Lähitaistelu – osa 1

Tradesoftin henkilökuntaa Rauman OP Silverhall -pelissä.

 

1 Johdanto

Lähitaistelu on usein Suomen pelikulttuurissa hieman paitsioon jäävä pelimuoto, sillä lähitaisteluun sopivia pelialueita on harvassa ja isommat pelit keskittyvät isommille metsäalueille. Viime aikoina kuitenkin lähitaisteluun soveltuvat pelialueet ovat olleet yleistymään päin, joten on aika vilkaista hieman, että mitä tässä pitää oikeastaan tietää. Tämä artikkelisarja keskittyy lähitaisteluun nimenomaan urbaanissa kulttuurimaisemassa. Lyhyen taustoittavan osuuden jälkeen jokaisessa sarjan osassa haastatellaan lisäksi jotain CQB-pelien järjestäjätahoa!

Lähitaistelua Raumalla. Artikkelin loput kuvat ovat kuvakaappauksia videolta.

2 Lähitaistelun taksonomiaa

Lähitaistelu, Close Quarters Battle CQB, Close Quarters Combat CQC, Fighting In Build-Up Places FIBUA, Fighting In Someone’s House FISH. Lyhenneviidakkoon on kenties helpompi eksyä kuin koskaan. On kuitenkin huomattava, että lähitaistelu ja yleisimmät lyhtenteet CQC ja CQB eivät tarkoita suoraan taistelua rakennetulla alueella, vaan ylipäänsä taistelua lähietäisyyksillä. Termi ”Close Quarters” tulee alun perin Ison-Britannian laivastosta 1600-luvulta. Kyse oli nimittäin mastojen väliin tehtävistä suljetuista alueista, ”closed quarters”, joiden avulla laivaa puolustettiin laivaan nousevalta hyökkääjältä. Suljetut alueet toteutettiin yleensä puisilla seinillä, joissa on aukkoja ampumista varten. Kuulostaako tutulta? Termi vakiintui tarkoittamaan taistelua etäisyyksillä, joilla vastustajaan tarttuminen on todellinen vaihtoehto. Modernissa merkityksessä lähitaistelu tarkoitti ennen kaikkea juoksuhautojen vyöryttämistä, taistelua rakennetulla alueella ja murtokohdissa taistelemista sekä toisaalta myös lähietäisyyksillä tapahtuvaa meritaistelua. Nykyajan postmodernissa merkityksessä lähitaistelu mielletään nimenomaan rakennetun alueen taisteluksi, mikä tietysti pitää paikkansa oman aikamme kontekstissa terrorismin vastaisen sodan aikakautena. Varsinkin airsoftissa lähitaistelu on vakiintunut tarkoittamaan pelejä, jotka pelataan alueilla, jossa etäisyydet ovat lyhyitä ja suojat rakennettuja.

Ryhmä valmiina rynnäköimään.

3 Rauman CQB-pelit

Rauman CQB-pelit ovat niin uusi taivaankappale suomalaisessa airsoft-avaruudessa, että systeemillä ei oikeastaan ole vielä vakiintunutta nimeä ja organisaatiota. Pelien taustalta löytyy kolmen tekijämiehen voimakolmikko: Sami Heikkinen, Jussi Viitanen ja Antti Saarinen. Haastateltavana ovat Antti Saarinen ja Sami Heikkinen. Saarisen tiimi, VKJ, on myös taustalla mukana. Homma lähti alun perin liikkeelle Heikkisen ja Viitasen bisnesideana, mutta tarkoitus ei missään vaiheessa ole ollut todellinen liiketoiminta, vaan enemminkin pyörittää tapahtumia hyvinkin yhdistyspohjaisesti. Toiminnan olisi siis tarkoitus rahoittaa itse itsensä, mutta jos viivan alle jää plussaa, niin se on vain bonusta. Alun perin suunnitelma oli Viitasen ja Heikkisen ja Saarinen liittyi mukaan sattumalta kun selvisi, että tämä oli miettinyt samaa asiaa. Kolmikon selkeänä tavoitteena on viedä lajia eteenpäin, aluksi ainakin paikallisesti Rauman, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella. Saarinen jatkaa, että tarkoitus ei ole pelkästään edistää airsoftia ja pyörittää paikkaa ainoastaan airsoftin pohjalta. Samalle areenalle on tarkoitus saada mahtumaan myös laser tag- ja paintball-toimintaa. Ja miksikäs ei mahtuisi? ”Kaupungilta saadaan tukea laser tagille”, Heikkinen jatkaa Saarisen perään. Viikossa on seitsemän päivää, joten kaikille lajeille on kalenterissa helposti tilaa. Kolmen lajin avulla myös taloudellinen pohja on vakaampi ja pelien hinta saadaan toivottavasti pidettyä pienempänä. Saarinen ja Heikkinen haaveilevat entistä kattavammasta harrastustoiminnasta, jossa pelaajat voisivat käydä pelaamassa tai tavallaan treeneissä useamminkin kuin kerran viikossa. ”Treeneistä ja kursseista voisi saada esimerkiksi velcro-merkkejä todistuksena.” Heikkinen toteaa. Saarinen jatkaa ajatusleikkiä ja jatkaa veljeslaji paintballin osalta: ”Tällä hetkellä Turun, Porin ja Rauman alueella ei ole ympärivuotista harjoituspaikkaa paintballin SM-joukkueille.” Tarvetta ja mahdollisuuksia synergiaetujen hyödyntämiseen on siis selvästi.

Luonnonvalon, pimeiden nurkkien ja savuheitteiden leikki luo Rauman CQB-peleille ainutlaatuisen tunnelman.

