköt on suunniteltu useimmiten virittäjiä silmälläpitäen ja ne mahdollistavatkin usein todella tehokkaiden kokoonpanojen rakentamisen ilman huolta MOSFETin kestosta.
5 MOSFET tehdasasennettuna?
Nykyään alkaa löytymään jopa normaalihintaisia aseita, jotka on jo tehtaalta tullessaan varustettu MOSFET-piirillä, mikä on todella hyvä asia! Esimerkiksi Krytac käyttää aseissaan harrastelijoiden jo hyväksi toteamaa IRLB3034-piiriä. Perinteisen transistorin lisäksi jotkin valmistajat ovat korvanneet aseen mekaanisen liipaisimen mikroprosessoriyksiköllä, joka toimii hieman edellisessä kappaleessa mainittujen yksiköiden tavoin tarjoten joitakin samoja ominaisuuksia. Tällaisia aseita ovat mm. Systeman PTW-sarjalaiset, ASG:n Scorpion EVO 3 A1 ja Areksen EFCS-yksiköllä varustetut M4-sarjalaiset.
6 Loppusanat
Yhteenvetona, kunnollinen mosfet parantaa aseesi käyttöikää, eikä sillä ole oikeastaan haittapuolia. Tämän takia mosfettia voi suositella jokaiseen sähkökäyttöiseen aseeseen. Kysymykselle: “milloin mosfet kannattaa asentaa?” ei ole olemassa mitään rajaa, mutta yleinen tapa on ollut asentaa mosfet viimeistään, kun aseessa halutaan käyttää 11,1 voltin LiPo-akkua tai muuten korkeaa viritystasoa.
Suuttimet eroavat toisistaan mm. pituuden ja muotoilun osalta.
1 Johdanto
Suutin ja sen oikeat mitat ovat ensiarvoisen tärkeitä airsoft-aseen toiminnassa. Suuttimia onkin jopa satoja erilaisia eikä valmistajien jatkuvasti lisääntyvä kirjo pelkästään sähköaseiden puolella (AEG) varmasti helpota harrastajan virittämistä. Toisin sanoen vaikka sinulta löytyisi M4A1, ei se suoraan tarkoita sitä, että voisit mielivaltaisesti käyttää M4A1-suutinta jokaiselta valmistajalta. Suuttimien malli, pituus ja materiaali saattavat vaikuttaa ilmatiiveyteen ja aseesi syöttämiseen niin radikaalisti, että kallis viripyssykin antaa mitättömiä lukemia eikä esimerkiksi syötä ongelmitta.
Artikkelin lopusta löydät taulukon sähkötoimisten aseiden suutinpituuksista. Taulukkoon kerätään uusia suutinpituuksia kaiken aikaa, ja tarvitsemme Sinun apuasi laajentaaksemme suutintaulukkoamme yhdessä. Ehdota lisäystä suutintaulukkoon artikkelin lopusta löytyvästä linkistä.
2 Suuttimen valinta
On siis erityisen tärkeää, että valitset oikean mallisen, pituisen ja tyyppisen (tavallinen vs. bore-up) suuttimen. Nyrkkisääntönä virityksiin suositellaan usein saman valmistajan osia sekä rataslaatikon sisä- että ulkopuolelle. Useiden valmistajien osat ovat jopa päittäin yhteensopivia, mutta tällöin kannattaa tutustua osiin ja viritettävään aseeseen huolella ennen hankintaa. Perus harrastajan kannattaa edelleen pysytellä vain saman valmistajan osissa ilman eri opastusta kokeneemmalta virittäjältä. Tämä erityisesti siksi, koska kyse ei useimmiten ole vain suuttimen vaihdosta, vaan suuttimen etupään on myös pystyttävä liikkumaan mahdollisimman hyvin hop-up kammion sisällä ja tavoitettava hop-up kumin huulet juuri oikein. Tämä takaa optimaalisimman ilmatiiveyden ja saumattoman syöttävyyden.
3 Rakenne-erot ja käyttötarkoitus
Huomaa myös, että vaikka suutinten pituus olisi sama, voivat suuttimet erota merkittävästi toisistaan materiaalin, mallin ja toteutuksen osalta. Materiaaleissa tämä tarkoittaa lähinnä kestävyyseroja, joissa siis metalli on kestävämpi, mutta voi väärin asennettuna aiheuttaa vaurioita muille osille, kun taas muovista valmistettu menee itse rikki. Oikeaoppisen asennuksen myötä ei suorituskyvyssä tai käyntiäänessä juurikaan huomaa eroa.
Tyypillä viitataan siihen onko suutin tavallinen vai bore up -tyyppinen. Airsoft-aseissa on harvoin bore up -osia vakiona (pl. SR25, jotkin konekiväärit…) ja näiden suurimpana tarkoituksena onkin lisätä ilman määrää (tilavuutta) kuulalle männän kulkiessa taka-asennosta etuasentoon. Bore up -osien halkaisija on siis aina vakio-osia suurempi eivätkä ne siten ole yhteensopivia tavallisten osien kanssa. Bore up -osia käytetään esim. tavallista pidempien sisäpiippujen kanssa.
Suuttimen toteutuksella tarkoitetaan esimerkiksi suuttimen tiiveyden toteutusta. Suuttimissa saattaakin olla 0, 1 tai 2 O-rengasta valmistajasta ja asemallista riippuen. Periaatteessa enemmän voisi olla parempi, mutta todellisuudessa jo yksi O-rengas tekee suuttimen ja sylinterinpään välisen pinnan tiiviiksi.
Huom! Tavallisten suuttimien sisähalkaisija on n. 5,4mm, kun se bore-up -suuttimilla on n. 5,7mm. Halkaisija mitataan suuttimen tyvestä, joka tulee sylinterinpäätä vasten asennusvaiheessa. Myös O-renkaan koko suuttimen tyyppien välillä vaihtelee sisähalkaisijasta riippuen. Toisinaan valmistajat ovat helpottaneet bore-up -suuttimen tunnistamista erivärisellä O-renkaalla esim. AirsoftPro musta (tavallinen) / punainen (bore up).
4 Ohjeita taulukon käyttöön
Alla olevaan taulukkoon on kerätty erinäisten valmistajien dataa sähköaseiden (AEG) suuttimien pituuksista, jottei sinun tarvitsisi kahlata koko nettiä läpi oikeiden pituuksien perässä. Suutinten pituudet viittaavat Tokyo Maruin standardien mukaan valmistettuihin aseisiin, jotka onneksi käsittävät valtaosan saatavilla olevista aseista. Mikäli näin ei kuitenkaan ole, on sulkuihin merkattu valmistajan nimi (esim. erilaiset M14-suuttimet).
Voit hakea taulukosta suuttimia asemallin mukaan (esim. M4 tai G36) tai järjestää ne pituus- tai aakkosjärjestykseen mallin mukaan sinisiä yläpalkkeja klikkaamalla. Voit myös ehdottaa lisäystä suutintaulukkoomme taulukon alla sijaitsevasta painikkeesta. Näin saamme tehokkaammin laajennettua tietokantaamme!
Kohtauskulman säätämisellä, tuttavallisemmin AOE:lla (Angle Of Engagement), tarkoitetaan rataslaatikon viimeisen rattaan eli sektorirattaan (sector gear) ja männän hampaiden tarkempaa kohdistamista. Vakioaseet ovat jopa surullisenkuuluisia huonosti säädetystä kohtauskulmasta, mikä saattaa usein johtaa männän ennenaikaiseen kulumiseen tai jopa hajoamiseen. Kohtauskulman säätämisellä on tarkoitus lisätä männän ja sektorirattaan ensimmäisten hampaiden kontaktipintaa sekä samalla asettaa nk. tulo-/kohtauskulma mahdollisimman hyväksi (tästä nimi kohtauskulma). Kohtauskulman säätäminen ei siis ole pakollista, mutta erittäin suositeltavaa. Ethän kuitenkaan ryhdy purkamaan ja muokkaamaan asettasi, mikäli olet epävarma toimenpiteistä tai sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta airsoft-aseiden virityksestä. Alla kuva säätämättömästä vakio kohtauskulmasta sekä vertailun vuoksi toistaiseksi muokkaamaton mäntä ja parempi AOE (oikealla).
Vakio kohtauskulma. Huomaa kuinka vähän hampaat koskevat toisiaan.
Tältä kohtauskulman pitäisi näyttää
2 Kohtauskulman säätäminen
Kuten yllä olevista kuvista voi todeta on kohtauskulmien välillä merkittävä ero. Vasemmanpuoleisessa kuvassa nähdään kuinka heikosti sektorirattaan ja männän ensimmäiset hampaat koskettavat toisiaan männän virityshetkellä – vain männän hampaan kulma koskee sektorirattaan hammasta ja kohtauskulma on siksi huono. Huomattavasti parempi kontakti ja kohtauskulma on esitetty oikeanpuoleisessa kuvassa. Lisäksi tarkkasilmäisempi huomaa, että männän toisen hampaan kärki on sektorirattaan tiellä eikä ratas siten pääse pyörimään vapaasti. Hampaiden kosketusongelmaa ja männän muokkausta on käsitelty tarkemmin luvussa 2.3. Saavuttaaksesi maksimaalisen eliniän männälle on rataslaatikossa tehtävä seuraavia muokkauksia: Kohtauskulman säätäminen (2 vaihtoehtoa):1) Sorbothanen asennus (sylinterinpään muokkaus)TAI2) Aluslevyjen (prikkojen) asentaminen männänpään ja männän väliin – Sorbothanella tai aluslevyillä saavutetaan paras mahdollinen kontakti männän ja sektorittaan ensimmäisten hampaiden välillä. – Hampaiden puhtaan kontaktin ansiosta voimansiirto on tehokkain mahdollinen ja männän elinikä maksimoidaan. Sorbothanen asennus on huomattavasti aluslevyjä suositumpi toimenpide, sillä se toimii iskua ja toisinaan myös ääntä vaimentavana pehmusteena. Iskunvaimennus pidentää erityisesti rataslaatikon kuorien elinikää ja on todella hyödyllinen ominaisuus varsinkin versio 2 rataslaatikoissa. Sektorirattaan vapaa pyöriminen (1 vaihtoehto):Männän ensimmäisten hampaiden muokkaus (hionta) – Sektoriratas pääsee pyörimään mahdollisimman esteettömästi eivätkä rattaan hampaat raavi männän hampaita rikki. – Kaikki rattaan liike-energia saadaan kohdennettua männän ja sektorirattaan ensimmäisten hampaiden kohtaamiseen.
2.1 Sorbothanen asennus (sylinterinpään muokkaus)
Sylinterinpään pehmusteeseen liimattu 3,18 mm sorbothanen palanen.
Sorbothanen asennus on ylivoimaisesti yleisin tapa korjata kohtauskulma. ”Sorbo” ratkaisee usein vakioaseissa tavattavan huonon kohtauskulman, vaikka optimaalinen tilanne saattaa vaatia myös männän hampaiden muokkausta (lue lisää muokkaamisesta). Sorbo liimataan sylinterinpäähän joko vanhan sylinterinpään “vaimennusmateriaalin” päälle tai suoraan metalliseen sylinterinpään runkoon. Suosittelen asentamiseen 70D Sorbothanea. 70D viittaa aineen kovuuteen ja se toimii varsin mainiosti airsoft-aseissa. Huom! Sähkötoimisiin aseisiin riittää usein 3,18 mm paksuinen sorbo-pala, mutta valitse lopullinen paksuus tapauskohtaisesti mittaamalla tai muuten tarkkaan arvioimalla. Sylinteri- ja rataslaatikkokokonaisuudet vaihtelevat niin valmistajien kuin asemallienkin mukaan, minkä vuoksi oikeanpaksuinen sorbo-pala tulisi valita huolella. Ota myös huomioon, että suoraan sylinterinpään metallirunkoon asennetun sorbo-palan tulee olla paksumpi kuin sylinterinpään oman vaimennusmateriaalin päälle asennetun. Muista myös suojata sorbo-pala männänpään iskuilta erillisellä suojapalalla, koska vaimennusmateriaali itsessään on suhteellisen altis kulumiselle. Suojapalaksi soveltuu mm. akkukennojen eristeenä käytetty kutistesukka. Älä unohda tarkistaa kohtauskulmaa suojapalan jälkeen, ettei mäntä ole työntynyt liian taakse paksun suojapalan vuoksi. Sorbothane on synteettistä uretaanipolymeeriä, jota käytetään vaimentamaan iskuja ja tärinää. Airsoft-aseessa se ehkäisee kohtauskulman korjaamisen lisäksi rataslaatikon halkeamista, joka on erityisen yleistä 2. version vahvistamattomilla laatikoilla. Valitettavasti suurin osa vakioaseista toimitetaan vahvistamattomilla laatikoilla, mutta tottuneemmalta tai muuten kiinnostuneelta virittäjältä vahvistusviilaukset hoituvat näppärästi sorbon asennuksen yhteydessä. Sorbo imee suuren osan männän iskuvoimasta itseensä, jolloin rataslaatikon vastaanottama energia on vakiotilannetta huomattavasti pienempi. Lisäksi sorbo vaimentaa rataslaatikosta tulevaa ääntä, joten saat kaupan päälle hieman hiljaisemman pyssyn kiitokseksi nähdystä vaivasta.
Sorbothane-palan liimaus sylinterinpäähän
Sorbothane-palan kiinnitys sylinterinpäähän onnistuu liimaamalla. Syanoakrylaattia sisältävät pikaliimat on todettu todella toimiviksi palan liimaamiseksi paikoilleen. Muistathan myös, että aseesta ja rataslaatikon osista riippumatta sylinterinpään (tai vanhan vaimennusmateriaalin pinta) tulisi puhdistaa ja valmistella esimerkiksi hiomalla niin, että liima ja siten sorbo-pala pysyvät varmasti kiinni männän iskeytyessä sylinterinpäätä vasten. Lisäksi sorboon ja suojapalaan on tehtävä mahdollisimman tarkkaan sylinterinpään alkuperäisen ilmatunnelin/suutinreiän kokoinen reikä samaan kohtaan sylinterinpään kanssa. Näin varmistat parhaan ilmankulun myös tulevalla kokoonpanolla. Nyrkkisääntönä vakiota isompi reikä on kuitenkin parempi, ja vaimentavan männänpään kanssa jopa vaadittavaa, jotta mäntä istuu oikein sylinterinpäätä vasten. (ks. kuva alla)
Sorboon voi tehdä myös normaalia suuremman reiän, jolloin sylinterinpäätä voidaan käyttää vaimentavan männänpään kanssa!
Sorbo-pala on myös mahdollista asentaa esimerkiksi tarkkuuskiväärien sylinterinpäihin. Tällä voidaan saavuttaa niin ikään hieman vaimeampi ääni vakioaseeseen verrattuna, vaikka aseet eivät mekaniikkansa puolesta kohtauskulman korjausta vaadikaan. Tarkkuuskiväärien kanssa suosittelen paksumpia 4,76mm ja 6,35mm sorbo-paloja. Tiesitkö, että voit parantaa rataslaatikkosi kestävyyttä myös muilla keinoilla? Tsekkaa ohjeet etupään vahvistusviilausten tekoon.
2.2 Männänpään aluslevyjen asentaminen
Männänpään ja männän välissä nailonprikkoja
Aluslevyillä saadaan männän ensimmäisiä hampaita lähemmäksi jousenohjainta, jolloin sektorirattaan ja männän kohtauskulmaa voidaan selvästi parantaa. Aluslevyt ovat vaihtoehto sorbo-palalle, vaikka asennustapoja voi käyttää myös yhdessä. Kuvassa aluslevyiksi on valittu nailonista valmistetut prikat, jotta männän kokonaispaino ei kasvaisi liian suureksi. Otathan siis huomioon levyjen kevyen materiaalin, mikäli päätät korjata aseesi kohtauskulman tällä tavalla. Muista myös, että nailonprikkojen vuoksi tarvitset männänpäätä varten pidemmän kiinnitysruuvin, jotta männänpää istuu tiukasti paikoillaan. Lisäksi kannattaa valita tarpeeksi suuri prikkakoko, jotta aluslevyt pitävät männän metallihampaat paikoillaan. Suosittelen niin ruuvilukitetta kuin pikaliimaa tarvittaessa tapaturmien ehkäisemiseksi.
2.3 Männän ensimmäisten hampaiden muokkaus (hionta)
Kuten aiemmin tuli mainittua, on useimmiten myös tarpeellista muokata itse männän hampaita, jotta sektorirattaan ja männän hampaiden kontakti olisi mahdollisimman esteetön. Tämä edellyttää tavallisesti toisen ja kolmannen hampaan muokkaamista tai kokonaan poistamista. Männän ensimmäistä paksumpaa päätyhammasta ei tule muokata. Muokkaaminen onnistuu yksinkertaisesti käsiviilalla tai vielä helpommin esim. Dremelillä. Huom! Jotta kohtauskulma olisi varmasti oikein korjattu, voit tarkistaa tilanteen asentamalla rataslaatikon yläkerran ja rattaat paikalleen ja kokeilla pyörittää sektoriratasta jousen painaessa mäntää luonnolliseen etuasentoonsa. Kohtauskulma on kuitenkin mahdollista tarkistaa myös ilman jousta – ole tällöin tarkkana osien täsmällisen istuvuuden kanssa (sylinteri, sylinterinpää, mäntä ja sektoriratas)!
Kuvassa toinen hammas on poistettu, mutta kolmas hammas on vielä tiellä, joten sitäkin täytyy viilata.
Oikein viilattu mäntä. Toinen hammas on poistettu kokonaan ja kolmannesta on viilattu puolet pois
Muokattu ja muokkaamaton teräshampainen mäntä.
Ylemmästä männästä on jo tehtaalla poistettu yksi hammas.
3 Lopuksi
Yksinkertaisimmillaan kohtauskulman säätäminen hoituu silmänräpäyksessä erityisesti, jos käsissä on laadukas rataslaatikko, jossa kohtauskulma on jo suhteellisen hyvällä mallilla. Asemallista ja merkistä riippumatta kohtauskulma kannattaa tarkistaa huolellisesti. Todenmukaisimman kuvan rataslaatikkosi tilasta saat asettamalla koko rataslaatikon yläkerran paikalleen ja kokeilemalla pyörittää sektoriratasta jousen puristuksissa olevaa mäntää vasten. Jos männän ja sektorirattaan ensimmäiset hampaat kohtaavat koko matkalta eivätkä männän muut hampaat hidasta/estä sektorirattaan pyörimisliikettä, kohtauskulmasi on kunnossa! Löydät tarvittavat asennustarvikkeet eli sorbothanen suojapaloineen Tradesoft-verkkokaupasta. Sorbo-palat toimitetaan valmiiksi ympyröiksi leikattuina, joten sinun tarvitsee ainoastaan tehdä pienempi reikä yleensä keskelle palaa, jotta ilma pääsee kulkemaan. Tämä onnistuu helposti esimerkiksi meistillä. Myös mäntiä on saatavilla valmiiksi muokattuina (vähintään toiseksi viimeinen hammas viilattu pois). Muuten männän muokkaus onnistuu helposti viilalla tai Dremelillä.
PÄIVITYSLOKI
(26.11.2015) Lisätty ”3 Lopuksi”-kappale ja korjattu tekstin muotoilua
