ruotsi

Varusteet pitkissä peleissä

, , , , ,

Ulos tukikohdasta ja kohti viidakkoa.

1 Johdanto

Tradetechin toimituksen korvanappiin tuli tieto, että kesä lähestyy, Berget lähestyy, TSTOS lähestyy ja muutenkin pelikausi lämpenee. Siispä päätimme koostaa teille arvon lukijat muutaman tuotevinkin kesän isoihin rientoihin! Artikkeli on suunnattu pelaajille, joilla ei kamalasti ole kokemusta pidemmistä peleistä, mutta myös konkarit saattavat löytää uusia juttuja.

Esimerkkivarustus on kevyemmästä päästä ja suunniteltu tiedusteluun. Jääkäröijä saattaa kaivata mukaan enemmän lippaita!

2 Aseistus

2.1 Pääase

Esimerkkinä tällä kertaa G&G:n SR25. Katolle on kiinnitetty Vector Opticsin Forester ja Spirit -tähtäimet QD-jalalla. Etukahvana operoi G&G:n oma M-LOCK -kiinnittyvä kahva.

Heittämällä yleisin, ja kenties myös tehokkain, valinta pääaseeksi isompiin on suurinpiirtein 1,4-1,7 joulea kellottava rynnäkkökivääri. Aseen luotettavuuteen kannattaa panostaa: on aika laimeaa lähteä esimerkiksi Ruotsiin asti hajottamaan pyssy ensimmäisessä vedossa. Ja vara-aseeksi on usein tarjolla korkeintaan joku ikäloppu muovirunkoinen alle joulen ruoska. Mikäs siinä jos #jouleriittää, mutta yleensä kaipaa vähän enemmän.

Nykyään myöskin erilaiset DMR-tyyliset kiväärit ovat yleistyneet peleissä ja siksi valitsimme esimerkiksi G&G:n SR25:n M-LOCK-etupäällä. Ase on kevyemmästä päästä, siinä on riittävä akkutila ja se täyttää pelien DMR-säännöt heittämällä. Ase ampuu valmiiksi vain kertatulta! Ei muuta kuin jäykempi jousi ja sorbo sisään, niin ase on valmis kurittamaan vastustajia pidemmältäkin matkalta.

Perusrynkyksi Tradetechin suositus on Krytac, sillä nämä aseet on suoraan laatikosta luotettavia ja varmatoimisia sekä tehot ovat ihan riittävät Ruotsiin. Jos aseen kantamaa haluaa lisätä, voi harkita sylinterin vaihtamista suurempaan tilavuuteen, jolloin piippuun tulee enemmän ilmaa raskaita kuulia ajatellen. Hyviä vaihtoehtoja Krytacilta on esimerkiksi Trident-sarja täynnä! Kannattaa myös harkita muita G&G:n aseita tai sitten jotain vähemmän kunnianhimoista ja päivittää niiden tekniikkaa asentamalla ainakin MOSFET, tästä kategoriasta näppärä esimerkki on CYMA. Jos ulkoinen luotettavuus on tärkeä kriteeri, ei kannata unohtaa LCT:n kuulakeppejä!

 

Lippaita ja akkuja kannattaa varata aseelle runsaasti. Taistelut kestävät usein pitkään, joten kuulaa kyllä täytyy laittaa lentämään! Suomalaisten etuna on myös usein ollut hyvä tulivoima ja tulenkäyttö, joten pienellä ammusmäärällä varustettu taistelija saattaa joutua miettimään liikaa sitä, että kannattaako nyt käyttää tulta rohkeasti. Hyvä nyrkkisääntö on, että ”there is no overkill, only underkill.” 6 lipasta on jo alku, mutta enemmänkin kannattaa ottaa. Esimerkiksi Bergetissä lippaiden määrälle ei ole mitään rajoitusta, joten päivärepun ylimääräisen tilan voi huoletta täyttää lippailla. Kirjoittaja itse lähtee kentälle yleensä noin 14 lippaan kanssa. Kannattaa myös harkita sitä, että oman ryhmän keskuudesta valitaan kuormamuuli, joka kantaa ylimääräisiä lippaita kaikkien käyttöön. Akkuja kannattaa varata ihan vähintään kaksi, mielellään kolme. Tällöin voi pitää yhtä aseessa, yhtä varalla mukana ja yhtä latauksessa. Latauspisteet, jos niitä on, saattavat olla isommissa peleissä varsin ruuhkaisia, joten akkujakaan ei sinänsä voi olla liikaa. Sama pätee paineilmaan ja kaasuun!

2.2 Sivuaseet ja vara-aseet

Sivuaseena esimerkkipelaajallamme on WE:n Glock 19. Kotelo on Cytaccia.

Sivuaseeksi fiksuin valinta on kaasu- tai sähkötoiminen pistooli. Sähkötoiminen on aavistuksen varmatoimisempi, mutta tehokkuus ja tunnelmapisteet kääntävät Tradetechin lahjomattomat tuomarit kaasupistoolien kannattajiksi. Kaasupistoolia kannattaa hiukan katsoa valmistaja edellä: luotettavia valmistajia ovat ainakin WE ja Tokyo Marui. Suosittuja malleja, joihin on paljon varaosia ovat esimerkiksi Glock- ja Hi-Capa-pistoolit.

2.3 Asehuolto

Varsinkin sähkötoiminen airsoft-ase on yllättävän monimutkainen kapistus, joten vähänkään pidemmissä peleissä kalustorikkojen todennäköisyys kasvaa ikävästi. Pelinaikana perushuolloksi riittää piipun putsaus tarpeen mukaan. Ainakin allekirjoittanut laittaa kuulaa hiihtämään reilunlaisesti ja telmii maastossa joskus turhankin innokkaasti, joten piipun voisi arvioida likaantuvan tavallista nopeammin. Myös akku kannattaa irrottaa yön ajaksi.

Kaikki lähtee luonnollisesti ennaltaehkäisystä: jos pelivälineen kunto arveluttaa, kannattaa se huoltaa tikkiin ennen peliä. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota osiin, jotka eivät välttämättä ole vielä rikki, mutta näyttävät jo selkeitä kulumisen merkkejä. Usein pidemmissä peleissä korkkaavia osia ovat hoppikumi, mäntä, suutinlevy ja varsinkin kosteissa oloissa sähkö-osat kuten Mosfet-piirit voivat olla kovilla.

Em. potentiaalisesti rikkoutuvia osia kannattaa olla mukana työkalupakissa, vaikka yhteisenä pelikaverin/tiimin kanssa. Allekirjoittanut on kuullut jopa tapauksesta, jossa kenttäolosuhteissa aseeseen vaihdettiin kokonainen Mosfet-yksikkö! Jos esimerkiksi kolvia/sähköä ei ole käytössä, voi hätätilanteessa kolvina toimia vaikka sopivan mittaiseksi katkaistu metallinen makkaratikku yhdistettynä nuotioon, vaikka hyviä juotoksia sillä ei varmaankaan saa kasaan. Jokatapauksessa kannattaa tuntea oma ase: heikot kohdat ovat aina vähän yksilöllisiä. Hätäisesti tehdyt kenttäkorjaukset voi sitten ottaa uudestaan työn alle ja korjata pysyvämmin reissusta palattuaan.

Kenttäkorjaamista TSTOS 19 -tapahtumassa.

3 Vaatteet ja varusteet

3.1 Suojavarusteet

ESS:n Crossbowit ovat matalaprofiilinen ja ergonominen vaihtoehto.

Suojalaseiksi kannattaa valita joku kevyt ja ilmava malli, jota on mukava pitää päässä monta päivää putkeen. Kirkkaat linssit ovat pitkällä tähtäimellä mukavemmat kuin värilliset tai tummat, mutta mikään ei estä vaihtamasta linssejä aina valaistusolosuhteiden mukaan. Hyviä malleja ovat esimerkiksi ESS Crossbow ja Bollén Cobra. Alakasvosuojaa kannattaa myös harkita, vaikka kulkemaan mukaan reisitaskuun jos sitä ei halua kokoajan pitää kasvoilla. Alakasvosuojan turvin monesti uskaltaa pelata lähitilanteet kovempaa ja ns. loppuun asti, kun legojen puolesta ei tarvitse jännittää.

3.2 Maastopuku

Maastopuvuksi Tradetech suosittelee Helikonia ja Invader Gearia, ainakin kunnes omat vaatteemme saapuvat! MBDU on napakka hybridi perinteisen maastopuvun ja modernin taisteluasun välillä. Se on varustettu PenCottin WildWood-kuviolla. Käynee peleissä PenCott Greenzonesta, mutta asia kannattaa varmistaa pelinjärjestäjiltä! Invader Gear puolestaan tarjoaa nykymuodin mukaisia taistelupaitoja useammassa eri kuviossa, vaihtoehto löytyy siis useimmille jos ei kaikille osapuolille kesän suurpeleihin.

Helikonin Gunfighter on erinomainen perussoftshell. Takki on varustettu ohkaisella vuorella, joten se sopii paremmin illoiksi ja öiksi kuin kevyeksi sadetakiksi päivällä.

Illan kylmemille keleille kannattaa joko tavallinen maastopuvun takki tai softshell-takki. Berget ja Ehasa eivät aseta rajoituksia sadevaatteiden kuviolle, mutta epäselvien tilanteiden välttämiseksi väärällä kuviolla varustettua sadevarustusta voi ja kannattaa pitää maastopuvun alla.

3.3 päähine

Päähinevalinta on loppujen lopuksi suhteellisen vähän kriittinen. Suojausta halajavan kannattaa kääntyä kypärien puoleen. Varsinainen vinkki kypärien puolelta menee tällä kertaa niskasäädölliselle Emersonin kypärälle, sillä se on helppo säätää tukevaksi ja liikkumattomaksi, ajatellen esimerkiksi kamerakalustoa. Kevyempää vaihtoehtoa kaipaavalle erilaiset booniet ovat kuin nenä päähän.

3.4 kantolaite

Templar’s Gearin Squire on näppärän kokoinen chest rig erityisesti tiedusteluhippasille. Kapasiteettia saa mukavasti kasvatettua kun laittaa alimmista PALS-lenkeistä roikkumaan yleistaskun!

Kantolaitteeksi suosittelemme joko jotain chestrig-tyyppistä ratkaisua, tai sitten postmodernia plate carrier -liiviä. Ensin mainitun etuna on pieni koko yhdistettynä hyvään kantokapasiteettiin. Pidemmissä peleissä mukana joutuu kuitenkin usein kantamaan reppua, mikä syö avoimesta selästä saatua etua. Plate carriereista kapasiteettia löytyy edestä suurin piirtein yhtä paljon kuin chestrigeistä, mutta selän ollessa peitettynä liivillä on selkään kiinnitettävillä taskuilla mahdollista poistaa tarve erilliselle repulle. Tällöin toki ”taistelupainoa” ei ole mahdollista keventää samalla tavalla, mutta ainakaan päiväreppua ei taistelun jälkeen tarvitse lähteä hakemaan kätköltä.

Kapasiteettia saa näppärästi lisättyä kantolaitteeseen kiinnittyvällä repulla. Kuvan Tasmanian Tiger Assault Pack 12 kiinnittyy suoraan esimerkiksi Templar’s Gearin chest rigeihin ja CPC-liiviin!

Plate carrieriksi Tradetech suosittelee Templar’s Gearin CPC:tä. Liivi on erityisen laadukas ja kestävä, joten se kestää varmasti taistelun tuoksinnassa tehdyt haavoittuneiden hätäsiirrot ja muut taisteluakrobaattiset temput. Laserleikkauksen ansiosta liivi on myös kevyt. Liivin selkään voi kiinnittää rakkotaskun, esimerkiksi tähän Templar’s Gearin taskuun mahtuu noin pari litraa vettä (isomman rakon voi täyttää vajaaksi ja taittaa ylimääräiset taskun sisään) eikä se tule ärsyttävästi liivin ylä- tai alareunasta ylitse. Enemmän kapasiteettia kaipaavalle on tarjolla myös isompi malli, mutta tällöin tasku tulee useimmista liiveistä ylitse. Liivin selkään voi kiinnittää myös erilaisia yleistaskuja, esimerkiksi eväitä tai ammuksia varten.

CPC:n (tai muun kantolaitteen) kapasiteettia saa lisättyä ovelasti käyttämällä kengurutaskuja yleistasku-lipastasku hybrideinä.

Helppo keino lisätä kapasiteettia taisteluvälineiden kantamiseen on ottaa liivin tai chestrigin kaveriksi taisteluvyö. Taisteluvyösuosituksen jakavat Tasmanian Tiger ja Templar’s Gear. Tasmanian Tigerin vyön mukana tulee matalaprofiiliset valjaat joita voi käyttää liivin alla. Vyö on pehmustettu ja mukava kantaa pitkiäkin aikoja. Templar’s Gearin taisteluvöissä on enemmän vaihtoehtoja: PT4 on matalaprofilinen perusvyö, jonka kumiset kitkapalat pitävät vyön paikallaan myös ilman valjaita. PT2 on hieman enemmän pehmustettu ja sen kaveriksi ei erikseen tarvitse sisävyötä. PT5 puolestaan on profiililtaan pieni ja huomaamaton ja soveltuu erityisen hyvin pieneksi ja kevyeksi vyösetiksi. Taisteluvyöhön kannattaa laittaa taistelun kannalta kaikkein vältämättömin, joten sitä voi pitää päällä melkein kokoajan paremman valmiuden saavuttamiseksi. Yleinen tapa on laittaa taisteluvyöhön pari lipastaskua pää- ja sivu-aseelle, sivu-ase koteloineen sekä tyhjien lippaiden tasku. Näiden lisäksi vyöhön voi myös ajatella ensiaputaskua tai pientä yleistaskua. Esimerkiksi Templar’s Gearin kengurutaskuissa kulkee näppärästi samassa paketissa lippaat pää- ja vara-aseelle! Toinen näppärä tasku on irrotettava ensiaputasku, esimerkiksi Condorilta tai Templarilta. Taskuun voi ensiapuvälineiden sijaan sijoittaa esimerkiksi ruokailutarpeet tai kuulapussin ja lataustarvikkeet, jolloin koko setti on helppo irrottaa ja ottaa käsiteltäväksi ja käytön jälkeen jemmata taas liiveihin.

3.5 Reppu ja laukku

Mil-tecin keikkalaukkuun pelivarusteet mahtuvat varsin helposti.

Päivärepulle on usein pidemmissä peleissä tarvetta, sillä tukikohtaan ei välttämättä pääse piipahtamaan joka hetki. Päiväreppua voi myös ajatella erityisenä voimakertoimena, sillä jos repussa kulkee muokana päivän ruokavarat, vedet ja muut tilpehöörit, ei voimia tarvitse kuluttaa tukikohtaan huoltamaan siirtymällä. Päivärepuksi sopivia reppuja meiltä löytyy valikoimasta useampia, mutta erityismaininta menee Tasmanian Tigerin repuille. Repuista isoin, Mission Pack, on jo varsin iso ja soveltuu siten myös lyhyisiin yöpymisreissuihin. Mission Pack ja keikkalaukku riittävät yksinään majoitus- ja taisteluvarustuksen kelkkoamiseen pelipaikalle! Valikoimasta löytyy myös ihan varsinainen rinkka, Field Pack.

4 Huoltaminen

Tämä artikkelin osio ei sisällä tuotesuosituksia, vaan enemmänkin vinkkejä siihen, miten oikeanlaisella levolla ja syömisellä saa itsestään pitkissä peleissä paljon enemmän irti. Kannattaa muistaa, että pitkät pelit eivät vaadi ylimaallista kuntoa: allekirjoittanut juoksee coopperissa varmaan korkeintaan 2200 metriä ja kantaa vyötäröllä reilun kokoista ylimääräistä chest rigiä, mutta on silti tullut tunnetuksi taistelijana joka ei sippaa edes Bergetin viimeisenä päivänä Speckstalle kiivetessä. Iso osa peleissä jaksamista on sitä mitä tekee kun ei pelaa! Mainittakoon, että artikkelin tämä osio ei perustu suoraan tieteellisesti tutkittuun dataan ja sitä ei ole vertaisarvioitu alan ammattilaisten toimesta. Dataa on kuitenkin poimittu alan ammattilaisilta, esimerkiksi Terve Urheilija -sivustolta.

 

Huoltamisen merkityksestä sain erinomaisen käytännön esimerkin Berget 13 -pelissä: suomalais-ulkomaalainen Ranger-osasto pysähtyi huoltamaan vihollisen tukikohdan läheisyyteen n. 2 km päästä omasta tukikohdasta. Ilta/yö oli ollut tässä vaiheessa pitkä ja syömättä oltiin oltu jo 6-8 tuntia. Suomalaiset päättivät syödä kunnolla ennen paluumatkaa ja muut jatkoivat suoraan tukikohtaan saaden noin tunnin etumatkan. Perille omaan tukikohtaan saavuttiin kuitenkin samaan aikaan. Mainittakoon vielä, että Härnösandin maastot ovat todella mäkisiä, varsinkin jos teitä ei voi käyttää. Yhdellä aterialla voi olla ihan uskomaton merkitys sille, kuinka nopeasti toimintakyky voi palautua ja kuinka paljon nopeampaa taistelija pystyy kulkemaan!

4.1 Ruoka ja neste

Kaikenlainen liikunta kuluttaa kehon energiavarastoja ja loppupeleissä jaksamisessa on kyse siitä, että miten ja millä näitä varastoja täyttää. Kehon voimanlähde on hiilihydraatit, mutta niiden tankkaaminen yksinään ei riitä. Ruokavalioksi eivät siis riitä myslipatukat. Ehkä helpoin keino huolehtia riittävästä ja oikeanlaisesta ravinnon saannista on ostaa ruokaa, joka on tarkoitettu pitkään ja kuluttavaan toimintaan. Vaellus/retki/sotilasruuat ovat helpoin vaihtoehto, sillä niiden makrot on optimoitu siihen, että ruoka sisältää riittävästi energiaa ja toisaalta myös auttaa palautumaan. Juoda pitää reilusti, mutta kannattaa varoa, ettei juo suolatasoja pilalle. Suolatasojen ylläpitoon auttaa, yllätys yllätys, oikeanlainen syöminen ja tarvittaessa urheilujuomat. Elektrolyyttitasapainolla on suuri merkitys sille, että miten neste imeytyy kroppaan. Vaikka ei olisi kuuma ja ei tulisi hiki, niin silti rasituksessa keho kuluttaa enemmän vettä jo ihan perusaineenvaihduntaan. Lisäksi viileämmässä ilmanalassa voi olla yksinkertaisesti vaikeampi muistaa juoda riittävästi. Jopa keskiverto-varusmies hiffaa auringon porottaessa, että jotain vissiin pitää tehdä, mutta kylmällä jatkuva tukala olo ei muistuta läsnäolollaan nesteyttämisen välttämättömyydestä. Juomista tulee harrastaa koko ajan muistaen, että keho imee nestettä korkeintaan litran tunnissa. Veden imeytymiseen vaikuttaa myös huomattavissa määrin edellä mainittu kropan suolatasapaino. Jos elimistön suolatasapaino on päässyt laimentumaan, ei nautittu neste pääse imeytymään kunnolla ja se tulee suoraan virtsan mukana läpi. Jos veden kantaminen kentälle on ongelma, kannattaa suosia tieynlaista nestetankkausta, eli juo heti herättyään ja ennen kentälle lähtöä rehdisti juurikin sen noin litran nestettä. Tukikohtaan palatessa laimentuneita suoloja voi kompensoida nauttimalla reippaasti elektrolyyttilisällä boostattua vettä.

Scho-Ka-Kola sopii lähinnä pikaiseen moreenin kohottamiseen, mutta kiva sitä on silti napostella!

Syömisen suhteen kannattaa olla rehdisti pluskalorien puolella, mutta fiksusti: normaalit 2 lämmintä ateriaa on aktiivisena päivänä todennäköisesti liian vähän ja jos vajeen paikkaa herkuttelulla, joutuu vain ojasta alikkoon. Oma rytmini on ollut syödä aamulla ensimmäiseksi lämmin ruoka, päivällä kulutuksen ja pelin tarjoamien mahdollisuuksien mukaan 1-2 lämmintä ruokaa ja lämmin ruoka ennen nukkumaanmenoa. Lämpimiä ruokia sitten tukee syömällä pieniä välipaloja välissä kun nälättää ja ei ehdi syömään kunnolla. Hyviä naposteltavia ovat mm. pähkinät, urheilusuorituksen aikana tarkoitettavaksi nautitut patukat, geelit ja muut vastaavat sekä erilaiset kuivatut hedelmät. Karkki ja suklaa sopivat lähinnä moreenin kohottamiseen. Yleisestä harhaluulosta huolimatta aamupala ei ole päivän tärkein ateria vaan iltapala on. Tämä siksi, että keho palautuu tehokkaasti ainoastaan nukkuessa. Ja palautuminen vaatii ruokaa, sillä liikunta tietyllä tapaa aiheuttaa pieniä kudosvaurioita lihaksiin ja näiden kudosvaurioiden korjaaminen ei tapahdu ilman riittävää määrää proteiinia ja lisäksi em. hiilihydraattivarastot on täytettävä jo ihan siksi, että kehon aineenvaihdunta pelaa yön aikana ja keho pystyy palauttamaan kapasiteettia käyttöön.

4.2 Lepo

Aasinsillan kautta päästäänkin uneen. Allekirjoittanut on saanut peleissä pari kertaa todistaa, kuinka pelaajat käyttävät pelin aikana yöllä lepoaikaa nuotion ääressä istumiseen ja jerryn jauhamiseen: haluan korostaa, että kaverien kanssa hengailu ei todellakaan ole tuomittavaa toimintaa, mutta tuntuu, että pitkään nuotiolla istuvilla menee seuraava aamu usein turhankin pitkäksi ja keskeyttämisiä tulee paljon enemmän. On selvää, että pelin aikana ei yleensä ole aikaa nukkua lääkärien toivomaa kahdeksaa tuntia yössä, mutta on huomattava, että kyse on harrastuksesta: ketään ei voi pakottaa heräämään ja pelaamaan vaan ihmisellä on oikeus nukkua. Jos kuitenkin haluat kaiken irti pelistä ja osallistua kaikille tehtäville, kannattaa nukkumisaika maksimoida ja tehdä se fiksusti.

Fiksu nukkuminen tarkoittaa sitä, että ensinnäkin syö ja juo ennen kuin käy yöpuulle. Märät vaatteet tulee vaihtaa kuiviin, sillä vaikka nukkumaan mennessä olisi lämmin, hidastuu aineenvaihdunta unessa ja kroppa alkaa jäähtyä. Kehon lämmön haihduttama vesi nopeuttaa jäähtymistä ja pahimmillaan tämä johtaa hypotermiaan! Vaatteita ei siis tule kuivattaa nukkumalla ne päällä, vaikka tätäkin stunttia välillä näkee. Jos kamiinaa ei ole käytössä ja aurinko ei paista tarpeeksi, kannattaa vaatteet kuivattaa hereillä ollessa jolloin voi seurata oman kehon toimintaa. Nukkumismukavuuteen kannattaa panostaa muutenkin: kenttäsänky ei ole paha sijoitus ja parantaa unen laatua huomattavasti. Makuupussien comfort-arvot kannattaa ottaa suolahyppysellisen kanssa: olen itse ollut kylmissäni, vaikka lämpötila oli plussan puolella ja makuupussin comfort-arvo oli -10 astetta. Liian lämmintä makuupussia on helppo viilentää avaamalla vetoketjua, mutta liian kylmää pussia on vaikea saada riittävän lämpöiseksi edes pukemalla vaatteita päälle! Muutenkin päivän aikana on ihan hyvä nukkua pikku päikkäreitä.

Joillain voi olla pelien aikana nukkumisvaikeuksia: muut pelaajat mölyävät ja piereskelevät teltassa, keho on täynnä adrenaliinia ja mieli kierroksilla. Itse olen huomannut hyväksi rauhottumiskeinoksi sen, että kuuntelen vähän musiikkia ennen nukkumaanmenoa. Todennäköisesti samat kikat toimivat pelissäkin mitä käytät arkenakin nukahtamiseen! Esimerkiksi pokkarikirja, kuulokkeet musiikin kuuntelua varten tai sudoku tms. lehtiö sopii varustekassiin ihan varmasti. Kannattaa muistaa, että puhelimen näytössä piilee nukahtamisen kannalta riski: sininen valo pitää savannieläin ihmisen hereillä, eli vaikka kuinka väsyttäisi kännykän näyttö saattaa pitää taistelijan hereillä. Useimmista puhelimista löytyy nykyään yöasetus, joka vähentää sinisen valon määrää näytöllä. Tätä kannattaa käyttää hyödyksi!

4.3 Oho, nyt sippasin. Mitä tehdä?

Jos kaikesta huolimatta kuitenkin käy niin, että seinä tulee vastaan kannattaa ihan ensiksi hankkia itselleen autokyyti takaisin tukikohtaan. Jos kyytiä ei ole käytettävissä tai siinä kestää kauan ja mukana on ruokaa kannattaa ihan aluksi syödä. Tukikohdassa tulee aloittaa huoltaminen eli tehdä olo mukavaksi ja käydä pienelle levolle (ja syödä, jos sitä ei jo kentällä tehnyt). Ruuan ja nukkumisen jälkeen tulee helposti hyvä olo, mutta ei vielä kannata lähteä rehkimään: hyvä olo todennäköisesti johtuu siitä, että verensokerit ovat ylhäällä, mutta kroppa ei ole vielä täysin latautunut. Lähtemällä liian aikaisin takaisin rehkimään kentälle on riskinä, että taistelija tilttaa uudestaan melkein saman tien. Tarvittava aika on yksilöllistä, mutta harvemmin homma hoituu tunnissa tai parissa. Muista myös ilmoittaa ryhmänjohtajallesi ja/tai ryhmällesi, että tarvitset aikaa henkilökohtaiseen huoltoon ja ettet ole käytettävissä hetkeen. Avun pyytäminen ei ole yhtään noloa, nolompaa on aiheuttaa itselleen ongelmia omaa tyhmyyttään kieltäytymällä avusta! Isoissa peleissä on yleensä lääkintähenkilöstöä paikalla ja heitä kannattaa hyödyntää jos ilmenee lääketieteellisiä ongelmia ja/tai vammoja. He osaavat varmasti auttaa diagnosoimaan, että missä kohtaa taistelijalla on ongelmia: eli onko kyse unen puutteesta, laadullisesta ja/tai määrällisestä nälästä tai suoraan terveyteen liittyvistä ongelmista.

4 Lopuksi

Pelireissut ovat jokatapauksessa reissuja, jolloin rahaa saattaa palaa. Jos ei muuten, niin ingame-rahaa ainakin!

Ylläoleva ei ole mitenkään lopullinen totuus tai ainoa oikea vaihtoehto, vaan tarkoitus on tarjota pelaajakunnalle pohja, jonka perusteella omaa varustusta ja valmistautumista voi miettiä isompia ja pidempiä pelejä ajatellen. Vaikka taisteluvarustusta ja aseistusta on kiva mähmiä ja pohtia, niin tärkeintä on miettiä oma varustus sellaiseksi, että pelistä pystyy nauttimaan myös muutenkin kuin varsinaisen taistelutoiminnan osalta! Ei kannata kuitenkaan liikaa luottaa numerodataan: omat tarpeet on tunnistettava omaa kroppaa kuuntelemalla.

Päivitysloki

  • (23.2.2018) Lisätty maininta, että Ehasa eikä Berget aseta rajotuksia sadevaatteiden kuviolle.
  • (31.5.2019) Lisätty huoltamista koskevat osuudet. Suositeltuja tuotteita päivitetty.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kansainväliset airsoft-pelit

, , , , , , , ,

Berget 9, Zansia ja Tiera Airsoftin syntyhetkiä.

1 Johdanto

Ulkomailla pelaaminen tarjoaa paljon kotimaan tarjontaan kyllästyneelle tai muuten vain uusia tuulia etsivälle. Kansainväliset pelit, tunnetuimpana Berget -pelisarja Ruotsissa, ovatkin jo useamman vuoden ajan kuuluneet satojen suomalaisten airsoftaajien pelikalenteriin. Tässä artikkelissa pureudutaan kansainvälisen pelaamisen haasteisiin ja etuihin, eri maiden pelikulttuuriin ja annetaan vielä lopuksi parit käytännön vinkit ulkomailla pelaamisesta kiinnostuneille. Kirjoittaja itse on pelannut Berget-pelisarjan peleissä Berget 8 -pelistä lähtien ja on käynyt muutaman kerran Virossa pelaamassa. Ensi keväänä kirjoittaja suuntaa Tsekkeihin Border War -pelisarjan kymmenenteen osaan.

2 Kansainvälisyyden haasteet – ja kuinka ne voitetaan

Myös Berget Events kohtaa välillä yllättäviä haasteita.

Ensiksi todettakoon, että eri kansallisuuksista seuraavat haasteet eivät ole suuria ja ne ovat pikemminkin mielenkiintoinen lisämauste, kuin oikea pelaamista haittaava este. Kansainvälisyys, kielimuuri ja kulttuurierot ovatkin siis uudenlainen tapa ajatella ja saada pelitilanteisiin mielenkiintoisia ongelmia, joita kotimaassa ei ainakaan samassa laajuudessa tule.

2.1 Lost in translation

Kielimuuri on asia, jota ei voi koskaan täysin ylittää. Ei ole kerta eikä ensimmäinen kun englanninkielinen komentoverkko hajoaa keskenään äidinkieltä puhuvien ryhmien sekasotkuksi, jota epätoivoinen johtaja yrittää saada takaisin raiteilleen. Ruohonjuuritasolla kielimuuri näkyy sekavina käskyinä ja ”lost in translation” -hetkinä, jolloin ihmiset ymmärtävät ohjeet eri tavalla. Olen itse törmännyt pari kertaa jopa joukkueen kokoisiin yksiköihin, joissa saattaa vain yksi tai kaksi pelaajaa ymmärtää edes auttavasti englantia. Onneksi aina yhteinen sävel onkin löytynyt viimeistään taktisesta viittomakielestä eli käsimerkeistä. Onkin ollut ilahduttavaa huomata, että kuinka universaaleja supisuomalaiset intin käsimerkit ovat! Itse parissa Berget-pelissä johtotehtävissä toimineena on myöskin huomannut oman kielitaidon rajoitukset: kansainväliselle kuusi kansallisuutta käsittävälle tiedustelujoukkueelle on yllättävän vaikea briiffata joukkueen perustoimintamallit tai yksityiskohtaisemmat tiedustelukäskyt ja tilannekuvan seuranta siten, että kaikki käsittävät asian samalla tavalla. Toisaalta on ollut ilo huomata, kuinka paljon oma kielitaito on kansainvälisen pelaamisen seurauksena kehittynyt. Berget-peliä kansainvälisessä yksikössä voisikin pitää eräänlaisena kielikurssina, josta voisi aivan hyvin saada opintopisteitä. Saatu kokemus on toisaalta ollut airsoft-urani parhaimpia ja opettavaisimpia hetkiä.

Ongelmia yhteen hiileen puhaltamisessa tulee myös erilaisista pelikulttuureista johtuen. Suomalaisista, varsinkin täysi-ikäisistä kansainvälisissä peleissä käyvistä, suurin osa on käynyt varusmiespalveluksen mikä heijastuu suomalaisten pelaajien toimintaan. Useimmilla muilla mailla ei ole samanlaista yhtenäistävää kokemuspiiriä, joten keskitasoon verrattuna suomalaiset pelaajat ovat erittäin homogeeninen joukko. Vaikka kaikki saisivat ohjeet perille samanlaisina ja ymmärtäisivät ne oikein, saattavat jo yksittäisten pelaajien ratkaisut olla hyvin erilaisia ja aiheuttaa usein hupaisiakin tilanteita. Esimerkiksi suomalaisten intistä oppima aktiivinen taistelutunnuksen käyttö tai aggressiiviset irtautumiset ja tuliylläköt ovat monta kertaa jättäneet kansainväliset vastustajat seuraamaan tilannetta huuli pyöreänä. Itse olen myös joitain kertoja seurannut vierestä ulkomaalaisten omia, suomalaisesta näkökulmasta outoja ratkaisuja. Esimerkiksi tuliylläköihin joutuessa ulkomaalaiset moottoroidut osastot jäävät usein ajoneuvojen tuntumaan taistelemaan jättäen pääosan taistelusta ajoneuvojen omille asejärjestelmille, mikä sinänsä ei olisi huono ratkaisu – jos vain ajoneuvojen airsoft-aseet pystyisivät yhtä tehokkaaseen tulenkäyttöön viidakon puolelle kuin oikeassa elämässä. Suomalaiset taasen vastaavissa tilanteissa joko irtautuvat ripeästi tai lähtevät aggresiivisesti haastamaan väijyttänyttä vastustajaa vastustajan kotikentälle metsän puolelle. Pelikulttuurit tarjoavat kuitenkin mielestäni tärkeimpänä mielenkiintoisen katsauksen eri maiden pelikulttuuriin. On todella mielenkiintoista ja hauskaa nähdä miten pelaajat erilaisilla taustoilla ovat ratkaisseet erilaisia ongelmia. Monesti hyvin organisoidut kansainväliset yksiköt pystyvät tekemään paljon omaperäisempiä ja monipuolisempia ratkaisuja kun käytettävissä on useamman airsoft-kulttuurin taustatietämys. Liian homogeeninen yksikkö saattaa olla myös altis tekemään virheellisiä päätelmiä vastustajan toimista, varsinkin jos sillä ei ole paljoa kokemusta kansainvälisistä peleistä. Olen saanut myös paljon hyviä ystäviä eri maista, kunhan olen ensin itse uskaltautunut tuiki turvallisten suomalaisten yksiköiden ulkopuolelle. Kansainvälisyyden tuomien haasteiden voittaminen tarjoaakin ainutlaatuisen fiiliksen, kun kansainvälinen joukko toimii yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, kuin yhdestä kansallisuudesta koostuva joukko.

Kuvassa Tieran ja BTJO:n pelaajia Berget 15 -pelin jälkeen. Näiden jätkien kanssa ei tarvitse miettiä, että miten yhteispeli sujuu!

2.2 Talous

On kiistaton tosiasia, että kansainvälisillä areenoilla pelaaminen on kalliimpaa kuin Suomessa. Asia ei johdu pelkästään matkustamisesta johtuvista kuluista, vaan yleensä myös pelimaksut ovat korkeampia. Esimerkiksi ensi kesän Berget 16 -peliin lippu maksaa halvimmillaan 129 euroa. Toisaalta Virossa pääsee pelaamaan jo viidellä eurolla. Berget-reissuun joutuukin yleensä varaamaan satoja euroja, kun useimmat ylittävät Itämeren laivalla, ajavat tuhansia kilometrejä ja vielä jopa syövät jotain pelipaikalla sekä matkan aikana. Oma lukunsa on enemmän tai vähemmän pakolliset kalustohankinnat, mihin itsekin syyllistyn joka kevät Bergettiin valmistautuessa. Kannattaa kuitenkin huomata, että halvimmillaan esimerkiksi Bergettiin pääsee pelaamaan jo noin 300-400 euron sijoituksella, jos ei joudu hankkimaan uusia varusteita peliä varten ja on muutenkin valmis tinkimään mukavuudesta. Tämä vaatii tosin erittäin tarkkaa budjetointia ja kaikesta ”ylimääräisestä” luopumista. Viroon pääsee pelaamaan huomattavasti halvemmalla, mutta pelit ovat pienempiä kuin Berget tai Keski-Euroopan suuret pelit kuten Border War. Viron peleihin kannattaakin suhtautua enemmän pikkulomana, joka sisältää airsoftia kuin Bergetin kaltaisena kokonaisvaltaisena airsoft-kokemuksena.

3 Case Study

Katsotaan seuraavaksi hieman tarkemmin meidän omien ”lähiulkomaiden” -pelejä ja kulttuureita.

3.1 Case study – Berget

Berget on ehdottomasti helpoin peli lähteä kokeilemaan kansainvälisiä areenoita. Suomalaisten suuri määrä ja pitkä kokemus tarkoittaa, että lähes kaikkiin mahdollisiin ongelmiin on jo ratkaisu ja peliseuraa löytyy varmasti. Reissu on monelle pelaajalle vuoden kohokohta ja tärkein pelitapahtuma. Suomalaiset ovat myös todella hyvässä maineessa Ruotsinmaalla ja eurooppalaisissa piireissä pitkälti ansiokkaan Berget-osallistumisen kautta. Suuresta suosiostaan huolimatta Berget ei ole ongelmaton peli. Järjestäjä Berget Events usein lupaa paljon uudistuksia, jotka eivät kuitenkaan täysin implementoidu kentälle tai jäävät jopa kokonaan toteuttamatta. Osapuolten välisen balanssin kanssa on välillä ollut suuriakin ongelmia, mutta tämä johtuu toisaalta myös suurilta osin pelaajista, jotka valitsevat haluamansa osapuolen eikä välttämättä sitä, mikä kaipaisi enemmän vahvistuksia tai sopisi oman porukan pirtaan paremmin. Usein ne osapuolet, joissa on enemmän ja isompia yhtä tai korkeintaan paria kieltä puhuvia yksiköitä, pärjäävät paremmin kun yhteistoiminta on helpompaa. Berget kannattaakin ennen kaikkea ottaa alustana, joka mahdollistaa hyvän pelin, jos pelaaja itse peliporukkansa kanssa päättää nauttia siitä. Pelinjärjestäjä tarjoaa vain puitteet ja pelaajat tekevät pelin. Tämä näkyy myös erityisesti johtotehtävissä toimivilla pelaajilla: Bergetin systeemi luottaa tietynlaiseen vertaisjohtamiseen, jossa pelaajien joukosta vapaaehtoiset ilmoittautuvat komentajiksi vetämään osapuolia ja yksiköitä. Komentajilla on suuri vastuu siinä, että he keksivät mielekästä tekemistä kaikille joukoille myös silloin kun Berget Events antaa liian vähän tehtäviä. Viime vuosina pelaajien toivomuksesta Bergetissä on siirrytty hiekkalaatikkomalliseen pelityyppiin, mikä on entisestään lisännyt komentajien vastuuta, sillä järjestäjien skriptaamia tehtäviä on ollut aiempaa vähemmän ja komentajat joutuvat itse luomaan tehtäviä. Kirjoittajan silmissä Berget Events ansaitsee joka tapauksessa kunniotusta ja kiitosta: kyseessä on kuitenkin Pohjois-Euroopan suurin ja maailman kansainvälisin airsoft-peli, joka on vuodesta toiseen pystynyt pitämään tason sellaisena, että pelaajien on joka kesä mahdollista tehdä reissustaan airsoft-vuoden kohokohta. Kehitystäkin tapahtuu ja pelaajien palautetta myös kuunnellaan. Olkoonkin, että Berget Burgerien taso on hieman laskenut. Kirjoittaja lähtee ensi kesänä tarkistamaan, että onko pihvien suolaustasoa vähennetty.

3.2 Case study – Ruotsi

Ruotsin pelikulttuuri on päällisin puolin hyvin samanlainen kuin Suomessa. Pääosa pelaajista pelaa viikonloppupelejä ja joitain skenaarioita, joista tietty muutaman sadan ydinpelaajan joukko käy kansainvälisissä peleissä, kuten heille kotimaisessa Bergetissä. Berget -sarjan peleistä ei ole muodostunut Ruotsissa eräänlaista Graalin maljaa, johon koko kansakunnan softaajat ryntäisivät suurella innolla. Tämä on mielenkiintoista verrattuna Suomeen, jossa ainakin Suomi komppanian ja Zansian huippuvuosina Bergettiin lähteminen tuntui olevan miltei jokaisen täysi-ikäistyvän airsoftaajan päätavoite. Ruohonjuuritasolla ruotsalaiset pelaavat pitkälti samalla tavalla kuin suomalaiset. Vaikka asevelvollisuudesta on luovuttu, niin sen vaikutukset näkyvät edelleen. Myöskin maasto on hyvin samankaltaista kuin Suomessa, mikä luo oman leimansa pelitapoihin. Ruotsalaisten kanssa onkin helppo löytää yhteinen sävel. Hurjimmat suomalaiset bamlaavatkin ruotsalaisten kanssa suoraan ruotsiksi menestyksellä, mutta allekirjoittanut on joutunut vaihtamaan todella usein kielen englanniksi välittömästi tervehdysten jälkeen. Kansainvälisessä pelissä englanti on muutenkin luonteva kieli, sillä usein tilanteisiin osallistuu useampaa kieltä puhuvia ihmisiä.