Kun haastattelu kääntyy koskettamaan itse pelialuetta järjestäjien katse kirkastuu. Itse paikka löytyi alun perin kuin vahingossa: Viitanen tiesi paikan ja Heikkinen tiesi sattumalta vuokranantajan. Pelipaikan erityisiä valtteja on sijainti: alue on heti Rauman keskustan tuntumassa, mutta silti hieman syrjässä. ”Kotoota pääsee helposti. Tähän mennessä kaikki pelipaikat ovat olleet perämetsissä, joten nuoremmilla pelaajilla peleihin pääseminen on ollut kyydeistä kiinni”, Heikkinen summaa. Kun puhe kääntyy pelipaikan parhaisiin puoliin mainitsee Saarinen heti pelipaikan avaruuden. Usein CQB-paikat ovat todella ahtaita, mutta Raumalla on tilaa ottaa kokonainen huone haltuun oman ryhmän kanssa. Heikkistä viehättää alueessa ja pelimuodossa sen intensiivisyys. Pelaaminen ei siis ole pelkkää istuskelua, vaan tempoa ja tilanteita riittää. Heikkinen pitää pilarihallista, sillä sen korkeus mahdollistaisi toisen kerroksen rakentamisen. Koko hallin kattavaa toista kerrosta ei tosin ole tarkoitus tehdä. Negatiivisena puolena haastateltavat toteavat kellarikerroksen. Itse kerroksessa ei tosin ole mitään vikaa, sinne on vain harmittavan vähän käyntejä. Saariselle tärkeintä airsoftissa on oma ryhmä ja ryhmähenki, mikä näkyykin VKJ:n videoissa. Tietyllä tapaa saa kuvan, että kaikkiseltaan Rauman pelialueesta on tarkoitus tulla nimenomaan ryhmätoiminnan mahdollistava sisäpelipaikka. Heikkinen komppaa ajatusta ryhmätoiminnan korostamisesta. Vaikka suunnitelmia tehdä rakenteita ja suojia on, niillä ei ole tarkoitus tukkia pelialuetta.

Taustoituksen takia käydään hieman herrojen historiaa läpi. Saarinen aloitti harrastuksen kuten kovin moni: suurin piirtein yläasteikäisenä tuli hankittua ensimmäinen pyssy ja iän karttuessa pikkuhiljaa harrastus eskaloitui. Nykyään airsoftin ympärillä pyöriikin muita ”satelliittiharrastuksia”, kuten kiipeily ja vaeltaminen, joiden yhdistäminen airsoftiin on eräänlainen haave ja tavoite Saariselle. ”Niitä voisi tuoda mukaan johonkin Milsim-tyyppiseen peliin”, Saarinen tiivistää. Kuten Youtuben suurkuluttajat ovat saaneet ilokseen huomata, niin VKJ:stä löytyy videoiden tekemisestä innostuneita jäseniä. Militarian keräily on myös iso osa harrastusta. Todennäköisesti jostain Rauman hallista tuleekin säilytyspaikka VKJ:n kumiveneille ja sota-autoille.

Pelaajien sijasta tässä saattaa olla pian autoja ja kumiveneitä.

Heikkinen on myös Milsim-tyylisten pelien ystävä ja historiasta puhuttaessa keskustelu kääntyy suoraan tulevaisuuteen. On hienoa, että Suomen airsoft-skenessä on kokoajan enemmän toimijoita, jotka ovat valmiita viemään harrastusta eteenpäin. Tulevaisuuden suunnitelmissa on ensin lyhyellä tähtäimellä saada CQB-pelipaikka vakiinnutettua. Tarkoitus on tarjota suhteellisen kokonaisvaltainen airsoft-kokemus. Käytännön tasolla, tai oikeastaan suunnitelmien tasolla, tämä tarkoittaa sitä, että pelipaikalta olisi tarkoitus tulevaisuudessa voida ostaa ainakin airsoft-tarvikkeita, kuten kuulia ja heitteitä. Tulevaisuudessa siintää Kuuskajaskarin vanha linnakesaari ja Berget-tyyppiset isommat pelit. Projekti on tosin täysin alkutekijöissään. Kolmikko näkee esimerkiksi Ehasan mahdollisena yhteistyökumppanina, eikä pelkää, että isompien pelien tai CQB-pelien suunnittelijoille olisi muodostumassa kilpailutilanne.

Kohdehenkilö hallussa. Milsim-henkisestä toiminnasta saatiin makua jo ensimmäisessä pelissä!

Lopuksi vielä haastetaan hieman: missä ovat Suomen parhaat pelit jos omaa pelialuetta ei saa mainita? Haastateltaville tuottaa hieman vaikeuksia vastata, mutta hetken miettimisen jälkeen Saarinen mainitsee ensin Alamon järjestämän Roland 2 -pelin. ”Peli oli jopa OpForin puolella todella miellyttävä, eikä ollut typerää seisoskelua vaan mielekästä tekemistä oli kokoajan”, Heikkinen komppaa. Haastattelu uhkaa kääntyä Roland 2 -muistojen verestelyksi, mutta Viitanenkin saapuu sopivasti kuulemaan viimeisen kolmelle muskettisoturille esitetyn kysymyksen: terveiset Tradetechin lukijoille? Muiden nauraessa Saarinen saa puristettua ulos vastauksen: ”Sieltä saa G&G:n SIG:ejä!” Toimitus joutuu valitettavasti huomauttamaan, että Tradetechistä saa ainoastaan viritysvinkkejä SIG:eille, jos halajaa SIG:iä tai muuta asetta kannattaa siirtyä verkkokaupan puolelle!

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail