Polkien pelissä – TSTOS 17 & 18 mankelissa
TSTOS 18 oli järjestyksessä kolmas EHASAn järjestämä TSTOS-sarjan tapahtuma. Kaksi ensimmäistä osaa, TSTOS Parola ja TSTOS 17, pelattiin kolmannen osan tapaan Ilveskallion harjoitusalueella männä kesinä. Tiera on osallistunut nyt kaikkiin TSTOS-tapahtumiin, ensimmäisessä johdimme Pirkanmaan osapuolta (viikon varoitusajalla, huh ei enää koskaan), mutta oikeasti kaikkia kiinnostaa kaksi viimeisintä: Tiera on nimittäin nyt kahdessa pelissä noussut ratsaille polkupyörille! Tämä artikkeli on jossain määrin katsaus molempien vuosien operointiin, mutta selkeä fokus on tuoreimmassa.
Polkupyörä – mitä, miten, miksi?
Koontivideo hetkistä, jolloin GoPro vielä toimi.
Heti alkuun mainittakoon, että käytimme polkupyöriä ennen kaikkea liikkumisvälineinä, ei taisteluvälineinä. Ajatus mekaanisesta ratsuväen rynnäköstä Rohirrimin malliin on eittämättä hieno, mutta joukkojen survivaliteetti olisi tästä suuresti kärsinyt. Tarkoitus oli siis ennen kaikkea liikkua pyörillä, ei taistella niiden selässä. Tämä tietysti korostaa reittisuunnittelun ja ajankohdan valintaa: paras aika lähteä liikkeelle on silloin kun pelialue on mahdollisimman tyhjä tai ainakin silloin kun (vihollisen) mekanisoidut osastot eivät ole liikkeellä tai kun omat joukot ovat varmistaneet reitin mahdollisimman pitkälle. Päällisin puolin tässä onnistuttiin oikein hyvin: TSTOS 17 pelissä osastoa ei tuhottu kertaakaan ratsaille ja TSTOS 18 pelissä hassusti kävi kerran tai kaksi. Syynä tähän on varmaan se, että TSTOS 17-pelissä osaston vahvuus oli suurempi ja operaatiorytmi meni siten, että liikkeelle lähdettiin hiljaisempaan aikaan. Selviytymistä myöskin suuresti auttaa toimiva tiedustelu ja tunnustelu.
Mennään seuraavaksi hieman käytännön puolelle. ”Pelipyöräksi” riittää oikeastaan mikä tahansa mankeli, joka ei ole hengenvaarallisen huonossa kunnossa. Porukastamme useimmat kaivoivat vanhoja pyöriä esiin tai ostivat käytettyjä. Kuljetusta varten pyörät pinottiin peräkärryyn. Pyörät ovat onneksi varsin kevyitä, joten B-kortillisenkin on helppo saada niitä kulkemaan isompi määrä kärryssä ilman huolta painorajojen paukkumisesta!
Koska tapahtuman säännöissä määriteltiin, että pyörien tulee olla sotilaallisia, naamioi kukin taistelija pyöränsä parhaaksi näkemällään tavalla. Suosittuja vaihtoehtoja olivat mm. erilaiset naamiokääreet, teipit ja maalit. Pyörien muuhun varustukseen kuului mm. erilaisia laukkuja. Useimmat antoivat pyörien olla blancoja lukuunottamatta naamionteja.
Case Study – Gallian kukko
Oman pyöräni kävin poistamassa viidellä kympillä runosmäkeläiseltä bussikuskilta. Ei kuulemma tarvinnut kun bussilla pääsee työn puolesta ilmaiseksi. Otin pari kierrosta korttelin ympäri ja fiilikseni oli kuin Harry Potterilla sauvaa valitessa. Yhteys oli syntynyt. Puoliksi mies, puoliksi pyörä. Täysin sotakone.
Pyöräksi valikoitui siis jo parhaat päivänsä nähnyt Peugeotin maastopyörä Tiivi-Taavin violettina. Suurin osa vaihteista toimi ja jarrut pitivät. Valitettavasti uskollinen Gallian kukkoni merkittiin tänä kesänä kaatuneiden luetteloon. Kolmesti sain sen elvytettyä taistelukentällä takaisin kuntoon. Allekirjoittanut haluaakin tässä vaiheessa pyytää anteeksi kaikilta Uusimaan joukkojen taistelijoilta, joiden rauhaisa tukikohtaelo järkkyi nikkarointini seurauksena. Ensimmäisenä kesänä naamioin pyörän naamiokääreillä, mutta toisena vuotena päätin suihkia maalia pintaan. Muuhun varustukseen kuului ensimmäisenä vuotena tarakkaan nippusitein kiinnitetty reppu ja toisena vuotena kaksi kaasunaamarilaukkua. Laukuissa kulki mm. vettä, naamioverkko, a-tarviketta, hiukan evästä ja akkuja.