3.3 Case study – Viro

Virossa peleissä näkyy vahvana se, että pelaajakunta on järjestäytynyt kahden kielisateenvarjon alle. On eestinkielinen airsoft-skene ja venäjänkielinen airsoft-skene. Molemmat porukat ovat sekoittuneita ja käyvät toistensa peleissä, mutta pelit ovat usein tietyllä tapaa jomman kumman sateenvarjon alle rakentuneita. Pelit, joihin olen osallistunut, ovat olleet yksinkertaisia yhden päivän kestäviä skenaarioita, joissa on tarkoituksena on saada hyvä satsi toimintaa ilman kauhean tarkkaa komentorakennetta ja kirjoitettua juonta. Huomion arvoista on, että Viron peleissä saa yleensä käyttää pyroteknisiä heitteitä aika vapaasti. Tästä syystä myöskin jonkinlainen kuulosuojaus on hyvä olla mukana vaikka ihan varalta. Oma lukunsa on Viron pelialueet: kaikki kolme joissa kirjoittaja on käynyt ovat olleet Neuvostoliiton aikaisia armeijan entisiä tukikohtia. Kaikissa on myös ollut vanhoja rakennuksia, joita on voinut melko vapaasti käyttää. Rakennuksia ollaan kuitenkin hiljalleen purkamassa pois, sillä ne ovat olleet hoitamatta Neuvostoliiton romahtamisesta ja venäläisten joukkojen Baltiasta vetämisestä lähtien. Yksi pelialueista, Humala, jäi erityisesti mieleen siitä, että se oli paikoitellen erityisen ryteikköinen, mutta kun ryteiköstä selvisi odotti pelaajaa suuri hangaarialue, jossa oli paljon rakennuksia. Pääasiassa pelialueet ovat olleet todella hyviä. Viroon lähteminen on Bergettiä hankalampaa, sillä pelejä ei ole samalla tavalla suunnattu kansainvälisiksi. Käytännössä tämä vaatiikin sen, että tuntee jonkun virolaisen airsoftaajan tai siellä peleissä käyvän ihmisen, joka voi avustaa käytännön toiminnassa. Virolaisia myös käy Bergetissä pelaamassa vuosittain suurin piirtein joukkueellinen.

3 Käytännön vinkit

Berget 8:ssa oli erittäin märkää. Jonkunlainen kuivatusmahdollisuus on fiksu tapa parantaa omaa mukavuutta.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa varmistaa oman budjetin kestävyys. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin valmistautua ja varustautua peliin ja huomata paria kuukautta ennen, että ei olekkaan varaa matkustamiseen tai ruokailemiseen. Myöskin kesälomat kannattaa varmistella mahdollisimman ajoissa. Kannattaa suunnittella käytännön asioita tiiviisti oman peliporukan kanssa synergiaetujen maksimoimiseksi. Jos omaa peliporukkaa ei ole, niin kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä muihin peliin lähteviin suomalaisiin, jotta kaikkea ei tarvitse tehdä ja maksaa yksin. Ensimmäistä kertaa ulkomaille lähtevän suosittelen lähtevän joko oman tiimin/peliporukan kanssa tai sitten lyöttäytymään jonkun tutun porukan matkaan. Jos ongelmia tulee, niin niitä on kivempi ratkoa porukalla. On myös hyvä, jos porukasta löytyy vähän taloudellista puskuria esimerkiksi auton hajoamista varten. Matkustamisen suhteen kannattaa varmistua hyvissä ajoin, että miten esimerkiksi käyttämäsi lentoyhtiö ja kohdemaa suhtautuu airsoft-aseisiin. Ruotsiin tai Viroon matkustaessa ei ole kummempia rajoituksia, sillä lentomatkustamisen sijaan useimmat hurauttavat paikalle omalla autolla. Ruotsiin matkatessa kannattaa huomata, että hyvin harva huoltoasema on yöllä auki. Viime aikoina monet suomalaiset peliporukat, kuten allekirjoittaneen Tiera, ovat parantaneet omaa pelimukavuutta hankkimalla omia isompia telttoja ja kamiinoita. Tällaiset kalustohankinnat eivät ole välttämättömiä, mutta ne tarjoavat yhden huolenaiheen vähemmän, kun ei tarvitse jännittää, että riittääkö järjestäjien mahdollisesti tarjoamassa teltassa tila ja saako kastuneita varusteita mitenkään kuivattua. Tällaiset hankinnat eivät ole pakollisia, mutta lisäävät mukavuutta huomattavasti. Pelin sivut kannattaa lukea huolellisesti läpi. Säännöt eroavat usein suomalaisista ja käytännön asioissakin on monesti suuria eroja. Myös pelin tarinaan perehtymistä ei kannata ylenkatsoa, sillä tarinan tuntevan on helpompi uppoutua peliin ja seurata pelin tapahtumia. Myöskin pukukoodi on oleellinen asia.

4 Lopuksi

Kirjoittaja suosittelee varauksetta ulkomailla pelaamista: kansainvälisillä areenoilla on paljon tarjottavaa, jota ei kotimaassa pääse kokemaan. Pelimatkat ovat aina olleet hauskoja reissuja oman kaveriporukan kesken ja tarjonneet jotain itse pelin lisäksi. Lähes aina ulkomaan pelimatkat ovatkin kokonaisvaltaisia lomareissuja oman porukan kesken, joka viimeistään hitsaa porukan yhteen jos se ei ole jo kotimaan peleissä tapahtunut. Pidemmät reissut tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden ryhmähengen kohottamiseen ja toisaalta myös oman toiminnan kehittämiseen. Kirjoittajan tiimin Tieran yhdeksi tärkeimmäiksi perinteeksi onkin muodostunut laiva-debrief yökerhokannella ennen yökerhon täyttymistä tavallisista risteilymatkaajista. Mikä olisi hauskempaa, kuin kerrata ja analysoida pelin tapahtumat virvokkeet käsissä merinäköalasta nauttien?  

Tieran ja Ehasan janarit Berget 14 -pelin jälkeen. Mahtava suoritus koko joukolta!

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail