21.5.2015

Airsoft-akkujen ABC

Eero Tekniikka Airsoft-akku, Käyttöohje, LiPo-akku, Nikkeliakku, Sähkötoimiset

Kattava käyttöohje LiPo- ja nikkeliakuille

 

1 Johdanto

Artikkeli käsittelee sähkökäyttöisten airsoft-aseiden kolmea yleisintä akkutyyppiä, litiumpolymeeri- (LiPo), nikkelikadmium- (NiCd) ja nikkelimetallihydridiakkuja (NiMH). Tarkoituksena on ohjeistaa varsinkin LiPo-akkujen turvalliseen käyttöön, valaista akkutyyppien eroja sekä antaa käyttöohjeita ja pohjatietoa niiden toiminnasta. Artikkeli tutustuttaa lukijaansa myös sähköfysiikkaan. Teksti on kirjoitettu koko harrastajakuntaa silmällä pitäen uusia tulokkaita unohtamatta. Alle on kirjattu lyhyesti suurimmat erot LiPo- ja nikkeliakkujen välillä ilman sen tarkempaa paneutumista taustoihin. Akkujen kemiaa -osio sisältää katsauksen akkujen eroihin ja kemioihin, minkä jälkeen siirrytään käyttö- ja latauseroihin sekä -ohjeisiin. Sähköfysiikan perusteita -osio pyrkii tiivistämään tarpeellisen tiedon akkujen fysiikasta niiden toiminnan ja erojen ymmärtämiseksi. Kyseinen osa on tarkoitettu alkuosan tueksi mm. avaamalla sähköfysiikan termejä, kuten virta, jännite ja kapasiteetti. Yleiset käyttö- ja turvaohjeet on listattu tekstin lopussa. LiPo-akku on kolmikon uusin ja tehokkain akkuteknologia. Ne on helppo erottaa nikkeliakuista niiden muodon ja ylimääräisen tasausliittimen perusteella. LiPo-akut koostuvat taskumaisista kennoista ja ovat tavallisesti kaksi- tai kolmikennoisia, jolloin jännite on 7,4 V tai 11,1 V. Nikkeliakut koostuvat metallikuorisista sylinterikennoista ja ovat normaalisti seitsemän- tai kahdeksankennoisia, jolloin jännite on 8,4 V tai 9,6 V. LiPo-akut ovat yleisesti nikkeliakkuja tehokkaampia ja kestävät paremmin kylmässä, mutta ovat alttiimpia väärälle käytölle.  

2 Airsoft-käytössä olevat akut ja niiden erot

Akut ovat kemiasta tuttuja galvaanisia kennoja, eli kemiallisia systeemejä, joissa kemiallinen energia muuttuu sähköenergiaksi. Kennossa tapahtuvaa hapetus-pelkistys-reaktiota hyödynnetään jännitteen luomiseen plus- ja miinus-navan välille. Tutustumalla sähkökemiaan on helppo jakaa akut eri lokeroihin kennomateriaaliensa perusteella. Näin on helppo ymmärtää enemmän myös akun ominaisuuksista ja niihin vaikuttavista asioista. Kolme yleisintä airsoft-käytössä olevaa akkutyyppiä ovat LiPo, NiCd ja NiMH. Nimillä viitataan akkujen kennomateriaaleihin eli aineisiin, jotka osallistuvat kemialliseen reaktioon. Nikkelikadmiumin ja -metallihydridin erot ovat käytännössä pieniä verrattuna niiden eroihin LiPo-akkujen kanssa, minkä takia usein puhutaankin lyhyesti nikkeli- ja LiPo-akuista. Nikkelipohjaiset akut ovat myös vanhempaa teknologiaa kuin LiPo-akut.

2.1 Nikkeli-kadmium (NiCd)

NiCd-akut on trion vanhin akkuteknologia ja energiatiheydeltään pienin akku (~50–80 Wh/kg).Useiden airsoft-aseiden akkutilan pienuuden takia ne ovatkin kadonneet nopeasti airsoft-markkinoilta pienempien NiMH- ja varsinkin LiPo-akkujen myötä. NiCd on myös ainoa akku, joka kärsii “muisti”-efektistä, eli se menettää kapasiteettiaan käytössä, jos sitä ei säännöllisin väliajoin tyhjennetä (kerran 1-3 kk aikana ampumalla tai akunpurkajalla). Säilytyksessä olevaa akkua ei ole tarve tyhjentää niin usein. Akku voidaan kuitenkin jättää säilytykseen missä tahansa lataustilassa ja se kestää hyvin pitkiäkin säilytysaikoja, mutta pidemmän säilytyksen jälkeen sille on syytä suorittaa tyhjennys-lataus -sykli, sillä itsepurkautuminen on jopa 20% kuukaudessa. Kadmium on myrkyllinen metalli, joka täytyy muistaa akkua hävittäessä. NiCd-akkujen valtti on oikein käytettynä niiden käyttösyklien määrä, joka on jopa yli kaksinkertainen NiMH- ja LiPo-akkuihin verrattuna (jopa 1000 sykliä). Ne toimivat myös hieman paremmin kylmässä kuin NiMH-akut.