Jälkikäteen on sanottava, että ei ehkä olisi kannattanut antaa pyörän talvehtia ulkona sillä toisena vuotena polkimissa oli jatkuvasti häikkää ruosteen syödessä keskiöt pyöreiksi. Seurauksena tästä jouduin pajavasaralla paukuttelemaan polkimet takaisin keskiöön joten kuten oikeaan asentoon mutta metalli oli ehtinyt hapertua liikaa. Mitään ei ollut tehtävissä. Muuten sanoisin, että tällaisella ”festaripyörällä” selviää aivan mainiosti TSTOSsin kaltaisessa tapahtumassa jos vain hoitaa talvisäilytyksen fiksusti!
Polkupyöräosaston perustaistelumenetelmät
Polkupyöräosaston perustoiminta-ajatus on tiivistettävissä Neuvostoliitosta lainattuun oppiin: ole ensimmäisenä paikalla, luo tosiasiat kentälle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pienen osaston kannattaa liikkua silloin kun vihollista on mahdollisimman vähän ja omalla toiminnallaan pakottaa vihollinen reagoimaan ennemmin kuin itse ajautua kuuluisaksi pässiksi naruun. Samat faktat toki pätevät kaikkeen muuhunkin pienten joukkojen taisteluun. Polkupyöräosasto onkin ennen kaikkea hyvin liikkuvaa jalkaväkitaistelua. Polkupyöräosastoa on myös kätevä käyttää tiedustelutehtäviin erityisesti alueilla jossa vihollisuhka ei ole suuri ja välimatkat ovat pitkiä sekä kiire on suuri. Tällöin vahvemmat mekanisoidut osastot ja hitaammat jalkaisin liikkuvat yksiköt voidaan vapauttaa niille paremmin sopiviin tehtäviin.
Enemmän konkretiaan mentäessä polkupyöräosaston kannattaa liikkua siten, että edessä on 1-3 taistelijan vahvuinen tunnusteluosasto, jonka ensimmäinen mies polkee menemään annoksella reipasta uhrimieltä. Seuraavana tulevien tulee olla valmiita kommunikoimaan, mieluiten radiolla, todella nopeasti perässä tulevalle pääosalle. Tieto viholliskosketuksesta pitää saada liikkumaan nopeasti, sillä pääosa toisaalta liikkuu nopeasti ja toisaalta taas pyörän selästä nouseminen ja pusikkoon katoaminen vie aikaa hieman enemmän verrattuna jalan liikkuvaan taistelijaan. Ensimmäisenä liikkuva taistelija ottaa kuulaa nahkaan miltei aina, jos vihollista ei ole havaittu ennen kosketusta. Useasti saimme havainnon ennen kolahdusta, sillä suurin osaa kohtaamisista oli kohtaamistaisteluita, joissa kaksi tiellä liikkuvaa pumppua törmää toisiinsa. Kun kosketus tulee, pääosa ryhmittyy uran paremmalle puolelle ja joko ryhmittyy torjuntaan tai valmistautuu iskemään/irtautumaan. Varsin tavanomaista mekanisoitujen joukkojen taistelua siis! On myöskin hyvän urheiluhengen mukaista painaa päälle sen verran, että haavoittunut tunnustelija saadaan paikattua jatkamaan peliä.
Miksi pyörä?
Pyörän hyödyllisyys kiteytyy sen nopeuteen: jos samat tehtävät olisi suoritettu jalan, olisi siirtymiin mennyt per tehtävä vähintään kaksi tuntia enemmän. Kun tehtäviä tehtiin keskimäärin kaksi per päivä, voi nopealla yhteenlaskulla todeta, että polkupyörätaistelija nukkui ja huolsi pelissä keskimäärin 16 tuntia enemmän kuin keskivertojalkaväkitaistelija! Tämä tarkoittaa sitä, että varsinaiseen taisteluun jää huomattavasti enemmän energiaa. Lisäksi nopeudesta on omat, itsestään selvät hyötynsä: liikkuminen ylipäänsä sekä respalla käyminen on nopeampaa.
Pyörää voi myöskin käyttäää eräänlaisena mobiilitukikohtana. Kantokapasiteetti on isompi tai ainakin kantamuksia on kevyempi liikuttaa. Vettä ja ammuksia on helppo täydentää pyörältä, jolloin kaikkien pikkujuttujen takia ei välttämättä tarvitse lähteä tukikohtaan.
Pyörät ovat myöskin moottoriajoneuvoja helpompi (ja yleensä halvempi) tapa kohottaa joukon liikkuvuutta. Kaikissa porukoissa ei ole varallisuutta ostaa autoa pelikäyttöön tai sitten yhteisen auton hankkiminen voidaan kokea turhan monimutkaiseksi. Tällöin voi olla helpompaa ja halvempaa hankia porukalla pyörät ja päästä nauttimaan suurin piirtein samoista eduista kuin autolla. Ja onhan pyöräily autoilua ekologisempaa!
Polkupyöräosasto 2.0
Jos pelkkä pyöräosasto tuntuu vähän turhankin paljon laimennetulta mekanisoidulta, voi sen suorituskykyä helposti päivittää esimerkiksi mönkijällä. TSTOS17-pelissä osastoomme kuului myös mönkijä. Mönkijä antoi ennen kaikkea mekaanista tappionsietokykyä: peräkärryn avulla oli helppo kelkota tarvittaessa rikkoutunutta kalustoa, rikkoutuneita taistelijoita tai pelillisiä objekteja. Mönkijä toki söi polkupyörien hiljaisuusedun pois, mutta antoi kyllä myös tilalle.
Käytäntö – Case Studyna TSTOS 18 -pelin ensimmäinen taistelu
Peli käy! Kirjoittaja herättää myötähäpeää lauleskelemalla, hyräilemällä ja ottamalla mäet raskaasti.
Pelin alussa Uusimaan joukkojen tehtävänä oli hyökätä pelialueen pääuria pitkin kahtena kärkenä ottaen haltuun tietyt tasat ja ryhmittyä torjuntaan. Polkupyöräosaston tehtävä oli jatkaa pohjoisen pääuran (Main Supply Road Green) suunnassa omien joukkojen ohi uran varteen viivyttämään. Peli alkoi yhteislähdöllä omasta tukikohdasta.
Osa tiedustelujoukoista sai mahdollisesti aikaisen lähdön, mutta tieto ei tavalliselle kulille asti kulkenut. Valmistauduimme polkemaan myrskyn silmään ja tarvittaessa myymään hengen kalliilla. Pyörät jätettiin risteykseen, jota omat joukot pitivät hallussaan. Kohdealueellemme oli suurin piirtein yhtä pitkä matka molemmista tukikohdista, joten oli ilahduttavaa huomata, että ehdimme alueelle ennen (mekanisoitua)vihollista. Pian vihollinen lähestyi pääuraa pitkin. Taistelussa emme saaneet itse tappioita, mutta aiheutimme viholliselle joitain haavoittuneita ja respalle lähtijöitä. Päätavoite ensimmäiselle tasalle onnistui: suurin piirtein joukkueen vahvuinen vihollinen pysähtyi hetkeksi ja alkoi haravoida pusikkoa josta olimme jo kaikonneet.
Ensimmäisen taistelun toisella viivytystasalla taisteluun liittyi mukaan lisää omia joukkoja. Tästä irrottiin vielä kohti risteystä ja parempia asemia.
Taistelun loppuvaiheessa otimme irti kohti risteystä, jossa omien joukkojen pääosa odotti. Risteykseen saavuttuamme ja kopitettuamme ylemmän johtoportaan siirryimme risteyksen pohjoispuolelle taistelemaan. Torjuimme ensin aallon tai pari vihollista, mutta kolmannesta emme enää selvinneet. Matka kohti tukikohtaa ja uudelleensyntymistä alkoi rullaamalla pyörillä alamäkeen.
Mitä tässä pitää tietää?
Ensinnäkin polkupyörien ansiosta ehdimme todella nopeasti paikalle ja onnistuneella viivytystaistelulla onnistuimme ostamaan pääjoukolle aikaa ryhmittyä puolustukseen risteyksen alueelle. Ilman pyöriä olisimme olleet myöhässä, tai tehtävään olisi jouduttu sitomaan mekanisoituja joukkoja ja/tai niiden kuljetuskapasiteettia. Vaikka matka taistelualueelle oli ollut jyrkkää ylämäkeä ja siihen nähden jossain määrin kuluttavaa, saavuimme paikalle kuitenkin hyvävoimaisina ja tikissä. Taistelun jälkeen oli varsin letkeää rullata pyörillä alamäkeen kohti tukikohtaa ja valmistautua seuraavaan koitokseen!
Tulevaisuuden tapa liikkua airsoft-pelissä
Ensi vuonna TSTOS-pelisarja muuttaa Padasjoelle, jossa välimatkat kasvavat entisestään. Tämä tulee korostamaan oikeaoppisen, ei turhan kuluttavan, marssimisen merkitystä. Polkupyörä on kenties paras ja kustannustehokkain ratkaisu tähän, jopa autot ja polttomoottorimekanisointi huomioiden. Polkupyörä auttaa siis saamaan enemmän irti kallisarvoisesta pelireissusta, kun paukkuja jää enemmän itse pelaamiseen. Lisäksi se on hauskaa ja mielenkiintoista vaihtelua perusjimmyilyyn!
Kirjoittaja (ja Tiera) lupaa jälleen nousta ratsaille TSTOS 19 -pelissä. Todennäköisesti Uusimaan riveissä. Tervetuloa mukaan polkupyörätaistelun ihmeellisen maailmaan, jossa pyörä on todellakin keksitty uudelleen!