2.2 Nikkeli-metallihydridi (NiMH)

NiMH-akku on yleinen akku varsinkin aloittelijoiden ja normaalitasoisten aseiden keskuudessa, jolloin suurille purkuvirroille tai jännitteille ei ole tarvetta. Energiatiheydeltään ne ovat NiCd-akkua parempia (60-120 Wh/kg), ja tästä syystä samankokoisella NiMH-akulla on hieman suurempi kapasiteetti, kuin NiCd-akulla. NiMH ei varsinaisesti kärsi “muisti”-efektistä, mutta vaatii silti samalla tavalla säännöllisen purku-/lataussyklin kunnollisen käyttöiän takaamiseksi. Useimpien täysien NiMH-akkujen itsepurkautuminen on n. 30 % luokkaa kuukaudessa ja ne onkin syytä ladata vasta juuri ennen käyttöä. Pitempää säilytystä varten lataustilan suositellaan olevan n. 40 % luokkaa, jolloin akun itsepurkautumisaste on pienimmillään.

2.3 Litiumpolymeeri (LiPo)

“Litiumpolymeeri” on kaupallisessa käytössä vakiintunut lyhenne Litium-ioni-polymeeristä. Todellisuudessa akun sisällä oleva litium on varautuneessa tilassa, ioneina. Varautumattomassa muodossa (eli atomina) litium olisi liian epävakaa ja näin sopimaton varsinkin airsoft-käyttöön nykyisen teknologian turvin. Litium-ioni-polymeeriakuista puhutaan kuitenkin yleisesti litiumpolymeeri- tai lyhyemmin LiPo-akkuina helppouden vuoksi. LiPo eroaa normaalista litium-ioni-akusta käytettävän elektrolyytin suhteen, joka perustuu polymeeriin, muoviin. Siitä syystä kennorakenne ei ole perinteinen metallikuorinen sylinteri, vaan vapaammin muotoiltava tasku. LiPo:n ehdottomat valtit nikkeliakkuihin verrattuna ovat sen suuri energiatiheys (usein yli 140 Wh/kg), erilainen kennorakenne ja suuret purkuvirrat. LiPo:n taskumainen kennorakenne mahdollistaa todella pienten ja eri kokoisten akkujen valmistamisen. Suuret purkuvirrat ja energiatiheys mahdollistavat entistä tehokkaampien kokoonpanojen käytön ilman tarvetta suurikokoiselle akulle/akkutilalle. LiPo on kuitenkin herkkä ylilataamiselle ja tyhjenemiselle juuri siitä syystä, että litium on akuissa ionimuodossa. Liiallinen ylilataaminen vaurioittaa akkua ja johtaa tulipaloriskiin. Akun käyttäminen aivan tyhjäksi saattaa vaurioittaa akkua ja usein lyhentää sen käyttöikää tai rikkoo sen kokonaan. Molemmissa tapauksissa kyse on litiumin ja muiden reaktioon osallistuvien aineiden ei-toivotusta reaktiosta. Oikein käytettynä ja kunnollisella laturilla ladattuna on laadukkaiden akkujen tulipaloriski käytännössä olematon. Useissa sovelluksissa kuten mobiililaitteissa LiPo-akkuihin on integroitu suojapiiri, joka estää niiden tyhjenemisen ja ylilataamisen. Ylilataaminen on estetty ohjelmoimalla laturi katkaisemaan latauksen, kun akku on täynnä (normaalisti 4,2 V per kenno). Akun tyhjenemistä varten useat RC-ajoneuvot on varustettu sopivalla suojapiirillä. Airsoft-aseissa ei tällaista kuitenkaan normaalisti ole, jolloin akun varaustilan seuraaminen jää käyttäjän vastuulle. Esimerkiksi LiPo-hälyttimet ja mittarit helpottavat varaustilan seuraamista. Myös joistain mosfeteista löytyy suojaominaisuus tyhjenemistä vastaan. Piirin puuttuminen ei kuitenkaan ole ongelma, sillä akun vaurioitumiseen johtavia tilanteita on todella vähän. Se tarkoittaa onneksi myös akkujen pienempää kokoa ja halvempaa hintaa.

LiPo-akut, varsinkin vanhat ja huonolaatuiset, saattavat pullistua latauksen tai käytön aikana. Pieni pullistuminen ei ole haitaksi ja on usein odotettavissa akun ikääntyessä. Suuri pullistuminen saattaa viitata akun huonoon kuntoon, jolloin on syytä harkita akun vaihtamista uuteen. Pullistumisen syitä käsitellään alempana.

2.4 LiPo- ja nikkeliakkujen erot koossa ja suorituskyvyssä

Ensimmäinen ero löytyy kennorakenteesta. Nikkeliakut koostuvat sylinterimäisistä metallikuorisista kennoista, joiden kaksi yleisintä airsoft-käytössä olevaa kokoa ovat mini-akuissa käytetty pienempi kennokoko, joka on standardina useimmille airsoft-aseiden akkutiloille, sekä suurempi large-akuissa käytetty kennokoko, jota käytetään myös useissa muissa sovelluksissa. LiPo-akkujen kennojen muoto taasen on ohut laatta, ns. tasku. Sen koko on täysin kiinni valmistajasta itsestään, koska elektrolyyttinä toimiva polymeeri antaa valmistajalle suhteellisen vapaat kädet muotoilla kennot käyttökohteen mukaan. Sama kennorakenne on osasyynä siihen, miksi varsinkin vanhat ja huonolaatuiset LiPo-akut alkavat pullistelemaan latauksen jälkeen. Samoja pullistumiseen johtavia reaktioita tapahtuu myös muissa akuissa, mutta metallisylinterin takia tämä ei näy ulospäin.

Toinen ero kennoissa on niiden nimellisjännite. Nikkelikennojen nimellisjännite on 1,2 V, LiPo-kennojen 3,7 V. Käytännössä tämä vaikuttaa käytettävissä olevien akkujen nimellisjännitteeseen: airsoftissa nikkeliakut koostuvat yleensä seitsemästä tai kahdeksasta sarjaan kytketystä kennosta, jolloin nimellisjännite on joko 8,4 V tai 9,6 V. LiPo-akut koostuvat yleensä vain kahdesta tai kolmesta kennosta, jolloin jännite on 7,4 V tai 11,1 V. Kolmas ero löytyy akkujen kapasiteetista, mikä johtuu suoraan niiden energiatiheydestä. LiPojen energiatiheys on lähes poikkeuksetta suurempi kuin nikkeliakuilla. Tällöin samankokoisessa LiPo-akussa on suurempi kapasiteetti (mAh). Toisin päin ajateltuna kapasiteetiltaan samankokoinen LiPo-akku on vastaavaa nikkeliakkua fyysisesti pienempi ja/tai akussa on suurempi jännite. Suurempi kapasiteetti ei tarkoita ainoastaan pidempää käyttöaikaa vaan on myös yhteydessä akun maksimipurkuvirtaan, joka vaikuttaa aseen suorituskykyyn.

Neljäs ero on akkujen purkuvirrassa, mikä näkyy suoraan esimerkiksi sarjatulinopeudessa. Akuista puhuttaessa purkuvirta on suuressa roolissa airsoft-aseissa, sillä vaadittavat virrat ovat hetkellisiä, mutta suuria – hieman alle 10 ampeerista ylöspäin. Akkujen purkuvirtakykyä vertailtaessa puhutaan usein purkuvirtakertoimesta, josta lisää alempana. LiPo-akuissa kerroin vaihtelee paljon, kun taas nikkelipohjaisissa vaihtelu ei ole niin suurta. Airsoft-aseissa käytettyjen LiPo-akkujen jatkuvan virran kerroin on normaalisti 15-30 paikkeilla, kun taas nikkeliakkujen kerroin on yleensä 10-12 luokkaa. Nopeasti laskettuna ulos saatavan purkuvirran ero saman kapasiteetin nikkeli- ja LiPo-akussa voi olla jopa kolminkertainen. Suurempi kerroin selittyy kemiallisilla ominaisuuksilla. Litium on alkuaineena paljon hanakampi reagoimaan kuin nikkeli. Tästä syystä nimellisjännitteeltään pienempi LiPo-akku saattaakin tarjota paremman sarjatulen, koska purkuvirta on suurempi. Sama reaktioherkkyys on syynä myös LiPo-akkujen vaatimaan huolellisempaan käyttöön.

3 Akkujen käyttö ja lataus

Erilaisista kennomateriaaleista johtuen akkujen erot eivät rajoitu niiden fyysisiin ominaisuuksiin, vaan myös niiden käyttötavat eroavat hieman toisistaan. Kuten jo aiemmin mainittiin ovat litiumakut herkempiä vääränlaiselle lataukselle ja käytölle.

3.1 Nikkeliakut

Nikkeliakkujen käyttö on yksinkertaisimmillaan todella helppoa. Akun voi surutta ampua tyhjäksi ilman pelkoa sen suuremmista vaurioista ja ladata sen taas täyteen uutta käyttöä varten. Akun käyttöikää voi kuitenkin pidentää huomattavasti käyttämällä ja lataamalla sitä oikein. Akkua ei ole syytä ampua tyhjäksi joka kerta, sillä liian usein tapahtuva akun täydellinen tyhjentäminen suurella virralla vähentää sen käyttöikää. Akku on kuitenkin syytä tyhjentää säännöllisin väliajoin (pari kertaa vuodessa) esimerkiksi akunpurkajalla tai siihen kykenevällä laturilla. Tällöin purku tapahtuu rauhallisemmin pienemmällä virralla kuin ampumalla.

Ylilataaminen ei tee nikkeliakuillekkaan hyvää ja itseasiassa niissäkin piilee liiallisesta ylilatauksesta aiheutuva tulipaloriksi. Riski on kuitenkin huomattavasti pienempi tai käytännössä olematon. Ylilataamista voi välttää lataamalla akkua vain tarvittavan ajan, eikä esimerkiksi jättää puolitäyttä akkua latautumaan yön yli. Helpompi vaihtoehto on käyttää automaattilaturia, joka pysäyttää latauksen, kun akku on täynnä. Useimmat automaattilaturit syöttävät akulle tämän jälkeen pientä herätevirtaa, jolloin akku ei pääse tyhjenemään itsekseen. Tämän tyyppiset laturit ovat hinnaltaan n. 20 € ylöspäin, kun taas peruslatureiden hinnat liikkuvat normaalisti 10 – 20 € välillä. Kehittyneimmissä latureissa on mahdollista valita erikseen myös latausvirta, jolla erikokoiset akut voidaan ladata juuri niille sopivalla virralla. Näissä ns. älylatureissa on yleensä mahdollisuus ladata myös useita eri akkutyyppejä.

3.2 LiPo-akut

LiPo-akut vaativat käyttäjältään enemmän huomiota, sillä ne ovat hieman alttiimpia väärinkäytöstä johtuville vioille. Käyttöohjeet ovat kuitenkin varsin yksinkertaisia ja maalaisjärjellä helposti ymmärrettäviä. Kun ne on sisäistetty, käyttö ei ole nikkeliakkuja vaikeampaa. LiPo-akkuja ei saa koskaan ampua tai muuten kuluttaa täysin tyhjäksi. Tarkemmin sanottuna jännitettä ei saa päästää laskemaan alle 3,3 V. Jotkin valmistajat käyttävät raja-arvona myös 3,0 V. Liian tyhjäksi käyttäminen vaikuttaa akun kemiallisiin ominaisuuksiin, mikä luonnollisesti vaikuttaa suoraan suorituskykyyn. Todennäköisesti akun tyhjäksi käyttäminen tekee akusta jo ensimmäisellä kerralla käyttökelvottoman. Jännitteen laskua voi seurata käyttämällä LiPo-hälytintä tai -mittaria. Näistä lisää kohdassa 3.3. Akkua ei saisi päästää tyhjenemään pisteeseen, jossa ase alkaa “hyytyä”, mikä näkyy esimerkiksi sarjatulinopeuden laskuna. Käyttö on siis syytä lopettaa viimeistään tällöin. Suurin osa LiPo-akuista kestää helposti normaalin viikonloppupelipäivän, joten pääsääntöisesti akun tyhjenemisestä ei tarvitse olla huolissaan. Pakkasasteilla pienimmät LiPo:t saattavat osoittaa hyytymisen merkkejä, joilloin akun käyttö täytyy viimeistään lopettaa ja akku ladata uudestaan.

LiPo-akkuja ei saa koskaan yliladata. Tästä syystä niitä on syytä ladata ainoastaan niille tarkoitetuilla latureilla, jotka katkaisevat latauksen, kun akun jännite on kasvanut tiettyyn arvoon. Normaalisti tämä arvo on 4,20 V per kenno. Ylilataaminen johtaa kennojen vaurioitumiseen, sillä kennojen sisällä tapahtuu tällöin ei-toivottuja reaktioita. Merkittävä ylilataus saattaa johtaa lopulta tulipaloon, mutta tähän vaaditaan monen tunnin ylilataus peruslaturin latausvirroilla. Vaikka tulipaloriski on laadukkaita akkuja ja latureita käytettäessä olematon, useat käyttäjät pelaavat varman päälle ja lataavat akkunsa palosuojatuissa turvapusseissa. Lisäksi lataamisen aikana on syytä tasata kennojen välisiä jännite-eroja. Liian suuret jännite-erot johtavat myös kennojen vaurioitumiseen ja aiheuttavat myös tulipaloriskin. Tästä syystä osa latureista ei suostu lataamaan akkua, jos jännite-erot kennojen välillä ovat liian suuret. Nykyään jotakuinkin kaikki LiPo-peruslaturit suorittavat latauksen ja tasauksen akkujen tasausliittimen kautta, mitä ei löydy nikkelilatureista. Kehittyneemmät äly-/automaattilaturit hoitavat latauksen ja tasauksen eri liittimistä. Älylaturit ovat usein myös tarkempia latausvirran ja jännitteen suhteen, sekä pitävät sisällään muita ominaisuuksia, jotka pidentävät akun käyttöikää. Niissä saattaa olla myös mahdollisuus ladata LiPo-akkuja ilman tasausta, joka on nopeampaa kuin lataus tasauksen kanssa. Yksi latauskerta ei yleensä tee suuria eroja kennojen välille, mutta ei ole suositeltavaa ladata akkua tällä tavalla useita kertoja peräkkäin. Varsinkin yksinkertaisimpien laturien kohdalla on syytä varmistaa ennen hankintaa että laturi varmasti myös tasaa kennojen jännite-erot.

LiPo-akku voidaan periaatteessa jättää säilytykseen missä varaustilassa tahansa, mutta pidempiaikaista, esimerkiksi talven yli kestävää säilytystä varten on suositeltavaa päästää akun varaustila n. 40 %:iin, mikä vastaa n. 3,5-3,7 V per kenno. Tällöin akun sisällä tapahtuvien reaktioiden määrä jää pienemmäksi ja akun kunto säilyy parempana kuin täyteen ladatussa akussa.

3.3 Latausaika

Latausaika on riippuvainen akun kapasiteetista ja laturin latausvirrasta. Esimerkkinä ASG:n automaattilaturin latausvirta on 1 A ja kiinalaisen miniakun kapasiteetti on 1100mAh eli 1,1Ah. Latausvirta on tällöin 1,1Ah / 1A = 1,1h  eli 1 tunti 6 minuuttia. Käytännössä latausaika on tyhjälle akulle lähemmäs kaksi tuntia.

 

3.4 Lisätarvikkeet

Varsinkin LiPo-akuille on valmistettu liuta erinäisiä hälyttimiä ja mittareita, joiden avulla voi seurata akun jännitteen laskua, välttyä liialliselta tyhjenemiseltä ja tasata kennojen jännite-eroja.

Hälytin on yksinkertaisin ja todennäköisesti halvin tapa seurata akun tilaa. Se ilmoittaa, kun jännite on laskenut alle kriittisen rajan (3,3 V per kenno). Hälytin kiinnitetään akun tasausliittimeen, joten se voi olla kiinni akussa myös ampumisen aikana. Sisäisen resistanssin vaikutuksen takia se saattaa hälyttää, vaikka lepojännite ei olisi vielä laskenut rajan alle. Tästä syystä jotkin pelaajat eivät pidä hälytintä kiinni akussa, vaan tarkastavat akun tilan aina pelien välissä.

Hälytintä kehittyneempi vaihtoehto on kennomittari. Mittari kiinnittyy myös tasausliittimeen. Se näyttää suoraan akun kapasiteetin (%) ja kennojen jännitteet, joista käyttäjä voi päätellä akun varaustilan sekä seurata akun tyhjenemisnopeutta. Lisäksi esimerkiksi Turnigyn Dlux-mittari tasaa myös kennojen välisiä jännitteitä. Periaatteessa myös yleismittaria voi käyttää jännitteiden seuraamiseen, mutta se on kentällä hieman hankalampaa.

LiPo-akkujen yhteydessä jo mainitut turvapussit ovat halpa vaihtoehto tulipaloriskin pienentämiseksi ja helpottavat muutenkin akkujen säilytystä. Pussien lisäksi valmistetaan myös metallisia laatikoita isommille akuille.

Virittelijälle ja muuten airsoft-aseen toiminnasta kiinnostuneelle virtamittari on pätevä työkalu kennomittarin tai yleismittarin kaveriksi. Esimerkiksi Hobbykingin virtamittarista näkee reaaliaikaisesti tehon ja jännitteen. Virrankulutuksen avulla käyttäjä voi seurata helposti viritysten, kuten rattaiden kohdistuksen vaikutusta ja onnistumista, sekä arvioida helposti akulta vaaditun purkuvirran!

 

4 Sähköfysiikan perusteita

Tutustuessa akkutyyppeihin ja niiden eroihin, on syytä tutustua myös sähköfysiikan perusteisiin. Tekstin on tarkoitus toimia tukena akkutyyppien erojen ymmärtämiseksi, ja se kertoo myös hieman lisää akkujen kemiaan vaikuttavista ominaisuuksista, jotka on hyvä ottaa huomioon akun hankinnassa. Sähköfysiikassa oleellisia termejä ovat jännite (U), resistanssi (R), sähköteho (P), ja virta (I). Kirjaintunnukset ovat lyhenteitä, joita käytetään mm. laskuissa. Ne eivät tarkoita yksikköjä, jotka taasen ovat V (voltti), Ω (ohmi), W (watti) ja A (ampeeri). Tässä tekstissä teholla tarkoitetaan airsoft-aseen sähkömoottorin tehoa, joka ei siis vaikuta kuulan lähtöenergiaan, vaan koneiston pyörimisnopeuteen, eli tulinopeuteen. Se kertoo karkeasti kuinka voimakasta jousta moottori jaksaa vääntää ja miten nopeasti. Teho on jännitteen ja sähkövirran tulo. Kertolaskuna: U * I = P (jännite * virta = teho). Tehon kaavasta on helppo nähdä, miksi tulinopeus kasvaa, kun käytetään akkua, jossa on suurempi jännite. Virta tarkoittaa varauksien siirtymistä jännite-erojen, akun plus- ja miinusnavan, välillä. Sähkövirran numeerinen arvo kertoo tietyn pisteen ohi virtaavien elektronien määrän tietyssä ajassa. Yksinkertaistettuna, suurempi virta tarkoittaa, että johdossa kulkee enemmän varauksia (elektroneja). Suurempi virta tarkoittaa siis yleensä suurempaa kokonaisenergiaa, mutta koska teho määräytyy virran ja jännitteen mukaan, ei se yksin kerro moottorin tehoa, eli tulinopeutta. Jännite tarkoittaa potentiaalia, eli karkeasti käännettynä yhden varauksen energiaa. Samoin kuin suurempi virta, myös suurempi jännite tarkoittaa lisää energiaa. Jännite määräytyy käytetyn akun mukaan eikä moottori voi vaikuttaa sen saamaan jännitteeseen. Jännite ei ole aina vakio, vaan se on suoraan verrannollinen akun varaustilaan. Jännite on suurimmillaan, kun akku on ladattu täyteen. Resistanssi tarkoittaa virtapiirin komponentin kykyä vastustaa sähkövirtaa. Jokaisella komponentilla, jopa sähköjohdolla, on resistanssia. Mitä pienempi resistanssi aseen sähköpiirissä on, sitä suurempi teho välittyy moottorille. Esimerkiksi Tamiya mini –liittimissä on huomattavasti suurempi resistanssi kuin esimerkiksi deans- tai XT60-liittimissä. Pienempi resistanssi näkyy mm. sarjatulinopeudessa ja esimerkiksi liitinten vaihto parempiin voi nostaa tulinopeutta jopa 10 %. Toisin kuin jännitettä, aseen virtapiirissä kulkevan sähkövirran suuruutta ei voi tietää vain akkua tutkimalla. Se määräytyy piirin, eli pääosin akun maksimipurkuvirran ja moottorin tarpeen mukaan. Moottori ottaa akulta niin paljon virtaa kuin se tarvitsee, jos akku sitä pystyy antamaan (tarve ei ylitä maksimipurkuvirtaa). Moottorin tarpeeseen vaikuttaa mm. jousen jäykkyys, moottorin kunto, magneetit sekä käämit. Useiden vakiotehoisten airsoft-aseiden tapauksessa moottori voi vastaanottaa enemmän virtaa, mitä perinteinen nikkeliakku antaa, joten kasvattamalla akun maksimipurkuvirtaa moottorin teho kasvaa. Tämä tapahtuu käytännössä vaihtamalla akku toiseen, tai pienentämällä virtapiirin (liittimet, johdot, kytkin, jne.) resistanssia.Tehon kasvaessa moottori pyörii nopeammin, jolloin koneiston sykli tapahtuu nopeammin. Tämä tarkoittaa käytännössä tulinopeuden kasvua. Tehoa voi kasvattaa myös nostamalla akun jännitettä, mikä hoituu myöskin akkua vaihtamalla.

4.1 Akun jännite, kapasiteetti ja purkuvirta (C-arvo)

Tärkeä käsite akkujen suorituskykyä arvioitaessa on kapasiteetti. Kapasiteetin yksikkönä käytetään normaalisti milliampeerituntia (mAh). Se ei ilmaise pelkästään akun käyttöaikaa, vaan kertoo myös sen virranantokyvystä.

Jännite on ilmoitettu suoraan akun kyljessä tai sen voi laskea akun kennojen määrästä. Myös tasausliittimen johtojen määrä kertoo kennojen määrän. Kaksikennoisessa LiPossa on kolme johtoa – miinusnapa (maa) ja yksi plusnapa kummallekkin kennolle.

Todellisuudessa akun jännite on suoraan verrannollinen varaustilaan, eikä ole kokoajan vakio. Esimerkiksi täyteen ladatun LiPo-akun kennojännite on 4,2 V, eikä 3,7 V. Nimellisjännitteellä tarkoitetaan näiden akkujen tapauksessa jännitettä, jolloin akun kapasiteetti on laskennallisesti 50%. Akun varaustila, eli kuinka täynnä tai tyhjänä akku on, voidaan määrittää karkeasti jännitteen avulla. Akun maksimipurkuvirtaa ei yleensä ilmoiteta suoraan vaan se täytyy laskea. Akun tai kennojen kyljessä ilmotetaan yleensä kuitenkin kapasiteetti (Ah tai mAh) ja LiPo-akkujen tapauksessa myös purkuvirtakerroin. Sillä ei ole yksikköä, mutta puhutaan usein C-arvosta. Purkuvirtakerroin ilmaistaan usein kahtena maksimiarvona, jatkuvana ja hetkellisenä.

Purkuvirtakertoimen ja kapasiteetin avulla voidaan laskea akun maksimipurkuvirta hetkellisenä ja jatkuvana. Hetkellinen purkuvirtakerroin tarkoittaa virran suuruutta, jota akku pystyy tuottamaan hetkellisesti, sekunnin tai muutaman ajan. Todellisuudessa vain jatkuvalla purkuvirralla on suurta merkitystä airsoft-käytössä. Esimerkkinä 20/40 C kertoimilla varustettu akku voi purkautua kapasiteettiinsa nähden 20 kertaisella jatkuvalla virralla ja hetkellisesti jopa 40 kertaisesti. 7,4 voltin 1800mAh 20/40 C akun maksimipurkuvirta lasketaan seuraavasti: 1800 mAh = 1,8 Ah 1,8 (Ah) *20 (1/h) = 36 (A) Saman kaavan mukaan hetkellinen maksimi voi olla jopa 72 A. Tätä kautta voidaan periaatteessa laskea moottorin teho. Jos moottori pystyisi vastaanottamaan kaiken akun antaman virran, moottorin teho olisi tällöin: 36 A * 7,4 V = 266,4 W. Akun maksimipurkuvirta on siitä harmillinen ominaisuus, että sitä on todella vaikea mitata. Se saattaa myös vaihdella yksilöiden välillä ja eritoten huonompilaatuisten akkujen kohdalla poiketa ilmoitetusta arvosta. Tämä kannattaakin pitää mielessä uutta akkua hankkiessa.

4.2 Sisäinen resistanssi

Sisäinen resistanssi on akun (myös pariston) ominaisuus, joka vaikuttaa suoraan sen suorituskykyyn. Sisäisen resistanssin johdosta napajännite putoaa hieman, kun akkua kuormitetaan. Sisäinen resistanssi johtuu pääasiallisesti akun kemiallisista ominaisuuksista ja kennojen fyysisestä toteutuksesta. Siitä syystä eri akkutyypeillä on hieman erilaiset sisäiset resistanssit. Airsoft- ja RC-käyttöön tarkoitetuissa laadukkaissa LiPo-akuissa sisäinen resistanssi on pienempi kuin nikkeliakuissa. Vertailemalla eri akkujen sisäisiä resistansseja ja niiden muutoksia käytössä voidaan vetää myös karkeita johtopäätöksiä akkujen laadusta ja eliniästä. Sisäisen resistanssin lisäksi kapasiteetin pieneneminen ilmaisee akun ikääntymistä, mutta sitä saattaa olla vaikea mitata.

 

4.3 Sisäisen resistanssin laskeminen

Napajännite, eli akun napojen välinen jännite voidaan laskea kaavalla U = E – Rs * I. E tarkoittaa akun lähdejännitettä, käytännössä akun jännitettä levossa. I on virta, jolla akkua kuormitetaan ja Rs on akun sisäinen resistanssi. Kaavaa tutkimalla voidaan havaita, että napajännite pienenee sitä mukaa, kun virta kasvaa. Esimerkki: Uuden 7,4 V 1800 mAh 20/40 C akun sisäinen resistanssi on 0,009 Ω (ohmi). Käytetyllä akulla se on kasvanut arvoon 0,030 Ω. Tehokas vakioase kuluttaa virtaa 15 A verran. Uuden akun napajännite on tällöin 7,4 V – 0,009 Ω * 15 A = 7,265 V. Vanhan akun napajännite on tällöin 7,4 V – 0,030 Ω * 15 A = 6,95 V. 0,27 voltin jännite-ero saattaa näkyä jo vakioaseenkin tulinopeuden hidastumisena ja liipaisinviiveen pitenemisenä. Jännitteen tippuminen vaikuttaa kuitenkin eniten käyttöaikaan, sillä jännite on vanhalla akulla jo valmiiksi pienempi, eli se tyhjenee nopeammin pisteeseen, jossa jännite alittaa sallitun raja-arvon. Sisäinen resistanssi on syytä huomioida myös akkuja kytkettäessä sarjaan. Sarjaan kytkettäessä resistanssit summataan yhteen, jolloin jännitteen tippuminenkin on suurempaa. Sarjaankytkentä ei ole kovin yleistä airsoft-aseissa tilanpuutteen ja jo valmiiksi isojen akkujen takia.

Sisäinen resistanssi on suhteellisen helppo mitata oikeilla välineillä. Tarvittavat tiedot saadaan mittaamalla akun lepojännite (napajännite, kun akkua ei kuormiteta), sekä virta ja napajännite kuormituksen aikana sopivalla virta- ja yleismittarilla. Myös useat älylaturit kykenevät mittaamaan sisäisen resistanssin niihin integroidulla ohjelmalla. Sisäistä resistanssia voidaan arvioida karkeasti myös mittaamalla jännitteen putoamista kuormituksen aikana. Tähän tarvitaan vain yleismittari.

5 LiPo-akkujen pullistumisen syitä ja kemiaa (“Puffing / Swelling”)

Pullistumiseen johtavia syitä on muutama, joista osa liittyy valmistuksen aikaisiin virheisiin, mutta useimmat itse käyttöön. LiPo-akut pullistuvat hieman myös latauksen aikana johtuen kennomateriaalien rakenteen muuttumisesta. Tämä on normaalia, eikä aina edes näy ulospäin. Akkujen valmistus asettaa yllättävän suuren vaatimuksen tuotantotiloille ja esimerkiksi liiallinen kosteus heikentää akun suorituskykyä ja saattaa aiheuttaa pullistumista, kun taas kuiva ympäristö kasvattaa tulipaloriskiä. Tämä teksti keskittyy kuitenkin pullistumiseen johtavaan kemiaan ja käyttöön liittyviin syihin. LiPo-akun pullistuminen johtuu kennojen sisällä muodostuvasta kaasusta, hapesta. Tämä ei ole toivottavaa, sillä happi on osa akun kennomateriaaleja. Samaan aikaan muodostuu myös litiumia metallisessa muodossaan, mikä reagoi hapen kanssa muodostaen litiumoksidia, jonka voi ajatella olevan “ruostetta”. Litiumia muodostuu hitaammin, minkä takia akun sisälle kertynyt ylimääräinen happi luo paineen ja akku pullistuu. Pullistuminen johtuu siis kennomateriaalien ei-toivotuista reaktioista. Nämä reaktiot tapahtuvat akun normaalin reaktion ohella, jos akkua rasitetaan liikaa. Liian suurella rasituksella akun normaali kennoreaktio ei tapahdu tarpeeksi nopeasti, eikä ehdi tuottamaan tarpeeksi energiaa. Tällöin kennoissa tapahtuu myös jo mainittuja ei-toivottuja reaktioita, jotka saavat akun pullistumaan. Akun pullistuminen johtaa myös pienoiseen kapasiteetin ja suorituskyvyn laskuun. Myös ylilataaminen ja liiallinen tyhjeneminen voivat aiheuttaa näitä ei-toivottuja reaktioita. Pullistumisen estämiseksi on syytä hankkia tarpeeksi suuren purkuvirran omaava akku. Varsinkin nopeat rattaat neodyymimoottorien kanssa vaativat paljon virtaa. Vakioaseiden virrat pyörivät normaalisti 10-15 ampeerin kieppeillä, joten 20 A ja suuremmat purkuvirrat riittävät. Normaalisti viritettyjen aseiden purkuvirrat pyörivät 15-30 ampeerin paikkeilla. Ylimääräisestä purkuvirrasta ei ole koskaan haittaa ja ylimääräisestä kapasiteetista on vain hyötyä. Siksi kannattaakin valita akkutilaan sopivista akuista se suurempi vaihtoehto.

6 Turvaohjeet

Yleiset ohjeet

1. Älä koskaan vahingoita kennoja – vauriot kennoissa, kuten viillot saattavat johtaa oikosulkuun.
2. Älä yhdistä akun johtoja suoraan toisiinsa esimerkiksi metallinpalalla – tämä johtaa oikosulkuun.
3. Älä säilytä akkuja suorassa auringonvalossa, äläkä altista niitä yli 50 °C lämpötilalle.
4. Älä säilytä akkuja pitkiä aikoja täyteen ladattuna. Sopiva varaustila on n. 40-50 %.
5. Säilytä akut paloturvallisessa paikassa.
6. Tarkasta aina akun kunto jännitemittarilla pitkän (>6 kk) säilytyksen jälkeen.
7. Älä altista akkuja kosteudelle – oikosulkuvaara.
8. Tarkista akun polaarisuus ennen kytkentää– akun positiivinen napa laitteen positiiviseen napaan.

Lataamiseen liittyvät ohjeet

1. Lataa akkua ainoastaan sille tarkoitetulla laturilla. Väärän laturin käyttäminen saattaa vaurioittaa akkua ja johtaa tulipaloriskiin (ks. akkujen käyttö ja lataus).
2. Lataa akut aina valvonnan alaisena ja paloturvallisessa paikassa – esimerkiksi turvapussissa.
3. Tarkasta aina akun kunto silmämääräisesti ennen latausta. Tarkasta varsinkin liitinten kunto.
4. Lataa akkuja aina niitä vastaavalla jännitteellä.
5. Älä lataa akkuja liian korkealla virralla – LiPo-akuille sopiva latausvirta on n. 1 C (1 * akun kapasiteetti (Ah)), NiMH – akuille 0,2 – 0,5 C ja NiCd-akuille 0,2 – 1,0 C.
6. Älä ylilataa akkuja.
7. Lopeta akun lataus viimeistään, kun sen lämpötila on kohonnut huomattavasti.
8. Älä lataa selvästi ylipullistuneita akkuja.

Käyttöön liittyvät ohjeet

1. Varo vahingoittamasta akkua ja liittimiä käytön aikana.
2. Irroita akku laturista tai laitteesta vetämällä liittimistä. Älä koskaan vedä johdoista (tämä saattaa irrottaa johdot liittimistä).
3. Älä tyhjennä LiPo-akkuja alle sallitun 3,3 V rajan.
4. Älä ylikuormita LiPo-akkuja – liian suuri purkuvirta pienentää akun käyttöikää huomattavasti.

Akkujen hävittäminen

1. Akut ovat ongelmajätettä kuten paristotkin. Toimita rikkinäiset ja käyttökelvottomat akut ongelmajätepisteeseen.

 

7 Lähteet ja linkkejä

• www.batteryuniversity.com – Hyvä ja suhteellisen helppolukuinen sivusto akuista. Ei käsittele akkuja RC- /Airsoft-näkökulmasta vaan yleisellä tasolla.
• http://www.mpoweruk.com – hieman raskaampaa tekstiä yleisesti akuista. Battery performance -linkin takaa löytyy todella havainnollistavia kuvaajia akkujen suorituskyvystä eri olosuhteissa!
• RC-foorumeilla on airsoft-foorumeita enemmän tietoa varsinkin isommista LiPo-akuista. Foorumeita selatessa kannattaa kuitenkin muistaa terve järki ja lähdekriittisyys!